Vaikutti sille, ettei aamu valkene koskaan tänään. Pimeää oli kuin mörön säkissä. Hetkosen pohdittuani tilannetta päädyin hihnalenkkiin, niin tylsää kuin se onkin. Metsässä oli vielä aivan liian pimeää, pelloilla liian vähän lunta (viime talvelta opittua, kokemusta miljoonan pienen siemenen nyppimisestä turkista). Pakkasta ei ollut mahdottomasti, -23 astetta.
Olipas ihmeellistä kulkea lenkillä, kun ohi kulkevat isot autot eivät aiheuttaneet mitään reaktiota Yo-Yossa tai mikään muukaan. Kävelimme reipasta vauhtia, en sitten oppinut eiliseltä mitään. Taas tuli kamala hiki… Osan matkasta kuljimme Vili, 13v , shelttipojan kanssa.
Timo käytti pojat lähipellolla juoksemassa. Pojilla oli ollut mahan alunen jalkoja täynnä, sen verran liikettä oli ollut havaittavissa. Äitini tekemä mantteli on ollut näillä säillä todella tarpeellinen. Valitettavasti yksi tossu oli hävinnyt pellolle, help!
Nano pikkuruinen on aivan vallaton tv:n katselija. Pää kallellaan päästäinen kuuntelee tv:n ääniä ja seuraa kuvaa. Mutta telkkarin katselua suurempi harrastus pennulla on itsensä “ihastelu” peilistä. Päästäinen yrittää kovasti selvittää peilin salaisuutta, mistä meidän kotiin tulee aina välillä sheltin poikanen ja minne se häviää… Peilille tarvitaessa keimaillaan tai haukutaan. Hupsu pikkuruinen!
Kirjoitettu 30.11.2010 klo 21:59, viimeksi päivitetty
30.11.2010 klo 21:59.
Silmat rävähtivät kunnolla auki vilkaistessani pakkasmittaria, -28astetta. Karseeta! Onneksi äitini oli tehnyt Nanolle manttelin yön aikana, ei päästäinen päässyt aivan kokonaan jäätymään. Olin jo ajatellu lähteväni Yo-Yon kanssa lenkille, kun Riitta pelasti jälleen… Tuli kylään Iiriksen kanssa.
Iiris sai poikiin vauhtia mukavasti. Pienillä oli välillä aivan hirmuinen vauhti päällä, Yo-Yo tyytyi paheksumaan outoa käytöstä. Mukavasti päästäinen väsyi siinä vauhdissa. Yo-Yo sai Iiriksen pläjähtämään eteensä selälleen ja edes hyörivä Nano ei nostanut kääkkää ylös ennen Yo-Yon antamaa lupaa.
Vähän myöhemmin kävin Yo-Yon kanssa yhdistetyllä hihna-metsälenkillä. Metsässä oli mukavasti lunta ja kun pakkasta oli vain -20 astetta, sää oli suorastaan ihanteellinen. On se vain erityisen tylsää tietä pitkin tarpominen, mutta ajattelin säästellä autoa näillä pakkasilla. Metsässä oli jo kivasti lunta, kävely oli jo mukavan raskasta. Hiki suorastaan virtasi selkää pitkin. Uaa… Kello kiirehti kohti töiden alkua, joten vahtia töppösiin. Sitten hiki vasta virtasikin…
Illalla oli tottistelut ohjelmassa. Pakkasen vuoksi siirsimme treenit sisälle, Lemmikkiaseman takahuoneeseen. Olipas hyvä harjoitus kaikella tapaa. Koirat häkeissä lähekkäin ja paljon ohitustilanteita. Hienoa! Nanon kanssa teimme hieman kosketusalustaa ja peruuttamista. Kivasti päästäinen toimi!
Yo-Yon kanssa näytimme hieman noutoa. Ote junnulla on hieman liian takana ja luovutusasentoa pitäisi harjoitella. Kaiken kaikkiaan mielestäni nouto on jo kuitenkin aikas hienolla mallilla. Tällä viikolla pitäisikin harjoitella seuramisen kääntymistä vasemmalle! Apuva….
Kirjoitettu 29.11.2010 klo 23:03, viimeksi päivitetty
29.11.2010 klo 23:03.
Aamulla meinasi leuka tipahtaa polviin, kun kurkistin pakkasmittariin. Pakkasta oli -22 astetta. Pikainen ajatusralli pääs sisällä ja toteamus, ettei Nano pääse tänään lenkille. Timo lähti urhoollisesti taivaltamaan Yo-Yon kanssa hihnalenkkiä. Onneksi pahin tuuli oli laantunut, joten aivan katastrofaalinen sää ei kuitenkaan ollut.
Riitta tuli naapurista Iiriksen kanssa leikittämään Nanoa. Pienten poseerausten jälkeen pikkuiset saivat aivan järkyttävän hepulin. Kamala sitä vauhdin määrää! Yo-Yon palattua lenkiltä heittäytyi Iiris tutusti selälleen junnumme eteen. Vähän ajan kuluttua Yo-Yokin innostui leikkimään pikkuisten kanssa. Oli se melkoista rytinää! Kiitos Riitalle ja Iirikselle poikien väsyttämisestä!
Onneksi sää lauhtui niin, että pääsin Yo-Yon kanssa lenkkeilemään Paavon kanssa. Aivan mahtavaa nähdä kuinkakoirat juoksivat hurjana. Sää oli sen verran kylmä, että Paavon jalat meinasivat jäätyä. Saimme kuitenkin juoksutettua koiria mukavasti.
Pakkanen räjähti käsiin illan myötä. Onneksi Nillan Riitta oli tehnyt Nanolle tossut, joten kävin hakemassa ne. Pelkkä ajatuskin päästäisestä kolmen kymmenen asteen pakkasessa hyyti mieltä. Lähdimme käymään vanhemmillani, koirilla tassuissa tossut ja Nanolla Iidan pieni kesäpaita päällä. Nano käveli tossukat jalassa mahtavan hienosti. Äiti lupasi tehdä päästäiselle oman pikkuruisen takin. Kiitos Riitalle pelastavista tossuista!
Kirjoitettu 28.11.2010 klo 22:33, viimeksi päivitetty
28.11.2010 klo 22:33.
Aamu meni autoa mahdollisimman lämpimäksi pesäksi sisustellessa hakuharjoituksia varten. Yo-Yolle kunnon vällyt takapaksiin ja Nanolle pesä kantokopan sisälle. Siinä olikin aikamoinen työ, sillä kopassa oli vähän väliä joko Yo-Yon pää tai Nano kokonaan.
Yo-Yo leikin tiimellyksessä kumartui ottamaan lelua, kun huomasi jonkun tuulen puuskan pyyhältäneen yltään.Vähän aikaa junnu ihmetteli mitä oli tapahtunut. No, Nanohan se hepulin kourissa oli juossut kohti ja hypätä loiskautti poitsun yli. Ihmeellisiä nuo meidän karvaiset otukset.
Järkyttävän kylmästä tuulesta huolimatta suuntasimme tassumme hakutreenejä kohti. Nano oli ensin vuorossa. Kahden maalimeihen taktiikalla olimme liikenteessä. Nano ryntäsi suorittamaan tehtäväänsä innoissaan. Kovaavauhtia, äkki jarrutus ja tarpomaan “Reinoa” päin. Nyt pienestä koosta oli hyötyä, sillä päästäinen sukelsi lautataapelin alta reinon luo. Taitava pikkuruinen!
Toista maalimiestä etsimään…. Nano sai hienosti hajun, kiipesi valtavaa lumivallia ylös…. Vauhti loppui kesken! Kipitys alas ja kunnon vauhdilla mäen päälle. Onnistui! Ja sieltähän löytyikin “reinokin”!
Tässä vaiheessa kameran akku ilmoitti saaneensa tarpeeksi pakkasessa olemisesta. Hempura! Pitäsi vissiin aina välillä latailla sitäkin… Yo-Yo vuorostaan sai kamalan tuulen pahimmat paikat etsittäväksi, sama oli treenikaverilla. Ensimmäistä Yo-Yo merkkasi hienosti, mutta tuuli paiskoi hajuja miten sattuu. Lopulta ohjasin koirulin putkien päälle, josta junnu sai suoremman hajun. Toinen “reino” oli umpparissa, josta haju tuli tosi kauas puupinon taakse ja katkesi. Ei siis mikään loistelias kerta, mutta jäipähän jotain harjoiteltavaa….
Illalla tein molempien koirien kanssa hieman tottista. Taitaa ne edistyä, vaikka välillä onkin melkoista takkuamista. Tyytyväinen saa olla.
Yo-Yon turkkiin on jostain tarttunut salakavalasti takkuja! Niitä selvitellessä oli Nano kokoajan neuvomassa tilannetta. Kuinka pieni koiranen voikin sulloutua harjaajan ja harjattavan väliin niin nopeasti? Tai takavarikoida kamman? Tai sulloutua harjan ja koiran väliin hampailla harjaa pidätellen. Aikamoista lisähaastetta asiaan…
Kirjoitettu 27.11.2010 klo 23:32, viimeksi päivitetty
27.11.2010 klo 23:32.
Timo lähti Yo-Yon kanssa metsään taivaltelemaan aamulla. Junnu pomppi kiveltä kivelle ja odotteli palkkaa moisesta hienosta toiminnasta. Timo päätti siirtyä metsäautotielle lenkkeilemään, poitsu kun patsasteli vain kivellä. Nyt junnumme liikkui paremmin. Kamalassa tuulessa he kulkivat urhoollisesti.
Minä menin Timon ja Yo-Yon luo. Junnu pääsi juoksemaan mäkeen. Hienosti junnu jaksoi juosta lumesta ja tuulesta huolimatta.
Yo-Yon juostua kunnolla Nano pääsi porukkaan mukaan. Pikkuruinen kipitti hienosti lumessa, kunnes tuuli ja pakkanen pakotti syliin lämmittelemään. Meno maistui taas pienen levon jälkeen.
Illalla oli pentukurssin viimeinen kerta. Viiman ja pakkasen vuoksi kurssin pienin tirriäinen jäi kotiin lämpimien vällyjen väliin. Päästötodistuksen saimme muistoksi mukavasta kurssista:
“Nano on nuori mies, jolla on erittäin hyvä työskentelymotivaatio. Nano sulattaa treenikaverien sydämet alta nanosekunnin. Nano on nuoreen ikäänsä nähden osoittanut erinomaisia taitoja tottelevaisuuskoulutukseen liittyen. Nano on suoriutunut loistavasti pentukurssin maasto-osuuksien hakuharjoituksista. Nanolla on hyvä maalimiesmotivaatio ja pikkuisen vahva tahto pelastaa kadonneet henkilöt on ihailtavaa. Nano on kehittynyt pentukurssin aikana erittäin paljon ja osoittanut toteen sanonnan: maasta se pieninkin ponnistaa!
Kirjoitettu 26.11.2010 klo 23:11, viimeksi päivitetty
26.11.2010 klo 23:11.
Mirva kävi tuomassa tilaamani koirien ruuat aamusella. Yo-Yo ei pysynyt housuissaan vaan sai aivan kamalan hepulikohtauksen nähtyään ihanaisen naisen. Nano taitaa seurata Yo-Yon jälkiä Mirvan ihannoinnissa. Aikamoinen härdelli.
Seuraavaksi Yo-Yo Nissanin takakonttiin ja, ja, ja…. Auto yritti startata, muttei pyörähtänyt käyntiin. Uusi yritys ja toinenkin. Tarkoitus oli lähteä Sinjan ja Valon kanssa lenkkeilemään, mutta himpuran auto ei ollut yhteistyökykyinen. Tää tästä viellä sitten puuttui! Soitto isälle, joka riensi pelastamaan. Käynti akkukaupassa ja korjaamolla antoi Nissanille menohalut takaisin. No, lenkki oli jo menetetty! Ei kerittyt mukaan… 🙁
Omat pojat hihnoihin kiinni ja saappaat kohti lähi peltoa. Järkyttävässä kylmyydessä taivalsimme kuin todellinen koiraperhe kuunaan. Nanokin ihan tavallisessa hihnassa, eikä enää missään typerässä flexissä! Isomies jo toi Nano? Sää ei todellakaan ollut mikään ihanuuden huipentuma. Tuuli ja pyrytti aivan kamalan kovaa. Jossain välissä näin jo sieluni sinisin silmin kuinka Nano lentäisi tuulen mukana. Kamalaa! Pitkää lenkkiä ei voinut tehdä, koska päästäinen meinasi jäätyä matkalle. Pojilla näytti olevan hauskaa juostessa yhdessä. Välillä Yo-Yo paimensi pentua oikeaan suuntaan, joak oli aina juuri se toinen kuin minne pentu oli menossa.
Timo käytti Yo-Yoa juoksemassa metsässä ja metsäautotiellä. Mäkeä kiivetessä oli kuulunut kova puuskutus, isännästä ei koirasta. Välillä Yo-Yo oli sukkuloinut puita kierrellen metsässä ja bongaillut kiviä, joille piti pompata. Metsässä aikansa tarvottuaan olivat he siirtyneet keskustaan, jossa pieni kaupunkin lenkkeily oli paikallaan.
Illalla oli vielä hieman tottistelua. Yo-Yon kanssa noutamista metallilla ja muovilla. Palauttamisen loppuun viemistä pitää vielä hieman hioa. Nanon kanssa tein hieman peruuttamista ja kosketusalustaa. Molemmilla koirilla oli suuri tekemisen halu, olipa mukavaa.
Kirjoitettu 25.11.2010 klo 22:44, viimeksi päivitetty
25.11.2010 klo 22:44.
Aamulla ryntäsimme Yo-Yon kanssa metsään tarpomaan lumessa. Pikku pakkasessa temmelsimme iloisina, vaikka Yo-Yo ensin etsikin Roota. Yo-Yo bongaili ja pomppi kiville. Täytyy sanoa, että lumessa rämpiminen on aikas tehokasta liikuntaa.
Timo käytti pojat juoksemassa lähipellolla. Yo-Yo oli ilmoittanut Nanolle kumman tahtiin pellolla liikutaan. Pojilla oli vauhtia riittänyt mukavasti. Muutoin Timo oli ollut iloisesti yllättynyt pennun taitoihin kulkea hihnassa.
Illalla oli pentukurssin viimeinen “tottistelu”. Pääsimme Lemmikkiaseman takahuoneeseen kokeilemaan hieman erilaista paikkaa. Minulla oli mukana molemmat pojat, joiden kanssa tein vuorotellen juttuja. Yo-Yo oli tutun mukavasti käyttäytyvä tyyppi, Nanoa hieman jännitti moinen kummallinen tila. Venla-vauva oli erittäin kiinnostava Nanosta, mutta myös hieman huolestuttavan jännittävä. Yo-Yo olisi mielellään hoitanut Venlaa. Mielestäni Nanokin on jo rohkaistunut mukavasti ja kokemuksia saadessaan lisää tuleekin rohkaistumaan aina vain lisää.
Tämän viikon temppuna oli peruuttaminen. No, eihän se onnistunut. Tosin harjoittelukin on ollut kerrassaan vähäistä ja huonoa. Lupaan parantaa tapani! Lopussa oli rentoutuminen, johon Yo-Yo asettui hienosti, mutta Nanolla ei asettuminen ollut ihan niin helppoa. Iloiseksi yllätykseksi pentunen makasi kuitenkin peiton päällä, tosin mahallaan. Mutta makasi ja malttoi aina välillä olla paikoillaan hieman. Mona olisi ollut jännittävän mukava leikkikaveri, mutta mamma oli taas kerran liian päättäväinen pienelle päästäiselle.
Illalla Nanolla riitti vielä virtaa hirmuilla. Päästäinen totesi parhaaksi tavaksi valita sopiva lelu sukeltaa lelulaatikkoon. Hupsu tupsu!
Kirjoitettu 24.11.2010 klo 23:50, viimeksi päivitetty
24.11.2010 klo 23:50.
Aamuvarhaisella auto piuhaan lämpiämään ja odottelimme päivän valkenemista, pakkasta oli vain -14 astetta. Lähdön aikaan Timo alkoi toppuutella minua. Höh? Kielsi jopa Nanoa ottamasta mukaan. Pakkanen oli salaa kirinyt -18 asteeseen, joten Nanon mukaan ottaminen olisi ollutkin tyhmää.
Yo-Yon kanssa suuntasimme kohti lumista metsää. Autosta päästyään junnu katselisi, jos Roo löytyisi. Poitsu pomppi kiveltä toiselle. Onneksi tuolla tavalla saa nuorukaiseen vauhtia.
Päivällä sain sen verran taukoa töistä, että pystyin käyttämään koirat lähipellolla juoksemassa. Päästäisellä oli kova työ pysyä Yo-Yon vauhdissa mukana. Kylmän vuoksi lenkki piti pitää lyhyenä, mutta mukavasti pikkuruinenkin väsyi reissun aikana.
Illalla tein molempien koirien kanssa hieman peruuttamista. Täytyy sanoa, ettei nyt olla treenattu mitään kunnolla, eikä varmaan tulla treenaamaankaan muutamaan aikaan. Nyt rauhoitellaan tilannetta ja surraan kunnolla. Pienet treenailut silloin tällöin voivat olla hyvästä.
Illalla nautin koirien leikkien katselusta. Nano-hirmuinen kävi Yo-Yon kimppuun vauhdilla, eikä junnu näyttänyt ollenkaan pahastuvan. Mukavan näköistä temmellystä. 🙂
Kirjoitettu 23.11.2010 klo 23:08, viimeksi päivitetty
23.11.2010 klo 23:09.
Aamulla samalla kun saattelimme Roon sateenkaarisillan toiselle puolelle, sai Nano ensimmäisen rokoituksensa. Herra huusi kuin syötävä pistoksen aikana, vaikka Mervi-lääkäri olikin hellä ja mukava. Hieman teatraalinen kakara!
Päivä jatkui pienentynyttä laumaamme kummastellen sekä koirilla Roota etsien. Sisälle tultuaan varsinkin Yo-Yo etsi kamuaan kaikista Roon lempipaikoista. Huoh! Tänään jätimme lenkin väliin suosiolla, ei talosta löytynyt riittävästi energiaa moiseen.
Illalla itseä niskasta kiinni ja katse vähäksi aikaa tulevaisuutta kohden. Tottiskentälle poikien kanssa saamaan itselle hieman toimintaterapiaa sekä muuta ajateltavaa. Onneksi on maailman ihanimmat treenikaverit! Tänään oli aiheena luoksetulo. Nano oli ensin vuorossa. Pikkuruinen tuli kolme kertaa luokseni hienosti ihmisryhmän läpi! Hieno päästäinen. Yo-Yon vuorolla ihmisten lisäksi ryhmässä oli Uno-flatti. Junnumme ei ehkä hiuspehkon alta huomannutkaan kaveria? No, taitaa se olla niin taitava. Lisäksi otimme hieman ryhmäliikkeitä ja näyttelyjuoksua lopuksi. Hyvää teki treenaaminen.
Päivän päätteeksi Riitta ja Iiris tulivat luoksemma kylään piristämään oloamme. Iiris ymmärtää heittäytyä Yo-Yon eteen selälleen, mutta Nanosta se ei välitä ollenkaan. Olihan siinä mukavasti menoa ja meininkiä koirien juostessa sisällä keskenään!
Kirjoitettu 22.11.2010 klo 23:42, viimeksi päivitetty
22.11.2010 klo 23:42.
Kirjoitettu 22.11.2010 klo , viimeksi päivitetty
22.11.2010 klo 23:19.