Minulla oli vankasti mielessä, ettei kaikki ole ihan vieläkään kunnossa koirilla. Siispä soitto eläinlääkärillemme Merville ja kertomaan oireista. Mervin mielestä olimme saaneet suorastaan “tuplapotin”! Sekä kennelyskän että nenäpunkin. Käväisimme hakemassa reseptin ja kyselimme hieman jatkohoito-ohjeita. C-vitamiini jatkuu edelleen ja saimme luvan käyttää koiria hihnakävelylenkillä. Upeeta! Lisäksi Strongholdia niskaan sekä varalle antibioottikuuri molemmille. Apteekista saimme tiedon, että koko Lieksassa ei ole Nanon kokoiselle pikkuruiselle hirviölle lääkettä, joten kuuri alkaa vasta huomenna lääkkeen saavuttua paikkakunnalle.
Suorilla kotiin ja koirien kanssa lenkille. Olipas hihnan molemmissa päissä iloisia tallustelijoita, johan tätä olikin jo odotettu. Lenkillä ei ollut hirveästi pituutta, täytyy muistaa että toipilasaika jatkuu.Kotona koirat leikkivät hieman ja sitten kävivät onnellisina makaamaan. Levättyämme ja koirat saatuaan herkkuluut järsittyä kävimme toisen lyhyemmän lenkin kiertämässä.
Illalla teimme hieman tottista. Yo-Yon kanssa harjoittelimme vaihtelevasti jääviä liikkeitä sekä seuraamisen täyskäännöstä. Perusasennon askelsiirtymiäkin otimme hieman. Niissä olemme saaneet läpimurron aikaiseksi. Junnuhan tietääkin mistä on kyse! Nanolla maahanmenotreenit jatkuvat. Elohopeaa nopeampi päästäinen on haasteellinen naksutettava…
Nyt Timo lähti käyttämään vielä Yo-Yoa pienellä lenkillä. Illan ohjelmassa olisi vielä kynsien leikkaaminen. Huono emäntä unohti nimittäin eilen tehdä sen….
Kirjoitettu 30.12.2010 klo 22:09, viimeksi päivitetty
30.12.2010 klo 22:09.
Niinkuin arvata saattaa meillä jatkuu köhiminen, tosin vain muutaman kerran. Vaihteluna on koirilla nenän vuotoa ja aivastelua. voi hyvänen aika! Eikö tämä milloinkaan lopu? Koirat leikkivät välillä vauhdikkaasti keskenään ja toivovat pääsevänsä ulos juoksemaan. Ulkoilut ovat tosi lyhyitä ja tylsiä.
Tottistelimme hieman kaikesta huolimatta. Yo-Yolla tein hieman perusasentoa ja kaukokäskyjä. Perusasennot ovat todella tiiviitä. Kaukokäskynä maasta istumaan nousu on hankalampaa hokaista, mutta toiseen suuntaan onnistuu jo hienosti.
Nanolta häviää mukavaan tahtiin hampaita. Kaikki yläetuhampaat ovat jossain muualla kuin suussa, alhaalla oli vain yksi jäljellä. Kulmahampaat eivät vielä liikahdakkaan, toivottavasti poikien vetoleikit saavat ne heilumaan ajallaan.
Kirjoitettu 29.12.2010 klo 23:08, viimeksi päivitetty
29.12.2010 klo 23:08.
Korvat höröllä olemme olleet tämänkin päivän. Kuunnelleet ja odottaneet yskää. Nano on aivastanut muutaman kerran, joten ihan terveen papereita ei hänelle vielä julisteta. Yo-Yokin pysyy vielä toipilaana, yksi yskähdys illalla. Voi turska! Pakkasen kiriessä -27 stetta ei hihnalenkillekään ollut asiaa….
Molemmat koirat tönivät, pomppivat ja leikkivät sisällä turhautuneina sisäpalvelukseen. Varsinkin Yo-Yo vihjailee kokoajan ulkoilun merkityksestä ja mistä kohti pääsisi lenkille. Luut antoivat tekemistä vähäksi aikaa, mutta niiden loputtua iski jälleen tekemisen puute.
Tottistelusta saimme jotain virikettä. Yo-Yoll Nopeat istumiset ja maahan menot olivat tripla nopeita. Treenailimme myös perusasentoa, siinä paikkaa ja tiiviyttä. Tosi hienosti sujui. Nanolle naksuttelin etupään laittamista maahan, ilman mitään apuja. Vähitellen jatkamme kokonaista liikettä kohti.
Illalla koirat saivat tehdä vielä hieman Ottossenin leluilla pähkäilyjuttuja. Spinny on liian helppo, joten jätetään se vähäksi aikaa sivuun ja otetaan vaikeampi tehtävä esiin seuraavalla kerralla.
Kirjoitettu 28.12.2010 klo 22:35, viimeksi päivitetty
28.12.2010 klo 23:04.
Yskä jatkuu koirilla edelleen. Vähäisenä, mutta kuitenkin. Yskiminen on vähentynyt, eikä kohtausten kestokaan ole enää niin pitkä. Mutta tänäänkin olemme viettäneet sisällä lojuen.
Aamulla Riina jatkoi matkaansa kohti Posiota uutta vuotta vastaan ottamaan. Nano katsoi kaihoten neidon perään ja itkeä inisikin.
Sisällä koirat eivät ole malttaneet käyttäytyä kunnolla, vaan ovat välillä leikkineet ja riehuneet. Olemme sallineet jonkin verran toimintaa, sillä siitä ei ole tullut yskäkohtausta. Varsinkin Yo-Yo on jo tilanteeseen aivan kypsänä. Lenkille mieli tekevi….
Koirat saivat tänään kaikkien aikojen parhaan lelun, limppari pullon. Sen perässä molemmat pojat ryntäilivät onnessaan.
Kirjoitettu 27.12.2010 klo 23:43, viimeksi päivitetty
27.12.2010 klo 23:43.
Köhinällä ja rykimällä tämäkin aamu valkeni. Koirat olivat jo paremmassa kunnossa, mutta yskä jatkuu edelleen. C-vitamiinia ruuan sekaan molemmille pojille, särkylääkettä kummallekaan ei ole tarvinnut ainakaan vielä tarjota. Koirat ovat jo aivan käpynä, kun eivät saa olla kunnolla ulkona. Nano sai pientä hemmottelua päästessään Riinan sänkyyn riehumaan.
Selma-täti järjesti meillä perinteisen kalkkuna illallisen tapanin päivän kunniaksi suvulle. Siinäpä olikin koirille tehtävää, kun vahtivat ruuan laittoa ja kinkun kypsymistä. Nano pikkuruinen oli jäädä jalkoihin monia kertoja, hiljaa hiipien selän taakse tuleminen oli salakavalan vaarallista.
Päivällä sydämeni heltyi ja kiinnitin hihnat koiriin. Sekä koirat että emäntä tarvitsivat pientä rauhallista happihyppelyä. Kävimme kävelemässä rauhallisen noin kilometrin lenkin. Lenkki piristi koko porukkaa kummasti.
Ilta sujuikin koirien temmeltämistä sisällä katsellessa ja Carcassonnea pelatessa. Voi kunpa normaali arki palaisi.
Kirjoitettu 27.12.2010 klo , viimeksi päivitetty
27.12.2010 klo 23:40.
Pimeän aikaan heräsin ja kurksitelin näkyisikö tonttuja. Ei näkynyt, mutta ei näkynyt pentuakaan. Kurkistus olohuoneeseen ja Riinan petiin sai silmäni värähtämään auki. Herättelin Timonkin katsomaan mitä on tapahtunut. Nano-pentunen oli kiivennyt tyynyä ponnistusalusenaan käyttäen Riinan viereen nukkumaan. Siinä pikkuruinen nukkui sikeästi kiepillä serkkuni kupusessa. Valot laitettuani uninen pentu nosti tyytyväisenä päätään. Kehnon kakara!
Aatto aamu alkoi ankeasti. Nano köhi paljon. Onneksi syytä köhintään ei tarvinnut paljoa miettiä, sillä Iiriksellä oli todettu pari päivää aikaisemmin keuhkoputken tulehdus. Taudin levitessä kennelyskäksikin olimme jo taudin määritelleet.
Timo lähti Yo-Yon kanssa pellolle juoksentelemaan, pakkasta oli vain -27 astetta. Yo-Yo ryntäili innoissaan lumessa ja kieriskelikin iloisena.
Junnumme oli nähnyt kiveä muistuttavan kohouman maastossa ja sen päällehän oli kiivettävä. Multakasa oli Timonkin silmissä muistuttanut sen verran kiveä, että Yo-Yo sai makupalansa.
Päivällä jatkoimme hieman maahan menon harjoittelua Nanon kanssa ja Yo-Yon kanssa treenailimme eteen istumista. Otin koulutusta hieman taaksepäin, jolloin istuminen on suorempaa. Nyt vain tarkkana jatkon kanssa.
Illalla joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle vanhempieni luona. Nanon mielestä kaikissa paketeissa luki hänen nimensä, kaikki paketit olisi pitänyt avata nyt ja heti. Säästääksemme lahjat niiden oikeille omistajille jouduimme tekemään parrikaadit pennun takia.
Vihdoin ja viimein koitti lahjojen jakoaika. Riina-tonttu löisi paketteja myös koirille. Yhteistuumin koirat repivät paketit auki ja koekäyttivät lelut samointein. Jokainen lelu todettiin hyväksi, kiitos niistä tontuille.
Yö ei sujunut toiveiden mukaisesti. Nano köhi ja yski tosi pahan kuuloisesti. Minä seurailin pennun vointia ja yskän kehittymistä kellonkin avulla. Pahimmillaan yskänkohtaukset tulivat 13min välein, onneksi aamulla alkoi jo hieman helpottamaan.
Jouluaamuna katkonaisen yön jäljiltä oli karseaa huomata, että Yo-Yokin on saanut tartunnan. Junnu pärskytteli kovasti, on sillä vain kova ääni. Minulle tekee tosi paljon pahaa kuunnella, mutta ei kait tämä kauan tällaisena kestä. Nanokin on jo paljon parempana, köhii tosi vähän enää.
Flunssaisina olemme nyt käyneet vain pihalla ulkoilemassa ja sielläkin yritämme hillitä vauhtia. Muutoin koirat ovat leikkineet hieman sisällä, hoitaneet Riinaa ja nautiskelleet luista ja muista herkuista. Pienet tottikset teimme, mutta niitäkään en kunnolla uskaltanut kähimiskohtauksen vuoksi suorittaa. Flunssan poistumista jouduttaaksemme olemme antaneet pojille C-vitamiinia, jos näin pääsisimme hieman vähemmällä. Tylsää tää sairastaminen!
Kirjoitettu 25.12.2010 klo 21:22, viimeksi päivitetty
25.12.2010 klo 22:18.
Silmistä rapisivat mukavasti unihiekat kun lähdin Yo-Yon kanssa kävelemään aamusella. Yli 30 asteen pakkasessa kävimme vain lähipellolla kävelemässä. Tossut jalassa junnumme pyöriskeli innossaan lumessa ja töytäili sieltä tännepäin innoissaan. Ei pakkaset haitanneet ei…
Ilolla olen kuunnellut uutisia Espoosta. Pian täti pääsee näyttelyissä helpolla. Siskoni kaksoistyttäret ovat leikkineet näyttelyitä Voittaja-näyttelyn jälkeen. Tytöt osaavat hienosti harjata leikkikoiraa, jalkojenkin karvat nostetaan ylös. Ammattimaisesti tytöt, 3.5v, kyselevät toisiltaan milloin heidän kehä alkaa ja laittavat koirat välillä “häkkiin” lepäämään. Kehä III, lienee tullut liikenteestä, on kovassa käytössä. Siis aivan ammattilaisia, sillä välillä neidot aina huomaavat kuinka pian heillä on kehä ja silloin tulee kamala kiire laittaa koirat kuntoon. Muutama vuosi eteenpäin ja minä katselen sivusta kuinka neitoset esittelevät mun koirat! Kai?
Riina on ollut yllättynyt millaista vauhtia pentusemme pitää. Hepulit sisätiloissa ovat kamalat, ei sitä voi kuin hymyissä suin katsella. Minä olen mietiskellyt ensi vuoden koulutuksia sekä tavoitteita toiminnallemme.
Tottistellessa otin Yo-Yon kanssa hieman jääviä liikkeitä sekä eteen istumista. Jäävät toimi tosi hyvin! Toki taakse palkkauksella, mutta kuitenkin… Jee! Eteenistuminen olikin hienosti vinosti istumista vasemmalle. Olen jo saanut hyviä vihjeitä kuinka tilannetta voisi korjata. Joulun ajaksi riittä tekemistä…
Nanon kanssa aloitin harjoittelemaan maahan menemistä. Timo on hieman opettanut pennulle kumartamista, joten tästä on helppoa jatkaa. Pentu menee ainakin nyt etuosa edellä maahan. Tässäpä lisää tehtävää joulun ajaksi…
Ilta sujuikin mukavasti kinkkua vahtiessa, sekä koirilla että emännällä. Isäntä pöräytti tupaan lämpöä leivinuunilla, joten taidan nukkua ensi yön oven välissä…
Kirjoitettu 23.12.2010 klo 23:40, viimeksi päivitetty
24.12.2010 klo 00:12.
Timo halusi lähteä lenkkeilyttämään tänään Yo-Yoa. reilun -20 asteen pakkasessa miesväki taivalsi hihnalenkin, aivan kunnon mittaisena. Lenkki oli sujunut vallan mainiosti kylmyydestä huolimatta.
Minun ja Timon ollessa töissä Yo-Yo ja Nano viihdyttivät Riinaa. Koirien touhuja onkin mukavaa aina seurailla. Iltapäivästä vietimme Riinan synttäreitä, joten suku kokoontui kotiimme. Siinä oli riemua kerrassaan. Onneksi koiramme eivät osaa kerjätä ruokaa pöydästä…
Illalla oli vielä keskiviikon tapaan kynsien leikkaus edessä. Yo-Yohan oli paikoillaan kuin tatti, samoin turkkia hoidettaesssa. Nano pysyi ensimmäisen kerran koko kynsien hoidon ajan paikoillaan makaamassa ilman lisähenkilökuntaa. Vähänkös olin tyytyväinen pikkuisen toimintaan. Siinä sivussa harjasinkin pentusen.
Nyt pakkasta on jo reilut -30 astetta, joten saas nähdä kuka tarkenee huomenna nenäänsä ulos työntämään….
Kirjoitettu 22.12.2010 klo 23:13, viimeksi päivitetty
22.12.2010 klo 23:13.
Tänään oli monta syytä juhlaan. Nano 4kk, Yo-Yo 22kk ja Riina tuli joulua viettämään. Eipä hullumpi päivä!
Minun hiipiessä töitä kohti koirat jäivät vielä loikoilemaan. Timon kanssa karvaiset nautiskelivat ruuan ja saivat tassujen harjaukset. Nanon mielestä Timo voisi opiskella paremmaksi Yo-Yon harjaajaksi. Harjauksessa oli paljon huomautettavaa, pikkuruinen nenä oli tökkinyt aktiivisesti isäntää kylkeen.
Iltapäivällä saimme Riinan luoksemme. Yo-Yo oli aivan haltioissaan! Junnu painautui neidon kylkeen eikä olisi lähtenyt siitä mihinkään. Jotenkin Yo-Yo otti heti Roon paikan Riinan vartiana. Toivottavasti sekä Riina että Yo-Yo muistavat, ettei junnu saa nousta sänkyyn unikaveriksi niinkuin Roo teki.
Illalla oli Agility-Poppoon kimppalenkki. Sinnehän suunnistimme pakkasesta välittämättä. Mukana olivat koirista sheltit Nilla, Jomppe, Jeppe ja Huru sekä porottimet Kuura ja Halla. Kävelyretki kesti reilun tunnin. Olin jo kääntymässä kotia kohti, mutta Nanon Mirva-kummi nappasi pentusen välillä syliinsä lämmittelemään. Jäällä koko lauma sai temmeltää vapaana. Olipas mukava lenkki!
Kirjoitettu 21.12.2010 klo 22:14, viimeksi päivitetty
21.12.2010 klo 22:14.
Minä livahdin aamulla töihin, joten koiralauma jäi Timon vastuulle. Tarkoitus oli tavata Mervi-eläinlääkärin luona Nanon rokotusten vuoksi. Minun mennessä paikalle oli rokotus jo laitettu ja kaikki hienosti. Mervin mielestä voimme kokeilla jättää päiväruuan pois, joten Nano on nyt Yo-Yon kanssa samassa ruokailurytmissä.
Kävimme hieman kävelemässä kaupungilla pentusen kanssa. Alussa metsissä viihtynyt omien polkujen kulkija oli hieman ihmeissään, mutta pian pentunen oli kuin kotonaan. Hienosti sujui teiden ylitykset ja kummallisten pyörien kohtaaminen. Vain vastaan tullut tiibetinspanieli ihmetytti enemmän, muttei sekään aiheuttanut pelkoa.
Päivällä hyökkäsimme koko perheen voimin metsän keskelle lenkkeilemään. Nanon jalassa oli Ticon vanhat tossut, jotka olivat aivan liian isot pikkuruiselle Nanolle. Aivan kamalat! Tossut vain lepattivat kun Lapatossu mennä viipotti Yo-Yon perässä. Yo-Yolla oli selvästi ollut ikävä kunnon juoksulenkille. Kunnon mäen luona otimme hieman mäkijuoksua. Nano oli kainalossani, ettei päästäinen rasittaisi itseään liikaa. Yo-Yo puolestaan päästeli menemään koko sydänmensä kyllyydestä. Olipas junnu onnellinen saadessaan juosta lujaa ja kovaa.
Illalla oli Pielisen Aktiivikoirien tottistelut ja pikkujoulut Lemmikkiasemalla. Yo-Yon kanssa teimme hieman seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, siihen hankalaan suuntaan. Nyt Yo-Yo pysyy paremmin mukan käännöksissä ja osaa jo paljon paremmin ennakoida tulevaa. Mukavaa!
Nano sai tehdä makkararinkiä. Hienosti pikkuruinen kulkikin ihmiseltä toiselle. Valitettavan hyvin päästäinen hallitsee myös hypyt ihmisiä vastaan.
Seuraavaksi paikalle saapuikin aivan oikea koiria ymmärtävä joulupukki. Pukilla oli jokaiselle koiralle luu ja ihmiselle kortti lahjasäkissään. Pukki todettiin heti koirien toimesta hyvin vaarattomaksi tyypiksi.
Tottahan toki pukin kanssa täytyi poseerata. Nano olisi mielellän nuollut pukin naaman puhtaaksi.
Lopussa oli vielä tiivistunnelmainen kisa, nakin syönti. Virallinen ajanottaja, Timo, toimi lahjomattomana kellon käyttäjänä. Tehtävänä oli syödä heitetty nakki mahdollisimman nopeasti ja tulla takaisin omistajan luo. Kumpikaan koiristamme ei pärjännyt, Nano taisi jopa jäädä viimeiseksi. Nano sai helpotusta pienen kokonsa vuoksi, hänen tarvitsi syödä vain puolikas nakki. Lisäksi pikkuruinen ei huomannut minne herkku hävisi, joten kävin näyttämässä sen. Hauskan kisan voitti Humppa.
Kirjoitettu 21.12.2010 klo , viimeksi päivitetty
24.12.2010 klo 13:06.