Koirat saivat aamuruuan pakastusrasioissa, joissa oli kannet paikoillaan. Nano on varsin taitava rasian avaaja, mutta Yo-Yon tapoihin ei kuulu minkään läpi tunkeminen. Pojat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä saadessaan askarrella ruokansa eteen.
Yo-Yolla oli lenkkitapaaminen Paavon kanssa. Tänään menimme vain hihnalenkille, ettei nielutulehdus tarttuisi nyhjätessä. Sirpa tahtoi kuulla kaiken mahdollisen viikonlopun opeista. Paljon uutta ajateltavaa vannoutuneelle johtajuus ja dominanssin puollustajalle 🙂 Koirat saivat kävellä rauhassa lenkkiään ja haistella hajuja. Aivan lenkin lopulla eräästä pihasta loikkasi irtokoira luoksemme kiljuva nainen perässään. Käännyimme koirasta kävelemään toiseen suuntaan. Vähän matkaa kuljettuamme Paavon panta luiskahti pään yli ja silloin oli jo kaksi koiraa irtaimenaan. Voi hyvänen aika! Onneksi molemmat koirat saatiin pian kiinni ja pääsimme palaamaan autoillemme.
Virikkeelistimme koiria piilottelemalla makupaloja ympäri kotia. Nyt koirat alkavat oppia, että herkkuja voi olla ylempänäkin. Hienot koirat tekevät hienosti nenätöitä.
Illalla tottiksessa otin Yo-Yon kanssa seuraamista. Käännökset ovat varmentuneet hienosti, jopa vasemmallekin käännökset alkavat sujua. Paljon niitä pitää kuitenkin pähkäillä vielä. Nano pääsi vain lopun ryhmäliikkeeseen. Menin sivummalle ja tein kontaktiharjoituksia. Eihän ne nyt ihan täydellisesti sujuneet, mutta ihan mukavasti kuitenkin.
Kirjoitettu 31.01.2011 klo 23:10, viimeksi päivitetty
31.01.2011 klo 23:10.
Aamun tohinoissa minä valmistauduin toiseen koulutuspäivään Joensuuhun ja koirat saivat etsisikellä hieman namupaloja. Koirat nuuhkuttivat iloisina minne kummaan olohuoneessa je keittiössä makupalat olivat piiloutuneet. Eilisen illan epäonnistuneen ruokinnan jälkeen totesimme, että annamme ruuan pakastusrasiassa. Rasia yhtä nurkkaa vaille kiinni ja koirat pähkäilemään. Hieman pohdiskeltuaan koirat saivat purkit auki ja ruuat massuun.
Minun pähkäillessä rauhoittavia signaaleja Timo käytti koirat hihnalenkillä. Yo-Yo vaikuttaa jo paremmalta, lääkkeet taitavat purra hienosti. Päivällä koirat olivat nautiskelleet possun nenät, Yo-Yolla naposteltava oli hävinnyt nopeasti nielurisojen taakse. Minä kyselin kurssilla tarkemipia Kongin käyttöohjeita. Pöh! Olin survonut aloittelijoille ruuan aivan liian tiiviisti, ei onnistumismahdollisuuksia.
Illalla kävimme ensin vanhempieni luona, siellä koirat saavat takuuvarmasti puruluutikut. Jos ei muuten, niin hieman kun muistuttaa, johan palvelu pelaa. Kotona oli hieman makupalojen etsimista, alueena koko talo. Koirat tiesivät jo mitä oli tulossa ja odottivat innoissaan saadakseen etsiä herkut.
Iltaruuan työnsin taas Kongoon. Nyt löysästi laitetttuna koirillahan oli todella hyvät mahdollisuudet nauttia illallisesta. Yo-Yo harkitsi asiaa, mutta Nano olisi vauhdikas. Kivasti koirat saivat tekemistä ja pohdittavaa.
Kirjoitettu 30.01.2011 klo 22:51, viimeksi päivitetty
30.01.2011 klo 22:51.
Aamulla varhain käväisin koirien kanssa lenkillä, hihnalenkillä vain. Nano päätti olla antamatta emännälle pisteitä ja pihisti hätänsä kotiin. Pyh!
Minä matkustin Jaanan ja Samin kyydissä ja Sannan seurana Joensuun suureen kaupunkiin Raili Halmeen, Rakkaista Haukuista, luennolle. Aiheena oli johtajuus sekä stressi. Luennolla oli todella paljon allekirjoitettavaa tietoa, mutta myös jotain jota pitää mietiskellä ja pureskella. Tulomatkalla pohdimme kuulemaamme ja kertailimme oppeja.
Timo oli käyttänyt koirat hihnassa kävelyllä päivän aikana. Yo-Yo saa kevennettyä liikuntaa näin antibioottikuurin aluksi.
Kotona otin vanhat, nyt paljon vahvistusta saaneet ajatukset käyttöön. Koirille sonnin sudit purtavaksi ihan ensimmäisenä. Voi kamaluus mikä löyhkä niistä lähti! Kerrassaan kamala. Joskohan siinä stressiä purkaantui? Iltaruuan tarjosimme Kongin sisältä. Öh… Muuten hyvä, muttei ainakaan meidän koirat saaneet läheskään kaikkea ruokaa sisältä nuoltua. En oikein tiedä kuka virikkeellistyi ruokinnassa eniten, koirat vai minä. Lopulta minä nimittäin autoin koiria neulontapuikolla Kongista ruokaa kaivellen. 😉
Kirjoitettu 29.01.2011 klo 22:40, viimeksi päivitetty
29.01.2011 klo 22:40.
Yöllä koirulit heräsivät puoli neljältä ja Timo käytti ne ulkona. Tämän jälkeen Nanoa ei nukuttanut, ei…. Pentunen romelehti joka paikan ja häiriköi meitä. Timo kävi muutaman kerran hieman muistuttamassa päästäistä vuorokauden ajasta, mutta turhaan. Isännän huumorintaju ei oikein riitänyt pikkuruisen tempaukseen, hänellä oli töihin herääminen viiden aikaan. Lopulta kävin Nanon hakemassa makuuhuoneeseen ja laitoin nukkumapesän oikeinpäin (Nano pyöritti sen katolleen illalla) ja laitoin pennun siihen nukkumaan. Aamuyön voisi viettää paremminkin kuin tunnin verran riekkuvaa pentua kuunnellen ja ihmetellen.
Aamulla päätin viedä Yo-Yon lääkärille. Jotain vikaa junnussamme oli, mutta tarkalleen en tiennyt mitä. Siispä sanoin Mervi-lääkärille, että joko olen itse neuroottinen tai koiralla on jotain vikaa kurkussa. Ensin diagnoosi kallistui minuun päin, mutta rauhoituksen ja kurkkuun kurkistamisen jälkeen totesimme Yo-Yolla olevan nielutulehduksen. Nukkuva kortisonipiikillä kyllästetty koira autoon ja antibiootit kainaloon mukaan sekä ajo kotiin.
Kotona Riitta auttoi kantamaan Yo-Yon sisälle. Ettäs 25kg koiraa osaakin painaa paljon rentona ollessaan. Junnun rojottaessa pitkin pituuttaan olohuoneen matolla Nano yritti häiritä kaikkia paikalla olevia. Lopulta pieni niljakas, kuten Riitta Nanoa nimitti tänään, joutui häkkiin odottelemaan Yo-Yon heräämistä. Riitta näppäsi Yo-Yosta muutaman kuvan toisen ollessa vielä hyvin väsynyt.
Nano on löytänyt makuupaikakseen B-O-T makuualustan. Sen päällä päästäinen vetelee päiväuniaan.
Muutoin päivä meni Yo-Yon tilannetta tarkkaillessa. Junnu toipui hyvin nukutuksesta. Muutama lyhyt hihnakävely illalla virkisti koko perhettä. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä….
Kirjoitettu 28.01.2011 klo 20:39, viimeksi päivitetty
28.01.2011 klo 20:39.
Yo-Yolla ja Paavolla oli sovuttuna lenkkeily tälle päivälle. Pellolla oli riittävästi tilaa pojille temmeltää. Kävimme myös jäällä jossa oli edelleen pinnalla vettä. Eipä siellä pitkään viitsinyt olla. Pojat nauttivat leikeistä ja kisaamisesta. Turhat energiat taisi hävitä lumihankeen.
Vihdoinkin Lemmikkiasema oli saanut täydennystä luihin. Molemmat koirat mutustelivat onnellisina pitkästä aikaa possun neniä, varsinkin Yo-Yon ehdottomia herkkuja. Varastoa tulikin täydennettyä kunnolla, sonnisudit ja nenät kun uppoavat takuuvarmasti.
Muutamat tottistelut kuuluivat luonnollisesti päivään. Nyt treenasin ensin makuuhuoneessa ja sitten koirien huoneessa. Varsinkin Nanolle paikan vaihtaminen tekee tosi hyvää. Koulutukset menivät muuten mukavasti, mutta minä olin jälleen kerran “hieman” hidas 😉 Timo lahjoi koiria yogurtilla. Lusikalla syöttäminen on kerrassaan kamala tapa, mutta koirilla ja isännällä oli hauskaa.
Illalla kurkistin vahingossa Yo-Yon korviin. Nypittäväähän sieltä löytyi. En voinut mitään itselleni vaan korvan kimppuun oli käytävä oitis. Nyppimisessä kuluukin hyvin aikaa, vaikka koira onkin tosi kauniisti paikoillaan. Toimituksen jälkeen Yo-Yon piti puistella päätään tosi ahkerasti, ihan eri tavalla kuin Roo aikanaan. Katja: saanko anteeksi myöhäisen päivityksen?
Kirjoitettu 27.01.2011 klo 23:54, viimeksi päivitetty
27.01.2011 klo 23:55.
Minä ja Timo päätimme maanantaina, että Nano on riittävän vanha oppiakseen sisäsiistiksi. Hätiä on sattunut epätasaiseen tahtiin ulos, mutta sisällekin on tullut vielä riittävästi. Siispä nyt alkoi kahden viikon tehopissatus ja -kakitus. Nyt on hädät osuneet aika hienosti ulos. Toki nyt illalla ollaan käyty tosi monta kertaa ulkona iltakakia pakertamassa, mutta kylmässä pentunen ei saa toivottua tulosta tehtyä. Huoh!
Koirat saivat jälleen virikkeellistää itseään. Laitoin vessapaperin hylsyjen sisään makupaloja ja koirat saivat repiä pahvit auki. Kiitettävän nopeasti lattialla oli paljon syljen kastelemia pahvin palasia. Reippaita koirua 😀
Aamulla oli yli 20 astetta pakkasta, joten aamun lenkki kierrettiin hihnassa. Onneksi päivemmällä oli jo lämpimämpää: -19.7 astetta. “Lämpimässä säässä” riensimme pellolle juoksemaan. Kelkan jälkiä pitkin taapersimme ja koirat nauttivat vapaudesta.
Illalla tottistelimme muutamaan otteeseen. Yo-Yon kanssa tein hieman seuraamista ja siinä erityisesti käännöksiä. Käytin hieman avukseni sängyn kulmaa ja nyt hankalat käännökset vasemmallekin onnistuivat paremmin. Lisäksi teimme hieman nopeita maahan menoja, osin naksulla ja makupalalla (palkan suunta tarkoin harkittuna) sekä pallolla palkaten. Toi on Yo-Yon lempparijuttuja. Nanon kanssa tein aikaa maahan menoon. Hienosti etenee harjoitukset.
Kirjoitettu 26.01.2011 klo 23:07, viimeksi päivitetty
26.01.2011 klo 23:07.
Tottiksesta on tänään ollut lepopäivä. Mutta sehän ei estä lenkkeilemästä 🙂 Suuntauduimme pellolle juoksentelemaan. Moottorikelkan jäljellä olikin mukavan paljon lunta, joten kävely ei ollut liian kevyttä. Ilokseni huomasin, että pentukin alkaa tehdä tarpeitaan enemmän ulos kuin sisälle. Lenkillä pentunen sai tehtyä monta täyttä osumaa. Jes!
Päivällä minulla oli koirillekin töitä tarjolla. Molempien koirien kanssa suuntasimme asiakkaani luokse, piristäviähän tuollaiset hurtat ovat. Yo-Yo tiesikin jo, että siellä pitää käyttäytyä arvokkaasti ja kävi hetimiten pitkälleen tervehdittyään asiakkaan. Nano puolestaan romelehti paikkoja ja oli vilkkaan eloisa. Liikkuvaan pyörätuoliinkin koirulit suhtautuivat hyvin, ei siinä näyttänyt mitään kummallista olevan.
Kirjoitettu 25.01.2011 klo 21:58, viimeksi päivitetty
26.01.2011 klo 08:42.
Tänään olimme hurjia poikien kanssa. Emme menneetkään tuttua reittiä moottorikelkan uraa pitkin pellolla vaan menimmekin tien toiselle puolelle katselemaan mitä ura sieltä tuo eteemme. Ura sinällään oli ihan mukavan oloinen, mutta kuljimme tosi lähellä junarataa. Juniahan näillä korkeuksilla ei juurikaa kulje, mutta uhkarohkeus ei liene tarpeen. Koirat juoksivat kiitettävän kovaa, vaikka uralla oli paljon lunta.
Illalla oli tottistelut amiksen kentällä. Yo-Yo teki hyviä maahan menoja reippaasti, minä palkkasin vain väärin… Tumpelo mie annon palkan liian ylös. Mutta koira siis toimi hienosti. Nano vuorostaan vain höhelsi ja kävi muutaman henkilön luona näytöllä, vaikka se ei ollut harjoituksen tarkoitus. Sanna oli tänään jostain kumman syystä jonkinlainen mörkö hiipiessään meitä lähemmäksi, mistähän sekin johtuu….
Kirjoitettu 24.01.2011 klo 23:18, viimeksi päivitetty
24.01.2011 klo 23:18.
Päivän ohjelmana oli agilitytreenit Valtimolla. Kyytiimme pomppasivat Tarja ja Huru sekä Mirva ja Jomppe, joten autossa oli tunnelmallisen täyttä. Timo toimi valokuvaajana sekä huoltajana, hienosti tehtävänsä tehden. Teimme harjoitukset lyhyissä pätkissä jokaisen koiran tarpeet huomioiden. Koulutus oli aivan ihana ja innostava. Tahtoo lisää!
Yo-Yon kanssa harjoittelimme takaa leikkausta, sellaisella uudemmalla tyylillä. Kerrassaan kamalan vaikeaa saada kaikki omat raajat toimimaan toivotulla tavalla, kulkea toivottuun suuntaan sekä ohjata koiraa. Liian monta liikkuvaa osaa! Lopulta minunkin päähän alkoi upota kuinka ohjaus tapahtuu. Yo-Yo oli tosi hieno ja taitava sekä yritti kokoajan parhaansa. Välillä oli vauhdin nostatusta irtoamistreeneillä. On se vain helppoa kouluttaa koiraa, kun palkkaaminen onnistuu leluilla ja leikkikaveriksi sopii kuka vain.
Nanon kanssa harjoittelimme aitoja ja irtoamista ensin. Minä olin niin tyytyväinen ja onnellinen vauhdikkaasta pentusesta. Kouluttajakin kehui päästäistä todella reippaaksi, pirteäksi ja eloisaksi. Nano olikin aivan parhaimmillaan, kaikkien naamat olisi pitänyt saada nuolla. Öh… Toi pikkuinen taitaa pomppia aika lailla ihmisiä vasten 😉 Vähitellen pääsimme lähetyksiin, minun jäädessä ensimmäiselle ja Nanon rientäessä neljän esteen taakse. Vähänkös huippu koira! Pikkuisen mahan alunen oli jalkoja täynnä eikä vauhtia liitämisestä puuttunut. Lopussa treenailimme hieman kiertämistä. Aina ennen Nanon vuoroa treenasi Mirva Jompen kanssa. Nanon mielestä heidän treeneissä oli paljon parannettavaa ja hän olisi voinut toimia paljon paremmin tilanteissa. Tästä taidamme saada hieman opettelemisen aihetta? Kuinka odotan rauhassa toisten treenatessa…
Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Yo-Yo oli normaalin yliystävällinen Jompelle ja Hurulle. Junnu pintteli kamujensa kanssa hyvää vauhtia. Nano pysyi hyvin isojen vauhdissa mukana. Hieman itsestään liikaa luulen paimenkoiran pentunen kiersi kavereiden eteen pysäyttäen näitä. Yo-Yon kanssa päästäinen on saanut ainakin riittävästi itseluottamusta itselleen.
Kotona hienosti toimineet koirulit saivat luut kalutakseen. Pian molemmat tosin nukahtivat raskaan päivän jäljiltä.
Kirjoitettu 23.01.2011 klo 19:53, viimeksi päivitetty
23.01.2011 klo 19:53.
Aamulla suuntasimme auton nokan kohti laania ja hakuharjoituksia. Paikalle saapui 12 reipasta ja urheaa koiraa etsimään alati katoavia emäntiä ja isäntiä. Kuvaajana toimi jälleen Jaana Kärkkäinen.
Nanolla oli kaksi maalimiestä. Suureksi haasteeksi pikkuruiselle muodostui lumessa eteenpäin kulkeminen. Hieman jännitystä oli ilmassa, mutta päästäinen on rohkaistunut hienosti. Varsinkin lumikinokseen luolan tehneen ja vieläpä ressun luolan suulle laittaneen maalimiehen kohtaaminen oli kummallista.
Yo-Yolle oli kolme maalimiestä. Kahdella ensimmäisellä oli suora palkka lelulla. Kolmas oli luolassa oleva, jolle muutama haukku sekä verilettuja palkkana. Ei voi sanoa, että olisi ihan täydellisesti sujunut, muttei ihan huonostikaan. Hyvät ja mukavat treenit.
Illalla aloin harjaamaan Yo-Yon turkkia. Pian myös Timo liittyi toimintaan. Eihän siinä kauan nokka tohissut, kun Nanokin ryntäsi paikalle. Eli koko perhe oli yhteisen harrastuksen parissa. Yo-Yo nautti, ainakin suurimman osan ajasta, harjaamisesta. Minä ja Timo keskityimme karvojen suoristamiseen. Nano levitteli ja söi irtokarvoja, tutki Madan harjan anatomiaa, yritti uudeleen muotoilla suihkepulloa, pyöritteli Rescon kampaa, nuoli minun ja Timon kasvoja, istui sekä makasi Yo-Yon päällä…. Aikas mahtavasti päästäinen nosti harjauksen haastekerrointa, onneksi Yo-Yo osaa käyttäytyä kauniisti 😉
Kirjoitettu 22.01.2011 klo 22:51, viimeksi päivitetty
22.01.2011 klo 22:52.