Pojat pääsivät vanhemmilleni nauttimaan hoidosta viikonlopun ajaksi. Koiruudet olivat päässeet lenkkeilemään ja juoksemaan omaan pihaan. Lisäksi koirien viikonloppuun oli kuulunut paljon rapsutuksia ja unta sekä ruokaa. Täydellistä siis!
Poikkeuksen tähän auvoiseen oloon oli päättänyt tehdä Nano. Tyyppi oli päättänyt syödä tätini mittatilauksena tehdyn erittäin hyvän ja loistavan silikonisen varvastuen. En todellakaan halua tietää mitä oli tarkalleen tapahtunut, mutta tämä summittainen tietokin saa pääni painumaan ja häpeän suhisemaan korvissani.
Reissusta tulo oli aivan ihanaa, sillä vastassa oli kaksi erittäin iloista ja riekkuvaa koiraa! 🙂
Kirjoitettu 27.02.2011 klo 23:15, viimeksi päivitetty
27.02.2011 klo 23:15.
Aamulla oli taas hyvin kylmyydestä jäykkä olo, pakkasta jälleen 29.8 astetta. Ei huvita, ei…. Timo lähti kuitenkin hyvin urheasti koiruuksien kanssa lenkille. Lyhennetty lenkki oli vilpoisuudesta huolimatta hyvin tuloksellinen Nanonkin suhteen.
Timon kanssa hoidimme jälleen turkkejä. Nanolla oli toisen korvan takana takku, joka saatiin aikas hyvin selvitettyä. Minä harjailin Yo-Yoa muuten, Timo selvitteli korvantaustakut. Hieman hoitoainetta turkkiin ja ihanuus. Tyyppi oli jälleen aivan mahtavan näköinen.
Suunniteltu lenkki Nillan kanssa sai jäädä haaveeksi vain. Koirat makoilivat tyytyväisinä luut suussaan emännän ja isännän ollessa töissä. Hieman kerkisimme tottistellakin tänään. Yo-Yon kanssa hieman seisomistreenejä, aikaa tullut lisää. Nano nousee tosi hienosti näyttelypöydälle. Nyt kriteerejä lisää miettimään.
Heli tuli hieromaan karvakasamme. Ensin Nano haukkui Helin aivan lyttyyn, pentusta jännitti selvästi. Junnumme taas oli vallan ihastuksissaan nähdessään Helin. Yo-Yo oli hienosti hierottavana, vaikka Nano yrittikin häiriköidä parhaansa mukaan. Nuorukaisesta löytyi kivasti lihaksia ja muutenkin ruokinnan määrä vaikuttaisi sopivalta. Oikean puolen pitkä selkälihas oli hieman jumissa, muttei mitenkään pahasti.
Mirva tuli Jompen kanssa meille hierottavaksi. Jomppe kävellä hupsutteli sisälle ja oli kuin kotonaan. Nano härkki ja pörkki Jomppea, myös hieronnan aikana. Melkoinen häirikkö! Mirvahan piti molempien koirien tervehtiä kunnolla pomppimalla ja nuolemalla.
Nanolle oli varattu lähinnä hierottavana olemisen harjoittelu. Päästäinen yllätti minut täysin. Tyyppi oli rauhallisen nauttivana kyljellään, aivan kuin oikeat koirat. Toista puolta hieroessaan löysimme yllätyksen. Päästäisellä oli trikkeripiste. Öh.. Kuinkas tämä nyt näin? No, kun järjellä miettii.. Onhan tuo pikkuinen melkoinen hyppykone ja leikit junnun kanssa eivät aina ole aivan rauhallisimmasta päästä. Tilasin samointein molemmille koirille hieronnat maaliskuun puoliväliin, saadaan tsekata tilanne silloin uudelleen.
Kirjoitettu 24.02.2011 klo 23:27, viimeksi päivitetty
24.02.2011 klo 23:28.
Aamulla Timo viuhahti jälleen koiruuksien kanssa lenkille. Lenkki oli sujunut mukavasti vippaillen.
Minä tein koiruuksien kanssa tottista muutaman kerran päivän mittaan. Yo-Yon muistin sopukoista on löytynyt seisomisliike, ou jee. Nyt vain häiriöitä lisäämään ja muutenkin haastamaan poitsua tehtävässä. Liikkeestä seisomaan jääminen sujuu mukavasti. Nanon kanssa harjoittelin pöydällä olemista, Päästäinen nostaa etutassut pöydälle jo tosi hienosti. Taitavia tyyppejä!
Pojat pääsivät nauttimaan Nillan seurasta ja minä Riitan lenkin merkeissä. Nyt suuntasimme nenämme kohti metsäautotietä. Pojat hyppivät ja pomppivat hankien päälle, Nillan pyöritellessä silmiään poikien tempuille. Yo-Yo yritti saada Nanon uskomaan itseään, mutta Päästäinen teki juuri tahtonsa mukaan. Välillä Nano muisti leikittää Nillaa, joka innostuikin hieman pätkittäin pennun touhuihin.
Lenkin jälkeen luut nautittuaan koirat olivatkin jo mukavan väsyneitä. Uni taisi maistua tosi makoisasti. Unien välillä koiruudet virikkeelistivät itseään nenämakupalaradalla.
Illalla tottistelimme vielä hieman. Liikkeestä seisomaan jääminen sujui tosi hienosti Yo-Yolla. Lisäksi teimme opittuja temppuja hajanaisessa järjestyksessä, mukavaa oli. Nano pomppasi näyttelypöydälle seisomaan. Wau! Tyyppi hokaisi tosi nopeasti kuinka kannattaa toimia. Lisäksi teimme hieman maahan menoa liikkeestä. Siinäkin pentu on edistynyt mukavasti 😉
Kirjoitettu 23.02.2011 klo 23:17, viimeksi päivitetty
23.02.2011 klo 23:17.
Ihana aamu! Pakkasta enää vajaa 30 astetta, joten helteen puolellehan sää taitaa kääntyä 🙂 Hieman tottistelua päivän aluksi. Yo-Yon kanssa treenailtiin seisomista, hieman on junnulla moinen juttu päässyt unohtumaan. Tämä johtuu täysin siitä, että mie oon maailman laiskin seisottamisen harjoittaja. No, tällä viikolla pureudumme asiaan oikein perusteellisesti. Nanon kanssa treenailimme kestoa paikallaoloon sekä hieman häiriön alla. Yo-Yon kanssa tehtynä “ryhmäpaikallaolo” onnistuu jo jonkin aikaa. Vielä ei olla kuitenkaan aivan mestareita asiassa…
Yo-Yo pääsi pitkästä aikaa juoksemaan Paavon kanssa. Ihanassa pakkassäässä kävellä humputtelimme iloisina, siis ihmiset kävelivät. Koirat juoksivat, painivat pomppivat penkalle ja alas sekä juoksivat penkkojen päällä. Aivan kummallisia koiria! Päivän paras juoksupaikka oli penkan päällä. Korkealla nuoret taiteilivatkovan reunuksen päällä, pienikin harha-askel ja koirat upposivat syvälle lumeen.
Kotona huomasimme kauhukseksemme, että Nanolla on korvan takana oikein kunnon hieno takku. Ensimmäinen oikea huovuttunut takku! Niin sitä on hienosti kasvettu jo isoksi pojaksi 🙂 Yhteistuumin takku tuli kesytettyä, nyt täytyisi vissiin laittaa hoitoainetta korvien taakse. Päästäinen kesti hoidon tosi hienosti.
Illalla tottisteluhetki. Yo-Yolle seisominen alkaa jälleen palautua mieleen, kun nyt osaisin suunnata palkan oikein… Huh! Nanon kanssa aloitimme pöytäharjoittelun. Timo kasasi pöydän matalaksi ja minä naksuttelin kun päästäinen nosti etutassut pöydälle. Tästä tämä alkaa…
Veljeksillä oli hellä hetki ja he nukkua tohottivat vierekkäin söpöinä kuin sipulit. Onneksi sain tallennettua kuvan tilanteesta!
Kirjoitettu 22.02.2011 klo 22:39, viimeksi päivitetty
22.02.2011 klo 22:39.
Pakkaspäivänä tämäkin aamu valkeni, ehkä ei niin yllättäen. Tänään uljas ja mahtava Yo-Yomme täyttää 2 vuotta. Toinen uljas, ei niin kookas, Nano puolestaan puoli vuotta. Ihan ensimmäiseksi aamulla täytyi avata sisareltani tullut paketti poitsuille. Molemmille koirille oli omat paketit ja kortit. Kortteihin Iida ja Aino (3v.) olivat kirjoittaneet onnittelut, tosi sievät. Paketeista löytyi koirien iloksi lelut =) Paljon kiitoksia, lelut oli selvästi valittu tarkasti ja ajatuksella.
Timo säntäsi molempien koirien kanssa aamun lenkille. Lenkki oli sujunut mukavasti, paljon haisteltavaa oli löytynyt. Minä hurautin autolla heidän ohi töihin mennessäni ja ainakin silloin matka näytti taittuvan joutuisasti.
Päivällä sään edes hieman lauhduttua lähdin poitsujen kanssa jäälle tarpomaan. Auringon paisteesta sai nauttia, viimakaan ei ollut hyvin paha. Koirat olivat aivan innoissaan. Kyllä siinä lumi lensi tyyppien pintellessä vauhdilla.
Kotona koirat nauttivat lahjaksi saaduista luista ja tekivät hieman nenärataa. Maha täynnä oli mukavaa vetäistä pitkät päiväunetkin. Yo-Yoa hemmoteltiin vielä illalla; Sinja, Sanni ja Mona henkilökuntineen antoivat herkullisia luita junnullemme. Nam! Kiitos niistäkin. Lisäksi emäntä on saanut Naamakirjaan monia synttäripäiväonnitteluja karvatassullemme. Mukavaa luettavaa ja kaikki onnittelut on välitetty sankarille.
Ja pakolliset poseeraukset. Ensin Yo-Yo yksin, sitten Nanon ja saatujen lahjojen kera. Olipas kuvaaminen helppoa, kun molemmat koirat pysyivät tosi hienosti paikoillaan pyynnöstä. Lopussa Nano lahjaksi saatua palloa teurastamassa.
Kirjoitettu 21.02.2011 klo 22:51, viimeksi päivitetty
21.02.2011 klo 22:51.
Timo lähti jälleen lenkkeillyttämään Yo-Yoa ja Jomppea heti silmät auki saatuaan. Pakkasta mittarimme mukaan oli -32.8. Lenkiltä kotiutui mukavasti pakkasele tuoksuvat koiruudet ja isäntä.
Minä käytin isoja jälleen pellolla ja jäällä juoksentelemassa. Molemmilla oli juoksuhaluja ihan riittämiin asti, ainakin vauhdista päätellen. Kamera kehveläinen eleli omaa kiertoaan ja ei suostunut ottamaan hyviä kuvia pyynnöistä huolimatta, onneksi edes muutama onnistui. Täytynee tunnustaa, ettei jäällä järin lämmintä ollut. Hienoinen viima kävi ikävästi poskiin ja nenän päähän. Mutta koirien iloa katsellessa kylmää ei juuri kerinnyt miettimään.
Töihin mennessä vein reippaan vieraamme kotiinsa vastaanottamaan perhettän iloisesti häntää heiluttaen. Tosin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan… Jomppe oli kiukutellut ja ollut mokomaa emäntää huomaamatta, mitäs hylkäsi hänet 🙁
Timo tarjosi minun töissä ollessa koiruuksille luut. Yo-Yo oli kuulemma tehnyt possun nenän syönnin nopeusennätyksen. Hupsu koiruus! Töiden jälkeen tein pienen makupalojen etsintäleikin koiruuksille. Hännät tötteröllä pojat nuuhkuttivat jokaisen makupalan suuhunsa.
Ruuan jälkeen koiruudet saivat aivan kamalat hepulit. Nano juoksi ympäri kotia ja Yo-Yo yritti mätkästä ohi kiitävää shelttiä tassulla. Jokseenkin minulle jäi epäselväksi oliko junnulla tarkoitus pysäyttää vai antaa lisää vauhtia riiviölle.
Kirjoitettu 20.02.2011 klo 22:34, viimeksi päivitetty
20.02.2011 klo 22:34.
Timo ryntäsi jälleen “leutoon” säähän lenkkeilemään Yo-Yon ja Jompen kanssa, pakkasta sen -30.4. Vauhtiin päästäkseen tarvitsivat hieman minun apua. Puin Jompen ja saattelin ovelle, silloin vieraamme suostui Timon kanssa liikkumaan. Lenkillä koirat olivat kävelleet oikein reippaasti, matkaakin kertyi enemmän kuin muina päivinä.
Postiin oli tullut sisareltani tyttöineen paketti Yo-Yolle ja Nanolle. Haettavahan se oli pikaisesti. Valitettavasti aukaisuun on lupa vasta maanantaina. Himpura! Tällä uteliaisuudella varustettu ihminen on todella vaikeuksissa. Mutta vielä paketti on avaamatta, vielä…
Ilman lämmityä inhimillisiin lukemiin lähdin Yo-Yon ja Jompen kanssa lenkille, isojen lenkiksi tätä voitaneen nimittää. Alussa molemmat koirat juoksentelivat mukavasti. Yht äkkiä Jompe tuli taakseni ja tökki minua kuonollaan. Minä yritin yllyttää merleä juoksemaan, muttei… Sitten huomasin tyypiltä tippuneen tossun. Kukas ilman kenkiä tuollaisessa säässä tallustelisi? Saatiin turhia energioita tiputettua jäälle =) Kotiin palatessamme Yo-Yo merkkasi Jompen tossun, hienoa!
Kotiin päästyäni isoilta vaatteet pois ja Nanolle vaatetta päälle. Vuorossa oli siis pienten lenkki. Nano pääsi reippailemaan Nillan kanssa sekä Riitan, joka olikin iloiseksi yllätykseksi enää vain kolmijalkainen. Toinen kyynärsauva oli saanut jäädä kotiin, vauhtikin on noussut lenkeillämme todella paljon. Nanolla oli aivan valtavasti virtaa leikkiä ja juosta. Nilla osallistui leikkeihin hieman, enemmän neito taisi ihmetellä pennun hepuleita.
Täytyy tunnustaa, että kolmikko on nopea tuhoamaan luita, ei siinä pitkään nokat tuhise. Tänäänkin oli hieman turkin hoitoa, harjausta ja hoitoaineen lisäystä. Muutoin koirat ovat olleet esimerkillisesti. Jomppekin päätti lopulta sulaa Timolle ja suvaita silittelyjä. Ei huonosti! Nano on pessyt muutaman kerran Jompen suupielet ja parasta lienee, että Jomppe nukkua tohottaa selällää. Aikasmoinen luottamuslause!
Tottistelussa otin jälleen paikalla oloja. Yo-Yolle otin ensin 1,5min, 30sek ja 2.5min paikalla olot. Nuo sujuu tosi hyvin, itselle ne on vain turkasen tylsiä. Siispä kieroilin hieman ja luin kaikessa rauhassa kirjaa, Yo-Yon tehdessä töitä. Tämän jälkeen hieman nopeita maahan menoja sekä maahan menoja ja istumista sekaisin. Lopuksi muutama temppu, tyyppi oli hyvin iloinen saadessaan treenata. Nanon kanssa palkan paikan vaihtelua hieman, mutta pian huomasin kuinka lihapullat ovat vääriä palkkoja paikalla oloon, liian aktivoivia. Siispä teimme sivulle tulon alkujuttuja hieman sekä sylkkäriä kuivana. Mahtavat koirat!
Iltalenkin teimme koko perheen voimin. Miten kummassa pystyimmekään sotkemaan hihnat niin lahjakkaasti muutaman kerran? Kuun loisteessa oli mukavaa tallustella kaikessa rauhassa.
Kirjoitettu 19.02.2011 klo 23:00, viimeksi päivitetty
19.02.2011 klo 23:00.
Timon käytyä hallilla, hän ilmoitti lähtevänsä Yo-Yon kanssa lenkille, koska ei ole enää kova pakkanen. Minähän piristyin moisesta ilmoituksesta ja iloisena kysyin vähäisen pakkasen määrää. -33 astetta oli vastaus! Hmm… Kaikki on niin suhteellista. No, sanoin että voisi ottaa myös Jompen mukaan. Kävelee varmasti hihnassa mukana. Hetkosen harkittuaan Timolla oli kaksi harmaata koiraa lenkillä mukana, ja matka oli sujunut hienosti.
Päivällä oli jo oikeasti lämpimämpää, vain -24 astetta. Otin isot koirat mukaan ja lähdin pellolle sekä jäälle reippailemaan. Koiruuksilla oli tosi mukavaa juosta keskenään. Jo tätä oli kaivattukin!
Nanolle oli tullut hakuliivit. Voi meidän pienintä ja huiminta! Näytti aivan oikealta työkoiralta, mutta nyt vasta näyttää. Äiti piti pyytää avuksi kuvaussessioon. Yo-Yo ja Jomppe olisivat mielellään ottaneet kuvauspalkat itselleen. Ihan täyttä varmuutta ei liene kenen kitaan Frolicit upposivat. Liivit ovat päästäiselle vielä liian suuret, mutta eiköhän pikkarainen kasva riittävästi ajallaan.
Illalla kävimme koko porukalla lenkillä. Vanhempieni kohdalla omat kaartoivat taas kylään. Nyt Jomppekin tiesi mitä tuleman piti ja oli valmiina vastaanottamaan herkkutikkua.
Illalla Nano sai aivan valtavan hepulin. Jomppe katsoi aivan ihmeissään pennun huimuamista. Yritin sanoa, että heillekin olisi tulossa samanmoinen pentu. Liekkö tieto järkyttänyt niin paljon, että Jomppe painui Timon varpaisiin nukkumaan 😉
Hillittömän hepuloinnin tuloksena totesin koirien olevan tottistelua vailla. Molemmille ensin paikalla oloa. Yo-Yon edessä esitin pienen baletti-tanssin ja junnu kesti sen hienosti. Nanon kanssa huomasin kuinka hienosti onnistuu jo viereltä lähdöt ja paluut. Wau! Lisäksi molemmilla tein hieman sylkkäriä seuraavaa Töpärin keikkaa ajatellen. Jomppekin olisi selvästi halunnut treenailla, mutta…
Kirjoitettu 18.02.2011 klo 22:50, viimeksi päivitetty
18.02.2011 klo 22:50.
Timolla oli aikainen aamu, joten herättyään hän ajatteli käyttää koirat pikaisesti ulkona. Omathan lähtivät kuin rusakot puskasta luvan saatuaan, mutta Jomppe ei moiseen alentunut. Eihän sitä koskaan tiedä minne vieras mies on viemässä… Sisälle merlonen jäi lähelleni vahtimaan tekountani (siinä metelissä ei kukaan pystyisi nukkumaan…).
Olin ajatellut kuinka kävisin pitkän lenkin kiertämässä koiruuksien kanssa, ainakin Yo-Yon ja Jompen. Totuus oli aivan toinen… Pakkanen ei ainakaan minun havaintojen mukaan laskenut koko päivän aikana alle -27 astetta, viimeisimmällä lenkillä mittari toitotti -33.8. Pakkasista alkaa olla jo vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa.
Lenkit ovat siis olleet lyhyitä pyörrähdyksiä, mutta useaan kertaan. Jomppe on omaksunut tossut tassuihin hienosti, eiliseen saakka kokematon asia. Yhdellä lenkillä Nano nousi penkan päälle seisomaan, katseli sieltä toisia koiria kuin miettien mitäs te siellä matalalla teette ja alkoi kaikessa rauhassa pureskelemaan oksan pätkää. Hällä ei vissiin ollut sitten kylmä.
Lenkiltä kotio päin palaillessa omat yksilöt kääntyivät toiveikkaina vanhempieni luokse, Jomppe katseli ihmeissää miten nää ei kotiinsa osaa. Olipas jännä huomata kuinka omat olivat ovella aivan innoissaan ja hännät heiluivat aivan täysillä. Sisällä koirille oli luonnollisesti tarjolla herkkutikut, tässä vaiheessa viimeistään Jomppe oli aivan kummissaan…. No, pian hän nää meidän metkut oppii 🙂
Pakkasen haittapuolena on myös koirien hillitön sähkökisyys. Hyvä, että uskaltaa liikuttaa karvakasoja räpsyn pelossa. Tuumasta toimeen ja toiseeen käteen harja sekä toiseen suihkutettava hoitoaine. Kaikki kolme koiraa tuli harjattua ja suihkuteltua. Jomppe kävi monta kertaa Yo-Yoa katsomassa hoidon aikana, ei varmaan uskonut silmiään. Mutta näin saimme sähköisyyden poistettua helposti.
Mie otin kierroksen tottista Yo-Yolla ja Nanolla. Molemmilla oli maahan menon ajan lisääminen aiheena. Aina sitä yllättyy… Nanohan osaa asiaa jo tosi hienosti. Jompen kanssa en tehnyt mitään, hämmentyisi pieni raukka vain erilaisista tavoista.
Illalla Yo-Yo ja Nano saivat aivan järkyttävän hepulin. Siinä vauhdissa ei pysynyt yksikään huonekalu paikoillaan, matoista nyt puhumattakaan. Jomppea leikki kiinnosti, mutta tyytyi vielä katselijan rooliin.
Kirjoitettu 17.02.2011 klo 23:50, viimeksi päivitetty
17.02.2011 klo 23:50.
Aamulla totesimme tämän tutun tarinan, pakkasta on liikaa, aivan liian liikaa. Koirat alkavat olla jo suhteellisen hermostuneita tilanteeseen, onneksi sisällä riittää tekemistä. Pienen tottiksen aikana molemmille aikaa paikalla oloon, hieman erilaisilla ajoilla tosin 🙂 Virikkeellistäminen tapahtui jälleen kerran makupalojen piiloittelulla. Nenät nuuhkivat ja hienosti makupalat hävisivät parempiin suihin.
Iltapäivällä kävin pitkään odotetun vieraan meille. Jomppe sheltti oli hyvin iloissaan, kun kävin hakemassa hänet kotoaan. Ihan ensiksi olin pyytänyt äitini avuksi. Koirat hihnan päähän ja lenkille. Äiti talutti Jomppea ja minulla oli Yo-Yo ja Nano. Lenkki sujui hienosti, paitsi Nano yritti kertoa Jompelle meidän käytössääntöjä. Kotiin päästyämme koirat olivat hieman jännittyneitä, mutta rauhallisia. Minun pitikin lähteä pian töilöihin, joten Jomppe häkkiin kaiken varalle.
Koirat rentoutuivat illalla selkeästi. Nano yritti kaikin tavoin saada Jompen leikkimään kanssaan; pomppimalla, tönimällä, tassulla huitomalla sekä leikkiasennolla. Jomppea kakaran toiminta ei voinut vähempää kiinnostaa, vaan hän kääntyi kohteliaasti muualle päin. Jomppe on vakuuttunut, että minun kanssa kannattaisi pysyä väleissä. Merle seuraa minua joka paikkaan, mutta tilanne muuttuu varmasti pian totuttua meidän tapoihin.
Nanon epäonnistuttua saada Jomppe leikkimään kanssaan, alkoi meidän poikien paini. Jomppe tuli aivan jalkoihini ja katseli pää kallellaan Yo-Yon ja Nanon painimista; Yo-Yo on selällään ja Nano nuohoaa päällä repien junnua karvoista. Selkeästi Jompelle ei avautunut leikin juoni, toki monelle muullekin leikin sisältö on jäänyt hieman hämärään.
Nyt koirat nukkuvat rauhallisina sängyn ympärillä, Nano tahtoisi ihan Jompen kainaloon koisimaan. Samalla tavalla kuin nukkuu Yo-Yonkin kainalossa. Joskos huomenna onnistuisi?
Kirjoitettu 16.02.2011 klo 23:32, viimeksi päivitetty
17.02.2011 klo 08:03.