Asunnonvaltaajat 15.2.2011

Ei mitään piristävää… Pakkaset jatkuvat järkyttävän kovina, joten neljän seinän sisällä ollaan jumissa. Koirat alkavat olla jo ihan kypsiä tähän nökötykseen,emäntä vielä kypsempi 🙂

Päivällä tottistelimme muutamaan otteeseen. Yo-Yon kanssa treenailin hieman paikallaolon kestoa ja häiriöherkkyyttä siinä. Hienosti sujui. Nanon maahan menot ovat kotona eri huoneissa tosi nopeita ja paikalla pysyminenkin on jo paljon parempaa. Aikaa on tullut hienosti lisää. 😀

On se vain hauskaa katsella koirien luiden pureskelua. Parhaillaan Yo-Yo pitää luuta suussaan ja Nano järsii luun toista päätä. Hassuja ovat he! Tein vielä hieman aktivointia koiruuksille. Oli siinä nenä tehokkaassa käytössä.

Illalla kävin hakemassa Jompen tavarat valmiksi meille, tyyppi tulee meille huomenna hoitoon loppuviikoksi.  Nano säntäsi häkkiin ja sieltähän ei ihan vähällä pois tultu. Yo-Yokin kävi tupatarkastuksella. Jännä nähdä kuka mökissä lopulta nukkuu…

Hampaaton 14.2.2011

Ja pakkasta piisaa… Mittari näytti 32 astetta töilöissä pyrähtäessäni. Eipä siinä paljoa pysty lenkkeilemään, kun vilu kapajaa luita. Minun ja Timon pyörähdettyä töissä menimme vanhemmilleni nautiskelemaan kupilliset kahvia. Ajattelin siinä sivussa soitaltaa Merville ja varata Nanolle hampaanpoistoajan. Apua! Lähtö operaatioon tuli samoin tein. Yo-Yo jäi vanhemmilleni hoitoon päiväki, että päästäinen saa toipua rauhassa.

Nukuttaminen ja hampaanotto tapahtuivat niin nopeasti, etten kerinnyt edes kunnolla jännittää. Pakkasessa pikkaraisen pitäminen lämpimänä oli aikasmoinen haaste, mutta onneksi matka ei ollut pitkä. Kotona pentu asettiin uunin viereen lattialämmityslattialle pehmikkeen päälle makaamaan ja B-O-T alusta peittona. Lämpimässä Nanon oli hyvä torkkua lääkkeen vaikutus pois.

Minun livettyä hoitoriveistä töihin Timo hoiti pentusta. Vähitellen jalat alkoivat jo kantaa paremmin päällään ja kulku muuttui hieman suoraviivaisemmaksi. Timon lähtiessä stipendiään hakemaan Nano siirtyi vanhempieni hoitoon Yo-Yon tullessa kotiin. Isä oli yrittänyt lakata tekemäänsä sähköbassoa turvassa pikkaraiselta pukuhuoneessa. Meidän houdini oli muutaman kerran saanut tönäistyä oven auki ja avustajaksihan siinä vaiheessa pikkuruinen sheltti alkoi oitis. Äiti oli joutunut laittamaan esteitä oven eteen, ettei pikku-apulainen päässyt toteuttamaan itseään isän maalipurkin avulla (tarina ei kerro muistiko äiti vapauttaa isän myöhemmin pukuhuonesta).

Illalla Nano söi jo ihan normaalisti ja leikki sekä riekkui totuttuun tapaan. Valitettavasti minulla meni erikoisessa koiramiitingissä sen verran pitkään, etten kerinnyt tekemään koiruuksien kanssa mitään. No, onneksi huomenna meillä on entistä enemmän virtaa toimia….

Tylsä päivä 13.2.2011

Tänään oli taas pakkaspäivä. Siispä sovimme, että tänään on myös sopivaa levätä ja nautiskella olosta. Minä naksuttelin kolme kertaa päivän aikana. Nanolle maassa oloon aikaa ja Yo-Yolle viikon temppua. Joskohan tämä tästä valmistuisi ja pareisi. Nano malttoi olla paikoillaan jo sen verran että sain piiloteltua muutamia makupaloja. Huonoahan tämä on, mutta etenee vähitellen.

Kävimme koko perheen voimalla lenkillä hyisevässä säässä. Nyt saimme Nanolle uusia ja sopivia tossuja, joten mikäs meidän pojilla oli porskutellessa…

Illalla Nano ilmoitti lepäämisen riittävän. Mikähän ihmeen riivajainen kakaraan iski? Yo-Yon pentupeti koki osittain uudistamista pikkuhampaiden toimesta. Lisäksi muutama tavara tipahti lattialle vauhdin hurmassa, ehjänä. Lopulta Timo otti käyttöön rauhoittavat signaalit ja holding-terapian. Tyyppi rauhoittui lopulta, onneksi 🙂

Hakua ja agilitya 12.2.2011

Aamu käynnistyi haun merkeissä. Karsea pakkanen meinasi pelotella meidät vapaapäivälle, mutta onneksi ihana Pauli järjesti meille mahdollisuuden etsintään työpaikallaan. Kiitos Pauli! Paikka osoittautui kaikille koirille hyvin haasteelliseksi ilmanvirrat kulki sieltä tänne ja toiseen suuntaan. Mutta olipas heino kokemus ja toivottavasti pääsemme toistekin. Kerrankin olin itsekäs ja minun koirat treenasivat numeroilla 1 ja 3, tuota voisi hieman harjoitella enemmänkin 😉

Yo-Yolla oli yksi, mutta sitäkin hankalampi maalimies. Pyörimme ja kiersimme aluetta, mutta vihdoin reino löytyi  pic-up-auton lavalta pressun alta. Mutta kyllä siinä hiki virtasi, sekä koiralla että ohjaajalla.

Nanollakin oli yksi maalimies, joka olikin nainen… Pikkarainen teki tosi heinosti töitä aivan kummallisessa paikassa, jossa oli paljon outoja hajuja sekä tuulettimen hurinaa. Aikansa etsittyään päästäinen pääsi reinolle ja käyttäytyi tosi heinosti maalimiehellä. Ihanaa!

Heti vuorojensa jälkeen Timo vei koirulit kotiin nukkumaan, minä jäin vielä vähän neuvomaan kavereita. Treenien jälkeen pääsimme vanhemmilleni lounaalle. Oli muuten hyvää ja maukasta 🙂 Nano löysi jälleen koirattomasta talosta kaksi karvaista kaveria itselleen. Olohuoneen kirjahyllystä tuijotti varsin uhkaavasti pehmokoira-Turre, aikeissa hyökätä pennun päälle. Hetkosen päästäinen mietti tilannetta ja nuuhki vastustajaansa sekä totesi olevansa voittaja. Toinen kaveri löytyi metallisen juomakupin pohjalta. Nano totesi, että on turkasen vaikeaa juoda jos vastassa on shetlannin lammaskoiran naama. Vaikka kupin pohjaa huitoi kuinka paljon tassulla, kaveri ei suostunut tulemaan esiin ja taistelemaan reilusti. Aika nynny kamu!

Ettei päivästä tulisi liian tylsä ja toimeton lähdimme Valtimolle treenailemaan agia. Minun ja poikien lisäksi autoon mahtui helposti Tarja ja Huru sekä Mirva, hänen tyttärensä Lotta ja Jomppe. Tai mahtui ja mahtui… Takaovet kun työnsi ulkoapäin kiinni niin siellä olivat: Mirva, Lotta ja Nano boxissaan.

Päivän harjoituksen nimi oli poispäinkääntö. Ilman koiraa vaikutti aivan mukavalta ja hauskalta ohjaukselta, koiran kanssa…. Öööö… Hankalalta! Tarkoituksena oli mennä koiran kanssa esteen luo, saada koira pomppaamaan esteen yli ja palaamaan lähtösuuntaan Apuva-mies liikkeellä. Oli muuten vaikeaa! Teimme lyhyissä vuoroissa reippaalla tahdilla aktiivisia harjoituksia.

Yo-Yolla ja minulla sujui alkuhahmotusvaikeuksien jälkeen mukavasti. Onneksi junnu on niin ohjausherkkä, helpottaa meikäläisen toimintaa kummasti. Yo-Yolle on tullut vauhtia paljon lisää, motivaatio agilityyn on noussut potenssiin paljon. Lopussa oli ihanaa putki-poispäinkääntö pyöritys, jossa vauhtia ja onnen tunteita 🙂

Nanon kanssa harjoittelimme pysäytyksiä esteelle. Päästäinen oli kamun sylissä ja minä kutsuin pennun luokseni lähelle ja seis! Palkka suuhun ja uudelleen. Lopussa pikkarainen teki töitä jo mahtavan hienosti, vaikka Mirva ja Pirkko juttelivat sekä huoneessa oli Jomppe. Mutta meidän pikkuinen keskittyi työhönsä aivan loistavasti!!! Ihanaa!

Lotta hoiti ja hoivasi ahkerasti Nanoa. Olipas hienoa harjoitusta molemmille. Minä olin niin iloinen sosialistamisesta. Lopussa Lotta teki muutaman kerran Yo-Yon kanssa putkeen menoa ja poispäinvientiä. Yo-Yo teki todella kauniisti kahden pallon voimalla tytöllekin duunia. Paljon kiitoksia Lotalle avusta. Hauska ja oppirikas päivä!

Nilla ja luu 10.2.2011

Ikävä aamu… Pakkasta harmillisesti piirun vaille -30 astetta. Ei kiva, ei…

Nano on jemistänyt yläkulmurinsa suuhunsa, eikä haluaisi luopua niistä. Eipä siinä muukaan auttanut kuin kurvata Merville poiston arviointiin. Oikealla oleva kulmuri heiluu vähän, mutta vasen oli lupaavasti irtoamassa. Jos hampaat eivät putoa itsekseen meidän nitkutteluavustuksella, varataan ensi viikon alkuun poistoaika. Dam!

Nanon kanssa kahdestaan menimme vanhemmilleni sopimaan mahdollisista ensi viikon koiranhoitovuoroista, jos siis pitää nukutella yms. Isä antoi Nanolle kokonaisen purutikun ja voilá… vasen hammas oli lähtenyt pois. Nyt vielä oikealla olevaa irroittelemaan.

Iltapäivällä Nillalla ja Nanolla oli jälleen tapaaminen. Pikkuruisemme yritti kaikin mahdollisin keinoin saada neitosta leikkimään kanssaan, mutta vielä hieman laihoin tuloksin. Reissulla vastaamme käveli mies, jolla oli hengitysmaski naamalla. Nanoa jännitti moinen hieman, mutta ei onneksi liikaa. Hauskat pikkuruiset sheltit.

Timo käytti Yo-Yon lenkillä. Kylmästä ja viimasta huolimatta junnu nautti kovasti päästessään käpäilemään.

Illalla koirat nautiskelivat luita. Aikansa omiaan järskyteltyään pojat päättivät kisata luista. Yo-Yolla oli vissiin talon paras purtava suussa ja Nano yritti kaivaa sitä itselleen. Aina hampaat eivät osuneet syötävään, mutta onneksi on partakarvat… Olipas ihanan näköistä ja äänetöntä mukavaa leikkiä koiruuksillamme 🙂

Sheltti-juttuja 10.2.2011

Timo ryntäsi jälleen aamulla lenkkeilemään koirien kanssa. Hänellä uintikisat lähestyvät, joten liikuntaa on hyvä harrastaa. No, tänään lenkille ei tullut kamalasti mittaa sillä pakkasta oli jälleen kerran riittävästi (-22).

Nanon kanssa oli tapaamine Nillan kanssa. Lenkin alussa aivan vierestämme kulki kaksi veturinen juna kovalla ryskeellä. Nano vain katseli junan menoa, eikä ollut millään. Mukavaa, että on reipas. Nano oli aivan vakuuttunut, että Nilla haluaa leikkiä hänen kanssaan. Nilla ei ollut aivan yhtä vakuuttunut, vaan yritti hieman väistellä ja ajaa pentua kauemmas. Nanohan ei ihan noin vähästä lannistu, vaan alkoi nyrkkeillä etutassuillaan Nillaa suoraan kuonoon. Pakkohan neitosen oli siinä vaiheessa juosta häirikön perään… 🙂

Seuraavana suuntasimme Lemmikkiasemalle Sannaa moikaamaan. Paikalla oli hyvin epäillyttävä tavarantoimittajasetä. Vähän ajan kuluttua Nano huomasi tyypin aivan vaarattomaksi ja sai rapsutuksia. Sannan kanssa Nanolla vaikutti olevan paljon hauskoja juttuja. Jotainhan kaupasta aina jotain jää kainaloon… Pussillinen possun neniä sekä Nanolle uusi hihna ja panta. No, onneksi kaikki tuli tarpeeseen.

Kotona luiden syönnin jälkeen retkotti hyvin väsynyt pieni sheltin poikanen.

Illalla tottistelimme hieman. Yo-Yon kanssa rankensimme viikon temppua, joka on jo aikas hyvällä mallilla. Nanon kanssa jatkoin suorilla jaloilla laatikon päälle nousemisen harjoittelua. Kyllä tää tästä hyväksi vielä muuttuu…

Kamuja ja tekemistä 9.2.2011

Aamulla Timo ryntäsi koirien kanssa lenkille. Nano sai tehtyä hätiään lenkillä, jee! Muutoin lenkki oli sujunut rauhallisissa merkeissä.

Yo-Yolla oli Paavon kanssa tapaaminen. Lähdimme Pielisen jäälle kävellä lönkyttelemään. Tuulen puhallellessa selän takaa oli aivan ihan sää, mutta se toinen suunta… Hieman liian pureva tuuli kävi ikävästi kasvoihin. Koirat eivät tainneet tuulta edes huomata, sillä niillä oli kiire nyhjäämiseen ja toistensa lumihankeen tönimiseen. Mukavaa vaikutti olevan. Molemmat koirat olivat aivan kuolassa lenkin jälkeen, kylmällä ilmalla huomasi kuinka turkit jäätyivät 🙂

Kotiin päästyämme tuli Riitta ja Iiris kyläilemään. Yo-Yo veteli sikeitä, Iiris etsi makupaloja ja Nano yritti seurata Iiriksen tekemisiä. Nanon ja Iiriksen alkaessa leikkimään Yo-Yokin aktivoitui. Möhkäle, kuten Riitta junnuamme tänään nimitti, peitti ensin kameralta näkyvyyden ja sitten sai Iiriksen selälleen. Se siitä leikistä…

Seuraavana vuorossa virikkeellistämistä. Makupalojen kaivaminen teipatusta vessapaperihylsystä oli molemmille koirille mieluista puuhaa.

Illalla vauhdilla töistä kotiin ja ilmaisutreeneihin, mars! Yo-Yolle oli yksi maalimies. Ajatuksena haukuttaa ja junnun ei pitäisi välittää minun liikeestä. Tämä onnistuikin kerrassaan mahtavasti! Junnu paukutti Veeran lähellä iloisesti. Nanolle oli kaksi näyttöä. Hieman ensimmäinen Reino jännitti, oli istuvassa asennossa. Toinen Reino oli mahallaan makaamassa ja sen luo päästäinen riensi iloisena. Kiva pikkarainen!

Reippaillen 8.2.2011

Herättyäni keräsin koirat hihnaan ja lenkille mars. Pienessä pakkassäässä oli mukavaa taivaltaa vielä hämärässä aamussa. Liekkö muu Lieksa ollut nukkumassa, sillä emme kohdanneet ketään koko lenkin aikana.

Välillä käväisin pudottelemassa estekatoksen päältä lumet, tai autoin Mirvan ylös ja kannustin kovasti oikeastaan. Ja uudelleen koiruuksien kanssa lenkille. Nyt Pokron jäälle käppäilemään… Kelkan jälkiä oli hyvä kävellä, mutta autas armias jos jalka lipsahti hangen puolelle. Vettä oli nilkkaan asti ainakin. Siispä pysyttelimme visusti uralla. Koirat olivat aivan innoissaan päästessään irti juoksemaan. Hiihtäjää koirulit katseilvat kiinnostuneina, mutta antoivat mennä omaa vauhtiaan. Jäältä löytyi myös jäniksen koipi. Yäh! Liekkö seudulla liikkuvalta ilvekseltä tipahtanut, vai mistä lienee ilmestynyt. Pojathan luonnollisesti menivät koipea haistelemaan. Yo-Yo tuli ensimmäisen pois tulo pyynnön jälkeen luoksen, Nano tarvitsi kaksi. Huh! Ei olisi yhtään tehnyt mieli kaivella koirien kitusista raadon palaa…

Seuraavaksi tottistelimme hieman. Yo-Yon kanssa tein hieman paikalla oloa sekä sik sakkia, junnu oli aiva erityisen innokas tekemään töitä. 🙂 Nanon kanssa tein lisää aikaa maassa oloon sekä laatikon päälle nousemista, siihenkin aikaa ja varmuutta. Nyt olikin jo hyvä aika nautiskella luita ja etsiskellä herkkuja kotoa sekä ennen kaikkea rentoutua vierekkäin nukkuen.

Riitta pölähti Iiriksen kanssa leikittämään poikia. Jostain, en ymmärrä mistä, Iiris löysi lelun. Pojathan innostuivat lelusta, keskenään. Näin tässä taas kävi! Iiris kerjäsi meiltä syötävää ja pojat painivat keskenään. No voi huoh! Hieman näimme kaikkien kolmen yhteistä leikkiäkin. Onneksi saimme järjestettyä kaikki kolme samaan kuvaan edes…

Illalla töistä tullessani sain kuulla Tarjan olevan menossa lenkille. Lenkille mukaan vain! Nano sai jäädä kotiin viettämään laatuaikaa Timon kanssa. Yo-Yo käveli oikein hienosti Hurun ja Röllin kanssa. Mukava pikkuin lenkura hyvässä seurassa piristää aina 🙂

Vielä toinen kierros tottista. Tällä viikolla pitäisi opettaa jokin uusi temppu Yo-Yolle. Hmm… Yo-Yo itse taisi valita koiratanssiliikkeen suoritettavakseen. Täytyy miettiä asiaa. Nanon kanssa vielä hieman vahvistamista. Omia kriteerejä pitää selvästi tarkentaa, että pääsemme eteenpäin koulutuksessa.

Lepäillen 7.2.2011

Pakkanen paukkui ja korvissa vinkui tuuli tänään täällä itäisessä Suomessa. Timo käytti koirat urheasti hihnalenkillä säätä uhmaten.

Muutoin koirat saivat nauttia vapaasta päivästä rankan viikonlopun jäljiltä. Pakkasen vuoksi jouduimme perumaan illan tottistelut, joten nyt oli oivallinen päivä lepoon. Koirat saivat nautiskella luiden puremisesta ja makupalojen etsimisestä, oikeaa koiran elämää siis…

Agilityilemässä 6.2.2011

Eilen illalla katsoimme Jos tahdot dvd:tä. Nano tunnustautui Suomi iskelmä-faniksi. Aina musiikin alettua pentu katseli tv:tä pää kallellaan, muutoin makaili kaikessa rauhassa. Hupsu pikkuinen!

Timo hyökkäsi heti aamusta koirien kanssa lenkille. Lenkki oli sujunut reippaasti, Nanokin oli saanut tehtyä Timolle pisteitä. Hyvä, hyvä!

Ennen kello kahdeksaa pakkasin pojat, Mirvan ja Jompen autoon matkalle kohti  Valtimoa. Menimme Pirkon koulutukseen Töpärille innokkaina oppimaan uutta. Lämmittelylenkillä koirat olivat aivan kamalan villejä. Ensin vuorossa oli Nano, joka tiesi mielestään mitä paikanpäällä tapahtuu. Nanon kanssa siis kiertämistä… Pentunen oli aivan valtavan energinen ja olisi ollut valmis tekemään vaikka mitä, aina tekemisessä ei ajatus ollut täysillä mukana. Kaikessa energisyydessään ja ohjaamattomuudessaan pikkarainen oli valtavan hieno ja taitava pakkaus.

Yo-Yo oli aivan yli-innokas vuorollaan. Olin itse ylirauhallinen ja tyyni, jolloin koirankin turha höyryäminen loppui. Olin niin ylpeä Yo-Yosta ja sen kyvystä rauhoittua tekemään töitä. Takaa kiertämistä harjoittelimme mekin. Junnunen oli tosi taitava ja pääsimme vääntämään rataakin Silloin kun kaikki osaset (lue minun raajat) kolahtiavat paikoilleen oli meno pelkkää iloa ja sulavaa tekemistä 🙂

Toisen kierroksen aiheena oli pakkovalssi. Nanon kanssa teimme tosissamme töitä ja pikkuruinen oppikin tosi paljon. Pikkarainen ei todellakaan pysy riittävän pitkään paikalla, joten Mirva piti pentusesta kiinni lähdössä. Irti päästyään Nano ampaisi kuin tykin suusta tekemään tehtävänsä. Melkoinen tykki pienestä koostaan huolimatta.

Pakkovalssia Yo-Yon kanssa… Iyh! Hankalaa ja vaikeaa. Jotenkin mun raajat teki jotain aivan muuta kuin mikä oli harjoituksen nimi. Voi jösses, että oli vaikeaa. Lopulta sain ohjauksen toimimaan. Sittenpäs alkoikin hillitön putken treenaaminen. Junnu osaa esteen, minä en! Lähettäminen, kulkeminen, kaikki. Ja raajatkaan eivät liikkuneet ollenkaan toivottuun suuntaan. Pitkään yritin sisäistää ja oppia asiaa, mutta kenties nyt opin tämän?

Loppujäähdyttelyssä Halla oli niin kiinnostunut Nanosta, ettei toinen saanut rauhaa ollenkaan. Pikkuinen piti ottaa välillä syliin turvaan.

Nyt kotona on hyvin tyytyväisen oloisia luun purioita 🙂