Pakkasta 17.2.2011
Timolla oli aikainen aamu, joten herättyään hän ajatteli käyttää koirat pikaisesti ulkona. Omathan lähtivät kuin rusakot puskasta luvan saatuaan, mutta Jomppe ei moiseen alentunut. Eihän sitä koskaan tiedä minne vieras mies on viemässä… Sisälle merlonen jäi lähelleni vahtimaan tekountani (siinä metelissä ei kukaan pystyisi nukkumaan…).
Olin ajatellut kuinka kävisin pitkän lenkin kiertämässä koiruuksien kanssa, ainakin Yo-Yon ja Jompen. Totuus oli aivan toinen… Pakkanen ei ainakaan minun havaintojen mukaan laskenut koko päivän aikana alle -27 astetta, viimeisimmällä lenkillä mittari toitotti -33.8. Pakkasista alkaa olla jo vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa.
Lenkit ovat siis olleet lyhyitä pyörrähdyksiä, mutta useaan kertaan. Jomppe on omaksunut tossut tassuihin hienosti, eiliseen saakka kokematon asia. Yhdellä lenkillä Nano nousi penkan päälle seisomaan, katseli sieltä toisia koiria kuin miettien mitäs te siellä matalalla teette ja alkoi kaikessa rauhassa pureskelemaan oksan pätkää. Hällä ei vissiin ollut sitten kylmä.
Lenkiltä kotio päin palaillessa omat yksilöt kääntyivät toiveikkaina vanhempieni luokse, Jomppe katseli ihmeissää miten nää ei kotiinsa osaa. Olipas jännä huomata kuinka omat olivat ovella aivan innoissaan ja hännät heiluivat aivan täysillä. Sisällä koirille oli luonnollisesti tarjolla herkkutikut, tässä vaiheessa viimeistään Jomppe oli aivan kummissaan…. No, pian hän nää meidän metkut oppii 🙂
Pakkasen haittapuolena on myös koirien hillitön sähkökisyys. Hyvä, että uskaltaa liikuttaa karvakasoja räpsyn pelossa. Tuumasta toimeen ja toiseeen käteen harja sekä toiseen suihkutettava hoitoaine. Kaikki kolme koiraa tuli harjattua ja suihkuteltua. Jomppe kävi monta kertaa Yo-Yoa katsomassa hoidon aikana, ei varmaan uskonut silmiään. Mutta näin saimme sähköisyyden poistettua helposti.
Mie otin kierroksen tottista Yo-Yolla ja Nanolla. Molemmilla oli maahan menon ajan lisääminen aiheena. Aina sitä yllättyy… Nanohan osaa asiaa jo tosi hienosti. Jompen kanssa en tehnyt mitään, hämmentyisi pieni raukka vain erilaisista tavoista.
Illalla Yo-Yo ja Nano saivat aivan järkyttävän hepulin. Siinä vauhdissa ei pysynyt yksikään huonekalu paikoillaan, matoista nyt puhumattakaan. Jomppea leikki kiinnosti, mutta tyytyi vielä katselijan rooliin.