Timo käytti koiruudet jälleen aamulla lenkillä. Molemmat koirat olivat olleet vapaaehtoisia lenkille lähtijöitä. Tuoksutellen ja haistellen lenkki oli sujunut hyvin.
Minä kävin Nanon kanssa Riitan luona vierailemassa. Ensin leikkikavereina olivat Iiris ja Helmi. Helmi otti jopa leikkiasentoa Nanon edessä. Nestorin palattua kotiinsa annoimme poikien tutustua toisiinsa. Yhteiselo sujui melko hienosti, mutta ehkä Nestorin oman arvon tunto on hieman liikaa Nanolle.
Minun ollessa töissä Timo oli käyttänyt Yo-Yon lumikenkäilemässä. Nano-pikkuinen joutui jäämään kotiin niveliä kasvattamaan. Iltapäivällä tehtyä lenkkiä oli hankaloittanut auringon pehmentämä hangenpinta. Yo-Yon mielestä oli ollut peräti epistä, kun Timolla oli läpyttimet mutta hänellä ei. Siispä viisas koiramme oli kävellyt Timo jäljessä hangessa rämpien.
Illalla otin vielä hieman tottista. Yo-Yolla oli vauhtia vaikka toisille jakaa. Nanon kanssa harjoittelimme myös noutoa. Taitavat koirat!
Kirjoitettu 20.03.2011 klo 22:56, viimeksi päivitetty
20.03.2011 klo 22:56.
Timo vei pojat heti aamusta radan taakse pellolle lenkille. Koiruudet olivat vaihdellen hölkänneet ja juosseet. Mutamia kertoja junnu oli töötännyt pentusen lumihankeen. Onneksi Nano puistelee lumet selästään ja jatkaa matkaa:-)
Koirat pääsivät jälleen vanhemmilleni hoitoon päiväksi. Pojat saivat nauttia herkkutikut. Äiti oli käyttänyt pitkällä hihnalenkillä koiruudet, jokainen lumipaukku oli tullut haisteltua sekä merkattua 🙂
Samaan aikaan minä ja Timo saimme kunnian päästä Daniel Niko Henrikin kummeiksi. Joskohan hänestä saisimme junior handlerin aikanaan?
Kirjoitettu 19.03.2011 klo 22:58, viimeksi päivitetty
19.03.2011 klo 22:58.
Timo käytti koiruudet jälleen aamun lenkillä. Koiruudet olivat nauttineet pidennetystä lenkistä ja isäntäkin oli jaksanut taivaltaa reissun. 😉
Minä kävin eläinlääkärin luona neuvottelemassa mikähän kumma Yo-Yolle lykkää nielutulehduksia. Lopputuloksena oli aatos, ettei kaikki nenäpunkeroiset ole muuttaneet pois. Lääkkeet tilaukseen ja samalla jo naapurin kääkillekin myös. Seitsemät tabletit…. Hmmm….
Viuhdoin koiruuksien kanssa lähipellolle lumikenkäilemään. Molemmat reippailivat aktiivisesti, rämpivät polvia myöten lumessa. Nano kunnostautui slaloilemaan edessäni, pökkelehti niin ettei eteenpäin meinannut millään päästä. Yo-Yo näytti kovin nauravaiselta, hauska tyyppi!
Illalla meillä kokoontui Agility-Poppoon hallitus. Molemmat koirat saivat runsaat rapsutukset. Nano pääsi Riitan syliin ja Heidi rapsutteli ahkerasti, pentunen meinasi vaipua nirvanaan. Täytyypi sanoa, että koirat nauttivat kokouksista tosi paljon 🙂
Kävimme vanhempieni luona äidin synttäreitä juhlistamassa. Koirat päättivät juhlia oikein pohjanmaan kautta. Pojat ottivat yhteistuumin tyhjän ison vissyvesipullon ja leikkivät sillä. Matot ruttuun- systeemillä pullo sai uuden muotoilun koirien hampaissa.
Kotona laskimme pitkästä aikaa lelut lattialle. Voi ihme, mikä leikin rytke alkoi oitis… Aikansa riekuttuaan koirat nyhjäsivät pelkästään lelujen keskellä.
Kirjoitettu 19.03.2011 klo , viimeksi päivitetty
19.03.2011 klo 00:13.
Minä käytin koiruudet aamulla lenkillä. Lumikenkäilemäänhän sitä kiiruhdimme. Koirat pomppivat ympärilläni ja yrittivät pyytää heittämään makupaloja. Namit vain upposivat niin pahasti hankeen, ettei siitä leikistä tullut oikein mitään. Löysin keppejä heiteltäväksi, joiden perään koiruudet säntäsivät innolla. Ylitimme moottorikelkkauran, jota pitkin pojat olisivat mielellään halunneet juosta. Minä halusin kuitenkin olla oman tien kulkija, ja rämmin umpihankeen 🙂 Välillä huomasin, että kamera oli kukka-asetuksella. Osa kuvista oli kertakaikkiaan kamalan suttuisia 🙁
Illalla Heli tuli hieromaan Nanoa. Yo-Yohan on tulehduksen takia paitsiossa. Käytin aikani hyväkseni ja hierontaja katsellessani, Jomppekin oli meillä, kampasin junnun tassut takuttomiksi. Hauska läjä koiria. Nano ensin jännitti Heliä, mutta antautui kuitenkin kaveriksi vähitellen. Päästäisellä oli selässä joitakin trikkereitä, joihin hieman sähköhoitoa sekä jatkossa hieman lyhyempiä lenkkejä.
Kirjoitettu 18.03.2011 klo 00:16, viimeksi päivitetty
18.03.2011 klo 20:05.
Lenkille menimme tänään vasta päivemmällä. Poikien lisäksi minulle oli seurana Riitta, Iiris sekä Lyyli. Helmipöllöltä oli aikaisemmin poistettu neljä hammasta, joten mummeroinen nukkui krapulaansa pois. Nano päätti juosta kovaa ja korkealla lenkin aikana, Yo-Yo viipotti usein ensimmäisenä. Liekkö Helmen poissaolo vaikuttanut Iirikseen sekä Lyyliin, tytteröiset kävellä jupittivat takanamme kaikessa rauhassa. Onneksi aina välillä näimme hyvinkin vauhdikkaita takaa-ajoja sekä kilpajuoksuja. Nanon mielestä Iiris olisi saanut leikkiä vieläkin enemmän hänen kanssaan…
Lenkin jälkeen pesin Yo-Yon tassut tehopesulla. Shampoota laimensin pakastusrasiaan ja tassut puolestaan astiaan. Hyvin toimi! Vaikutusajan junnu seisoi kuin tatti pyydetyssä paikassa.
Illalla tein hieman tottista. Yo-Yon kanssa tein vähin sitä sun tätä. Makupalojen vaihto näkyi hieman. Täytyy etsiä parempia vaihtoehtoja jostain. Nanon kanssa harjoittelimme lelun kantamista sekä ihmiselle tuomista. täytynee todeta, että harjoiteltavaa vielä riittää…
Kirjoitettu 17.03.2011 klo 01:07, viimeksi päivitetty
17.03.2011 klo 01:07.
Timo käytti koiruudet jälleen aamulla lenkillä. Mukavasti sujunut lenkki toikin koirille kunnon ruokahalun 🙂
Riitta ja kääkät autoon ja reippailemaan. Kaikki viisi koiraa olivat varsin villillä tuulella ja vauhtia piisasi. Olipas jännää seurailla niin eri tyyppisiä koiruuksia yhdessä. Yo-Yo ja Nano jäivät aina odottelemaan paimenkoiramaisesti minua, kääkät ryntäsivät kääkkämäisesti kauemmaksikin. Todella kiinnostavaa!
Iiris ja Nano taitavat löytää toisensa. Eilen Nano ensin ihmetteli Iiriksen leikkityyliä. Tänään pentunen kävi tahallaan härkkimässä Iiristä saadakseen kamun juoksemaan perässään.
Onnistuihan Nano Iiriksen kanssa monesti, juoksukisat olivat lunta pöllyttäviä. Eräänkin kerran Nano juoksi penkalla edellä ja Iiris aivan perässä. Nano loikkasi kevyesti lumipaakun yli, Iiris ei moiseen kerinnyt vauhdissa reagoimaan. Niinpä lopputuloksen oli lumipallon yli nolona kömpivä musta käkriäinen 😀
Muutoin lenkki sujui mukavissa ja auringonpaisteisissa merkeissä.
Luiden nauttiminen on näköjään koirien mielestä sääntö eikä poikkeus lenkin jälkeen. Varsinkin Yo-Yo tietää vaatia palvelua kotiin päästyämme.
Illalla tein hieman tottista Yo-Yon kanssa. Junnu oli aivan villinä saadessaan luvan tehdä töitä. Ihanalle tuntui, nyt poitsu alkaa olla jo kunnossa. Nanon kanssa tein muutamia maahan menoja pidemmällä matkalla, hienosti sujui. Lopussa leikkikoulu jatkui. Isännän avustuksella leikimme pallolla. Olin niin ylpeä päästäisestä, joka kävi hakemassa pallon, tuli luokseni rapsuteltavaksi ja pallo pysyi kokoajan pennun suussa. Tää on niin ylpee!
Kirjoitettu 16.03.2011 klo 00:04, viimeksi päivitetty
16.03.2011 klo 00:04.
Ensin eilisiä kuvia Salon Vepsäläisestä
Tänään Timo käytti koirat aamun lenkillä. Yo-Yolla riitti haisteltavaa maastossa. Nano pomppi lumivallien päälle ja katseli korkealta maisemia 😀
Riitan kanssa latasimme Nissanin täyteen koiruuksia ja lähdimme metsäautotielle. Reissuun pääsivät Helmi, Lyyli, Pikku-Iiris, Yo-Yo ja Nano. Täytyy sanoa, että koiruuksilla oli melkoinen vauhti päällä. Helmellä oli omat reitit hajujen maailmassa, Yo-Yon peesailessa jossain lähistöllä. Iiris leikki Lyylin kanssa tai pöyhensi Nanoa, tai Nano jahtasi Iiristä. Olipas mahtavan mukava lenkki. Karvaisiin yksilöihin vain tarttui jälleen aivan kamalan paljon lunta. Riitta nimesikin Nanon uusiksi Pallokalaksi, karvoissa roikkuvien valtavien lumipallojen vuoksi.
Emme päässeet tottistelemaan minun kummallisten työaikojen vuoksi. No, onneksi nenäradan tekeminen ei kelloa katso. Molemmat koiruudet tohottivat aivan innoissaan saadessaan etsiä makupaloja.
Kirjoitettu 14.03.2011 klo 23:02, viimeksi päivitetty
14.03.2011 klo 23:02.
Aamulla Timo lähti käyttämään koiria tututusti aamulenkillä. Yo-Yo oli vihjaillut, ettei ole pitkään aikaan päässyt radan taakse pellolle juoksemaan. Timohan oli heltynyt tilanteessa ja matka johti kohti peltoa. Mootorikelkan uraa pitkin taivaltaen kolmikolla oli ollut mukavaa. Tietenkään kamera ei ollut tällä yllättävällä lenkillä mukana… Nano oli juossut Timon ja Yo-Yon välillä ja kerinnyt pomppimaan penkareillekin. Vilkas Päästäinen.
Salon Vepsäläinen aukaisi pitkästä aikaa suihkun hanat. Tässä välissä koiruuksilla oli yskää ja paukkuvat pakkaset, joten nyt oli täydellinen päivä pestä koirat. Nano oli ensimmäinen vuorossa. Kuinka pieni, ensimmäisen kerran pestävä koira voikaan käyttäytyä noin hienosti? Suihkussa pikkuinen seisoi kuin tatti pesun ja hoitoaineen ajan, kuivaus ja Timon käsittelyyn. Pentunen oli tosi hienosti pöydällä föönattavana.Aivan huippu kakara!
Seuraavana vuorossa oli Yo-Yo. Yo-Yon turkin saaminen märäksi oli saavutus sinällään, shampoon pois huuhtominen oli työlästä ja hoitoaine… Huh! Kuivaamisen jälkeen alkoi Timon osuus föönaamisella, minä lähdin töihin. Kotiin saavuttuamme jatkui turkin laittaminen vielä jonkin aikaa.
Aikas hienoja koiruuksia meillä. Todella uljaita ja kauniita!
Kirjoitettu 13.03.2011 klo 22:01, viimeksi päivitetty
13.03.2011 klo 22:01.
Minä sain jälleen käyttää koiruudet aamulenkillä. Lumikengät jalkaan ja menoksi. Sää oli aivan ihana, aurinko paistoi ja tuuli oli vähäistä. Yo-Yo oli aivan villinä päästessään irti melskaamaan, ihanaa nähdä junnun paranevan vähitellen. Molemmat koirat viipottivat innoissaan ja parasta oli heitettyjen makupalojen etsiminen.
Kotiin päästyämme annoin koirille ruuan. Siis TÄH? Nano ei mennyt käsksystä maahan, ihan kuin ei olisi koskaan kuullutkaan käskyä. Veri kiehuen ja kohisten sain päästäisen lopulta maahan. Timon kanssa sovimme/ minä määräsin, että hän ei käytä enää kertaakaan minun opettamia käskyjä koirille. Miten joku saa koirat noin nopeasti sekaisin? Onneksi sain päivän aikana korjattua asiaa naksuttimella…
Kaupungin varikolle saapui pieni, mutta sitäkin reippaampi porukka hakua treenailemaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Yo-Yo. Maalimiehen piiloutuessa tottistelimme hieman. Junnu toimi erittäin hienosti ja motivoituneesti. Lähetys Reinolle, ööö… Tyyppi pysyi minun lähelläni, irtoamisesta ei ollut puhettakaan. Tässä vaiheessa meinasi minulla pettää usko tähän toimintaan. Meinasin jo laittaa pillit pussiin, kun junnumme kääntyi ympäri, kiipesi lumivuorelle ja löysi maalimiehen. Minä olin soikeana onnesta ja ilosta! Kaikesta sairastamisesta huolimatta näin hieno tulos! Ilmaisua emme ottaneet, sillä Yo-Yon kurkku on vielä selvästi ärtynyt jonkinverran. Palkkoina oli ensimmäisen kerran juustoa, pari siivua arkijuustoa. Täytyypä sanoa, että hyvin maistui 😀
Nanolle oli kolme maalimiestä. Päästäinen on saanut vauhtia toimintaansa ja varmuuttakin. Vahvisteena oli maksamakkara-margariinimössö, jonka pikkarainen sai nuolla löydettyjen sormesta. Maalimiehille annoin jo valmiiksi Savittit taskuun, sen verran sottaista puuha oli. Nano sai tosi hienosti hajut kiinni ja paikansi taitavasti. Maalimieskäyttäytyminen oli aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Rauhoittava vahviste auttoi pentusta pitämään kaikki neljä tassua tukevasti maassa. Vähänkös olen tyytyväinen!
Raskaan työn jälkeen kotona koiruudet nauttiva luut ja sen jälkeen maistuikin uni… Illalla aloin ravistella korvatippa pulloa, jolloin Yo-Yo hyökkäsi paikalle hoitoa saamaan. Ihana koira! Tipat tiputettuani junnu loikkasi pystyyn ja ruts! Suoraa minun nenään!!! Ai juma, että teki kipeää… Muutama veritippa nenästä tihkui, onneksi hitula-arvot ovat kohdillaan 🙂
Kirjoitettu 12.03.2011 klo 23:46, viimeksi päivitetty
12.03.2011 klo 23:46.
Timo antoi minulle mahdollisuuden käyttää aamulla poikia lenkillä. Nano löysi maasta monta ihanaa aarretta, tuuli oli riepotellut puita yön aikana. Muutoin koirat käyttäytyivät tosi hienosti. Kävellessäni mietin kuinka voi olla, ettei kumpikaan vedä hihnassa. En tiedä kuinka tuo on päässyt tapahtumaan. 😀
Päivällä Timo piti koiruuksia sopivasti ulkona ja kuvaili hirmuja. Riitta oli saapunut kotiin ja koiruudet olivat tarkastaneet tilanteen. Lumessa peuhaaminen oli molemmille mieluista. Olemme kävelleet yläpihalle rinkulan lumeen. Tätä rinkiä koirat juoksevat täysillä ympäri yrittäen saada toisensa kiinni. Välillä suunnat ovat eriävät, silloin Nano saa lumipesun yleensä.
Sisälle palattuaan Timon mielestä talossa oli epäillyttävän hiljaista. Hmm… Nano oli löytynyt koirahuoneen sohvan tyynyjen päältä mukavan päiväunipaikan. Käsittääksemme emme ole tähän lupaa antaneet… Paitsi Timo, joka jokaisella kerralla juttelee pennulle nostaessaan sen lattialle. Menetetty taistelu, isäntää vastaan! Eipähän voi syyttää ketään muuta kuin itseään, kun koira elelee kuin sika talossa.
Pitkällä lenkillä kävi tänään talon miesväki. Minä nautiskelin sisätiloissa töistä ja miehiset kulkivat lenkillä. Vastaan tulevaan koiraan Nano oli reagoinut paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Hyvä, hyvä!
Ilta sujui luita pureskellen ja koulutus juttuja pohdiskellen. Ainahan mietiskeltäviä asioita riittää….
Kirjoitettu 11.03.2011 klo 23:24, viimeksi päivitetty
11.03.2011 klo 23:24.