Hakua, hoitamista sekä Heppu 22.4.2011
Tänään meillä olikin aktiviteettia, vaikka toisille jakaa. Viime yö sujui koirilla tyttölöitä vahtien. Molemmat nuoret pojat ottivat tehtävänsä hyvin vakavasti vastaan ja hoitivat sen tarvittavalla vakavuudella. Koirat nostivat huolestuneina päitään tyttöjen liikahtaessa nukkuessaan. Ja voin kertoa, pari vajaa neljävuotista neitosta kääntää kylkeään useita kertoja yössä. Hieman keskustelun varaa jäi kuinka unissa puhumiseen tulisi reagoida. Aikun höpötellessä täydessä unessa, koirat päättivät tarjota aamun naaman pesun… Kello viisi aamulla! Tyttö minun ja Timon keskeen turvaan liiallisilta hoitotoimenpiteiltä ja lisää unta kaaliin. Siispä aamulla meillä ei ollut maailman virkeimmät koirat…. Tämä ratkaisi päätöksen. Molemmille koirille otan tänään vain yhden maalimiehen haussa.
Ensin vuoroon Yo-Yo, joka lähti liikkeelle reippaasti ja vauhdikkaasti. Tänään jo käytetyt piilot tuli tarkastettua hienosti ja talon alta sukeltaen ”Reinoille”. Odotin haukkua… Ei kuulu! Mutta ukkeli leikki onnellisena Paulin Henkan kanssa, joten hienosti sujui. Se ilmaisu? Juu, Pauli oli vain unohtanut sen.
Siispä muutaman haukku ilmaisuharjoitusten tyyliin ensin Paulille ja sitten Henkalle. Täytyy kehua nuorta Henkkaa, joka oppi maalimiehenä olon tosi hienosti ja nopeasti. Palkkojen antosuunnat olivat juuri oikein ja nuori osasi sanoa juuri oikeat huomiot ohjaajalle. Lisää tällaisia, pyydän!
Nanokin pääsi viimeisenä töihin. Henkka oli piiloutunut kauhaan ja päästäinen suuntasi kulkunsa sinne varmoin askelin. ”Reinolla” pikkarainen käyttäytyi hienosti, kiitos hyvän maalimiehen. Nanolle on muuten löytynyt hienosti korvia, suuntien ohjaukset alkavat onnistua paremmin ja paremmin.
Sitten lähdimmekin viihdyttämään tyttöjä jälleen. Varsinkin Nano seuraili tarkasti mitä kaikkea kaksikko ennättää tekemään. Iloksemme saimme Katja-siskon ja tytöt mukaan lenkille. Nyt kuljimme ainoastaan metsäautotietä pitkin. Tytöt nauttivat eväät ja koirat juoksivat. Nano huolehti Yo-Yon liikunnasta juosten aivan täysillä ympärillämme Yo-Yon yrittäessä saada hänet kiinni. Tyttöjen jo lähdettyä lepäilemään jatkoimme oman perheen voimin lenkkeilyä.
Kotiinpäin ajellessa huomasimme Tarjan ja Jounin pihalla Mirvan auton. Reipas kurvaus sinne, olihan Mirvan tänään kotiin tullut sheltin poikanen Heppu nähtävä! Oli siinä vipinää, kun Nanon ja Yo-Yon lisäksi jaloissa hyöri sheltit Jomppe, Jeppe, Huru, Heppu sekä kuistilla jurotti käsnä Rölli. Meidän koirat nähtyään Hepun täytyi painaa peppu vähäksi aikaa maahan ja ihmetellä näkemäänsä. Yo-Yo oli todellinen herrasmies, tutustui pentuseen ja antoi sen olla rauhassa. Nano olisi ollut heti valmis leikkiin, mutta pienellä oli niin monta asiaa tutkittavanaan.
Illalla kävin vielä Yo-Yon kanssa lenkillä, kahden kesken ja juosten. Hmmm… Ei mikään helpoin juoksu minulta, mutta jälkeenpäin aivan ihana olo. Vastaamme tuli pariin kertaan sama pystykorva. Koira yritti hyökätä kimppuumme ja isäntä joutui pitämään tosi kovasti koiruutta kiinni. Ylpeästi liidimme ohi, Yo-Yokaan ei vilkaissutkaan räyhänhenkeä.
Tytöt päättivät tulla täksikin yöksi meille nukkumaan. Se on taas sitten tiedossa hoitoa ja valvomista koirillekin. Iida huolehti, että molemmilla heillä oli aivan patjassa kiinni oma vahtikoira, ihan vaikka mörköjen varalle… Päivä sisälsi siis paljon touhua ja menoa. Muu porukka onkin jo painunut unten maille, minä taidan hiiviskellä perässä 🙂