Hoitotöitä 21.4.2011
Aamu alkoi tuttuun tapaan Timon ja koirien yhteisellä hihnalenkillä. Lenkki oli sujunut rauhallisesti, ketään ei edes tullut vastaan. Nyt täytyy muuten mainostaa, että Yo-Yo on löytänyt melkoisen ruokahalun. Nuorten urosten tavoin ruokailu on ollut nätviytymistä, mutta nyt on jo jonkin aikaa ruokaa uponnut kunnolla. Kiva homma!
Iida ja Aino kävivät kyläilemässä luonamme. Nanoa jaksoi ihmetyttää vilkkaasti liikkuvat minityypit. Aino kutsui Yo-Yoa ukkeliksi koko ajan. Tarkat korvat nappasivat sanonnan jossain vaiheessa eilistä.
Illan tullen saimme metsään ja metsäautotielle kavereiksemme Katjan sekä Ainon ja Iidan. Yo-Yo oli aivan villinä. Se juoksi ja haukkui, liiankin kanssa. Nano puolestaan sai hepuleita ja villitsi Yo-Yon peräänsä hippasille. Tyttöjen kerätessä oksia, myös koirat kantelivat keppejä suissaan. Koirilla oli hieman vaikeutta ymmärtää, kenen keppeihin saa liikuttaa ja kenen ei. Onneksi koirat uskoivat käskyt ja jättivät kepukat rauhaan.
Iidan ja Ainon oli hyvä pitää mehutauko retkeilyn lomassa koirien valvoessa tilannetta. Tyttöjen istuessa rauhallisesti kivillä, hepuloivat koirat ympärillämme juosten hillitöntä vauhtia. Yo-Yo keräsi itseensä kiitettävän määrän risuja ja tassutkin menivät aikas likaiseksi. Tämäkös ihmetytti tyttösiä.
Tytöt halusivat tulla luoksemme yökylään. Patjoja levitellessämme Nano oli erittäin aktiivinen apulainen. Päästäinen piti huolen, ettei lakanat menneet varmasti liian suoriksi ja tyynykin riittävän vinoon. Tyttöjen pötkähdettyä pitkälleen asettui Yo-Yo patjojen väliin nukkumaan. Ukkeli ei koskaan, ikinä, milloinkaan nuku normaalisti siinä paikassa. Luontainen suojelija Yo-Yon sisällä nosti selvästi päätään. Nanokin kävi nukkumaan tyttöjen lähistölle. Ensi yönä voidaan nukkua aivan rauhassa, möröt eivät uhkaa vartiokoirien ollessa töissään…