Juoksua ja lasten hoitoa 19.4.2011

Tämä aamu alkoi verkkaisesti. Hissun kissun suuntasin auton renkaat kohti metsää koirulit takakontissa intoa puhkuen. Ensin lämmittelimme hieman lihaksiamme metsäautotiellä ja sen jälkeen pomppasimme metsään liikkumaan. Nano sai aivan valtavan hepulin ja härnäsi Yo-Yon takaa-ajoon. Täytyypä sanoa, ettei siinä katse kerinnyt kunnolla mukana, sen verran vauhdikkaasti karvaiset liikkuivat.

Yo-Yo loikki metsässä kiville ja odotti ”pyöri” käskyä sekä palkkaa. Nano loikkasi muutaman kerran kivelle, muttei malttanut olla sitä aikaa että olisin kerinnyt palkata hänet sinne. Välillä jompikumpi koirista löysi metsän parhaan kepin. Siitähän täytyi kisata, usein lopputuloksena oli kahtia mennyt keppi molemmilla suussa.

Siskon tytöt alkavat tottua Nanoon ja toisin päin. Päästäisen täytyy vahtia jokainen askel, jonka tytöt ottavat, Yo-Yo tyytyy seuraamaan lähistöllä tilannetta. Tytöt ohjaavat koirat päättäväisesti pois edestään tarvittaessa. Minä piilottelin tänään pääsiäistipuja tytöille olohuoneeseen ja tytöt etsivät niitä innoissaan. Piilottamista vaikeuttivat hieman koirat. Yo-Yo kävi hakemassa muutaman esineen pois ja Nanon mielestä muutama tipu liikahti pahat mielessä. Pienen ravistelun paikkahan se oli…

Tipun etsinnästä tytöt saivat palkaksi Hello Kitty-hässäkät. Ensiksi namuja suihin ja sitten hässäkkää tutkimaan. Mellirasia olikin ”videokamera” sekä vesipyssy. Koirien suurilla avustuksilla videokameroiden ”toiminnot” selville ja sitten suihkuhuoneeseen vesipyssyillä leikkimään. Nanon mielestä moinen sottaaminen oli kerrassaan kummallista, ja päästäinen yritti nuolla vesipyssyn vedet lattialta. Taisipa Nano saada muutaman kerran suihkautuksen itseensä, muttei piitannut asiasta ollenkaan.

Palapelin teossakin koirien apuja tarvittiin paljon. Melkein palojen päällä maaten koirat avustivat rakentamisessa riittävästi. Tyttöjen käytyä nukkumaan koirat kävivät makaamaan sänkyjen viereen oikeiden vahtien lailla.

Hoitotöiden jälkeeen lähdin Yo-Yon kanssa juoksemaan vielä vähäksi aikaa. Juoksu kulki tosi hyvin ja Yo-Yo on tosi hyvä lenkkikaveri. Tyyppi juoksee tosi hienosti edellä hihnassa, eikä tempoile ollenkaan minnekään. Muutaman koiran ohitus juosten onnistui aivan loistavasti. Tyyppi vain jatkoi matkaansa yhtään sen enempää reagoimatta hyvinkin ärhäköihin kommenteihin vastaantulevilta koirilta.

Metsäillen ja kakarat 18.4.2011

Timo honkäisi jälleen kerran koiruuksien kanssa lenkille heti aamusta. Nanolla oli suuria vaikeuksia saada tehtyä hätänsä. Lumet ovat jo lähes kokonaan sulaneet ja matkaa ojanpohjalle oli hieman yli hihnan verran. Lenkin jälkeen pojat olivat saaneet valtavan hepulin omassa pihassa. Siinä oli koko piha käytetty hyväksi ralliradan muodossa.

Tukevan aamupalan sekä pienen levon jälkeen lähdin juoksuttamaan koiruuksia luonnon helmaan. Innoissani melkein lumettomasta metsästä, kurvasin kumpparit mättäille. Paikoitellen lunta oli vielä melkein kumpparin varren verran, joten Nanolle lenkki oli paikoitellen mukavan haasteellinen.  Tyyppi upposi napaa myöten höttölumeen ja siitä eteenpäin loikkiminen oli selvästi haasteellista.

Yo-Yo puolestaan loikki innoissaan kiveltä toiselle pyörähtämistehtävän tai lentävän kepin toivossa. Tuulisessa säässä, todella tuulisessa, koiruudet saivat jälleen kerran hepulin. Helppoa tää juoksuttaminen, katselee vain kun koirat juoksevat peräkkäin täysillä.

Illalla oli vuorossa tottista. Yo-Yon kanssa tein ensin seuraamisen käännöksiä. Täyskäännökset alkavat jo luistaa melko hyvin, samoin käännökset oikealle. Käännös vasemmalle onnistuu välillä, välillä on melkoisia törmäyksiä tiedossa.

Nano puolestaan harjoitteli jälleen neljällä tassulla seisomista. Himpuran pikakiituri! Miekäläinen ei meinaa millään keritä Nanon vauhtiin.

Ryhmä liikkeen aikana laitoin ensin Yo-Yon paikalla oloon maahan makaamaan ja samalla otin Nanon treenailemaan. Aivan alussa Yo-Yo nousi ylös, minun virheen myötä. Mutta muutoin ukkeli pysyi tosi hienosti paikalla, vaikka touhusinkin päästäisen kanssa. Lisäksi kentällä oli yhtä aikaan Sanna Milan kanssa sekä Sami ja Sinja juoksivat muutamaan kertaan Yo-Yon nenän ohi. Aivan mahtava nuori partainen meillä! Nanokin pystyi keskittymään melko hienosti häiriön aikana. Täytyy olla tyytyväinen!

Illalla menimme käymään vanhempieni luona. Mummi ja ukki toivat sisareni lapset Lieksaan lomalle. Vajaan neljä vuotta vanhat neidot ovat todellisia papupatoja ja elohiiriä. Nanoa hieman ihmetytti alamittaiset vauhdikkaasti liikkuvat pikkuiset ihmiset, Yo-Yo heilutteli häntää ja otti tilanteen rennosti. Tytteröiset virpoivat meidät, Nano olisi mielellään manuaalisesti ohjannut vitsat oikeaan suuntaan. Mukavaa saada vipinää näillekin rauhallisille kulmille!

Hakuillen 17.4.2011

Aamun virkeät koiruudet pääsivät kanssani hihnassa kävelylle. Vastaan tuli muutama koiruus, mutta eivät olleet niin kiinnostavia yksilöitä että koirat olisivat niitä noteeranneet.

Sää suosi tänään hakuharjoituksia. Aivan mahtavassa keväisessä auringonpaisteessa saimme vetää harjoitukset Rannalla. Ensin töihin pääsi Yo-Yo. Ukkelilla oli moottori hyvin käynnissä heti alusta asti ja motivaatiota hyvin. Piiloon oli mennyt kaksi maalimiestä ja heitähän lähdimme etsiskelmään. Hyvin nopeasti Yo-Yo haistoi ensimmäisen Reinon, jossa sai suoran palkan makupalojen ja leikin muodossa. Jatkoimme matkaa, jolloin porukasta eksynyt, yksin käveleksivä treenikaverimme tuli haukutuksi. Eli ukkeli nosti hienosti, hieman yllätyksenä nousseen, Reinon. Hyvä Yo-Yo! Viimeinen Reino olikin tosi hankalassa piilossa. Karvapallo merkkasi voimakkaasti tuulessa Reinoa, paikantamiseen meni aikaa. Lopulta ihana koiruus löysi Reinon. Tosi hieno ja mahtava harjoitus!

Nanollekin oli piiloutunut kaksi Reinoa. Ensimmäinen etsittävä istua nakotti portailla, päästäistä jännitti hieman huppupäinen tyyppi. Onneksi pikkarainen on ahne ja ruokaorientoitunut, joten ei paniikkia! Matka jatkui ja häntä heilahti tutulla tavalla. Toinen Reino oli piiloutunut traktorin kauhaan ja tuli pelastetuksi sieltä.

Hyvistä suunnitelmista huolimatta muuhun en sitten tänään kyennytkään… Vaalitoimitsijan tehtävät kutsuivat ja koirat saivat lekotella isännän hellässä huomassa.

Laatuaikaa 16.4.2011

Se oli aikainen herätys tänään… Lähdin Nanon kanssa Riittaa ja Iiristä tsemppaamaan Outokummun näyttelyyn. Matkan varrelta kyytiin hyppäsi vielä Riitan sijoitusnarttu Hilma henkilökunnan Erjan kanssa. Nanolle autossa sylissä matkustaminen oli kerrassaan kummallinen elämys.

Näyttelypaikka oli ensin jännittävää, mutta muun porukan mukana päästäinenkin kulki oikeaan paikkaan. Lattialla ollessa pikkarainen oli hieman levoton, eikä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Vihdoin ja viimein keksin nostaa pentusen boxin päälle. Ja avot! Tyyppi rauhoittui paljon, makasikin välillä rauhassa.

Nanoa kävi rupsuttelemassa useampikin henkilö, tosi hieno juttu. Sekä aikuiset että lapsetkin saivat päästäiseltä hyvin ystävällisen tervehdyksen. Ulkoillessamme Nano käyttäytyi hienosti. Mikäli Iiris nosti metelin jollekin, Nano oli urheasti valmis taisteluun. Nano  tottui kivasti paikkaan ja rohkaistui hienosti.

Näyttelyissä oli siis Riitan Iiris sekä kasvatit Esko ja Pate, Hilma sijoitusnartulla lisättynä. Siinä riittikin mukavasti jännitystä kuinka kukakin kehässä suoriutuu. Kaikilla sujui mukavasti, EH:n verran.  On se vain aina mukavaa nähdä koiruuksia, joita on hoitanut aivan pikkuisina maksamakkaroina.

Kotosalla odotteli yksikseen Yo-Yo, jolla vaikutti olevan tosi paljon asiaa minulle. Hetkosen levähdettyämme lähdin juoksulenkille Yo-Yon kanssa, kahdestaan. Tänään olikin ohjelmassa pidempi yhtäjaksoinen juoksu, joten päätin hurautaa autolla sopivan metsäautotien alkuun. Minun tikutellessa lyhyin, mutta painavin askelin Yo-Yo sai juosta vapaana omaan tahtiinsa. Täytyy sanoa, että alussa juoksu oli itselle tuskaisen raskasta, pohkeet eivät olleet ollenkaan yhteistyöhaluiset. Onneksi ukkeli kannusti jatkamaan juoksemista, välillä taisi jopa vihjata nopeuden lisäämisestä. Tosi hyvä personal trainer meikäläisellä! Lopussa juoksu helpottui meikäläisellä. Yo-Yo nautiskeli kahden keskisestä ajastamme.

Vaihtelu virkistää! Siispä katselin lumesta vapautuneita teitä ja löysinkin sellaisen. Alussa sahailimme jonkin aikaa lyhyttä tietä edestakaisin, uudet hajut ja uusi paikka pitivät koiruuksia virkeänä. Havun neulasia ja oksia täynnä oleva tie ei ollut kaikkein viisain reittivalinta pitkäkarvaisille koiruuksille, varsinkin partacollielle. Turkkiin tarttui tsiljoona roskaa, hieman vähätellen sanottuna.

Päätin kokeilla miten metsän puolella pääsee etenemään. Työkoneen jäljet olivat niin kovat, että päivälläkin niitä pitkin pääsi hienosti eteenpäin. Vihdoinkin metsässä! Jo tätä onkin odoteltu. Yo-Yo ei ole unohtanut pitkän talven aikana kuinka kiville pompitaan. Hienosti kivet löytyivät ja pyörähdyskin onnistui entiseen malliin. Metsästä saimme mukaamme kanervaa ja käpyjä. Autolle päästyämme edessä oli kiitettävän paljon turkista roskien poistamista.

Illalla Suvi ja Pyppö kävivät tutustumassa kotisivujen päivittämiseen. Nano otti kaiken hyödyn irti vieraista ja söpöydellään sai paljon rapsutuksia itselleen.

Juosten 14.4.2011

Aamulla minulla ja koiruuksilla oli lenkkitapaaminen Kitulan porukan kanssa. Toiveissa oli päästä taas hankia pitkin käpyttelemään, mutta pakkasta ei ollutkaan riittävästi. Uppottavien hankien vuoksi jouduimme tyytymään metsäautotietä pitkin taivaltamiseen. Koiruuksille taisi tämäkin järjestely sopia vallan mainiosti.

Alun sähellyksen jälkeen koko konkkaronkka vipotti mukavasti eteenpäin. Yo-Yo yritti pitää huolen, ettei kukaan päässyt eksymään.  Nano nappasi useammankin kerran kepin suuhunsa ja lällätteli sillä kavereilleen, milloin onnistuen saamaan aikaan hipan, milloin ei. Jopa Lyyli luopui tyylistään ja jahtasi Nanoa.

Päivällä tottistelin koiruuksien kanssa. Yo-Yo pääsi jälleen ensin toimimaan. Ensin otin hieman seuraamista ja siinä käännöksiä. Paranee kokoajan, jes! Kaukokäskyinä maahan menot eivät ihan onnistuneet… Harjoiteltava vielä, ja paljon. Lopuksi otin paikalla olon makuullaan. Kaksi minuuttia vierähti tosi helposti, joten nyt aloitan kunnolla häiriöiden lisäämisen. Nanolla alkaa neljä tassua pysyä maassa. Ettäs osaakin olla hieman hankalaa….

Illalla tiet kutsuivat jälleen. Etukäteen arvelin, että lenkistä voi tulla hyvinkin hankala ja tuskaisen tuntuinen. Mutta olin väärässä. Jalat vain liikkuivat itsekseen ja olisin voinut kulkea pidemmänkin matkan, alussa lienee kuitenkin viisaampaa aloitella rauhallisesti. Yo-Yo juoksi tosi hienosti kanssani. Muutaman kerran herra meinasi jäädä nuuskimaan maata, mutta vihjeestä jatkoi tosi hienosti matkaa. Aivan loistava lenkkikaveri!

Hankiaiset 13.4.2011

Eilen illalla lapioimme lattiat puhtaiksi hiekasta. No, aamulla oli jälleen karu todellisuus edessä. Yo-Yon nukkumapaikka näytti lähinnä hiekka-aavikolta.

Lastasin koirat autoon kera Riitan ja kääkkien. Koska aamulla oli reilut viisi astetta pakkasta, lähdimme rohkeasti hankia pitkin käppäilemään. Hanget kantoivat tosi hyvin, joten pääsimme hieman eri maisemiin liikkumaan. Kolmen kääkän paimentaminen on välillä ylivoimainen tehtävä koiruuksillemme, mutta suurimman osan matkasta käkriäiset tietävät paikkansa. Nano sai innostettua Lyylinkin leikkimään kanssaan.

Päivällä otin hieman tottista koirien kanssa. Yo-Yon kanssa otin muutaman pitkän seuraamispätkän, hienosti sujui. Täyskäännökset paranevat kokoajan ja 90 asteen käännökset vaativat tarkkuutta. Varsinkin käännös vasemmalle! Miten se voikin olla niin vaikeaa? Lopuksi hieman muuttuvia perusasentoja, joissa pyrkimyksenä on pienetää omaa liikettä. Nanon kanssa harjoittelimme edelleen neljä tassua maassa tehtävää. Nyt se alkaa jo vähitellen onnistua, ainakin pätkittäin alkaa tuntua siltä.

Lenkkejä ja avustamista 12.4.2010

Timo säntäsi jälleen aamusella koiruuksien kanssa lenkille heti aamusta. Tyhjillä teillä oli ollut mukavaa taivaltaa pienessä pakkassäässä. Hyvän sään ansiosta tassupyykiltä säästyttiin tällä kertaa.

Minä villiinnyin pesemään ikkunoita, auringon paiste kun ikävästi paljastaa lian laseista. Nano oli kokoajan kanssani tehtävässä mukana. Pikkarainen seurasi jokaista liikettäni erittäin tarkasti. Mistä lienee saanut ajatuksen osaavansa tehdä itse pesun paljon paremmin?

Nanon lemppari leluina ovat puolen litran pullot. Niitä on mukava pyöritellä ja kannella ympäri kotia. Yritin antaa tekohengitystä ja vettä hyvin kuolevan näköisille kukillemme. Nano oli aivan yli innostunut kastelukannustamme. Tavara olisi pitänyt ehdottomasti tutkia tarkkaan ja mahdollisesti uudelleen muotoilla.

Ihanassa auringon paisteessa pääsimme lenkille. Molemmat pojat juoksivat kura lentäen metsäautotiellä. Lenkin jälkeen kotiin päästyämme koiruudet suuntasivat askeleensa suorilla ”herkku kaapille”, josta löytyikin herkulliset possunkorvat järsittäväksi. Paljon kuraa jäi suihkun lattialle, mutta riitti sitä laminaatillekin aivan riittävästi.

Eilisen kuva-arvoituksen vastaushan oli Timon uudet silmälasit. Niistä parempi kuva alla:

Töilöiden jälkeen lähdin Yo-Yon kanssa kahdestaan lenkille. Ihana keväinen sää houkutteli juoksemaan.  Tai no, lönköttelyähän se näin tauon jälkeen oli…. Yo-Yolle tämä oli ensimmäinen ”vauhdikkaampi” lenkki. Ukkeli juoksi aivan mahtavan hienosti suoraan eteenpäin, ilman turhia pysähdyksiä. Partikset taitavat olla luonnon lahjakkuuksia tässä asiassa?

Vauhtia ja neljä tassua maassa 11.4.2011

Koirat pääsivät Timon kanssa aamulla lenkille minun viruessa taudin kourissa sängyn pohjalla. Lenkki oli sujunut mukavasti. Minäkin kampesin ylös pikku-unien ja särkylääkkeen voimalla.

Päivällä pääsimme metsäautotielle lenkkeilemään koko perheen voimalla. Ajettuamme tien päähän siellä nökötti jo tuttu valkoinen auto. Varmistussoitto Marjutille ja Paulille, jossain edessäpäin olivat taivaltamassa. Meillä oli siis hyvä lähteä perässä tallustamaan.

Vauhdin puutteesta ei koiruuksiamme voinut syyttää tänään. Rapa lensi, kirjaimellisesti, koirien säntäillessä keskenään. Mie en taida tykätä kelirikkoajasta…  Yo-Yo pääsi juoksemaan mäkeen. Hienosti nuorukainen juoksikin minun ja isännän välillä, ei siinä mitään houkutteluja tarvittu.

Alla olevassa kuvassa Katja-siskolle arvoitus…

Minä jo säikähdin, kun huomasin kuinka Yo-Yo juoksi tosi kummallisesti. Ihmettelin, miksi nuorukainen linkkasi niin pahasti. No, syyhän oli turkissa herhiläisen tavoin roikkuva Nanonen.

Illalla tottistelemaan kävi tiemme… Yo-Yon vuoron aikana Sona oli paikalla olossa. Tarkoitus oli saada molemmin puoleinen häiriö, mutta eihän kumpikaan viitsinyt toistensa vuoksi vaivautua. Minä tein Yo-Yon kanssa seuraamisen täyskäännöksiä, jotka sujuu koko ajan paremmin.

Lisäksi otin muutaman luokse tulon. Ensimmäisellä otin eteen istumisen, Yo-Yo jäi liian kauas. Toisella kerralla otin läpijuoksuna. Hyvin onnistui.

Nanon kanssa harjoittelimme seisomista neljällä tassulla. Siinäpä onkin tosi paljon opettelemista, sellainen elohiiri päästäisemme on…

Lopuksi oli vielä ryhmäliike, jossa aiheena seuraaminen. Otin Yo-Yon hihnaan ja yritin ottaa seuraamista, ei onnistunut. Hihna pois ja johan nuorukainen oli paljon paremmin suorassa. Eli taas yksi asia harjoiteltavaksi… Nano onnistui olemaan jo paljon paremmin toisten koirien läheisyydessä. Hitaasti hyvä tulee 🙂

Hakua ja välähdys 10.4.2011

Mikähän minut herätti tänään viiden maissa? No, samalla kun räväytin silmäripset erilleen heräsivät koiruudetkin sikeästä unesta. Samahan se oli siihen aikaan käydä pienoisella lenkillä. Hihnat käteen ja katua tallaamaan sekä takaisin lämpimän peiton alle. Timo käytti samanmoisella lenkillä herättyään.

Kympiltä olin koirien kanssa ABC-asemalla valmiina harrastelemaan. Uudella paikalla saimme treenailla, olipas muuten mukava paikka! Yo-Yolle oli kolme ”Reinoa”. Nuorukainen lähti hienosti liikkeelle ja teki mukavasti töitä. Ensimmäinen Reino löytyi hienosti parakin takaa, suora palkka.

Uutta aluetta jatkoimme etsiskellen. Seuraava Reino olikin tosi haasteellinen. Sami oli kiivennyt ylös ja tuulta alueella oli yli pyydetyn määrän. Ensin näytti, että haju tulisi rantaan maahan. Mutta jotenkin kummassa tuuli pyöräytti hajun kulman taakse. Väsymättä Yo-Yotin teki tosi hienoa työtä, välillä tosin vilkaisi minua hieman ihmetellen. Nurkan takana ukkeli haukahti muutaman kerran. Lopulta Yo-Yo sai paikannettua oikein ja oikeanlaisen haukun aikaiseksi. Muuten Sinjakin toimi aivan samalla tavalla samalla piilolla. Kummallisia ovat tuulten tiet…

Viimeinen Reino makasikin aikas lähellä. Lautapinon luona pressun alla pötkötti Pauli. Kaiken kaikkiaan treeni sujui vallan mainiosti. Hieman pähkäilyä ja pöhköilyä mahtui päivään, muttei liikaa…

Nanokin pääsi vuorollaan töihin. Kolmen Reinon taktiikalla olimme liikenteessä. Pikkarainen lähti vauhdikkaasti liikenteeseen, mutta…. Koirassahan oli jopa ohjaimet paikoillaan. Pienen pieni päästäinen kuunteli minua ja jopa toimi ohjeiden mukaan! Ensimmäinen Reino löytyi seinässä kiinni olevasta kummallisesta kaapin tapaisesta. Tästä tehtävästä pikkuinen päästäinen suoriutui hienosti.

Seuraava Reino olikin asettunut hieman hankalasti selvästi koiria syövän auran taakse. Nanoa jännitti kovin, mutta sai lopulta pienoisella rohkaisulla ratkaistua tehtävän ja Pauli oli pelastettu.

Kolmannelle Reinolle reippaasti juosten. Kahden parakin välistä tuli selväsi haju, jota vanaa päästäinen seurasi tarkasti. Hienosti toimittu pienoiselta päästäiseltä!

Illalla, koirat olivat jälleen kerran levänneet minun ollessa töissä, otin hieman tottista. Yo-Yon kanssa tein ensin hieman seuraamista, siihen lisää aikaa. Hienosti sujui! Seuraavana murheen ryyni, täyskäännös. Hitaasti ja muutamalla makupalalla houkutellen sain ukkelin pyörähtämään tiiviisti, kuten olin toivonut. Jälleen kerran totean, että on se vain helppoa kun itse osaisin neuvoa tehtävät koiruudelle. Hitsi mie olin iloinen!

Nanon kanssa otin hieman hihnassa kontaktia, Nano otti minun kanssa maahan menoja. Ihan eivät siis tavoitteemme kohdanneet. Mutta vähitellen voin saada jotain päästäisellekin opetettua 🙂