Tänään koiruuksilla oli täydellinen lepopäivä. Huomenna auto liioista tavaroista pullistellen huristamme kohti Kuttukuuta paimentamaan, joten päivän lepo etukäteen lienee aiheellinen. Minun ja poikien mukaan liittyy Sirpa ja Paavo, joten eiköhän reissu sujune mukavissa merkeissä. Hieman jännittää muistaako Yo-Yo mitään mitä lambeilla tehdään ja miten hallinnan kanssa käy. Suurempi kysymys on kuitenkin Nano, jonka kanssa pelkään pahoin olevani vielä suurissa pulmissa. No, rohkea rokan syö ja Liisa suuntaa saappaat Vehmersalmelle koiruuksien kanssa.
Minä sain paljon aikaiseksi puutarhassa tänään; ruusut ja vatut tuli puhdistetuksi rankalla kädellä huonoista oksista sekä kirsikoista poistettua kaikki kuolleet oksat. Lisäksi sain otettua yhden mustaherukan maan tasalle. Koirat olivat aidassa, välillä makaillen ja välillä juosten villisti peräkkäin. Vattuja ja ruusua hoitaessani koirat olivat onneksi kaukana minusta, näin säästyttiin piikkien pistoilta. Kirsikoita ja mustaherukkaa karsiessani koirat nappasivat heti maahan tippuneet oksat ja muotoilivat ne paremman oloisiksi. Myynnissä siis tarpeeton sähkökäyttöinen oksasilppuri 😉
Ruunaan kalastuskauden avajaisissa viikonloppuna viihtynyt Timo palasi saaliineen kotiin ja pudotti veneen pihallemme. Koirienhan oli päästävä katsomaan moista ihmettä ja ei aikaakaan, kun molemmat karvaiset hömöttivät onnellisina veneessä. Jotenkin tulee mieleen vitsi hölmöläisistä uima-altaalla, kuinka kaikki on seuraavana päivänä mukavampaa kun saadaan vettä… Hmmm…
Jälleen terveisiä Iidalta ja Ainolta (vajaa 4 v). Tytöt olivat leikkineet Yo-Yo näyttelyä (Huom! asianmukainen termi). Leikissä Iidan rooli oli olla minä, Ainon Yo-Yo ja sisareni Katja, tyttöjen äiti, näyttelyn tuomari. Iida oli esittänyt “Yo-Yoa”, jolloin tuomari oli kysynyt onko noin runsas turkki vaikeaa hoitaa. Tähän oli Iida vastannut minua leikkien tietäväisesti. “Ei ole vaikea, kun meillä on sellaiset Aino ja Iida. Ne pesee, kuivaa, harjaa ja kampaa koiran. On siinä kamalasti hommaa!” 😀 Tytöillä ei ole ainakaan liian ruusuinen kuva koiran hoidosta…
Kirjoitettu 29.05.2011 klo 22:16, viimeksi päivitetty
29.05.2011 klo 22:16.
Aamulla lenkillä Timo oli säikkynyt vesisadetta, koirat olivat tuskin moista huomanneetkaan. Kotiin palasi hyvin märkä kolmikko.
Teimme hieman uutuuttaan hohtavalla renkaalla harjoituksia Timon ottaessa muutaman kuvan. Pirjolta soitin vielä muutaman varmennuksen ja vihjeen koulutussessioon ja ei kun pihalle. Yo-Yo oli kerrassaan mahtava. Tyyppi pääsi tekemään toista kertaa elämässään rengasta ja hienosti sujui. Hyppääminenhän on sinällään Ukkelille tuttua, joten sain nostettua rengasta varsin nopeaan tahtiin hieman ylemmäs. Opetin estettä lähettämisen kautta. Lisäksi teimme muutaman kerran kepit, minä vaihtelin juoksunopeutta ja Yo-Yo paahtoi täysillä. Jes!
Nanokin pääsi töihin. Päästäisellä oli rengas aivan maassa kiinni ja esteen toisella puolella makupalapurkki. Pentunen meni renkaan läpi ensin hieman hämillään, mutta hyvä alku treeneille.Nanonkin kanssa teimme hieman keppejä, nyt lähetys niille onnistuu jo paljon paremmin.
Minä käytin koirat pidemmällä lenkillä. Tänään oli vaihteen vuoksi tylsä, mutta välillä siedettävä metsäautotiekävely ohjelmassa. Eihän siinä tule samanlaista liikettä kuin metsässä, mutta onneksi Nano huolhtii Yo-Yon juoksuttamisesta täydellä vauhdilla.
Illalla oli vuorossa hakutreenit rakennusetsintänä uimahallilla, kouluttajaksi saimme Sonjan. On se vain eri huippua saada välillä ulkopuolinen ihminen treeneihin kertomaan omia näkemyksiään. Koska kouluttaja oli hieman myöhässä, otimme ensin ryhmäpaikallaolon (Nano ei päässyt tähän mukaan… ). Yo-Yon toisella puolella oli tyttöystävä Sinja ja toisella toinen tytsy Mona, vieressään Nino. Aika alkoi ja Ukkeli jäi hienosti paikoilleen. Molemmilla puolilla olevat tytsyt liikkuivat jonkin verran ja ohjaajat vielä enemmän. Sinjakin meni aivan Ukkeli lähelle. Timo kellotti aikaa, tavoitteena oli 2,5min. Ukko pysyi tosi hienosti paikalla koko ajan. Aivan upeaa! Vielä kun miettii mitkä häiriöt tyypillä oli kokoajan.
Yo-Yolle oli kaksi maalimiestä suorilla palkoilla. Ukkeli merkkasi voimakkaasti ensimmäisessä ja toisessa huoneessa, mutta enhän mie taas bonjannut mitään.. Ilmastointihuoneen yläkerrasta löytyi toinen “Reino”. Hienoa! Jatkoimme alueen loppuun ja palasimme alkuun. “Reino” oli mennyt sellaiseen paikkaan, jonne ei kukaan mahdu kaiken järjen mukaan. Tässä taas huomataan, kuinka minä ohjailen ihan liikaa koiraa, enkä edes katso kunnolla sen toimintaa. Lopulta molemmat kadonneet tulivat pelastetuiksi.
Nano lähti touhottamaan hyvin tietävän näköisenä töitä. Molemmat “Reinot” löytyivät hienosti. Nanon säikkymättömyys aiheutti ihastusta treenikavereissa, vaikka ovi paukahtikin kovasti tyyppi jatkoi hienosti töitään. On se vain ihana pikkarainen!
Kirjoitettu 28.05.2011 klo 23:12, viimeksi päivitetty
28.05.2011 klo 23:12.
Ei aamua ilman Timon ja koirien yhteislenkkiä. Tänään loppulenkistä lähinaapurit olivat käyneet rupsuttelemassa koiruuksia, varsinkin Yo-Yo oli nautiskellut pienten lasten seurasta.
Päivällä kävimme Mirvan kanssa agilitya treenailemassa Viensuulla. Nano ja Heppu riekkuivat aivan hillittömästi lämmittelylenillä, kumpikaan riiviöistä ei varmaan ottanut normaalia kävelyaskelta koko lenkin aikana. Yo-Yo ja Jomppe tyytyivät rauhallisempaan menoon.
Treenin nimi oli kontaktit, kentältä otetut kuvat Mirva Tolvanen. Nano pääsi ensin kentälle, suurielkeisesti ja itseensä luottaen Päästäinen ryntäsi esteiden luo. Nostin pentusen alastulolle ja pysäytin etutassujen ollessa maassa, palkka ja lupa jatkaa matkaa. Koulutuksen aiheena siis 2+2. Tyyppihän teki tehtävän tosi hienosti!
Otimme lisänä hieman kiertämistä. Päästäinen tekee mitä vain saadakseen makupaloja, joten vähitellen tämäkin asia varmentuu tyypille. Tilannetta helpottaisi, jos ohjaaja osaisi paremmin….
Ukkelikin pääsi kentälle viimein. Mikähän kärpänen tyyppiin lie pistänyt, mutta partainen on selvästi saanut agilitypistoksen. Puomin tyyppi juoksee täysillä, siinä pysäyttäjällä on täysi työ saada tassut osumaan oikein. Tilannetta vaikeuttaa vielä karvat, joiden sisältä valjaiden kaarta ei tahdo löytää.
Kiertämistreenitkin sujuivat mukavasti. Yo-Yo osaa seurata minua turhan hyvin välillä, jos minun liike loppuu, loppuu koirulinkin. Mutta tyyppi hyppi aivan valtavan hienosti ja teki kauniit kierrot. Ja palkkauksena leikki.. Sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan, niin ihanan näköistä se on.
Jäähdyttelylenkki sujui pentusilla painien ja taistellen. Ääntäkään vellosista ei pääse, mutta mahdoton nyhjäys on kokoajan päällä. On ne vaan mainioita!
Illalla saimme tilaamani renkaan kotiin. Kyseessä on halvin ja rihvelein mahdollinen häkkyrä. En siis usko, että este kestää pitkään ehjänä. Toiveissa olisi kuitenkin, että sillä saisi opetettua alkeet. Minullahan on valtavat negatiiviset asenteet koko rengasta vastaan. Kaikista esteistä inhottavin ja se ei tule koskaan onnistumaan. No; nythän me voimme harjoitella sitä omassa pihassa. Joskos minäkin oppisin tykkäämään siitä?
Molemmat koirat saivat kulkea renkaan läpi kaksi kertaa, alku ainakin vielä lupaavaa….
Kirjoitettu 27.05.2011 klo 23:17, viimeksi päivitetty
27.05.2011 klo 23:17.
Timo hilippasi taas aamusta koiruuksien kanssa lenkille. Tyhjillä teillä oli hyvä tallustella kaikessa rauhassa. Koirat osaa jo hyvin vaatia tämän palvelun isännältä.
Minä pakkasin koirat autoon ja hurautin pellon laitaan ja polkaisin Yo-Yolle juustojäljen. Matka jatkui metsikköön ja koirat pääsivät purkamaan liikoja energioitaan. Raikkaassa säässä oli ihan tallustella ja kauniit kukat ilahduttivat reitin varrella. Koirat menivät lammikkoon kävelemään, tai Nano taisi osittain pomppi mättäältä mättäälle. Yo-Yo humpsahti uimaan liian syvään kohtaan. No, onneksi Ukkelimme ei pahastu uintireissuista. Metsäilyn jälkeen takaisin pellon laitaan ja jumppasin makkarajäljen Nanolle.
Yo-Yo ajoi kohtalaisesti, muttei kehuttavan hyvin, jäljen. Laitoin näin aluksi jäljelle juuston paloja varmuuden vuoksi. Liikkeelle lähtö oli ihan kivaa, mutta muutoin tyyppi meni hieman takki auki jälkeä. Vihdoin tuli jäljen loppu ja juustot loppuivat. Tästä alkoi Yo-Yolla kunnon työskentely. Nyt koiruus teki oikeasti töitä ja tarkasti. Onneksi sain palkattua Yo-Yon tosi hyvin tehdyltä jäljeltä. Mitäpä minä tänään opin? Unohda Yo-Yolta herkut jäljeltä sekä lähetä koira kunnolla, että koiralla on mahdollisuus tietää milloin työt alkaa. Nyt kun vielä muistaisin tän opin….
Nanolle oli makkarajälki, suora. Tyyppi ajoi tosi hienosti, söi osan makkaroista ja jätti osan syömättä. Pää pysyy aivan huipusti alhaalla eikä palaamista taaksepäin ole ollenkaan. No, joo… Nyt on tehty vasta kaksi jälkeä! Nano meni loppupalkkapurkilla hienosti maahan, hirmuiset kehuthan siitä sai!
Illalla sain ihanan viestin, viikonloppuna olisi tiedossa huiput treenit. Tää ei jaksa millään odotella! Tärinää ja väpinää!!!
Kirjoitettu 26.05.2011 klo 23:14, viimeksi päivitetty
26.05.2011 klo 23:14.
Tänään satoi vettä ja rakeita kuin saavista kaatamalla, hmm… No, eipä vaikuta meikäläisten suunnitelmiin. Vaikka miten kalenteria lukisi, lopputulos oli sama. Se olis sitten parrattoman pesupäivä, onneksi turkki ei ollut kerinnyt aivan mahdottomaan kuntoon. Yllättävän hyvin pesusta selvittiin, tosin korvan taustat jäi harjaamatta. Plaah!
Sateen tauotessa hieman lähdin Jaanan ja Samin kanssa hieman treenailemaan koiria. Nano pääsi ensimmäisenä töihin. Päästäiselle oli 10 m pitkä makkarajälki Froliceilla. Pentu haisteli hienosti pää alhaalla ja eteni tosi hyvin eteenpäin. Molemmat askeleet tuli hienosti huomioitua sekä eksyessään oikealta reitiltä poikanen korjasi heti tilanteen. On se vain taitava!
Sinjan jälkeen oli Yo-Yon vuoro päästä tekemään töitä. Jälki oli reilun puoli tuntia vanha, sen päältä oli mennyt pyytämättä jänis sekä väärään paikkaan eksyneet Sami ja Sinja. Jäljellä oli muutamia juustopaloja varmentamassa Ukkelin toimintaa. Yo-Yo lähti hieman hutiloiden, mutta puolessa välissä tilanne rauhoittui ja tyyppi alkoi tekemään kunnolla töitä. Jäljen loppupäässä oli kulma vasemmalle sekä lopussa esine. Kulma taittui kuin oppikirjassa, aivan huippua!
Olipas ihanat pienet treenit!
Myöhemmin hyökkäsin vielä Riitan kanssa metsään koiralauman kanssa. Yo-Yosta oli enää vaikeaa uskoa, että se oli pesty samana päivänä, mutta ei siinä takkuja ole… Paljoa. Metsässä koirilla oli vauhtia riittävästi kovasta sateesta huolimatta. Riitta yritti kuvata eri kasveja, mutta monesti tilanteen pilasi karvallinen tai karvaton nelijalkainen käyden kasvin päälle seisomaan tai parhaillaan makaamaan. Niin.. Paljon onnea naapurin Nestorille! 8 vuotta on hieno ja kunnioitettava ikä Unkarin ylpeydelle.
Kirjoitettu 25.05.2011 klo 22:43, viimeksi päivitetty
25.05.2011 klo 22:43.
Timo käytti koirat ennen kukon laulua lenkillä. Lenkki oli sujunut hiljaisesti, ketään muita ei siihen aikaan ollut vielä liikenteessä.
Minä pakkasin koiruudet autoon ja vein heidät Helin luo hierottavaksi sekä itseni hammaslääkäriin. Tasan ei käy nallekarkit… Yo-Yo oli aivan innoissaan nähdessään Helin, Nanolla meni vähän kauemmin ennenkuin akun navat löivät tulta…
Yo-Yo oli kerrassaan ihana, mutta takkuinen, hoidettava jälleen kerran. Hienosti Ukkeli antoi hieroa itseään ja nautti tilanteesta. Vasemmassa lavassa oli yksi molluska, joka suli kuitenkin hyvin heirottaessa.
Nano ei olisi jaksanut ihan olla paikoillaan tarvittavaa aikaa. Pentunenkin tuli kuitenkin hoidettua. Nanosta löytyi totutusti muutama trikkeripiste, hillitön pomppukallehan se on…
Illalla menimme vielä agilityyn, mulla oli yksi luottamustehtävä joka piti hoitaa… No, samalla tein ihan hieman koirillakin helppoja treenejä. Takaakierto ei ole sinällään helppo, mutta ei siinä tarvitse pomppia. Yo-Yo teki ihan mukavasti, silloin kun emäntä ei sählännyt. Nanolle toimi toisi hienosti liikkuva lelu palkkana. Hienoa!
Neljän esteen suoraa Yo-Yo juoksi (matalilla rimoilla) aivan innoissaan. Aivan huippu! Nanoa kyseinen harjoitus ei oikeastaan napannut, taidettiin saada hieman kotiläksyjä…
Kirjoitettu 24.05.2011 klo 20:59, viimeksi päivitetty
24.05.2011 klo 20:59.
Keikan jälkeen hilippasin vauhdilla koiruuksien kanssa metsään. Molemmilla koirilla oli täysi vauhti päällä, joten risut ja männynkävyt lentelivät vauhdilla. Nano on selvästi alkanut tarkkailemaan paljon paremmin minun liikkeitä, tulisikohan siitä joskus iso poika…
Kotona teimme pihatöitä ja laiskottelimme. Iloksemme Riitta kera Iiris ja Lyyli tuli vierailemaan luoksemme. Lyyli ja Iiris eivät pysyneet aitauksessamme, vaan livahtivat pakoon. Onneksi koiruudet palasivat pinoisen huutelun jälkeeen. Vierailun jälkeen jatkoimme kukkapenkkien hoitamista, minä kitkin ja koirat seisoa höröttivät keskellä penkkiä. Minulla oli illalla tiedossa vaativa työkeikka, joten pienet nokkaunet riippukeinussa olivat tarpeeen. Ei huppumpi tapa pitää taukoa päivällä 🙂
Kirjoitettu 23.05.2011 klo 21:32, viimeksi päivitetty
23.05.2011 klo 21:32.
Timo käyttää pyöräytti koiruudet aamulla lenkillä. Lenkki oli sujunut hienosti, mutta kotiin päästyään koirille oli iskenyt valtava kiire… Jonnekin…. Peräkkäin ympäri pihaa olivat karvaiset palleroiset sännänneet kamalaa vauhtia. Timo ei ollut saanut selvää mikä aiheutti kiireen tai kumpi johti reissua ympäri kotipihan.
Hieman tottistelua ja agilityilya mahtui aamuumme. Yo-Yon kanssa hioin hieman perusasentoa, hyvin meni. Välillä otimme muutaman kerran kepit mielen virkistykseksi, on se vain kone. Ja lopuksi hieman eteen lähetyksiä, pallolla tyyppi tekee sen tosi hienosti. Nanon kanssa teimme hieman keppejä, taitaa se vähitellen oppiakin. Seuraavaksi teimme vielä seisomisharjoituksia. Nyt aikaa lisäämään.
Aktiivikoirien perinteinen kevätretki oli tänään, suuntana tutusti junalla Nurmes. Koiria oli mukana 8, immeisiä 10. Menomatkalla jakaannuimme kahteen osaan, meidän kanssa samaan vaunuun pääsivät Mona, Sinja ja Eka. Pientä leikin rytkettä oli havaittavissa meno matkalla, mutta hienosti koiruudet osasivat olla.
Päiväksi olimme tilanneet aurinkoisen sään, ja sen me saimmekin. Junassa taisi olla melkein turhankin kuumaa, mutta olipas ihanaa kylpeä auringon paisteessa. Jäätelöllehän sitä ensin suunnistettiin perille päästyämme. Jokainen jätti koiransa yksin vuorollaan kaupan eteen, muiden ollessa kauempana näkösuojassa (kuitenkin joku näki kokoajan yksin olevan koiran). Nano ei päässyt tähän peliin mukaan, vaan oli kaikkien rapsuteltavana sekä Lindan ja Henryn taluteltavana.
Yo-Yo pääsi yksin patsastelemaan kaupan eteen. Vieressä oli aivan sattumalta vieras, paikallinen, koira. Ukkelimme istua nakotti tosi hienosti minun kauppailu ajan. Aivan mahtavaa!
Torilta kävelimme rannalle yhteiskuvaa ottamaan. Laiturilla saimmekin kuvattua hienosti koko poppoon.
Tämän jälkeen käveleksimme hieman koirien vaihdellessa johtopaikkaa sopivin väliajoin.
Takaisin tullessamme kaikki kahdeksan koiraa ihmisineen sulloutui yhteen vaunuun. Olisihan sinne totuuden nimissä mahtunut enemmänkin porukkaa, sen verran sopuisaa yhteiselo oli. Aivan ihana reissu ja koirat vielä ihanampia. Kiitos Ninolle, Sinjalle, Monalle, Riialle, Valolle sekä Ekalle!
Kirjoitettu 22.05.2011 klo 21:38, viimeksi päivitetty
22.05.2011 klo 21:38.
Aikaisin aamulla hönkäisimme agilitykisoihin talkoilemaan. Meillä oli huollettavana buffetti ja ilmo sekä muutama muu pieni duuni 😀 Näin suureen työmäärään tarvitsimme ehdottomasti karvaisten yksilöidenkin apua, eli koirat olivat koko pitkän päivän seuranamme.
Nanon mielestä kentällä olevat koirat olisivat tarvinneet hänen avustustaan, Yo-Yon meni iloisesti ihmisten luo rapsuteltavaksi. Molemmat koirat pysyivät hienosti kevythäkeissään, Yo-Yollahan kattokin voi olla auki. Aikas moni katseli Ukkelin häkkiä ihmeissään, miten se voi pysyä siellä sisällä.
Nyt koirat ovat sopivan väsyneitä, henkilökunta suorastaan ryytynyttä. Syksyllä sama, mutta kaksipäiväisenä… O-ou…
Kirjoitettu 21.05.2011 klo 20:52, viimeksi päivitetty
21.05.2011 klo 20:52.
Aamulla säntäsin koiruuksien kanssa metsään nauttimaan linnun laulusta ja rauhasta. Ihanan aurinkoisen aamun tunnelmat olivat mieltä tyynnyttäviä. Eiliset sateet näkyivät paikoitellen metsän tulvimisena, koirine mielestä oli mukavaa rähveltää lammikoissa. Katja-siskon soittaessa keskityin vähän liian tarkaan hänen kuulumisiin, hetkosen piti katsella maisemia missä mennään… Onneksi pääsin hienosti takaisin autolle kuitenkin!
Yo-Yon Aino-anoppi soitti tänään ja kertoi ihania uutisia. Yo-Yon ja Ronjan rakkauslapset ovat potkineet tänään ensimmäisen kerran varmuudella vatsaa tunnustellessa. Muutoin Ronja on muuttunut hyvin seesteiseksi ja hyvin mammaksi. Laskettu aika on 4.6. ja Yo-Yon pää huomio on vielä kiinnittynyt juustopalojen kerjäämiseen 😉 Pitänee alkaa kertoa nykyisien osaaottavasta roolista Ukkelille.
Illalla meidän perheen ihmiset valmistelivat huomisia agilitykisoja ja koirat vetelivät kauneusunijaan… Huomenna koirat pääsevät mukaan talkoilemaan. 😀
Kirjoitettu 20.05.2011 klo 21:59, viimeksi päivitetty
20.05.2011 klo 21:59.