Karhua ja jälkeä 23.6.2011
Riitta ja kääkät lähtivät mukaamme lenkkeilemään. Hieman keskustelimme voisimmeko kulkea metsiä pitkin, siihen en saanut Riittaa ylipuhuttua. Siispä kuljimme metsäautotietä pitkin koirien viipeltäessä Yo-Yon määräämässä tahdissa.
Riitta halusi päästä rantaa katsomaan ja lopputuloshan oli kaikkien arvattavissa… Pian Yo-Yo lillui järvessä ja ei aikaakaan kun Lyylikin porski vedessä. Nano harkitsi veteen menoa, mutta ajatteli pysyvänsä kuivana. Ajatuksen toteutus jäi hieman kyseenalaiselle tasolle. Yo-Yo kävi aina välillä rannassa kuivattelemassa itseään ja veden lentäessä kaikki lähistöllä olleet kastuivat litimäriksi.
Uinnin jälkeen Yo-Yo sai hepuli ja juoksenteli sinne tänne ja ennen kaikkea pyöriskeli mättäissä. Lyyliä otti päähän, kun Yo-Yo ei sallinut hänelle hepulia…
Omia jälkiä palatessamme kääkät alkoivat yhtäkkiä aivan älyttömän rutinan ja rätinän. Minä ja Riitta epäilimme jonkun ihmisen eksyneen samoille kunnaille kanssamme. Ei näkynyt immeisiä… Maassa oli kynsien jälkiä ja kääkät kulkivat niskakarvat pystyssä maata haistellen. Lisäksi Nano kulki paikan ohi varovasti ja hajuja väistäen. Lyhen matkan kuljettuamme koirat olivat taas ihan normaaleina. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin karhu! Metsän otso on kulkenut tien yli hieman ennen meidän siihen menoa. Housun puntit tutisten pääsimme turvallisesti takaisin autolle.
Kauppaan mennessä kävin tallaamassa Yo-Yolle metsään jäljen ja Nanolle satamaan nurmikolle. Nanon jälki oli puolitoista tuntia vanha, Froliceja joka kolmannella askeleella ja pituutta 50m. Päästäinen otti tehtävän tosissaan ja ajoi pitkän jäljen tosi tarkasti ja hienosti.
Yo-Yolle oli neljän esineen jälki metsikössä, ikää reilut kaksi tuntia. Janan minä sain sotkettua, mutta muuten ajo onnistui ihan ok. Motivaatio on loistava ja meno pätkittäin erittäin tarkkaa. Käännöksetkin onnistuivat hienosti ja kaikki esineet nousivat. Nyt minun täytyy jäädä vähän taaemmaksi liinassa ja antaa Ukkelin mennä…
Illalla oli vielä ohjelmassa syvien lihasten jumppa. Tasapainolaudalla meillä on pari ongelmaa… Ensimmäinen on liiat koiruudet. Molemmat koirat survovat itsensä laudalle, kunnes saan tilanteen hallintaan. Toisena ongelman poikasena on voiman vähyys. Yo-Yon seisoessa laudalla sen heiluttelu on fyysisesti raskasta. Punttisalille on varmaan mentävä. Ristiseisonnat ja tikaspuukävelyt onnistuivat hienosti.
Tänään saimme erään läpimurron tehtyä. Yo-Yo, joka ei ole syönyt kokolihaa, popsi innoissaan lihasuikaileita. Jes! Joskohan Ukkeli oppisi syömään muutakin kuin jauhelihaa?