Ennen metsään kirmaamista minä tein hieman tottista Yo-Yon kanssa. Lähinnä liikkeestä maahan menoa, nopeasti ja täsmällisesti. Hienosti Ukkeli toimi. Yht’äkkiä seuraamispätkän aikana huomasin kuinka vierelämme oli polkupyörä ja kuski toivotti hyvää huomenta. Siis täh! Mistä ihmeestä se tuli? Olin niin uppoutunut Yo-Yon kanssa työskentelyyn etten huomannut yhtään mitään ympäriltäni, samoin Yo-Yo minuun. No, olipas se hyvä häiriö!
Minun ollessa töissä koiruudet lepäsivät sekä ulkona möhmöttelivät. Höh!
Illalla oli ohjelmassa prinsessajuhlat Iidan ja Ainon kunniaksi, juhlapaikkana uusi upea vaaleanpunainen näyttelyteltta. Pääsyvaatimus juhliin oli joko hame tai rusetti päähän. Yo-Yolla oli rusetti otsatukkanipsussa, Nanolla hihnassa. Juhlat olivat mukavat ja onnistuneet, kakkuakin riitti hyvin. Juhlien jatkojen tuloksena oli nyt sängyssämme nukkuva Aino. Olipa mukavaa saada neito yöhoitoon!
Kirjoitettu 31.07.2011 klo 22:53, viimeksi päivitetty
01.08.2011 klo 15:05.
Timo kävi melko pitkä hihnalenkin aamulla koiruuksien kanssa. Siispä minä sain köllötellä rauhassa vähän pidempään punkan pohjalla. No, pianhan sieltä oli kammettava ylös ja lähdettävä metsään. Tottistelin ensin Yo-Yon kanssa hieman metsäautotiellä. Tyyppi teki hienoja pitkiä seuraamisia ja maahan menot oli mukavan nopeita.
Metsässä kävellä lumpsuttelimme aikamme. Minä yritin syödä mustikoita ja Nanon suuhun ne enimmäkseen päättyivät 🙂 Yo-Yo taiteili kivillä ja pyöri vauhdilla pyydettäessä.
Minun käytyä töissä aivan loistavissa ja rennoissa konserteissa Brahesalissa sekä Mätäsvaarassa, koirat olivat keränneet sisäänsä roimasti energiaa. Siispä piha-aksatreenit pystyyn! Yo-Yon kanssa tein hieman rengasta sekä putkeen pimeään päähän keilaamista. Nyt täytyis nostaa rengas täyskorkeaksi ja häivyttää sivuviilekkeet pois. Nanon kanssa samat suunnitelmat ja hienosti pentunenkin teki töitä! Treenien jälkeen Nano pääsi pelaamaan siskon miehen, Jukan, kanssa jalista. Voi hyvät hyssykät mikä sähikäinen Nano on! Ja millaisilla pompuilla se pysäyttää pallon. Aivan uskomaton pakkaus!
Illalla Riitta toi kääkät leikkimään koiriemme kanssa. Iris, helmi, Lyyli ja Iiris tulivat kauniissa jonossa, ainakin melkein, poikia tervehtimään. Iiris ja Nano käynistivät heti valtavan rallin! Tyyppien kuvaaminen on aivan mahdotonta, sen verran nopeaan tyypit vetää. Yo-Yo toi lelua aktiivisesti heitettäväksi. Lopulta koko lauma, emä-Iristä lukuun ottamatta, innostui lentävästä lelusta. Järkyttyneenä katselin vain kuinka koko porukka juoksi aivan järjettömänä lelun perään.
Illalla oli vielä ohejlmassa luun pureskelua sekä kynsien leikkaamista. Molemmat asiat koirille yhtä mieluiset 😉
Kirjoitettu 30.07.2011 klo 22:25, viimeksi päivitetty
30.07.2011 klo 22:25.
Aikainen kana madon löytää ja emäntä juoksuttaa koirat viileässä. Seitsemältä lähdimme Riitan ja Nillan kanssa metsäilemään. Pojat antoivat neidon olla hienotunteisesti rauhassa ja juoksivat iloisina metsästä nautiskellen. Valitettavasti koiruudet nauttivat muustakin… Mustikoista! Suoraan pensaasta niitä ei voinut syödä, vaan ihmiset kyyristyessä mättäälle pari nenää ilmestyi hotkimaan mustikat parempiin suihin. Hyvälle vaikutti olevan…
Tyypit nauttivat päivällä ulkoruokinnasta. Luut maistuivat erittäin hyvin pihalla, paljon paremmalle kuin sisällä. Ihanaa, kun pojat voivat nauttia kesästä näin.
Illalla lähdimme tottistelmaan Jääskeläisten kanssa. Nano harjoiteli targettia tuomarin käteen. Aika hitaasti etenee opettaminen mutta eiköhän se siitä joskus… Yo-Yo päätti pöllöillä ja hölmöillä… Voi itku! Harmistus ja hermostus olivat lähellä.
Illalla keikan jälkeen päätin ottaa Ukon ulos ja katsoa mikä tässä nyt mättää. Eikä mikään mättänytkään! Siispä vain enemmän ja enemmän häiriön alaisia treenejä, vapaapäivät muistaen. Nanon kanssa tehtiin myös targetteja. Nyt Timo antoi vahvisteen, joten pentunen ymmärsi paremmin mitä häneltä toivoi. Jatkossa annan minä kuitenkin vahvisteen, mutta saatiin asiaa eteeenpäin 🙂
Kirjoitettu 29.07.2011 klo 22:47, viimeksi päivitetty
30.07.2011 klo 22:26.
Minä pakkasin koirat autoon ja suuntasimme Tarjan, Röllin sekä Hurun luo lenkkeilemään. Uusilla teillä olikin mukavaa taivaltaa sekä juosta ylämäkiä. Sää vain oli turkasen kuuma, joten hikihän siinä virtasi. Mutta olipas mukavaa seurailla kuinka sopuisasti koiruuslauma kulki yhdessä. Hienoja koiria, kerta kaikkiaan.
Päivällä veimme koiruudet uimaan. Samalla rannalla oleilikin jo Tolvasen perhe koirineen. Nano keskittyi Jompen, Hepun sekä Jepen paimentamiseen, Yo-Yolla oli riittävästi tekemistä omissa jutuissaan…. Ukkeli uikin reilut 40min ja vielä lähtiessä tyyppi oli sitä mieltä, että lähdettiin kesken.
Kotiin päästyämme koirat suihkuun sekä hoitoainetta turkkiin. Timon aloitellessa kuivaamisurakan minä pakenin töihin.
Minä olen hieman ajatellut, jos osallistuttais Yo-Yon kanssa TOKO-kisoihin. Siispä treenaamaan… Voin jättää kilpailuhaaveet viiden vuoden päähän. Mikä lie ollut, mutta treenit meni pahasti penkin alle. Ensi yönä joutaa miettimään mitä meni vikaan 😉
Kirjoitettu 28.07.2011 klo 21:31, viimeksi päivitetty
28.07.2011 klo 21:31.
Yöllä oli kaksi herätystä. Ukkonen pauhasi täysillä sekä Ainon kiljahdus, vaikea sanoa kumpi oli pahemmin selkäpiitä riipivä. Ukkonen meni ajallaan ohi ja Aino hiljeni heti saatuaan Muumilaastarin itikan puremaan 🙂 Hoitokeinot ovat moninaiset neljä vuotta vanhoille tytöille…
Yöllisestä ukonilmasta huolimatta aamulla oli tuskallisen kuumaa sekä hiostavaa. Timo käytti koirat hihnalenkillä ja minä vein vielä metsään taivaltamaan. Metsämansikoiden ja mustikoiden syömistä häiritsi ikävästi yli lentävät lentokoneet, minua ei koiria. Muuten nautiskelimme rauhalliseen tahtiin metsän ihanasta luonnosta ja lintujen laulusta.
Lenkin jälkeen tottistelin hieman Yo-Yon kanssa. Hieman jääviä liikkeitä sekä seuraamisen käännöksiä. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä tottissuunnitelma itselle, muuten tää on vain rääpimistä… Mutta treenit sujui mukavasti ja koiruus nautti tekemisestään.
Päivälle keikkojen välissä oli aivan ihana aika. Koirat syödä mutustelivat herkullisia luitaan pihalla, minä köllöttelin riippukeinussa ja ukkonen pauhasi jossain lähistöllä. Yht’ äkkiä alkoi satamaan vettä ja minä rynnin sisällä, siinä samassa Nano varasti Yo-Yolta luun ja kantoi sen sisälle. Yo-Yo kävi rappusille makailemaan ja Nano meni vesisateeseen syömään omaa luutaan. Kummallisia nää meidän koiruudet!
Illalla teimme vielä hieman lihasjumppaa. Molemmat koirat ovat jo tosi taitavia tikapuiden kävelijöitä. Nano on aivan loistava tasapainolaudalla, se tasapainottaa lautaa itse. Eikä sitä meinaa saada laudalta pois kuin nostamalla. Lisäksi Teimme ristiseisontaa, ja takapään hallintaa vadin päällä. Lisäksi Yo-Yo teki hieman kurrea, siksakkia sekä pyörimistä. Tämän jälkeen Nano aktivoi vielä Yo-Yoa leikkimällä ja riekkumalla….
Kirjoitettu 27.07.2011 klo 22:02, viimeksi päivitetty
27.07.2011 klo 22:02.
Ilmojen haltija päätti, ettei tänään lähdettykään aamulla lenkille. Ukkonen jyrisi sen verran lujaa, ettei metsään uskaltautunut hiippailemaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta sehän ei olisi yksistään lenkkeilyä estänyt.
Päivemmällä Mirva sekä Jomppe, Jeppe ja Heppu lähtivät kanssamme metsäilemään. Erittäin hiostavassa ja kuumassa säässä ei koiratkaan viitsineet villitä ja juoksennella. Karvaiset tyytyivät lähinnä keräämään mustikoita tai liikuskelemaan laiskan sutjakasti eteenpäin.
Illalla oli agilitytreenit. Päivän aiheena oli rata, jota me teimme pätkissä. En oikein tiedä mikä Nanoon oli mennyt, mutta pentunen teki kaiken upeasti sekä oli superhyvin kuulolla. Outoa! Yo-Yokin teki aivan valtavan upeita pätkiä. Tyyppi hyppäsi hienosti sekä takaa leikkaukset sujuivat mallikkaasti. Wau!
Kirjoitettu 26.07.2011 klo 22:45, viimeksi päivitetty
26.07.2011 klo 22:45.
Lauantaina aamusella koiruudet pääsivät tyttöjen yöhoitovuoron jälkeen hieman lenkkeilemään. Iloisesti hännät tötteröllä poitsut mennä porskuttivat eteenpäin. Loppupäivän koirat joutuivatkin olemaan paitsiossa… Meidät oli kutsuttu todistamaan Jaanan ja Samin suurta päivää, ja sinne luonnollisesti suuntasimme nenämme =D Mikäs se oli juhliessa kaunista paria aurinkoisessa säässä. Koiriamme kävivät hoitamassa äitini sekä Iida ja Aino, varmaan mukava päivä koirillakin.
Sunnuntai sujuikin tyttöjen kanssa touhutessa sekä juhlista toipuessa. Koirat olivat aivan innoissaan saadessaan leikkiä neitosten kanssa, tyttöjä vähän jännittää ottaa koirilta lelut pois. Eihän toisen kädestä tai suusta saa ottaa mitään pois!!! Ristiriitaisia ohjeita taisi sadella? Lisäksi tytöissä herättää paljon kysymyksiä miksi Nano yrittää viedä Yo-Yolta lelun? Sekään kun ei ole mitenkään kaunista käytöstä….
Tänään aamulla oli paluu arkeen ja metsään lenkille. Koirat höpöttelivät normaaliin tapaansa ja juoksentelivat onnellisina ympärilläni. Nano survoutui mustikka-apajilleni, tuloksena vatsaan monta makoisaa metsän marjaa.
Minulla oli tiedossa aivan ihana kuva Iidasta ja Yo-Yosta, vapun aikaan otettu. Aloinpa sitä etsimään ja hupsista keikkaa… Eipä sitä eikä mitään muutakaan kuvaa löytynyt ulkoiselta kiintolevyltä! Miten tää voi olla totta??? No, kuvaa siis tarvittiin Agility-Poppoon vauvoja saaneiden jäsenten onnitteluun, ja vieläpä tänään. Siispä alkoi epätoivoinen kuvien ottaminen tytöistä ja koirista. Valitettavasti en saanut yhtään täydellisen hyvää kuvaa napattua. Tytöt jaksoivat, pienellä lahjonnalla, poseerata aivan loistavasti. Täytyy ihmetellä kuinka koirat kulkivat upeasti tyttöjen ohjauksessa! Taitavia kakaroita meillä 🙂
Tässä vaiheessa ryntäsin jo toiveikkaana koneelle kuvia katsomaan, mutta ei… Lisää kuvia ottamaan, että edes osittain kunnollisen saisi…. Onneksi sain napattua alla olevan kuvan ja katastroofin ainekset oli purettu pois!
Illalla tytöt piilottivat Yo-Yolta kenkää ja Ukkohan kävi sen aina hakemassa. Esineruututreenit siis pidetty… Palkaksi Ukkeli sai leikkiä ja tytöt kerjäsivät karkit 🙂 Jokainen taisi olla tyytyväinen tilanteeseen. Koirilla on jälleen yövuoro, sillä tytöt halusivat tulla meille yöksi. Pojat ovat kunnostautuneet tyttöjen hoidossa esimerkillisesti. Kumpikin oikein odottaa neitojen silittelyjä ja leikkejä, mutteivät häiritse lapsosia. Iidan ja AInon kunniaksi täytyy sanoa, etteivät he vuorostaan kiusaa tai häiriköi koiria ollenkaan. Molemminpuolinen kunnioitus on aiva upean suhteen perusta!
Kirjoitettu 25.07.2011 klo 23:00, viimeksi päivitetty
25.07.2011 klo 23:00.
Hikinen aamu vei metsää kohti. Metsän siimeksessä oli edes hieman viileämpää, joten koiratkin jaksoivat lenkkeillä paljon paremmin.
Vein pennut kotiin lepäämään ja isot pääsivät toiselle lenkille. Seuraamme saimme Riitan ja Nillan. Liian kuumassa koirat eivät juurikaan juosseet, rapakotkin oli kuivaneet tyystin. Jomppe oli hyvin onnellinen koska kuljimme metsäautotietä pitkin. Nilla oli tänään lepopäivä huomisen agikisan vuoksi, joten emme tehneet liian pitkää lenkkiä.
Lenkin jälkeen pihallamme oli neljä shelttiä ja partainen collie. Olipas se kaunis näky! Omat ja hoidettavat koirat taisivat kertoa Riitalle hyvinkin tarkkaan korvaan juttuja, sen verran naamakoirakäytöstä oli havaittavissa. Muuten päivä sujui töiden sekä Nanon ja Hepun leikkien seuraamisessa. Iida ja AIno tulivat meille hoitoon yöksi, vanhemmat lähtivät hotelliin rentoutumaan 🙂
Illalla Jomppe ja Heppu lähtivät kotiinsa. Tuntuupa koiramäärä nyt todella vähäiseltä! Yo-Yon ja Nanon työt jatkuvat edelleen… Minun ollessa työkeikalla tytöt olivat leikittäneet Timoa ja Nanoa. Timo oli ollut hevonen ja Nano varsa, Nano oli vetänyt roolinsa erittäin mallikkaasti. Yo-Yo vahtii tyttöjä ja on suosiollisesti siliteltävänä aina kun tytöistä siltä tuntuu. Ukkeli valvoo ja tarkkailee tyttöjen unta nytkin parhaillaan. Taitava paimenkoiruus!
Kirjoitettu 22.07.2011 klo 22:46, viimeksi päivitetty
22.07.2011 klo 22:57.
Heti aamusta tiesin sen… Ei tänäänkään minnekään pyörälenkille olisi asiaa, helle pilasi suunnitelman. Aamu lenkille lähtiessämme mittarissa pojotti jo yli 24 astetta lämmintä…
Onneksi metsässä kävi pienoinen tuuli, joten emme aivan läkähtyneet helteeseen. Heppu päätti kuitenkin ottaa lenkkeilyn hieman rauhallisemmin tänään, luulisin helteen vaikuttaneen pentuun. Isommilla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä juoksemisen iloa.
Hellepäivänä ei ole muuta tekemistä kuin uiminen, siispä rannalle koko suku. Koirat nauttivat jälleen täysin rinnoin uimisesta, Heppu tahtoo vain välillä mennä liian lähelle Jomppea. Yo-Yo ui tosi pitkää matkaa ja Nano loikki aivan innoissaan. Päästäinen huolestui minun mennessä uimaan, kävi pikkuinen pelastamassa emännän varmalta uppoamiselta =D Nanon ilme on varsin hurja sen ottaessa lelua suuhun, muuten siitä ei hyvin hurjaa saakkaan….
Kotiin palattuamme koko koirakööri suihkuun huuhtoutumaan. Heppu pääsi pelkällä huuhtomisella, föönilla ja harjauksella. Muut koirat saivat turkkiinsa hieman lisää hoitoainetta. Jomppekin jo tiesi minne suihkusta vapauduttuaan täytyy suunnistaa, kuivattavaksi tietenkin…
Minun ollessa töissä koirat olivat keränneet voimia ja loikoilleet onnellisina, sittenpä pentuset jaksoivatkin hyvin painia ja temmeltää kun olin niitä kotona ihastelemassa. Illalla kaikki koirat saivat tehdä hieman syviä lihaksia.
Yo-Yon kanssa tein tasapainolautaa, jonka tekemistä kaksi sheltin poikasta hieman vaikeuttivat (kehnot sulloutuivat laudalle yhtä aikaa…) Ristiseisonnassa Yo-Yon voimat ovat selväsi kehittyneet. Lisäksi teimme hieman kurrea, pyörimistä, siksakkia sekä tikapuita ulkona.
Nano rakastaa yli kaiken tasapainolautaa. Laudalta päästäisen pois saaminen on todella työläs projekti… Ristiseisonnassa Nano on myös hyvin ja pitkään. Ulkona pyöritteli päästäistä hieman sekä menimme tikapuut.
Jomppe oli hieman hämillään jälleen jumppatuokiosta. Mutta innokkaasti poikakin osallistui tehtäviin. Tasapainolauta ja ristiseisonta onnistuivat paremmin. Ulkona hieman pyörimistä sekä tikkaiden ihmettelyä…
Heppu näki ja käveli tasapainolaudan läpi, siinäpä sitä haastetta olikin… Ulkona pentunen näki ja koki valokuvan verran tikapuita ja oli muuten vain lällyteltävänä 🙂
Jossain pentujen leikin välissä sain leikattua koko laumalta kynnet. Hauskasti koirat osasivat asettua jonoon, Jomppekin oikein kerjäsi manikyyriä….
Heppu on nyt yhtä kulmahammasta köyhempi! Oikealta alhaalta on lähtenyt ensimmäinen kulmuri. Tämä ei tietenkään juurikaan hämmästytä, sen verran paljon tyyppi on taistellut päästäisen kanssa.
Kirjoitettu 21.07.2011 klo 22:11, viimeksi päivitetty
21.07.2011 klo 22:45.
Nyt luovutin…. Enää en edes yrittänyt saada mustikoita suuhuni, mutta keräilin herkkuja karvaisille kavereille jonkin verran. Vaikka liikkeellä olimme hyvissä ajoin, oli lämpötila noussut jo hiostavan korkealle.
Sain tänään hyviä uutisia: Pentuset olivat käyneet lääkärillä tarkastuksessa ja jokainen pentunen on todettu terveeksi sekä reippaaksi. Voi onnea!
Helteen vallatessa Lieksan sain heittää hyvästit pyörälenkkiajatukselle. Harmi! Niinpä töiden jälkeen suuntasimme uimaan. Tähän asti Iida ja Aino ovat olleet totaalikieltäytyjiäveteen menon suhteen, mutta tänään tytöt yllättivät ja päättivät olla vesipetoja. Mahdotonta riekkumista ja naurua vedessä… Ja koirat taas uivat enemmän kuin olisi uskonut.
Heppu ja Jomppe:
Ja rohkeat uimarit:
Kotiin päästyämme haistelin koiruuksia ja lopputuloksena oli käsky suihkuun. Järviveden haju ei ole kaikkein parasta, joten huuhtominen oli paikoillaan. Ja koska nyt aletaan lutraamaan vedellä, samahan se on lisätä hieman hoitoainetta. Siispä hoitoainekäsittelyn jälkeen kuivauspisteeseen: Timolle Yo-Yo ja minulle sheltit. Tulipas aivan ihanan tuntuisia ja näköisiä koiria lopputulokseksi.
Ensi yönäkään ei koirilla ole helppoa! Iida nukkua tuhisee sängyssämme, joten vahtivuorot lienee parasta jakaa ajoissa.
Kirjoitettu 20.07.2011 klo 21:58, viimeksi päivitetty
20.07.2011 klo 21:58.