Heti aamusta metsään rämpimään… Nyt kaduttaa hieman, että tuli opetettua koirat syömään mustikoita. Aina kun pysähdyin ja nappasin sinisen herkun käteen ilmestyi käden luo neljä nenää ja röyhkein vetäisi hekun kitaansa. Eli koirien kanssa täytyy taistella suupaloista =D Muutoin koiruudet olivat mukavan juoksevaisella tuulella.
Tarkoitus oli käyttää isot koirat pyörällä juoksemassa, mutta helle sotki suunnitelmat. +28 astetta mittarissa oli liikaa… Siispä järveen menimme koko porukalla, siis Timokin ui.
Nano-päästäinen oppi ottamaan lelun suuhunsa vedestä ja tuomaan sen lähelle. Mutta jalkojen koskettaessa maata leuat irtoaa toisistaan, hieman enemmän työtä emännälle…
Ihana ranta!
Timon jäädessä kuivattelemaan merlejä poikia minä nappasin omat kainaloon. Agilitytreeneissä oli tosi hauskaa. Yo-Yo pomppi aivan innoissaan ja Nanokin osasi jo monta asiaa. Jotenkin minä onnistuin tekemään asioita hyvinkin väärin…
Koirat ovat jaksaneet leikkiä koko päivän hienosti Ainon ja Iidan kanssa. Iida tuli vielä yökylään, joten vahdittavaa riitti 🙂
Kirjoitettu 20.07.2011 klo 20:49, viimeksi päivitetty
20.07.2011 klo 20:49.
Silmät aukaistuani koirat ilmoittivat olevansa vapaaehtoisia lähtemään metsään. Sinnepä siis painelimme. Jomppe on luovuttanut kokonaan toivonsa minun suhteen, ei enää pyri pääsemään tielle vaan kulkee metsässä protestoimatta. Heppu yritti pinkoa täysillä Nanon perässä ja Yo-Yo etsi sopivia kiviä joille pomppia. Ihan porukka!
Päivällä lähdimme nauttimaan picnikistä sisareni perheen sekä Pyppöläisten kanssa. Päätimme mennä tutulle aivan ihanalle rannalle, kerrassaan loistava lapsille. Meidäthän jo kerran ajettiin täysin perusteettomasti rannalta pois, mutta nää jääräpäät päättivät mennä sinne uudelleen. Rannan isäntä tutkaili olemistamme lähimökistä, mutta ei tullut kommentoimaan mitään, hieman valvonnan alaisena oleminen vaikutti kuitenkin tunnelmaan.
Ensin uintivuorossa olivat Jomppe ja Heppu. Kylläpä koiruudet uivat reippaasti ja paljon! Hihnassahan koirat olivat lain mukaan koko ajan, ei siis kenelläkään mitään huomautettavaa asiasta =D
Meidän ihanat neitoset kieltäytyivät kokonaan menemästä järveen! Rannalla leikkien ja Nanoa talutellen kului aika rattoisasti.
Yo-Yo nautti jälleen kerran uimisesta koko sydämensä pohjasta. Vaikka hihna hieman haittasi menoa, ei se kuitenkaan estänyt loikkimasta lelun perässä. Nanokin kävi uimassa pitkiä pätkiä sekä viihdytti tyttöjä rannalla. Pypölle erityismaininta loistavasti Yo-Yon perässä vedessä loikkimisesta, ei se hihna ollut liian pitkä. Ja huomasimme kuinka sisareni osaa heittää dameilla kuin kivillä leipiä! Kuinka ihmeessä hän sen teki? Meidän suku on lahjakas tällaisissa asioissa!
Kotiin päästyämme Timo aloitti Yo-Yon ja Nanon kuivaamisen sekä minä Jompen pesemisen. Koska olemme koiruuden lianneet, tulee se meidän myös pestä. Valmiiksi märän koiruuden peseminen kävi käden käänteessä ja kuivatahan se piti uinnin jälkeen kuitenkin. Yo-Yo toi kotiin jälleen saavillisen hiekkaa turkissaan, lienee ainoa asia mistä rannan omistaja voi napista, hiekan häviäminen yllättäen =D
Illalla Iida ja Aino kertoivat tulevansa meille yöksi. Aisahan oli sillä ilmoituksella selvä, mitäpä siitä asiaa enää keskustelemaan. Eipä siinä muuta kuin inkkariteltat pystyyn ja nukkumapaikat jokaiselle hoidettavalle. On ne vaan nuo koirat kaikkeen sopeutuvaisia. Meidänkin koiruudet ottivat heti suojelevan otteen tyttöihin, Yo-Yokin nukkuu normaaliin nähden aivan eri paikassa neitojen lähellä. Mitään keskustelua koirien kesken ei kuitenkaan ole kehkeytynyt, vaan kaikki hoitavat tyttösiä yhteisvastuullisesti.
Kirjoitettu 18.07.2011 klo 22:20, viimeksi päivitetty
18.07.2011 klo 22:20.
Hyvin nukutun yön jälkeen koirat uhkuivat tarmoa, joten metsäänhän sitä piti suunnistautua. Autoon pakkautuminen alkaa jo käydä kuin ammattilaisilta, kaikki tietävät paikkansa paremmin. Pentusten vauhtinen ja mittainen lenkki oli hyvin leppoisa. Koiruudet juoksentelivat innoissaan ja Jomppekin on jo ymmärtänyt metsässä tarpomisen iloa.
Minä tottistelin hieman ensin Yo-Yon kanssa. Päivän teeman oli perusasento ja seisomaan jääminen. Mikäli Timoon on luottamista, yhteistyö näytti hyvälle. Kyllä se siltä tuntuikin…. Seisomaan jääminen on mukavan vahva liike. Lisäksi otimme hieman maahan menoja kaukokäskynä. Ei hullumpaa… Nanon kanssa otin hieman käteen koskettamista. Päästäisellä on siinä hieman pähkittävää, mutta eiköhän se ala sujua 🙂
Jätimme pienet kotiin nukkumaan ja lähdimme isoa juoksuttamaan sekä samalla keräämään hieman mustikoita. Jomppe suuri mustikansyöjä opetti Yo-Yollekin kuinka nautiskellaan sinisistä marjoista. Molemmat koirat ymmärtävät palvelun päälle ja vaativat herkkunsa poimittuna, ei suoraan pehkosta.
Iki-ihanat sisareni tyttäret (Aino ja Iida) vanhempineen saapuivat iloksemme Lieksaan. Meidän koirat olivat hyvin tyytyväisiä saadessaan neitoset valvontansa alaisiksi lähistölle. Aino opetti minulle ja Yo-Yolle Barbeilla leikkimisen taitoa 😉
Päätimme lähteä rannalle uimaan koirien ja lapsosten kanssa. Koirat uivat tosi ahkerasti, tytöt pysyivät tiiviisti rannalla ja kyselivät milloin uimahalli aukeaa. Kukas sitä luonnon vedessä uisi? No, koirilla oli tyttöjenkin edestä hauskaa vedessä. Uitin ensin merlet ja sitten omat, ihan kaikkeen en miekään ennätä….
Merlet vimmasivat keskenään. Uskomattoman hienosti Heppu menee uimaan.
Nano on reipastunut veteen menossa aivan valtavasti! Tyyppi meni jo muutaman kerran itsenäisesti uimaan. Rannastahan veteen meno on erittäin nopeaa nykyään. Yo-Yo hakee ahkerasti lelua ja sporttaa muutenkin innoissaan rannalla.
Uinnin jälkeen kuivattelussa hämmästyin jälleen kerran shelttien helppoudesta. Minä kuivasin hiustenkuivaajalla Nanon ja Jompen samaan aikaan kun Timo melkein kokonaan Yo-Yon. Varsinkin Jomppe kuivi tosi nopeasti. Heppu sai vielä hyeenana katsella toimitusta viereltä, pentusen turkki kuivi ilman kuivausta hyvin.
Illalla koirat saivat vielä treenata syviä lihaksiaan. Yo-Yo taiteili tasapainolaudalla, teki kurreja ahkerasti, pyöri ja hyöri, siksakkasi, ristiseisoi sekä meni tikkaat.
Nano tasapainoili, pyöri, ristiseisoi ja teki tikkaat. Nanon pois saaminen tasapainolaudalta onkin työlästä, tyyppi on vallan ihastunut tehtävään eikä lopettaisi tekemistä millään.
Jomppekin tasapainoili, ristiseisoi, pyöri sekä meni tikkaat. Hieman vieraamme oli ihmeissään tällaisesta jumppatunnista 🙂 Kotona asiat tehdään hieman eritavalla (sillä paremmalla =D)
Heppukin tasapainoili aktiivisesti, kuvaa sähikäisestä ei saatu….
Kirjoitettu 17.07.2011 klo 22:38, viimeksi päivitetty
17.07.2011 klo 22:38.
Aamulla silmät auki saatuani neljä silmäparia tuijotti minua ja vihjeili lenkkeilyn tärkeydestä koiruuksille. Eipäs muuta kuin koiruudet autoon, joka sekin oli oma prosessinsa. Vihdoin kaikki koiruudet olivat omilla paikoillaan ja reissu voi alkaa.
Kaikkien neljän koiran ollessa mukana etenimme Hepun tahtiin. Metsässä Yo-Yo ja Nano olivat aivan innoissaan. Heppu seuraili Nanoa ja Jomppe toivoi minun järkiintyvän mahdollisimman nopeasti ja palaavan tielle. Jompen suureksi harmiksi lenkki toteutettiin kokonaan metsässä. Mukava metsäreissu, totta tosiaan….
Kotiin päästyämme vanhempani ja tätini tulivat meille aamiaiselle. Tätini Selma ihmetteli Hepun näköä ja mietti mille koiruus oikein näyttää. Hyeenan pentu! Ja tarkemmin katsottuna sehän se on…. Heppu-hyeena aiheutti värityksellään paljon ihmetystä.
Paivä sujui hyvin vaihtelevasti. Pennut nukkuivat tai telmivät, vauhdista ei todellakaan ole tällä hetkellä meillä puutetta. Isot mötkyilivät missä milloinkin, Jomppe yleensä hyvin lähellä minua.
Isot olivat vielä kunnon lenkkeilytystä vailla, mökille siis koko konkka ronkka. Timo juoksutti ensin Yo-Yon pyörällä. Yo-Yon juokseminen on parantunut ja mökille palasikin erittäin hyvän tuulinen koiruus. Minä käytin Jompen pyörän vieressä juoksemassa. Hyvin sujui tälläkin koiralla. Kaikki neljä koiruutta kirmasivat innoissaan mökin pihalla, siitä muutama kuva.
Minä tottistelin hieman ensin Yo-Yon kanssa. Seuraamisia erittäin hyvässä kontaktissa sekä maahan menoja oli ohjelmassa. Kontaktit oli aivan loistavia ja maahan menotkin nopeita. Nanon kanssa aloitimme käden kosketuksen. Näin alussa on hieman hankalaa, mutta eiköhän se siitä.
Illalla Timo ilmoitti hyvin tomerasti, että tänään on shelttien turkinhoitopäivä. Nano ja Jomppe saivat molemmat vuorollaan kahden ihmisen turkinparannuksen. Takkuja löytyi sieltä ja täältä, mutta nyt ne on oikaistu
Kirjoitettu 16.07.2011 klo 23:46, viimeksi päivitetty
16.07.2011 klo 23:46.
Minä vein koiruudet metsään lenkille aamusella. Varsinkin Yo-Yo oli aivan villinä päästessään pitkästä aikaa kunnolla metsässä revittelemään. Täytyy todeta, että tyyppi pomppi todella monelle kivelle poseeraamaan ja patsastelemaan. Tarjosin koirille mustikoita syötäväksi, virhehän se oli…. Yo-Yo sylkäisi kummallisen palluran suustaan, mutta Nano innostui marjoista paljon. Aina kun kyykistyin nappaamaan suuhuni metsän sinistä herkkua, jostain ihmeestä käteeni ilmestyi pieni suikuranenä ja mustikka hävisi parempiin suihin. Oma suu jäi siis näitä herkkuja vaille….
Tänään meille majoittui hoitokoiramme Jomppe (5v) ja Heppu(5kk) ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Kävin hakemassa merlet meille. Nano ja Heppu aloittivat heti hillittömän leikin tavattuaan ja Jomppe merkkaili pihaa Yo-Yon avustuksella. Nautiskelimme kauniista ilmasta pentusten leikkiessä ja juostessa sekä isojen makaillessa varjossa. Luulisi, että pentujen leikkitarve tulee tyydytettyä vähitellen. Toivoisin ainakin =D
Täytyy ihailla kuinka kaikki neljä poikaa ovat hienosti yhdessä ilman ylimääräisiä äänteitä. Jomppe seurailee minua, mutta käsittääkseni tekee samaa kotonaan emännälleen. Heppu ei paljoa muuta kerkiä kuin leikkiä Nanon kanssa. Yo-Yo on oikein hieno ja kohtelias isäntä. Ukko makaili pihalla ja Nano juoksi täysillä Hepun kanssa. Nano vei selvästi reitin ihan tahallaan niin lähelle Yo-Yoa, että tämän parvat aina heilahteli termiittien kiitäessä ohi. Kerran Hepulle tuli ajovirhe ja se ajautui suoraan Yo-Yon päälle. Heppu säikähti hieman, Yo-Yo nosti vähän päätään ja katsahti pentuun. Heppu ei ole vissiin tottunut juoksemaan isompien päältä kuten Nano….
Kirjoitettu 15.07.2011 klo 22:44, viimeksi päivitetty
15.07.2011 klo 22:44.
Timon hiivittyä aikaisin aamulla töihin minä käytin koiruudet poikkeuksellisesti aamun lenkillä. Lenkin jälkeen kaikilla meillä oli kova nälkä, liikunta on tehokas nälän tuoja 🙂
Pääsimme lenkkeilemään Riitan ja Nillan kanssa. Nillan mielestä pojat olivat vähän tolloja, mutta reippaasti neito mukanamme kulki. Nano yritti useampaan kertaan houkutella Nillaa leikkiin, mutta arvokas sheltti ei moiseen halpaan mennyt.
Iltapuolella Heli tuli hieromaan koiruudet. Minä odotin vierailua hieman jännittyneenä, olihan viime viikko liikunnallisesti aika raskas molemmille koirille. Eikähän leirielämä ja häkissä yön nukkuminen pehmennä lihaksia.
Yo-Yolla löytyi vasemmasta etulavasta trikkereitä. No, jatkamme samaan malliin… Eiköhän ne lihakset totu tälläisiinkin tekemisiin… Sähköä saadessaan Yo-Yo nukkui tosi syvää unta, herättyään tyyppi oli ihan pöllähtäneen näköinen…
Nanon lihakset olivat kivassa kunnossa. Nanotin osasi ottaa hieronnan todella rauhallisesti ja nauttien, niin se talon pienin oppii.
Kirjoitettu 15.07.2011 klo , viimeksi päivitetty
15.07.2011 klo 00:10.
Maanantaina aamu sujui töilöitä tehden ja autoa pakaten. Vaatteita en pakkaa enää mukaan useaa kassillista, mutta muuten tavaraa oli aivan älyttömät määrät. Majoittuminen ja vanhojen tuttujen kanssa rupattelu sekä uusiin tutustuminen oli maanantain päätehtävä. Huonekavereiksi saimme Päivin sekä Pumi-Perron. Pojat eivät juuri noteeranneet toisiaan, vaan yhteiselo oli lähinnä hiljaista ohikulkua. Minä olin hyvin ylpeä koiruuksieni käytöksestä. Molemmat olivat mukavan rauhallisia ja asettuivat omille paikoilleen hienosti.
Tiistaina aamupäivällä minulla oli Nanolle mukana laitumen laidalla boxi, mutta jätin sen huoneeseen muilla kerroilla. Pentunen osasi jo rauhoittua paljon paremmin, eihän se yltänyt Yo-Yon tasolle mutta kuitenkin… Päästäinen kävi välillä makuulleen katselemaan tilannetta ja ohi kulkevat koiratkaan eivät aiheuttaneet juurikaan mitään reaktiota. Talon nuori herra, Caius, otti pentusen syliinsä ja siinähän Nano viihtyi. Tyyppi oli selällään, syttyrässä rapsuteltavana todella pitkän aikaa. Olipa mukavaa nähdä kuinka iloisen rauhallisesti Nano tilanteeseen suhtautui.
Tiistaiaamu oli aivan järkyttävän kuuma, mutta rauhallisella toiminnalla helteeseen ei läkähtynyt. Iltapäivästä alkoi auringon paisteen ja vesisateen vuorottelu ja sitä jatkui koko loppu leirin. Yo-Yon kanssa harjoittelimme pääasiassa ränniä sekä hakukaarta. Ränni on mukava, eikä siinä suuria ongelmanpoikasia ilmaantunut. Lambit sisään ja läpi, siinäpä se. Samalla tuli harjoiteltua häkistä poisottamisen lampaiden hallintaa, ei hullumpi harjoitus siis. Hakukaaret ovat parantuneet selvästi, kaarros sivulle on syvempi.
Nanon, meidän suuri paimenkoiramme, tehtävä oli harjoitella kuljettamista. Ensimmäisellä kerralla Anniinan läsnäolo häiritsi Päästäistä liikaa, mutta siihenkin pentunen tottui pian. Lisäksi saimme harjoitella hieman hakujen alkeita. Nanotin toimi kuin unelma, jos minä pidin suuni kiinni. Miten meidän pieni tättähäärä ja häirikkö voikin olla noin rauhallinen sekä nöyrä työmyyrä? Tyyppi kulkee niin hienosti rauhallisesti. Tää ei voi uskoa onneaan… Kaksi paimentavaa koiruutta. Takeperin kävelyssä on aina omat haasteensa =D Joskus lampaat kerkiää talsia varpaille ja lopputuloksena on takamukselleen pyllähtäminen.
Pieni Päästäinen ei kestä vielä ollenkaan, että kääntäisin sille selkäni. Mutta takaperin kuljettuna sekä suu supussa homma toimii loistavasti 🙂
Yo-Yon kanssa oli mukavaa kokeilla paimentamista ilman ohjaajia laitumella. Huippu kokemus! Kun ei ole ketään huutelemassa ohjeita, joutuu itse vaivaamaan aivokudoksia hieman enemmän…
Illalla kotiuduttuamme Yo-Yo pääsi / joutui suihkuun kunnon pesulle. Menipäs ilta pitkäksi ja meinasin nukahtaa seisaalleni, mutta nyt on taas komea mies talossa (Timon lisäksi 🙂 )
Kirjoitettu 14.07.2011 klo 23:38, viimeksi päivitetty
14.07.2011 klo 23:41.
Timon käytettyä koirat aamun lenkillä ja lähdettyä hallille tarkistuskäynnille, minä jäin lötköttelemään petiin. Vähän ajan kuluttua Yo-Yo haukahti muutaman kerran ovella. Täh? Laskin koirat ulos, muttei ne viihtyneet siellä. Koirat sisälle ja sama tapahtui uudelleen. Koiruudet meni Kitulan rajalle ja tuli sisälle. Eihän siinä mikään auttanut! Soitin Riitalle, joka toi leikkikaverit pojille. Iiris ja Helmi keskittyivät pihan haisteluun, Nanon suurista leikkiin kutsuista huolimatta.
Vihdoin Iiris ymmärsi yskän ja leikitti Nanoa. Yo-Yolla oli omat leikit, välillä Nano kävi häiritsemässä Ukkelia…
Illan alkutunteina lähdimme Mirvan, tyttärensä Lotan, hänen kaveri Emilian sekä Jompen ja Hepun kanssa uusille maille uimaan. Mukavalla rannallaYo-Yo piti huolen omasta Damistaan, juosten ja uiden sen perässä innoissan. Nano keskittyi Jompen komentamiseen, joten lopulta Nano oli mulla hihnassa. Nano ui minun näyttäessä tietä ihan kivoja matkoja jo. Yo-Yo puolestaan ui aivan valtavasti ja päälle vielä rantavedessä juoksemiset. Pitkän uintireissun jälkeen koirat olivat suhteellisen rauhallisia ja tyytyväisiä.
Illalla pesimme Yo-Yon. Tuo tehtävä olisi pitänyt tehdä jo toissa päivänä… Sen verran takkuja Ukosta löytyi. Takut onvat seurausta uimisesta sekä maastossa pyörimisestä aiheutunut efektin, jossa koirani on takun sisällä 😉
Kirjoitettu 11.07.2011 klo 00:45, viimeksi päivitetty
11.07.2011 klo 00:45.
v<nfxc -. (Kirjoitan blogia lattialla ja Nano kirjoitti viestin omilla tassuillan….)
Aamulla Timo pystyi käyttämään koirat lenkillä, mutta metsään ei oolut enää asiaa. Liika kuumuus pakotti jäämään kotiin… Siispä oli loistava päivä jatkaa siivoamista, nyt kohteena iso eteinen. Ovet olivat auki, joten koirat saivat ollu ulkona tai sisällä, toiveidensa mukaan. Ja koirathan valitsivat ulkona oleskelun. Aina välillä oli jotain huomioitavaa, jolloin kuului haukkua. Mutta suurimman osan ajasta karvaiset vain loikoilivat jossain. Possunkorvat tuntuivat maistuvan paljon paremmalle ulkosalla syötynä.
Onneksi Riitta toi koiransa pihallemme juoksemaan, saimme pitää taukoa siivoamisesta. Nano ja Iiris liitivät yhtenä vyyhtinä pitkin pihaa ja Yo-Yo kirmasi oman lelunsa perässä.
Lopulta kaikki viisi koiraa kerääntyivät laatoitukselle juomaan ja lepäämään. On se vain kätevää, että naapurissa on tuollaiset aktivoijat. 😀
Seuraava loistava hetki pitää taukoa siivoamisesta oli koirien uittaminen. Lähtöhässäkässä kamera unohtui kotiin… Nano viipottaa jo hienosti veteen ja lähtee uimaan. Kovasti pienen pieni päästäinen yrittää pelastaa kaikki järvessä olijat töökkäämällä nenällään uijaa. Yo-Yo uida polskutteli jälleen aiva innoissaan. Dami ja lelu piti hakea tosi nopeasti järvestä pois. Nanokin yritti leikkiä, mutta pienee suuhun ei mahdu noin suurta lelua 😉
Kirjoitettu 09.07.2011 klo 23:43, viimeksi päivitetty
09.07.2011 klo 23:43.
Torstaina aamulla Timo hönkäisi heti aamusta lenkille koiruuksien kanssa. Minä olin suunnitellut vieväni karvakuontalot metsään, mutta lämpötila nousi epäinhimillisiin lukemiin jo aamulla varhain. Höh!
Päivällä tottistelin Yo-Yon kanssa. Himpuran vempula, että tyyppi teki tarkasti ja hyvin liikkeet. Käännökset vasemmalle on jo hienosti hallinnassa. Lisäksi treenailimme hieman jääviä, niissä jos ei tee erilaisia vaihteluita paljon ennakoi Ukkeli helposti. Nanon kanssa treenailtiin vielä seisomista. Nyt minulla oli hieman erilainen ote hihnasta ja korvat nousivat paremmin ylös 🙂
Rannalle oli päästävä helteisellä säällä, mukaan saimme Pyppöläiset. Mitähän Nanolla on Focusta kohtaan? Tyyppi ei haluaisi siihen millään ja yrittää tekeytyä näkymättömäksi. Vaikka sillä autolla ei olla viety kuin mukaviin paikkoihin… Nanon uimakoulu on edennyt huimasti! Päästäinen tulee veteen paljon paremmin ja ui piiitkiä pätkiä. Koiria harmitti immeisten ruokatauko, silloin joutui olemaan autossa (ettei purtavat olisi aivan täynnä hiekkaa). Uinnin jälkeen ohjelmassa oli hillitöntä hepuloimista ja juoksemista. Suvi yritti urhoollisesti juosta Nanon perässä, kiinni saamatta 😀
Kotiin päästyämme Nano ulkoisti ruokailunsa. Kävi siis sisältä luun ja kipitti se suussa pihalle. Lienee maistunut paljon, paljon paremmalle siellä.
Illalla menimme mökille, jonne oli tullut myös mäkärät, itikat ja paarmat. Eli seuran laadussa oli hieman toivomisen varaa 😉 Illalla lämpötilan laskettua säällisiin lukemiin käytin Yo-Yon puolen tunnin lenkillä pyörällä. Vauhti ei todellakaan päätä huimannut, varmaan puolet normaalista. Ukkelihan olisi painaltanut paljon kovempaa, mutta minä jääräpäisesti sytkyttelin hitaasti. Eihän Yo-Yolla ollut siinä mitään muuta vaihtoehtoa kuin juosta rauhallisesti. Jännä kuinka vapaana ollessaan Ukkeli jää mielellään pyörän taakse juoksemaan, tai tulee vierelle. Koskaan tyyppi ei ole meinannutkaan häiritä ajamista.
Tänään hyvin nukutun yön jälkeen Timo vei koirat aamun lenkille. Nano oli niin tärkeänä, kun pääsi mukaan. Mutta ilo oli lyhytaikaista! Yo-Yo ja minä lähdimme pyörällä lenkkeilemään. Vilpoisassa aamussa pystyin polkemaan kovempaa vauhtia ja Yo-Yo juoksi aivan huipusti ravilla. On se vain taitava Ukko!
Kotiin päästyämme Suvi ilmoitti heidän tuovan lupaamansa kirjahyllyn meille. Koirat Riitan luo hoitoon ja itse koirahuonetta mylläämäään. Yo-Yo oli hieman piipittänyt perääni, mutta muutoin makaillut rauhallisessa paikassa. Nano oli juossut aivan höpelönä Iiriksen kanssa sekä paininut paljon. Painipaikaksi mustat olivat valinneet sohvan. Sohvan!!! Eihän meidän koirat nouse sohville!?
Päivällä menimme samalle rannalle kuin eilen uimaan ja evästelemään Suvin ja Jukan kanssa. Juuri kun olimme pääsemässä veteen rannan omistaja tuli hätyyttelemään meitä pois. Ranta on kuulemma yksityinen…. Kaikki autoon ja uutta rantaa bongaamaan… Onneksi löysimme mukavan rannan, tai veneiden pitopaikkahan se on. Mutta toivottavasti meitä ei sieltä hätyytellä pois. Yo-Yo otti kaiken riemun irti uimisesta, Nanokin kauhoi tosissaan. Suvin ja Jukan ollessa vedessä Päästäiselle tuli suorastaan hätä käydä näiden luona. Hmmm… Ehkä tässä seurassa eniten vahdittava olisin minä, muilla uintitaito on melkoisen hyvä. Ei aikaakaan kun eräs, meidän tuntema, nuori ui liian kauas rannasta ja huoli hänestä kasvoi. Lopulta Suvi, Jukka ja nuoren kaksi kaveria lähtivät veneellä turvaamaan uimarin matkaa. Eli ei aivan ihanteelinen uintireissu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nuori pääsi rantaan kunnollisten nuhdesaarnojen saattelemina ja koirat saivat uitua tarpeekseen.
Kirjoitettu 08.07.2011 klo 23:55, viimeksi päivitetty
08.07.2011 klo 23:55.