Pitkästä aikaa koko perheemme lähti yhteiselle lenkille. Metsässä rämpiessämme harmittelimme, ettei sienisanko tullut mukaan. Metsä suorastaan pullisteli tatteja. Pojilla oli menoa ja meninkiä, vauhdikasta juoksemista oli havaittavissa.
Illalla oli Aktiivikoirien tottistelutreenit. Mahtavat treenailijat olivat ihanan motivoituneita ja halukkaita oppimaan asioita.Yo-Yon kanssa tein hieman jääviä liikkeitä, jossa erityisesti maahan meno onnistui upeasti. Lisäksi muutama luoksetulo, ja hienoa menoa oli 🙂 Nanon kanssa ensin härvellystä, rauhoittumista ja sitten kunnon maahanmenoja.Ryhmäliikkeen aikana Yo-Yo oli paikallaolossa, ja härvelsin Nanon kanssa Ukon nenän edessä . Aika hyvin Ukko kestää tuommoiset häiriöt, oikeasti erittäin hyvin 🙂
Kirjoitettu 31.08.2011 klo 22:11, viimeksi päivitetty
31.08.2011 klo 22:11.
Aamulla varhain pääsimme lenkkeilemään Mirvan ja shelttien kanssa. Metsässä rämmittiin tänään yllätyksellisesti ilman sankkoja, sienen keruusta välipäivä oli paikoillaan. Ihana Jeppe likasi kunnolla tassunsa, fiksua. Nanolla ja Hepulla oli jälleen kerran vauhdikas lenkki. Ne pojat osaa nauttia…
Tunnin lenkki on vielä Hepulle liikaa, Mirva kantoi pentusta sylissään osan matkasta.
Pikainen käynti kotona ja jälleen matkaan 🙂 Tällä kertaa Riitan ja kääkkien kanssa. Kääkät olivat aivan villeinä ja loikkivat sinne tänne, paimenkoirat eivät selvästi ymmärtäneet poukkoilun syytä.
Tänään ei ollutkaan agilityä, vaan kentän puhdistustalkoot. Porukkaa oli mukavasti paikalla töitä tekemässä. Nauru raikui ja vitsit lensi, meillä oli tosi hauskaa. Minä tarjosin kaikille Yo-Yon valiot sekä paimennus ja Nanon paimennuskakun kaukaa. Vaikka kakku oli hieman liian mehevä, maistui se kuitenkin treenikavereille 🙂
Kirjoitettu 30.08.2011 klo 22:13, viimeksi päivitetty
30.08.2011 klo 22:13.
Aamulla hyökkäsin koiruuksien kanssa metsään kera Mirvan, Jompen, Jepen sekä Hepun. Sienisankot täyttyivät nopeasti yhteistyöllä. Meillä oli eri sienet joiden perässä kirmasimme. Minun tatit tuppasivat olla melko matoisia lämpimien säiden jäljiltä.
Koirat juoksivat kunnolla ja paljon retken aikana. Nanolla ja Hepulla oli useampi kunnon hepuli, jolloin juostiin peräkkäin hillitöntä vauhtia. Mirvan löytäessä minulle kauniita tatteja meni Yo-Yo auttamaan. Lopputuloksena oli hillittömästi kiljuva rouva, jonka ympärillä ja päällä pomppi onnellinen parta. Elinvuosia tuli siinä nauraessa monta lisää….
Muutoin päivä sujuikin Venäjän reissusta toipuessa, koko perheellä. Timo intoutui minun ollessa töissä käymään metsässä sieniä katselemassa koiruuksien kanssa. Yo-Yo oli pompannut niin valtavalle kivelle, että isäntä oli jo katsellu kuinka Ukko pääsee järkäleen päältä pois. Muutoin lenkki oli mennyt kivasti.
Illalla meillä oli tyytyväisiä ja väsyneitä koiruuksia. Mukavaa, että saavat juoksemisen tarpeensa täytettyä.
Kirjoitettu 29.08.2011 klo 23:02, viimeksi päivitetty
29.08.2011 klo 23:02.
Tuomari: Ivan Kulibaba, Venäjä
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, PU1, ROP, RYP3 => RU MVA
Karaatin Petrus Pyhän Poika “Nano” JUN ERI2
Kirjoitettu 28.08.2011 klo 21:31, viimeksi päivitetty
28.08.2011 klo 21:31.
Tuomari: Yulia Ovsyannikova, Venäjä
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, PU1, ROP, RYP1
Tuomari: Yulia Ovsyannikova, Venäjä
Karaatin Petrus Pyhän Poika “Nano” JUN ERI2
Kirjoitettu 28.08.2011 klo , viimeksi päivitetty
28.08.2011 klo 21:24.
Täytyy sanoa, että harvoin nukuttaa yhtä hyvin kuin viime yönä. Suorastaan taju kankaalla retkotimme sängyn pohjalla. Onneksi Katja-sisko viestitteli ja herätti koomasta 🙂 Aamulla riiviöpariskunta (Sinja ja Nano) jatkoivat riekkumistaan. On ne villejä.
Kotona otimme muutaman kuvan Yo-Yosta palkintoineen. Meidän kahden maan valio!
Timo kävi koiruuksien kanssa metsässä. Tatteja oli löytynyt pienen höystön verran ja koirat olivat saaneet juosta parin päivän matkustamisen jälkeen.
Kirjoitettu 28.08.2011 klo , viimeksi päivitetty
28.08.2011 klo 21:15.
Aamulla herätys klo 3, matkaan neljältä…. Pöhköä! Määränpäänä oli Viipuri, siellä kaksi näyttelyä samana päivänä. Ensin kuitenkin kävimme hakemassa ajatuksen äidin, Helin koirineen mukaan. Helillä oli mukaan lähdössä Paco, Max, Lilja sekä Maija -kultsut. Eli autossa olla nökötti kahdeksan (vai pitäisikö sanoa seitsemän ja puoli) koiraa sekä viisi ihmistä. Huh!
Rajamuodollisuuksista selvisimme melko ripeästi, vaikka näin ensikertalaiselle ne olikin jännittävät kokea. Varsinkin auton kulkulupa meinasi jo hikoilluttaa. Usean ja usean leiman jälkeen matka jatkui vieraalla maalla, iik! Enpä olisi uskonut lähteväni ulkomaille näyttelyyn. Tehdäksemme asiat mahdollisimman hankaliksi otimme määränpääksi extream-maan… Mutta siis matka jatkui hienosti Samin ajaessa, Timon tarkkaillessa karttaa ja navigaattoria sekä naisväen kommentoidessa takapenkillä. Onnellisesti suorilla perille hurauttaen pääsimme näkemään näyttelypaikan, vanhan? urheilukentän. Hmmm… Kehissä oli pitkä heinä… No, maassa maan tavalla!
Leiri pystyyn, telttaamme mahtuu hienosti kahdeksan koiraa sekä epämääräinen määrä tavaraa ja tarvittavat ihmiset. Kuumana päivänä teltta olikin pelastava keidas polttavassa auringossa. Välillä kehissä oli sen verran nopea meninki, että saimme juosta koiria vauhdilla näytille 🙂 Kuvia otti sekä Jaana että Timo.
Ensimmäisenä oli Era Aguarius- näyttely. Molemmilla pojilla oli tuomarina Yulia Ovsyannikova.
Ensimmäisenä kehiin pääsi Yo-Yo. Tuomari näytti pitävän ukostamme ja saimme hienon mitallin. Olimme vissiin saaneet ERIn? Arvostelun saatuani, asia varmistui. Yo-Yo sai ROPin ja SERTin! Víelä ei ollut aihetta juhlaan, sillä jonkun tiedon mukaan tarvitsisimme kaksi SERTiä valioitumiseen.
Vuoroon Nano. Pitkässä heinässä oli liikaa hajuja junnullemme. Nenä siis painui hieman liikaa maahan… Mutta tuloksena hienosti ERI2!
Yo-Yon kanssa ryhmä kehään… Ympäriltämme hävisi vähän vähältä koiruuksia ja me vain seistä tökötettiin kehässä. Olikohan meidät unohdettu? Ei! Kun Ukkomme sijoitettiin… Eikä sijoitettu huonosti! RYP1! Upeeta! Tätä ei uskallettu toivoa edes villeimmissä unissa 🙂
Kentän toiseen päähän odottamaan toista näyttelyä. Suomalaisilta saimme kuulla tuomarin olevan ambulanssissa. Aikamme odoteltua, lämpöhalvauksen saanut, tuomari palasi kehään ja jatkoi tuomarointia. Sitkeä papparainen!
The Vyborg club of fans of dogs- näyttelyssä tuomarimme oli nimeltään Ivan Kulibaba. Yo-Yo taas ensin kehään. Tuomari vaikutti pitävän Ukosta mutta sanoi “very good”. Hitsi! EH… No, hyvähän se on. Ei siinä mitään. Papereita tutkiessamme huomasimme kuitenkin tuomarin tarkoittaneen exelentiä. Eli Yo-Yo oli ERI, ROP ja sai SERTin. Huimaa! Nyt voimme jo hieman tuulettaa 🙂 Ukkomme siis valioitui Venäjän valioksi. Mahtavaa 😀
Leirillä oli kokoajan joku vahtimassa, tässä vuorossa Timo.
Nano puolestaan oli uudelleen ERI2. Vaikeapa siinä on mitään kommentoida, kielimuuri oli sen verran korkea välillämme.
Yo-Yon kanssa uudelleen RYP-kehään. Jotenkin olin aivan ihmeissäni jälleen, se muuri… Mutta ihana tuomari valitsi tällä kertaa Yo-Yon RYP3! Ei voi olla totta!
Koska matka oli pitkä ja olimme olleet jo kauan reissussa päätimme ottaa kaiken ilon irti. Eli jäimme odottamaan BIS kehää. Hyppy takaisin Era Aguarius – näyttelyyn. Tuomarina oli Eketarina Baoujes. Tässä kehässä emme sijoittuneet, mutta mukavaa kokemusta saimme.
Menestyksemme salaisuudeksi nousi huippusalainen laite, uusi harja. Aivan ehdoton vehje koiran turkille 🙂 Sillä sai kauniin kiillon aikaiseksi. Ei huono siis 😉 On tää kuukausi ollut aivan huikea! Titteliä tittelin jälkeen on ropissut. Myö ollaan niin ylpeitä molemmista koiruuksistamme.
Myös muu porukka menestyi loistavasti. Maija valioitui myös reissussa ja Pacosta tuli junior-valio (RYP1) sekä Lilja sai Junior-sertin. Kiltti ja rauhallinen Mona sai myös sertin. AIvan uskomaton päivä autokunnallemme! Tullijännitysten (meni tosi kivuttomasti) jälkeen takaisin kämpille yöllä kolmen maissa. Onnellinen, mutta väsynyt porukka sukelsi lakanoiden väliin.
Kirjoitettu 28.08.2011 klo , viimeksi päivitetty
29.08.2011 klo 23:05.
Perjantaina aamulla tuli Lieksan Lehden toimittaja tekemään juttua Yo-Yosta ja sen mestaruudesta. Mukavan jutustelutuokion päätteeksi toimittaja otti kuvia upeudestamme. Saa nähdä mikä päivä juttu julkaistaan 🙂
Minun ollessa töissä Timo oli pessyt, föönannut ja harjannut Nanon. Enää viimeiset tavarat kasaan ja seikkailu voi alkaa… Jaana ja Sami tulivat punaisella paholaisella pihaamme ja alkoi epätoivoinen auton täyttäminen. Tavaraa oli enemmän kuin laki sallii, vaikkei liikoja tavaroita ollut mukana. Hillittömällä järjestelyllä saimme kaikki tavarat olivat vihdoin autossa. Veimme yöpymistarvikkeet Jääskeläisten asunnolle ja kävimme lisää tavaraa Heliltä. Tiukille meni, mutta lopulta kaikki tavarat oli pakattu autoon. Takaisin kämpille, jossa porukan riiviöt (Nano ja Sinja) päättivät laittaa leikiksi. Melekoista temmellystä!
Kirjoitettu 28.08.2011 klo , viimeksi päivitetty
28.08.2011 klo 19:28.
Aamulla varhain, puoli seitsemältä, lähdimme Kitulan porukan kanssa metsäilemään. Kääkät liikkuivat suurimmaksi osaksi kauniisti takanamme, kiitos Yo-Yon voimakkuuden. Sieniä emme reissulta löytäneet, mutta suumme saimme mustikkaan valtavan kokoisilla marjoilla. Nano keskittyi Iiriksen jahtaamiseen. Siispä kaikilla oli mukavaa…
Riitta ja Nilla tulivat auttamaan minua Nanon trimmaamisessa. Olipas pojan karvat päässeet jälleen kerran rehahtamaan… Paljon sai leikellä sieltä sun täältä. Onneksi pojasta sai sievän ja kauniin aikaiseksi.Yo-Yo nukkui jossain toimituksen ajan ja Nilla sai olla rauhassa.
Heli tuli hieromaan koiramme. Ensin vuorossa oli Yo-Yo. Tyyppi oli kauniisti hoidettavana ja koiruudesta ei löytynyt jumeja. Olipa mukava uutinen! Nanossa oli muutama trikkeripiste. Hieman sähköhoitoa ja paikat oli jälleen vetreät.
Illalla pesimme ja harjasimme Ukon. Aika hyvässä kunnossa turkki oli vielä, joten hoito ei kestänyt tuhottoman kauan.
Kirjoitettu 25.08.2011 klo 23:21, viimeksi päivitetty
25.08.2011 klo 23:21.
Aamulla varhain ryntäsimme äitini kanssa sieniä etsimään. Emme kuitenkaan riittävän varhain, sillä suunnittelemallamme paikalla seisoa tökötti joku mies. Hmmm… Uusi suunnitelma ja uusi suunta. Onneksi pääsimme kuitenkin metsän siimekseen.
Minun ja äidin kirmatessa pitkin metsiä koiruudet yrittivät pysyä matkassamme juoksennellen meidän väliä. Valitettavasti tatteja emme löytäneet, mutta puolentoista tunnin lenkki oli mukava taivallettava. Löysimme puun jota pitkin oli kiivennyt joku, karhu siis… Takaisin tullessamme löysimme auton luota yllättäen tuoreet karhun kakat. Tässä vaiheessa minulle tulikin kiire kotiin…
Illalla Heppu kävi meillä juoksuttamassa Nanoa. Herrattunen, että pojilla riittä vauhtia! Hillitön hepuli juokseminen ennen nukkumaan käymistä olikin tarpeen. 🙂 Isot pojat keskittyivät ruinaamaan makupaloja.
Kirjoitettu 24.08.2011 klo 22:26, viimeksi päivitetty
24.08.2011 klo 22:26.