Paluu arkeen 24.8.2011

Tänään yritin unohtaa paimennusjutut kokonaan ja siirtyä vähitellen normaaliin arkeen. Ei se nyt ihan onnistunut, mutta jotain tolkkua elämässä kuitenkin jo oli.

Aamulla lähdimme sienimetsään Mirvan ja shelttien kanssa. Sieniä en löytänyt, mutta muuten oli aivan uskomattoman ihanaa ja mukavaa! Koirat saivat liikkua kunnon metsikössä jyrkkää mäkeä ylös ja alas. Yhdessä vaiheessa Mirva käveli kaikessa rauhassa koirien pörrätessä hänen ympärillään. Äkkiä ilman halkoi kamala, veret hyydyttävä, huuto. Minä säikähdin, että käärme on vähintään nielaissut yhden koirista. Mutta ei… Pieni jänön poikanen oli loikkinut aivan Mirvan varpaiden edestä ja koirien nenien alta koloonsa turvaan. Voi hyvää päivää…. Valitettavasti minulla jäi kamera kotiin. Olisi tullut vuoden luontokuva Mirvan järkyttyneistä kasvoista 🙂 Sienistä… Mirva löysi niitä, minä ja Timo nautimme ne illalla masuumme. Aina ei käy tasan onnenlahjat 😉

Illalla oli agilitytreenit. Aiheena oli putkeen lähettäminen sekä pakkohirtto, tai jotain. Yo-Yon kanssa kaikki meni kuin tanssi, tai ainakin melkein. Mutta siis hienosti koira paikkasi hölmöilyni… Nanon kanssa emme olleet aivan samalla linjalla. Treenit kulki tuskaisesti. Onneksi lopussa pääsimme tuttuun mukavaan fiilikseen.

Suolla 22.8.2011

Aamulla varhain kirmasimme Mirvan ja shelttien kanssa metsään lenkkeilemään. Nanolla ja Hepulla oli riittävästi vauhtia, ne velloset osaavat hauskan pidon. Yo-Yo juoksenteli onnellisena sinne tänne. Valitettavasti myös suolla ojan pohjalle. Ojasta nousi “suklaakuorrutteinen” koira, joka haisi melko karmealle.Yäk!

Kotiin päästyämme Timo alkoi huuhtomaan Yo-Yoa, eihän siitä tullut puhdasta. Lähellekään… Mudan ja muran lisäksi turkin uumenista löytyi tuhottoman paljon pikkuisia oksan pätkiä. Pieniä, ohuita tikkuja…. Miljoonasti, ainakin. Siispä minäkin pesemään Ukkoa. Ensin tavallisella shampoolla, sitten valkoisen karvan shampoolla ja lopussa kamalan paljon hoitoainetta. Puhtaanvalkoisiksi en saanut tassuja, mutta tikkuiset karisivat vähitellen pois turkista. Kamala urakka!

Partisten paimennusmestari 21.8.2011

Somero

Tuomari: Kimmo Klossner

II-tason ranch kisan partisten voitto

Synttärit ja partisten paimennusmestaruus 21.8.2011

Aamu alkoikin tänään aivan kummallisesti. Nanon synttäreiden kunniaksi laulettiin sekä aukaistiin lahja. Lisäksi nautiskelimme kakkukahvit, oikein kynttiläkin oli herkussa. Valitettavasti emme ennättäneet juuri nauttimaan kemuista, kun meidän piti sännätä jälleen Somerolle. Partisten paimennuksen mestaruuskisat olivat tänään. Ensin oli vuorossa muutama taipparilainen, jotka tuomaroi Minna Kellomäki. Onnea kaikille läpäisseille sekä testiin osallistuneille. Seuraavaksi oli vuorossa 1, eli aloittelijat. Aivan upeita paimennuksia sainkin nähdä. Onneksi kennelmummi oli mukana, koirista ei tarvinnut huolehtia. Viimekesäinen kämppiskaverimme Passo voitti haastavan radan. Passon pikkuveli Aatu bortsu leikki Nanon kanssa mielellään.

Mehän olimme siis kakkosessa, tuomarina Kimmo Klossner. Meille oli lähtönumerona yhdeksän, joten saimme odotella kaikessa rauhassa vuoroamme. Ihmiset kulkivat ihanat köyhätritarit käsissä ohitsemme… Olisi tehnyt mieli, muttei ennen suoritusta…. Ensin oli valittava lampaat, ettei niillä voinut mitenkään taktikoida. Lampaita oli jokaisella seitsemän. Käsin pienestä häkistä toiseen liikuttelun ennätin juuri ja juuri tehdä, kun alkoikin vuoromme. Seitsemän lampaan lauma seisoi tolpalla ja sieltä hakukaari, seuraavana oli kapea aidan ja seinän välinen rako. Siinä tein omat kuviot, jotka toimivat meillä hyvin. Eli menin aukon kohdalle mahdollisimman littanaksi vedoksi ja Yo-Yo toi lambit minulle. Radan kuvat napsi Essi.

Portin läpi kuljettuamme oli vuorossa kapean kujan kulkeminen. Koirat siis laitettiin menemään kujaan ja siinä täytyi kääntyä oikealle. Tai siis niin sen olisi pitänyt mennä… Lambit hallintaan ja parin portin kautta kohti poispäinkuljetusta. Jäin portille, annoin lampaiden mennä ohitseni ja sitten ajoa. Eihän se sitä ollut, mutta saatiin myö edes hieman ohjattua porukkaa. Lampaat hallintaan ja peräkärriin häkkiin… Suurista epäilyksistä huolimatta ne menivätkin kuin hyvin koulutetut koirat toivottuun paikkaan.

Kärristä pois saaminen oli suurempi haaste. Nätisti tyttösten kanssa jutustellen selvisimme asiasta kunnialla. Lopuksi häkittäminen avohäkkiin sekä kuljetus pois laitumelta. Voi ihanuus! Saimme radan läpi, siispä köyhiäritareita popsimaan.

Syödessämme Jaana kyseli kuinka kävi. Minulla ei ollut mitään tietoa! Jaana kävi jossain kysymässä tilannetta, ja tuli pian kertomaan meidän olevan johdossa! Wau! Muutaman koirakon jälkeen olimme aivan kummallisessa tilanteessa. Me voitimme mestaruuden Kimmoa lainatakseni rauhallisella työskentelyllä. Meillä oli pisteitä 72, Tafyylla 57 ja Gimme tuli kolmanneksi (9partaa tässä luokassa mukana). Ei oo totta! Ihanaa! Palkintojen jaon kuvasi äitini 🙂 Palkinnot olivat tosi hienot sekä niitä oli runsaasti. Lampaan talja, Paimennusmestari-rusetti, lammasmuki sekä pilli ja ruokaa koiralle! Hienoa. Lisäksi saimme lupaavan paimentajan ruusukkeen. Lisäksi kiertopalkintona Petsu-lekan ;-D

Viralliset kuvatkin tuli napsittua. Upeeta! Ranch-kisassa oli mukana myös neljä muun rotuista koiraa. Kokonaiskilpailun voitti Woollandiassa työskentelevä koira, ja me oltiin toisia. Voi ihmettä ja kummaa…. Aivan ihanata 🙂

Kotimatka sujui nopeasti tilannetta ihmetellen 😉

Fido Somerolla 19.-20.8.2011

Heti perjantaiaamuna lähdimme reissuun kohti eteläistä Suomea. Äitini oli lupautunut mukaan reissuun, kennelmummiksi sekä apukuskiksi. Riensimme Kuopioon, jonne sisareni oli lennellyt kokoukseen. Minä ja äiti kulutimme aikaa shoppaillen itsellemme ja koirille tarvittavia asioita 🙂 Matka jatkui kohti Espoota ja takamus juurtui kiinni penkkiin.

Perillä meitä odotteli iloiset kaksoset, jotka hillittömällä puhetulvallaan yrittivät pökerryttää tädin. Koirat olivat heti kuin kotonaan ja seurailivat tyttöjä innoissaa. Iida talutteli innoissaan Nanoa ja Aino Yo-Yoa, välillä rooleja vaihdettin. Aivan uskomattoman hienosti koirat toimivat hihnan päässä. Tyttöjen yhteispäätöksellä meidän nukkumapaikka oli heidän huoneessaan. Koirat kuuntelivat yöllä neitojen unissa puhumisia sekä sängyssä kääntymistä. Tilannetta täytyi tarkkailla, mutta kyllä myö nukuttiinkin…

 Aamulla koirulit kyytiin ja nokka kohti Somerolla olevaa Woollandia. Siellä oli partisten kokoontumisajot, monta taitavaa partista hankkimassa lisää tietoa paimennuksen saloista. Nanon tehtävä paikalla oli olla minun lemmikkieläin sekä harjoitella rauhallisuutta. Aikas hyvin poitsu olikin.

Yo-Yon kanssa treenailimme poispäinajoa. Tai ainakin niin oli tarkoitus, mutta eihän se oikein onnistunut 🙂 Ensimmäinen kierros oli aivan pohjanoteeraus, eikä toinenkaan paljoa sen paremmin mennyt. Iltapäivällä harjoittelimme portitonta häkitystä, hieman haasteellista 🙂 Muuten peruskuljetuksia porttien läpi. Nämä oli meille jo paljon tutumpia asioita.

Päivän aikana koirat jaettiin ryhmiin seuraavan päivän kisoja ajatellen. Minä olisin ilmoittanut mielelläni Yo-Yon ykkösiin, meillähän ei ole poispäinajo hallussa. Mutta kun olemme kisanneet aikaisemminkin, ei vaihtoehtoja ollut.. Kakkosiin vain mestaruudesta kisaamaan. Tässä vaiheessa viimeistään tippui viimeinenkin jännityksen tippa, ei mitään mahdollisuuksia pärjätä! Otetaan siis treenin kannalta kisa.

Somerolle tuli Nanon veli käymään näyttäytymässä. Fido-ihanuus asuu Turussa Rosita-emännän kanssa. Veli oli aivan ihana persoonaltaan. Molemmissa pojissa oli paljon samaa, ulkonäössä sekä luonteessa. Fido on Nanoa suurempi, suuremman läsin omaava hurmuri. Oli niin ihanaa nähdä veli sekä kuulla kuinka hieno koiruus hänestä on kuoriutunut.

Illaksi ja yöksi menimme takaisin sisareni hellään huomaan. Pitkä päivä oli veroittanut voimia ja taisimme suunnilleen kaatua peteihimme.

Lyyti

Muutama kuva Yo-Yon poikasesta Lyytistä. Lyyti asustelee Vaasassa ja voi erittäin hyvin. Reipas pieni tyttö =D Paljon kiitoksia Sanna!

Metsään meni 18.8.2011

Aamutuimaan loikimme metsään. Ajelin tattimetsikköön, mutta valitettavasti minun tunnistamia sieniä ei ollut näkyvillä. Koirilla oli hauskaa, juoksentelivat innoissaan metsän siimeksessä. Jossain vaiheessa huomasin olevani eksyksissä… Aikani harhailtuani lähdin kävelemään Yo-Yon perässä. Onneksi Ukko johdatteli meidät polulle 🙂

Agility Poppoon hallitus kokoontui meillä, vahvistettuna Hepulla ja Heidin vauvalla. Nano oli aivan ihmeissään vauvasta, hellävarainen lähestyminen oli söpöä. Päästäinen ei kerinnyt leikkiä edes Hepun kanssa, sillä vauvahan oli ehdottomasti tutkittava.

Ihemteltyään riittävästi vauvaa, Nanokin pystyi leikkimään. Voi hyvät hyssykät kuinka paljon pentuset jaksoivatkin juosta ja leikkiä sekä painia. Välillä pienet levot ja meno jatkui taas… Uskomattomat kaverukset 🙂

Yo-Yo ei vitsinyt osallistua pentujen riehuntaan. Ukko makaili omalla paikallaan tai pöydän alla. Toki vieraat täytyi tervehtiä sekä rapsutukset vaatia.

Nyt olemme pakkailleet tavarat valmiiksi huomista lähtöä varten. Kuopion kautta Espooseen huomenna, ja nautiskelemaan Iidan ja Ainon seurasta. Lauantaina Somerolla paimennusta ja sunnuntaina pienet kisat. Matkaan saan mukaan pojat sekä äitini. Isä ja Timo jäävät kotimiehiksi.

Lenkkejä 17.8.2011

Paluu arkeen ja asiat kohdilleen. Minun paimentaessa unissani Timo käytti koiruudet lenkillä aamuvarhain. Hyvin sujuneen lenkin jälkeen koirat tyytyivät lekotteluun, hetkisen…

Mirva laittoi viestiä kimppalenkistä ja siitähän minä innostuin 🙂 Koirat olivat aivan ihastuksissaan päästessään parran ja neljän sheltin lenkille. Pieni epätietoinen hetki olinpaikastamme mausti lenkkiä mukavasti. Koirat saivat ainakin juoksennella kamujensa kanssa mukavasti. Nanolla ja Hepulla oli aivan omat juttunsa, vitsiläinen ne vimmasi innoissaan.

Päivällä kävimme rääkkääkääkkää lenkillä. Mukana poikien lisäksi Helmi, Lyyli sekä Iiris. Voi hyttynen, kuinka paljon Iiris ja Nano painivat ja riekkuivat. Välillä Yo-Yo määräsi Lyylin ja Iiriksen Riitan jalkojen taakse kävelemään, lienee tehneet jotain väärin…

Muutama kuva AHBAn trialeista..

Nukkumapäivä 16.8.2011

Kylläpä meitä kaikkia nukutti hyvin viime yönä 🙂 Jopa nin hyvin, ettei päälle jäänyt tv haitannut ollenkaan kuorsausta…. Taisin siis nukahtaa jotain ohjelmaa katsoessani.

Päätin antaa koiruleille heidän ansaitseman vapaapäivän. Metsässä piti tietenkin pyörähtää, sinne jos minne stressi häviää parhaitan:-) Koiruudet juoksentelivat innoissaan ja minä nautin mustikoiden syömisestä.

Illalla kävin juhlimassa hoitokoiramme Jompen agilityvalion arvoa kentällä. Maukas kakku ja hyvä seura ilahdutti mieltäni.