Rääkkää kääkkää lenkki mahdottomassa vesisateessa oli päivän aloitus tänään. Ihan metsässä ei juurikaan taivallettu, mutta polkuja ja vanhoja metsäautoteitä pitkin saimme kuljettua riittävän pitkän ajan.
Ensin treenailimme Anskun, Jaanan ja Samin kanssa tokoa. Yo-Yon kanssa teimme alokasluokan hyppyä. Ukko oli selvästi hämmentynyt moisesta pomppimistavasta. No, tää on taas uusi asia jota täytyy vain harjoitella. Ja ennen kaikkea itse ymmärtää kuinka uuden asian opetan.
Nano pääsi agilityilemaan. Nyt otin alun hyvin rauhallisesti sekä yritin ohjata riittävän selkeästi turhia puhumatta. Ja se onnistui! Mahtava Päästäinen teki aivan upeaa työtä. Eli minun täytyy vain olla heiman rauhallisempi vilkkaan shelttipojan kanssa.
Nano taitaa tiputtaa kaiken karvansa! Järkyttävää kuinka siitä lähteekin jokapäivä ja aika tupottain karvaa. Se on pian aivan muli. Kääk!
Kirjoitettu 20.09.2011 klo 23:13, viimeksi päivitetty
20.09.2011 klo 23:13.
Maanantai alkoi reippaalla lenkillä metsikössä. Molemmat koirat olivat erittäin vauhdikkaita, olihan lenkkeily jäänyt kisojen takia viikonloppuna liian vähiin. No, nyttempä korjasimme hieman tilannetta. Kyllä sielu lepää suomalaisessa luonnossa.
Yo-Yon kanssa otin päivällä hieman tokoilua. Palkkauksen väliä pidentäen yritin vahvistaa toimintaa varmemmaksi. Yllättävän hyvin Ukko toimi 🙂 Illalla teimme vielä hieman tokoa Timon toimiessa liikkeen ohjaajana. Minun sanoessa ensimmäisen kerran Valmis! Yo-Yo kokeili maahan menoa, istumista, seisomista sekä tassunantoa palkkaa saadakseen. Lopulta Ukko ymmärsi, ettei Valmis!-sanaan kannata reagoida mitenkään.
Nanon kanssa harjoittelimme hieman istumista. Vähitellen minunkin kovaan kalloon alkaa uppoamaan, etteä Päästäisen kanssa treenatessa täytyy olla äärettömän rauhallinen ja tyyni. Silloin Nanonkin vireystaso pysyy lähes hallittavissa lukemissa.
Kirjoitettu 20.09.2011 klo , viimeksi päivitetty
20.09.2011 klo 22:50.
Toinen kisapäivä. Yritimme poistua kotoa vieraitamme herättämättä, mutta yritykseksi jäi. No, saatiinpa vilkutella tyttölöille. Nanoa huolestutti kotoa lähteminen, jäihän Aino ja Iida nyt kokonaan vaille hoitoa. Päästäisen mielestä ainakin.
Hienosti koirat luiskahtivat jälleen talkoolaisen rooliin. Pojat olivat hienosti häkeissään tai ilmon pöydän alla. Nanokaan ei juurikaan häslännyt. Yo-Yon kanssa tein sopivassa välissä kivasti tottista, hyvinhän jäävät liikkeet onnistuivat. Muutama nuori ja pentukoira pelkäsi tänäänkin mööhköfanttia muistuttavaa Yo-Yoa. Onneksi moni kävi haistelemassa ukkoa ja totesi tämän aivan vaarattomaksi.
Kirjoitettu 20.09.2011 klo , viimeksi päivitetty
20.09.2011 klo 22:17.
Timon käytettyä koiruudet hihnalenkillä suuntasimme nenämme kohti Viensuuta agikisoihin. Pojat pääsivät mukaan henkilökunnaksi. Pojat olivat kauniisti häkeissään ja muutenkin olivat fiksusti. Muutama pentunen järkyttyi nähtyään Yo-Yon, joten Ukko pääsi leikkimään pentujen kanssa. Lisäksi tein Ukon kanssa muutaman paikallaolotreenin. Toisessa palkintojen jaon aikaan minun ollessa kaukana kaksi minuuttia sujui hienosti. Toisella kerralla noin viisi minuuttia suijui minun ollessa teltan takan piilossa. Ei pöllömpää! Muutoin päivä oli tosi mukava. Illalla Katja-sisko tuli perheineen Lieksaan juhlimaan vanhempieni rubiinihääpäivää. Nano hoiti kaksosia, minkä väsymykseltään jaksoi. Yo-Yo olisi ollut valmis toimintaan 🙂
Kirjoitettu 17.09.2011 klo 22:02, viimeksi päivitetty
20.09.2011 klo 22:48.
Riitan ja kääkkien kanssa vikelsimme metsään lenkkeilemään. Kääkät tietävät paikkansa, kulkevat ihmisten jalkojen takana ja livahtavat sieltä salaa omille lenkeilleen. Pojat yrittivät parhaansa mukaan saada tytöt kuriin. Nano on erikoistunut Iiriksen kurmuttamiseen.
Ja loppupäivä… Se menikin sopivasti töissä, viikonlopun kisoja järjestellessä sekä lupasin vielä ruokkia vanhempani huomenna, sitä ennakoidessa. Että näin tänään 🙂
Kirjoitettu 16.09.2011 klo 23:17, viimeksi päivitetty
16.09.2011 klo 23:17.
Aamulla kävin poikien kanssa hihnalenkillä, tylsäähän sellainen on. Mutta saimme itsemme hereille vesisateessa eteenpäin kipitellessämme.
Tein hieman tottista Yo-Yon kanssa. Jäävät liikkeet olivat tänään ohjelmassa. Liikkeestä seisominen onnistui hienosti. Meneeköhän se istumaan?putkahti päähäni. Muutaman kokeilun jälkeen totesin, että menee. Ja osaa myös ennakoida istu käskyä. No, takapakkia reippaasti…. Palkka aina seisomisesta. Muistuihan se oikea toimintamalli mieleen 🙂
Iltapäivällä pääsimme metsäilemään Jaanan sekä Sinjan, Sannin ja Monan kanssa. Hillitöntä vauhtia viisi koiraa ryntäili ympäriinsä, välillä törmäten toisiinsa. Metsässä kuvia hirmuista ei tahtonut saada, sen verran vauhdikasta meno oli. Sinja päätti raggarisoida poikia, hyppi ja loikki sekä meinasi roikkua karvoissakin. Hillitöntä menoa.
Tytöt tulivat vielä pihaamme viihdyttämään poikia. Leikkiä riitti eteenpäin 🙂
Tänään posti toi iloisia uutisia! AHBAn kisojen kunniakirjat poikien hienoista radoista 🙂 Täytyy ostaa kehykset ja laittaa seinälle, samoin kuin Yo-Yon muotovaliotodistus. Hieno kesä on tuonut tarvetta seinien uudelleen organisointiin. Mie oon niin ylpee!
Kirjoitettu 15.09.2011 klo 23:04, viimeksi päivitetty
15.09.2011 klo 23:04.
Ei metsäilyä tänään… Hihnalenkin piti riittää. Vettä tuli kuin kaatamalla, mutta ennen kaikkea Nanolla oli heti aamusta hieronta. Heli totesi Nanon olevan edelleen jumissa, mutta parempana kuitenkin. Hieman sähköä hieronnan päälle, Nappula kuunteli mielissään hoitoa.
Illalla töiden jälkeen käytin toisella hihnaisella lenkillä. Saatiinpa kunnolla märkiä koiruuksia kotiin. Sateen takia tottisteltiin hieman sisällä. Nanon kanssa harjoiteltiin istumista, kyllä toi Nappula on höpelö tyyppi. Yo-Yon kanssa teemana oli makuilta istumaan nouseminen. Muutaman kerran jälkeen tyyppi hokasi mitä toivoin hänen tekevän. Lisää harjoitusta kuitenkin tarvitaan.
Kirjoitettu 14.09.2011 klo 21:55, viimeksi päivitetty
14.09.2011 klo 21:55.
Timo päätti, että mie en saa mennä sateiseen metsään lenkkeilemään koiruuksien kanssa. Nuhanenänä ei kuulemma sellaista saa tehdä. Höh! Kummallista.
Koirat pääsivät lenkille onneksi Timon kanssa. Alkumatka oli sujunut tietä pitkin, paluumatkalla risuja ja roskia keräten metsän miehinä. Vesisade ei ollut haitannut, paitsi kameraa Timo oli säälinyt ja pitänyt paljon suojassa. Onneksi kuitenkin muutama kuva oli tarttunut muistikortille.
Illalla Timon ollessa töissä karkasimme agilitya treenailemaan. Pieniä radan pätkiä. Yo-Yo irtosi ja liikkui erittäin nopeasti. Mirvalla, ja siinä sivussa minullekin, tuli tippa linssiin. Aivan mahtava Ukko! Kunpa mie olisin osannut myös jotain, huoh. Nanon kanssa meni hieman säheltämiseksi. Tyyppi on niin tättähäärä, ettei siinä pysy mukana kukaan.
Kirjoitettu 13.09.2011 klo 21:28, viimeksi päivitetty
13.09.2011 klo 21:28.
Minulla on ollut flunssa tuloillaan tässä viimepäivinä, mutta periksi en ole antanut. Eikä lääkkeitäkään saati lääkäriä kaipailla näillä geeneillä. Siispä sinnitellään.
Timon paettua töihin minä käytin koiruudet hihnalenkillä ja lähdin omille duuneille, sienimetsään asiakkaan kanssa. Pari tuntia metsässä tarvottuamme palasin kotiin ja totesin voimien jääneen kuusikkoon. Nyt oli pakko luovuttaa ja soittaa Timolle, jos voisi millään hoitaa koirien lenkkeilytyksen tänään.
Minä siivoilin sienet rapulla istuen ja koiruudet saivat olla ulkona kaikessa rauhassa. Sitten muutama tottis liike molempien kanssa ja levolle. Minun jatkaessa töilöitä Timo käytti pojat metsässä juoksemassa.
Alkukiihdytyksessä Yo-Yo ei ollut kerinnyt juurikaan maisemia ihailla, vaan oli pasauttanut oksaa päin. Onneksi ei pahemmin käynyt. Nano oli ottanut useita vääriä keppejä, Ukon oli täytynyt puuttua tilanteeseen. Nanokin on oppinut loikkimaan kiville ja Yo-Yo melkein syömään mustikoita suoraan pensaasta. Melkoista mallioppimista 🙂
Kirjoitettu 12.09.2011 klo 21:24, viimeksi päivitetty
12.09.2011 klo 21:24.
Heti aamusta koiruudet autoon ja Tarjan, Röllin sekä Hurun luo lenkkeilemään. Sumua oli niin paljon, ettei metsään ollut lähtemistä. Eksytty oltais ilman sumuakin, saati sitten ilman kunnon näkyvyyttä. Mukavasti kaikki neljä poitsua juoksenteli hyvässä yhteishengessä. Olipas mukavaa pitkästä aikaa lenkkeillä tällä kokoonpanolla.
Minä olin aivan varma, että hakutreenit olisi tänään viideltä illalla. Siispä Yo-Yo Timon toimesta suihkuun ja itse lekottelemaan ja flunssan poikasta parantelemaan. Puhelin soi ja Jaana kyseli voisiko rouva saapua treeneihin… Kääk! Jos osais joskus lukea viestit… Pikaisesti kamat kasaan ja Nano kainaloon, Yo-Yo jäi kaunistautumaan Timon käsiin.
Tässäpä olikin oiva tilaisuus viettää laatuaikaa Päästäisen kanssa. Nappula oli aivan huippu tänään! Maalimiehet löytyivät hienosti, käytös siistiä ja rauhallista sekä pysyminen “Reinolla” hienoa. Voi kun mie oon ylpee meidän pienestä, mutta terhakkaasta kääpiöpelastajasta 🙂
Treenien ja pikaisen kuvaussession jälkeen oli pienoisen kimppajuoksemisen aika. Nano sai olla ainut uros viiden tyttelöisen seurassa; Sinja, Sanni, Mona, Isla ja Triinu. Nanolla olikin valinnan vaikeutta tässä tilanteessa.
Kotiin palattuamme sisällä rehnotti upea partacollie puhtaalla turkillaan. Wau! Pienoinen tottistelu Ukon kanssa. Jäävät liikkeet toimivat kuin unelma. Ja seuraaminen oli hyvin tiivistä ja kaunista. Kyllä se kotona osaa 🙂
Kirjoitettu 11.09.2011 klo 22:04, viimeksi päivitetty
11.09.2011 klo 22:04.