Timo lähti tänä aamuna kuin rusakko puskasta koiruuksien kanssa metsikköön. Sinne se vain painui ja mie jäin loikoilemaan… No, kunnon lenkin olivat kulkeneetkin ja mukavaa vaikuttaa olleen. Kauniita kuvia oli ainakin kameraan tallentunut.
Mie hyökkäsin puolestani koiruuksien kanssa agilityhallille hieman treenailemaan. Ensin vuoroon Nanotin. Nappulan kanssa harjoittelimme rengasta, joka meni aivan huipusti yhtä ensimmäistä lähetystä lukuun ottamatta. Nyt täytyy vaikeuttaa tilannetta ja vaihtaa omaa sijoittumista suhteessa koiraan ja renkaaseen. Nyt vaikeutin tilannetta siten, että ennen rengasta oli hyppy. Ja sehän onnistui 🙂
Yo-Yon kanssa teimme myös ensin rengasta. Jippii jai jee! Oma sijoittuminen voi olla jo melkein missä vaan… Miepä oon tosi tyytyväinen. Lisäksi teimme hieman tottista. Ukko oli ihan täpinöissään saadessaan tehdä jääviä liikkeitä. Olipas se melkoisen täpäkkä koiruus 🙂 Kotona otimme vielä muutaman kerran tokohyppyä. Eipä tyyppiä tarvitse kahta kertaa käskeä hyppäämään 🙂
Illalla koirat osoittivat jälleen huonoutensa. Eivät ne kehnot ole vielä oppineet kelloa, vaan vaativat ruokaa vanhan ajan mukaan. No, ruuan jälkeen tehty nenärata rauhoitti toimintaa paljon.
Illalla huomasin tehneeni Nanon kanssa melkoisen mokan. Nappulahan suorastaan himoitsee tyhjiä pulloja ja leikkii niillä aivan villinä. Otin limppari pullon käteeni ja aloin tyhjentämään sitä. Nano on nyt vieressäni tarkkaavaisena ja välillä tökkii nenällään, pulloa Päästäinen vain kyttää… Kaikkea miekin menen opettamaan!
Kirjoitettu 31.10.2011 klo 22:18, viimeksi päivitetty
31.10.2011 klo 22:18.
Tarjan ja neljän poikakoiran kanssa suuntasimme Viensuulle agilityilemaan. Tarkoituksena oli harjoitella aitasuoraa, jossa aidat olivat vinosti. Lisäksi saimme hyvät irtoamistreenit eteen ja sivulle 🙂 Yo-Yolla oli ensin vaikeuksia saada moottori käyntiin, mutta voi sitä menemisen iloa kun hyppimisen into pätkähti päähän. Sivusuunnassa irtoaminen ei ole niin meidän juttu, vaikka tuokin on parantunut huimasti. Neljän esteen suora sujui paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Meidän hieno Ukko pomppi muuten ennätys korkeita pomppuja, jes.
Nanotin päätti olla tykki. Hillittömällä vauhdilla pieni päästäinen juoksi suoran ja lensi korotettujen aitojen yli. Nappulan menoa ei voinut muuta kuin katsella monttu auki. Olihan se melkoista vauhdin hurmaa 🙂 Targetin avulla mie sain vaikka heittää voltin, toki sitä en oikeasti tehnyt, Nappula vain eteni makupalaa kohti.
Tällä kertaa mie en ottanut kameraa mukaan, joka oli virhe. Nano ja Huru juoksivat kuin höperöt yhdessä pellolla, aivan loistavia kuvia olisi tullut. Siis jos…
Yo-Yolla oli tänään spa. Turpakarvoja yritimme vaalentaa saippuan avulla, tilanne saattaa vaikuttaa vähitellen paremmalle.
Illalla tein hieman tottista poikien kanssa, tekemisen halua oli vaikka toisille jakaa… Meillä on molemmille koirille vielä paljon koulutettavaa. Eivät nimittäin ymmärrä kellon siirtoa. Tyhjää vatsaansa valittaen karvapallerot vihjailivat meitä liikkeelle sohvalta. Mie tein koirille pienen nenäradan, makupaloja ympäri kotia. Rauhoittava vaikutus oli melkoinen 🙂
Kirjoitettu 30.10.2011 klo 22:39, viimeksi päivitetty
30.10.2011 klo 22:39.
Rokulinhan se tää aamu meinasi painua… Onneksi Timo ennätti käyttää koiruudet lenkillä ja minä ruokin koiruudet. Auton kokka kohti hallia ja järkkäämään mätsäreitä. Paikalle saapuikin kivasti porukkaa, 40 koirakkoa. Nanon kanssa kisasimme junnuissa päästen sinisten kolmanneksi. Meidän pieni Päästäinen ei ihan muistanut olevansa sheltti kehässä, tyyppi esiintyi aivan labbiksena. Häntä heiluen Nappula seisoi hienosti pöydällä sekä kehässä. Hassu tyyppi 🙂
Kirjoitettu 29.10.2011 klo 21:50, viimeksi päivitetty
29.10.2011 klo 21:50.
Timo käytti karvakasat pienoisella lenkin pyöräytyksellä aamulla. Koirat olivat hieman sitä mieltä, että metsäänkin voisi mennä, mutta aikataulu oli mitä. Hieman murua rinnan alle ja menoksi. Mirva merleineen kyytiin ja kohti Nurmesta. Täytyypä sanoa, että elin vuosia tuli rutkasti lisää. Sen verran naurettiin reissussa. Nano oli mukana vain turistina.
Himasen Pertti oli kouluttajana, täysin uusi meille. Hieman mietitytti, kuinkahan pärjäämme… Mutta hyvinhän se meni. Kouluttaja oli mitä kannustavin. Hauskoja pidempiä ratoja oli tehtävänä, mukavan juostavia. Paljon opittiin ja hauskaa pidettiin. Yo-Yon kanssa minun täytyy muistaa tehdä raakaa työtä radalla enemmän ja olisihan se kivaa jos muistaisin ohjatakin välillä 🙂 Aitoja pitäisi laittaa vinksis vonksis ja opettaa koiruudet pomppimaan niitäkin, siis vinot aidatkin täytyy treenailla.
Pienen palaverin ja palautteen jäljiltä kotiin, jossa lepoa hieman kuuppaan. Yo-Yo autoon ja menoksi jälleen. Sonjan kanssa aivan loistava treeni tottista. Tai Yo-Yon kanssa otin vain muutaman noudon, joissa ei siis olekaan puruongelmaa kuten luulin. Hyviä vinkkejä sain siihen miten Ukko ei ennakoi heiton jälkeen. Lisäksi muutamia kertoja ruutua. Ukko meni niin innokkaasti ruutuun, että ei voi kuin ihmetellä. On se kummallinen Ukkonen 🙂
Kirjoitettu 28.10.2011 klo 22:14, viimeksi päivitetty
28.10.2011 klo 22:14.
Mie starttailin aamusella metsään koiruuksien kanssa. Selvät sävelet mielessäni lähdimme tarpomaan suunnittelemaani reittiä. Koko konkkaronkka kävelimme reippaasti eteenpäin, kunnes läheltä kuului laukaus… Jummi jammi. Minäkin olin pukeutunut vain ruskea-mustaan ja koirillakaan ei ollut mitään värillistä päällään. Siispä käännös kantapäillä ja takaisin autolle päin. Hyvä lenkki tuli kierrettyä, vaikka ei suunniteltua reittiä saanutkaan käppäiltyä.
Iltapäivällä Heli tuli hieromaan pojat, eipä sillä että itsellä on lapojen väli aivan tukossa…. Yo-Yotin oli ensimmäisenä vuorossa. Ukko oli hyvässä kunnossa. Pieniä jumin poikasia löytyi muutama, jotka kuitenkin sulivat helposti pois. Ukkoa ei häirinnyt ollenkaan naaman päällä kellotteleva Päästäinen.
Päästäinen ei yllättänyt ollenkaan… Jumiahan Nappulasta löytyi. Mikähän kumma sitä jummittaa? Tai kaikkihan sen tietää… On se vain sellainen pomppukone.
Harvoin poikasia hierotaan yhtä hienoilla kynsillä kuin tänään… Helillä oli nimittäin Hello Kitty kynnet, pakkohan niistä oli ottaa kuva. Luulisin, että Espoossa muutama tyttö haluaisi samanlaiset kuvat.
Isäni ja äitini kävivät illalla kahvittelemassa meillä. Nano väitti aivan pokkana, ettei häntä ole koskaan silitelty, saati muuten pidetty hyvänä. Päästäinen sulloutui isän syliin istumaan ja nauttimaan rupsuttelusta. Nappula meinasi useamman kerran kellahtaa kyljelleen, silmät painuivat väkisin kiinni ja pentunen meinasi nukahtaa istualleen 🙂
Kirjoitettu 27.10.2011 klo 22:26, viimeksi päivitetty
27.10.2011 klo 22:26.
Agilitya oli heti aamusta kalenterissamme. Kävellä kipsuttelimme hallille, jonne saapui myös Mirva ja Heppu. Yo-Yon kanssa harjoittelin ohjausliikkeistä kaikkein vaikeinta, eli päällejuoksua. Ei onnistu, ei… Aikamme kuviota tahkottuamme päätimme jättää sen hautumaan. Lisäksi teimme rengasta, jonka olen nyt päättänyt saada kunnolla haltuun. Vitsi meidän partainen on taitava!
Nanon kanssa yritimme myös päälle juoksua. Nappula oli tässä hieman Ukkoa parempi, mutta eihän se Päästäisen kanssakaan ihan onnistunut. Eli emännässä taitaapi olla vika… Lisäksi harjoittelimme jenkkiläistä, tai jotain, käännöstä. Nanotin oli siinä ihanan näppärä kääntymään 🙂 Lisäksi hieman rengasta, kyllähän sekin onnistuu jo vähitellen 🙂
Timo käytti Nissanin renkaan vaihdossa ja tuli hallille tsemppaamaan meitä. Isännys olikin aivan ihmeissään taitavista pienistä koiruuksista. Timo hurautti harmaan paholaisen kotiin ja minä kävellä lompsuttelin koirien, Mirvan ja sheltti trion kanssa kotiin.
Illalla oli Aktiivikoirien treenit. Yo-Yon kanssa otin hieman seuraamista, jossa tarkoin pysähtymisiä. Lisäksi seisomaan jäämistä, jota saamme näköjään treenailla lisää. Metallinoudolla kokeilin missä vaiheessa Yo-Yo mällää kapulaa. Jos siinä pimeydessä näin oikein, purua tapahtui lähelle tullessa. Eli liikkeellä yritän korjata tilannetta.
Ryhmäliikkeen aikana otin Nanon kanssa näyttelytreeniä. Saadakseni treeniajasta kaiken hyödyn irti laitoin Yo-Yon ryhmän ajaksi paikalla makuuseen. Yo-Yolla oli vieressä Uno sekä toisella puolella Nilla. Lisäksi muu ryhmä, minä ja Nano mukaanlukien, juoksimme näyttely-ympyrää. Nanon kanssa saan treenata enemmän liikettä. Mutta Yo-Yotin pysyi kuin tatti paikalla. Vähänkös olin ylpee!
Kirjoitettu 26.10.2011 klo 21:36, viimeksi päivitetty
26.10.2011 klo 21:36.
Kääkäät autoon ja nokka kohti metsikköä. Tänään menimme sellaiselle alueelle, jossa emme ole käyneet pitkään, pitkään aikaan. Paikalla on tehty metsätöitä, mutta nyt pääsimme taivaltelemaan uusiutuneisiin maastoihin. Yo-Yo piti huolen, ettei kääkät villiintyneet, vaan kävelivät kauniisti. Nano taas huolehti Iiriksen aktivoinnista.
Tuntui jotenkin aivan uskomattomalle, mutta metsikössä pikkulinnut, mitkä lie tilitantit, laulaa visertelivät. Siis nyt on kesä? Pakkohan se on olla.
¨
Metsässä tarpoessamme kuulimme yllättäen aseen laukauksen. Siinä vaiheessa aloimme keskustelemaan kovemmalla äänellä ja käänsimme varpaat tulosuuntaan. Riitan kanssa mietimme kummankahan metsästäjä mahtaa ampua, minut maastoon sulautuvassa takissa vai Riitan punaisessa takissa. Hmmm… Päätin pitää kiirettä laukauksesta kauemmaksi 🙂
Illalla oli agilitytreenit, jälleen kävellä humpsuttelimme hallille. Voi, mie en pääse yli tästä asiasta…. Meillä on halli ja vieläpä kävelymatkan päässä. Yo-Yon ryhmä oli ensin. Päällejuoksu ei todellakaan ole minun ja Yo-Yon juttu! Ei todella. Minä juoksen väärin ja Ukko ei hoksaa mistä on kyse. Vaikeaa… Radan pätkässä asia onnistui kuitenkin paremmin 🙂 Lisäksi otimme muutaman kerran rengasta. Kyllä myö pian osataan 🙂
Nanon ryhmällä oli sivuun irtoamisia. Hitsi tinttarainen oli tosi taitava loikkija. Lisäksi Päästäinen on oppinut hienosti myös rengasta. On mulla taitavat koiruudet 🙂
Kirjoitettu 25.10.2011 klo 22:48, viimeksi päivitetty
25.10.2011 klo 22:48.
Timo käytti urheasti koiruudet vesisateessa lenkillä. Kameraa ei viitsinyt moiseen säähän ottaa mukaan. Vauhdikkaan mukava lenkki sai edes hieman koirien liikaa virtaa heikkenemään.
Muutoin päivä menikin ihmetellessä. Koiruudet rouskuttelivat luita, minä ja Timo kävimme töissä sekä olimme haltioissamme Nanon eilisestä terveystarkista. Voi kunpa kennelliittokin tuomitsisi kuvat samalla tavalla kuin lääkäri 🙂
Kirjoitettu 24.10.2011 klo 23:22, viimeksi päivitetty
24.10.2011 klo 23:22.
Timo hilippasi koiruuksien kanssa aikaisin aamulla metsikköön. Ja missäs kuva? No, pimeässä kuvien ottaminen on hieman hankalampaa…. Mutta koiruudet olivat pitäneet vauhtia riittävästi.
Yo-Yo jäi kotiin syömään ja nauttimaan Timon kanssa laatuajasta. Minä suuntasin Nanon sekä Riitan kanssa kohti Hammaslahtea. Kävimme tapaamassa meidän kummipoikia, kovin olivat kasvaneet ja kehittyneet muutaman kuukauden aikana. Olipas mukava tavata heitä 🙂 Auton ajaminen neulovan serkun vierellä oli hieman haasteellista. Varsinkin, kun Riitta mittaili neulostaan ja puikot tökkivät ohimooni. Läheltä piti, etten tipauttanut Riittaa lähimmälle bussipysäkille.
Matka takaisin Reijolaan ja Kivuttomalle. Tänään oli se kamalan jännittävä päivä, kun teimme terveystarkastukset. Apuaa!!!! Ensin lääkäri totesi sydämen terveeksi. Sitten koiruus pakolliselle päiväunille. Ensin lonkat… Tässä vaiheessa pyörtyminen oli mulla läheellä… Mutta kaikki hyvin 🙂 Erittäin vahvat A/A, oli lääkärin arviot. Myös polvet olivat priimaa, kyynärnivelistä puhumattakaan. Voi himpuran hempura! Vähänkös oli bile mielialat 🙂
Illalla krapulainen sheltinpoikanen oli vailla vierihoitoa. Sylissä, peiton alla oli paras paikka pienelle päästäiselle. Nyt illalla päivän lepäiltyään Nappulalla on tekemisen intoa ja leikkimisen tarmoa. Kauhulla ajattelen, kuinka meidän yöllä käy…
Kirjoitettu 23.10.2011 klo 21:33, viimeksi päivitetty
23.10.2011 klo 21:33.
Käytin koirudet lenkillä heti aamutuimaan. Hyvinhän nuo juosta hölkkäsivät keskenään. Oli aivan ilo katsella innokasta pomppimista paikasta toiseen.
Päivällä oli esineruututreenit. Ensin Yo-Yo katsoi kuin iso H kuuta ja päässä raksutti kovasti. Lopulta Ukko muisti mitä täytyi tehdä ja haki iloisesti esineen minulle. Voi kun mie diggasin. Nano puolestaan ei todellakaan loistanut tänään. Tyypillä ei ollut hajuakaan siitä mitä toivoisin hänen tekevän. Siispä koiruus autoon ja kotiin treenaamaan.
Yo-Yon kanssa otin näkömuistilla 50m esineen hakemisen. Täydellisen suora eteen meno ja luokse tuonti. Ukko oli siis vain hieman ruosteessa. Nano mennä viiletti viilettimet huiskaten miten sattui. Joo, siispä edessä on paljon lisää työtä 🙂
Kirjoitettu 22.10.2011 klo 20:53, viimeksi päivitetty
22.10.2011 klo 20:53.