Hello Kitty 27.10.2011
Mie starttailin aamusella metsään koiruuksien kanssa. Selvät sävelet mielessäni lähdimme tarpomaan suunnittelemaani reittiä. Koko konkkaronkka kävelimme reippaasti eteenpäin, kunnes läheltä kuului laukaus… Jummi jammi. Minäkin olin pukeutunut vain ruskea-mustaan ja koirillakaan ei ollut mitään värillistä päällään. Siispä käännös kantapäillä ja takaisin autolle päin. Hyvä lenkki tuli kierrettyä, vaikka ei suunniteltua reittiä saanutkaan käppäiltyä.
Iltapäivällä Heli tuli hieromaan pojat, eipä sillä että itsellä on lapojen väli aivan tukossa…. Yo-Yotin oli ensimmäisenä vuorossa. Ukko oli hyvässä kunnossa. Pieniä jumin poikasia löytyi muutama, jotka kuitenkin sulivat helposti pois. Ukkoa ei häirinnyt ollenkaan naaman päällä kellotteleva Päästäinen.
Päästäinen ei yllättänyt ollenkaan… Jumiahan Nappulasta löytyi. Mikähän kumma sitä jummittaa? Tai kaikkihan sen tietää… On se vain sellainen pomppukone.
Harvoin poikasia hierotaan yhtä hienoilla kynsillä kuin tänään… Helillä oli nimittäin Hello Kitty kynnet, pakkohan niistä oli ottaa kuva. Luulisin, että Espoossa muutama tyttö haluaisi samanlaiset kuvat.
Isäni ja äitini kävivät illalla kahvittelemassa meillä. Nano väitti aivan pokkana, ettei häntä ole koskaan silitelty, saati muuten pidetty hyvänä. Päästäinen sulloutui isän syliin istumaan ja nauttimaan rupsuttelusta. Nappula meinasi useamman kerran kellahtaa kyljelleen, silmät painuivat väkisin kiinni ja pentunen meinasi nukahtaa istualleen 🙂