Pikkuinen vaellus 21.10.2011

Aamun ollessa vielä hämärä survouduimme Nissanin uumeniin. Tarja, Huru ja Rölli sekä minä poikien kanssa suuntasimme Pientä Ritojärveä kohti. Alussa vauhti oli…. riittävän vauhdikas. Eikä se juurikaan rauhoittunut matkan varrella. Monenkohan kertaisen matkan koirulit juoksivatkaan immeisiin verrattuna?

Laavulla Nappula leikki ajoittain undulaattia vikistessä hihnassa ollessaan. Yo-Yo osasi onneksi käyttäytyä hieman paremmin ja otti tilanteen haltuun makaillen rauhassa. Kaikessa rauhassa nautiskellessamme eväitämme alkoi laavun katolta kuulua kummallista rapinaa. Katsahdus ylös ja… Rölli! Rölli-kehvelainen oli kiivennyt laavun katolle ja ihaili maisemia korkeammasta näkökulmasta. Metsähallituksen huoltomies kävi laavulla hieman huoltotöitä tekemässä. Hän oli kovin huolestusta aiheuttava, Nanon mielestä.  Mutta muuten, aivan loistavan mukava ja rentouttava lenkki 🙂

Lenkin jälkeen murua rinnan alle ja luun järskytystä. Päivällä meillä oli hyvin rauhalliset koiruudet kotona 🙂

Illalla kävimme Sonjan ja Vienon kanssa treenailemassa ruutua. Ukko eteni lelun voimalla suoraan ja vauhdikkaasti ruutuun. Välillä ruutu oli tyhjänä, lelu vain lentää hurahti sinne. Hienosti Yo-Yo toimi. Lisäksi harjoittelimme ruudusta lähtöä. No, eihän se mitään helppoa ollut. Ukko oli paikoillaan tiiviisti, mutta seuraamispaikka löytyi hienosti nopeasti. 🙂

Nanskin kanssa otin kotona hieman sylikäännöksiä sekä paikalla oloa. Taitaa tuosta Päästäisestäkin tulla joskus oikea koiruus…

Agilityyyy 20.10.2011

Timo pinkaisi poikien kanssa metsikköön heti aamusta. Mikähän siihen on mennyt? Pojat olivat erittäin iloisia lenkistä. Yo-Yo oli vaaninut Nanoa ja siitähän oli seurannut melkoinen takaa-ajohepuli. Ihanat reippaat pojat.

Tarjan kanssa menimme agilityhallille hieman treenailemaan. Molemmille koirille oli periaatteessa sama treeni, Ukolle hieman korkeammilla kriteereillä.  Ensin etten irtoamista, joka molemmilla koiruuksilla sujui hienosti. Lisäksi otimme rengasta, sitä minulle pahinta ja pelottavinta estettä. Mutta kuinkas kävikään… Yo-Yohan tekee renkaan kuin vanha tekijä, osaa etsiä oikean loikkakohdankin hienosti. Nanolla meni hieman ihmetellessä ja kummastellessa, mutta sitten se kolahti. Miedän Nappulakin osaa pompata renkaan 🙂

Räntäsateessa 19.10.2011

Nyt on syksy! Todellakin. Räntää satoi vaakatasossa ja lenkillehän sitä kaikesta huolimatta oli sullouduttava. Onneksi koirat, enkä tosin minäkään, ole sokerista. Metsässä nautiskelimme vilpoisista oloista. Hieman jännitti, ettei puut vain kaadu niskaan…. Kameraa ei viitsinyt pitkään pitää esillä, sen verran kostea oli sää.

Tarjan ja Hurun kanssa kävimme illemmalla agilityilemassa. Sivuttain irtoamista sekä “takaheitto” olivat Yo-Yon haasteet. Irtoaminen onnistuikin yllättävän hyvin. Nanon kanssa paikalla oloa sekä hieman irtoamista. On se vain ihana pieni päästäinen 🙂

Selma-täti 18.10.2011

Aamusella lähdimme Selma-tädin kanssa sieniä etsimään. Koirat olivat suhteellisen villeinä, uusi maasto sai vauhtia muutenkin viuhahtaviin karvakasoihin. Suppilovahverot menivät kyykkyyn piiloon sammalikkoon, niitä emme siis löytäneet. Onneksi Selma löysi muutaman suuren kanttarellin, ettei ihan tyhjin käsin kotiin tarvinnut palata. Rauhalliseen tahtiin kävellen 1½ tuntia oli oikein mukava kävelyaika eilisen pikkupatikoinnin jälkeen.

Illalla saimme Timon mukaan agilitytreeneihin katselijaksi sekä valokuvaajaksi. Nano oli ensin vuorossa. Laitoin ensin päästäisen odottamaan lähtöä, Nappula yritti lähteä ennen aikojaan ja huomautin asiasta. En missään nimessä pahasti, mutta huomautinpa kuitenkin. Tämän jälkeen lähtöön jättäminen oli kuin koiraa olisi viety nuijittavaksi. Voi hyvää päivää! Onneksi tämän jälkeen koiruus pysyi paremmin paikoillaan 🙂 Vitsi kuinka taitava meidän pieni päästäinen olikaan 😀

Yo-Yotinkin pääsi treenaamaan. Koirahan jälleen kerran osasi, mutta emännällä jalat oli pätkittäin solmussa. Pakkovalssi sekä päälle juoksu aukenivat hitaasti mutta varmasti. Pääasia oli, että meillä oli oikeasti hauskaa pähkäillessä asioita 🙂

Pieni Ritojärvi 17.10.2011

Aamulla pojat autoon ja Riitta sekä Nilla mukaan, nenä kohti Pientä Ritojärveä. Alussa pojat loikkivat aivan villeinä, pariin päiväänhän koiraparat eivät ole päässeet lenkille.

Nappula yritti leikittää Nillaa monta, todella monta kertaa. Täysillä juoksua suoraan kohti neitoa, nousu takajaloilleen ja etutassuilla läpsytyksiä Nillan nenään. Nillan mielestä moinen käytös ei ollut mitenkään järkevää, mutta Nanohan ei sellaisia kommentteja huomioinut. Hauskan näköistähän se oli.

Muutaman kerran koirat saivat meidät varpailleen, katselleessaan huolestuneina suolle. Jotain eläimiähän siellä varmaan liikkui, onneksi emme tiedä mitä.

Taukopaikalla Nilla väitti olleensa nälässä, pitkän aikaa. Villi neitonen hyppi ja pomppi välillä Yo-Yonkin päällä, kirjaimellisesti. Nano löysi vaikka mitä syötävää laavun lähistöltä, kukon kuorta yms. Miksi niitä on pitänyt viljellä maastoon? Laitoin Nanon kiinni naruun kaiken varalle, ettei suuhun vain eksy mitään epäterveellistä. Ukko loikoili kaikessa rauhassa laavulla, vähänkös taas kerran sydän suli moiseen käytökseen. Kehaisempa tässä vielä, että kuumat nuotiomakkarat maistuivat äärettömän hyvälle 🙂

Kotona meillä asustelikin hyvin rauhallisia koiruuksia tänään 🙂

Maan pinnalle 16.10.2011

Aikainen herätys tänäänkin 🙂 Vuorossa Nurmeksessa Pirkon koulutus. Täytyypi sanoa, että hän on kerrassaan loistava kouluttaja. Myös koirat olivat hienoja ja taitavia. Meillä aiheena oli sivuun irtoaminen sekä kontaktit. Kouluttaja ja koirat pärjäsivät siis hienosti, emäntä ei. Jokseenkin kotimatkalla on fiilis, ettei minusta ole koskaan agi-ohjaajaksi. Onneksi nyt on jo hieman tulevaisuuteen uskovampi mieli.

Illalla töiden jälkeen pieni tottistelu sessio Jaanan ja Samin sekä heidän koiruuksien kanssa.Mukavaa oli 🙂

Kuopio 15.10.2011, toko

Tuomari Piritta Pärssinen

Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” ALO1, pisteillä 172, sijoitus 3/8

ALO1 15.10.2011

Tänään oli Yo-Yolla tokokoe Kuopiossa. Siispä herätys viideltä ja koiruuksien kanssa pienoiselle lenkille. Noh! Hieman käväisi mielessä vajaan puolen kilsan päässä oleva karhun läjä. Siksipä kotitanhuvilla raikui laulu meidän edetessä pilkkopimeässä eteenpäin. Naapurit varmaan tulevat joku päivä kiittelemään kauniista konsertista, tai sitten ei…

Mukaan Kuopioon lähti Nanotin sekä Jaana, Sami ja Sinja. Eli tutulla porukalla reippahasti matkaan. Yo-Yo oli erittäin iloisella ja täpäkällä tuulella, mukava mennä siis kokeeseen. Kamerathan oli hienosti ladattu yön aikana ja jäivät täyteen latinkiin odottamaan parempaa päivää keittiön pöydälle. Päivästä ei siis ole yhtään kuvaa tallella 🙁

Tuomarina oli Piritta Pärssinen, erittäin mukava, tiukka mutta oikeudenmukainen immeinen. Luoksepäästävyystestissä Yo-Yo meinasi nousta tuomaria moikkaamaan. Hoh, hoi… Hihnassa seuraaminen oli huomattavasti edellistä kertaa parempi, jes! Minä vain jäykistin käteni liikkumattomaksi, joten siitä pisteen menetys. Vapaana seuraamisesta taas mun kädet eli omaa elämää, ja siitä pisteitä pois. Voi juma! Estehypyn aikana sanoin käskyn, Yo-Yo katsoi jonnekin tulevaisuuteen. Täh? Uusi käsky, nimellä terästettynä. Ukko loikkasi hienosti ja kaikki ok. No, pisteet tippui kuuteen. Myöhemmin Jaana ja Sami kertoivat Ukon jääneen katsomaan ohi mennyttä lasten rattaita. Lapsi saattoi olla pulassa tai jotain…  Kokonaisvaikutukseksi saimme 9,5! Vähänkös oon ylpee 🙂

Tuloksena siis I-tulos ja pisteitä 172, sijoitus3/8. Hyllyllemme pääsi uusi pokaali asustamaan. On toi Yo-Yo niin hieno koiruus!

Nano ja Sinjakin pärjäsivät paikalla hienosti. Muutaman kerran Päästäinen haukahti, mutta oli mukavasti hiljaa kuitenkin suurimman osan ajasta.

Reissu oli aivan mahtava, pienestä parkkisakosta huolimatta. Saas nähdä milloin uudelleen pääsemme kisoloimaan 🙂

Mutanaamio 14.10.2011

Aamulla hurautimme koko perheen voimilla mökille katsomaan uusia maisemia. Puita oli kaadettu ja näkymä järvelle oli parantunut huimasti. Koiria emme voineet ottaa mökille moottorisahojen takia, siispä pojat joutuivat tyytymään tiellä juoksentelemiseen 🙂

Vähäisen juoksemisen jälkeen Timo vei koiruudet juoksemaan metsään. Vauhdikas lenkki sisälsi myös osion mutaa. Niinpä koiran pesu oli tänään pakollinen.

Eihän siitä parrasta puhdasta tullut, vaikka kuinka yritin… Mutta muuten Yo-Yosta kuoriutui jälleen komea, kaunis turkkinen partis 🙂

Kadotettu 13.10.2011

Riitan sekä kääkkien kanssa pääsimme lenkille aamusella. Uhkarohkeasti lähdimme taivaltamaan aivan eri suuntaan kuin normaalisti. Ensin tietä pitkin ja sitten tuntematonta metsää toivoen pääsevämme tutummille paikoille. Hmmm… Ehkei fiksuin idea, kun kaverina oli pommin varma eksyjä. Meitä oli siis kaksi pelottavan samanlaista matkassa.

Uskomatonta, mutta totta! Pääsimme suoriltaan sinne minne olin ajatellutkin, emmekä siis kertaakaan eksyneet. Eikä epätoivo kertaakaan vallannut mieltäni. Koirat saivat oivallisen lenkin, itsestä nyt puhumattakaan…

Jätin auton lähelle autiotaloja ja paluumatkalla Primeralle se sitten tapahtui. Iiris ja Lyyli livahtivat autiotaloon rikkinäisestä ovesta. Aikamme huhuiltuamme Lyyli palasi luoksemme iloisesti häntäänsä heilutellen. Iiristä vaan ei näkynyt tai kuulunut. Riittävän kovalla äänellä huhuilimme pientä mustaa, eihän se talosta pois tullut. Oli raukka mennyt toiselle ovelle, mutta uksi ei auennut lukkojen takia. Yritin raotella ovea, eipä mahtunut kääkkä tulemaan ulos. Lievä epätoivo ja -usko tärähti takaraivoomme. Aikamme kiljuttuamme Riitta päätti kokeilla ovea, josta Iiris oli livahtanut sisälle, sehän oli auki… Huojentuneina sullouduimme sisälle pienintä pelastamaan. Vastaan tuli aivan innoissaan oleva Iiris. Huh! Pelastusoperaatio suoritettu onnistuneesti!

Riitta ja kääkät kotiin sekä Primera huoltoon, hihnalenkki metsälenkin päälle oli pakollinen. Kotiin päästyämme otin Yo-Yon kanssa muutaman hypyn. Lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä, loikat onnistuivat hienosti.

Nanon kanssa alkoi tänään uudella moodilla treenailu. Ensin Nappulalle nassu täyteen ruokaa ja liiat virrathan oli tiputeltu lenkille. Äärettömän rauhallisesti itse toimien tilanne oli paremmin hallinnassa. Lisäksi en reagoinut mitenkään Nanon pomppuihin sekä haukkumiseen. Pian Nappula toimi kauniimmin.

Päivän mittaan tein kolmesti Nanottimella treeniä, lyhyesti ja rauhallisesti. Nyt ei ole ollenkaan niin epätoivoinen olo Päästäisen kouluttamisen suhteen.

Yo-Yon kanssa teimme jäävät pariin kertaan. Nyt seisomaan jääminen onnistui hyvin ilman kaksoiskäskyä. Myös luoksetulo oli ihanan vauhdikas. Kyllä tästä hyvä tulee.

Päivän järkyttävä uutinen oli karhu. Pertti-karhusen oli vieraillut aivan tätini ja setäni naapurissa, ja matkaahan heille on vajaa puoli kilometriä. Apua! Näin lähellä meidän kotia.