Pikku pakkasta 17.11.2011
Aamulla starttasi jälleen kiljukaularyhmämme lenkille. Pienoisen keskustelun jälkeen pääsimme lähes sopimukseen minne menemme liikuttelemaan jalkojamme. Nyt olikin hyvä katsella sopivaa ja ihmisetöntä metsätietä, lumesta jäljet näkyivät hyvin. Suurimmaksi osaksi lumi jo katosi, mutta metsäautotiet olivat vielä liukkaita ja lumen peittämiä. Ihana auringonpaiste ilahdutti aamuamme, Riitta lähes pillastui auringon luomista kuvauskohteista.
Yo-Yonhan täytyi piehtaroida lumella, kuten vain aito ja oikea partis osaa. Toimituksen jälkeen oli iloinen ja tyytyväinen Ukko mukanamme.
Nano puolestaan kulki jäätyneeltä rapakolta toiselle ja rikkoi jäät. Mikä kumma noita trikkejä oikein viiraa? Tassuilla jää rikki ja seuraavaa etsimään. Ettäs se on höperö!
Jäiden särkemisen ohella myös Iiris sai leikitystä tarpeeksi. Mitäpä siihen oli kenelläkään sanomista 🙂
Olin iloisesti yllättynyt, kuinka kauniisti pojat jäivät kanssani kauemmaksi Riitan ja kääkkien mennessä urheilemaan ja ottamaan kuvia koskesta. Nanoa en uskaltanut laskea kosken lähelle, sehän olisi varmaan pompannut jokeen jonkun jääkimpaleen perässä. Yo-Yohan osasi olla hienosti odottelemassa uhkarohkeita lenkkikavereita turvallisemmalle maaperälle.
Lenkin jälkeen Timo treenasi hieman näyttelyitä Nappulan kanssa. Molemmat ovat oppineet paljon ja yhteistyö näyttää jo hyvältä 😉 Hallilla otin Nanon kanssa keppejä, on se vaan ihan pöhelö niihin 🙂 Yo-Yonkin kanssa muutaman kerran kepit ja sitten mukavaa tottista. Jep!
Nanon pesu oli taas ajankohtaista, Jyväskylän näyttely lähestyy uhkaavasti. On se vaan ihme kuinka nopeasti koiran voi pestä ja föönata. Outoa!