Se oli sitten aamu kello kuusi. Fauni-neitonen pomppasi sänkyyni ja ilmoitti auringon nousevan 🙂 Yo-Yo töni siinä vaiheessa nenällään minua käteen ja Mei Meikin innostui huomatessaan minun heränneen vapaaehtoisesti uuteen aamuun. Nappasin Yo-Yon hihnaan käytin ulkona ja sukelsin peiton alle takaisin teeskentelemään nukkuvaa. Jonkin aikaa tämä onnistuikin, mutta lopulta luovutin. Täytyy sanoa, että hienosti Ukko pysyi lattialla tyttöjen noustessa sohvalle tai sänkyyn
Mie pääsin Päivin putiikkiin Koiranpäiviin. Tottuneena tyhjiin hyllyihin lemmikkiliikkeessä, täydet hyllyt saivat maalaistytön suorastaan häkeltymään. Ostaa päräytin pojille PetiCurin, Riitalla olin kerinnyt kokeilemaan vekotinta. Lisäksi sain ostettua Nanolle viemisiä ja muuta mukavaa. Kiitos Päivi erittäin hyvästä palvelusta!
Seuraavana olikin suuntana koirapuisto. Saimme seuraksemme Yo-Yon Dumle serkun kera Sinin. Pojilla oli hyvin hauskaa keskenään, ottivathan he tytötkin mukaan leikkiin. Wau! sanon minä. Minäkin näin aivan ihanaa karvojen heilumista.
Illalla sain kunnian harjata Faunin. Neitonen odotti hienosti hoitoa. Sattumoisin kurkistin korviin ja nyppiminen oli seurauksena. Voi Fauni parka 🙁
Kirjoitettu 29.02.2012 klo 23:33, viimeksi päivitetty
24.03.2012 klo 18:06.
Aamulla starttasin potkurin ja lähdin potkuttelemaan Yo-Yon kanssa. Matka taittui ja vauhtia riitti. Siispä päätin potkutella kaikessa rauhassa kunnon lenkin. Niinpä päätin tehdä paljon pidemmän lenkin potkurilla kuin koskaan. Pääsimme hienosti yli puolen välin, kun maassa näkyi hiekkajuväsiä, paljon. No, ei kait hiekoitusta riitä hyvin pitkälle? Riitti sitä! Kilometrin lykin kelkkaa hiekoitetulla pyörätiellä. Voinpa paljastaa, ettei juurikaan ollut mieltä ylentävää matkaamista. Onneksi loppu matka oli jälleen kunnon potkuttelua 😀
Sittenpä pakkailin auton ja lykkäsin Yo-Yon kyytiin. Nenä kohti Tamperetta ja Yo-Yon koti kotia. Riitan pihaan päästyämme Yo-Yon vinkui ja veti kovaa ovelle. Meidän Ukko! Veti hihnassa…. Voi sitä jälleen näkemisen riemua! Yo-Yo oli aivan innoissaan 🙂 Olipas huippu ihanaa nähdä Riitta, Fauni, Savanna sekä Mei Mei.
Kirjoitettu 29.02.2012 klo , viimeksi päivitetty
29.02.2012 klo 22:34.
Pienoinen miettiminen minnepäin maailmaa suuntaisimme lenkille, mökkitielle. Ihana, kevättä enteilevä sää ja auringon paiste helli kaikkia lenkillä olleita. Mukaan saimme Timon sekä kääkät 🙂
Kaikilla koiruuksilla oli kova kiire juoksennella. Yo-Yo ilmoitti ystävällisesti kääkille heidän paikan ja Nano säesti Ikon komennusta. Lyylillä taisi olla hieman kipeämpi olo, Rouva oli ainakin hieman kärttyisempi. Aurinkoisen sään negatiivisena puolena oli lumen tarttuminen tassuihin. Yo-Yo kunnostautui tässä jälleen kerran parhaiten, saaden oikein kunnon patit lunta kerrytettyä. Eli Ukon lenkki kääntyikin oikeaksi punttisalitreeniksi, jalat näyttivät painavan sen verran paljon loppu lenkistä.
Illalla oli ilmiasutreenit. Nanon kanssa jatkui noudon opetus, jossa mie putosinkin epätoivon suohon. Häiriöherkkyys on liian suuri. Agh! Yo-Yon kanssa teimme vain hieman tottista. On se vaan taitava!
Kirjoitettu 28.02.2012 klo 07:46, viimeksi päivitetty
28.02.2012 klo 07:46.
Tämän viikon koiruuksien lepopäivä napsahti sitten tälle päivälle. Minulla oli pitkä päivä töissä, joten tää oli pakkoratkaisu. Illalla varsinkin olisi niin tehnyt mieli jatkaa noutoja Nanon kanssa ja Yo-Yon kanssa hissiä. Mutta ei…. Onneksi huomenna on aivan uusi päivä 🙂
Aamulla pyörähdin poikien kanssa potkurilla lenkillä. Koirat nauttivat aivan täysillä juoksemisesta. Yo-Yo tietää, että hänen kuuluu ravata, Nanolla tää oppi on solahtanut jotenkin korvien ohi. Mutta lenki jälkeen meillä oli jälleen rauhalliset koiruudet kotona.
Timo tavoitti minut siirtymätaipaleella. Vihdoin ja viimein Yo-Yon Venäjän valio näkyy kennelliiton sivuilla 🙂 Nyt se on viimeinkin lopullisen virallista. Ihania uutisia 🙂
Timo oli käyttänyt koirat vielä pidemmällä hihnalenkillä, potkuroimaan ei ole uskaltautunut. Mutta siinäpä koiraparkojen tän päivän aktiviteetit.
Kirjoitettu 22.02.2012 klo 23:29, viimeksi päivitetty
22.02.2012 klo 23:29.
Meidän Ukko täyttää tänään kolme vuotta! Onnea ihanainen. Mie meinasin saada melkoisen kriisin tästä tosiasiasta. Iik! Eihän Ukko osaa vielä mitään eikä se ole vielä mitään saavuttanut…. Teki mieli kömpiä peiton alle ja…. Kunnes Timo muistutti Yo-Yon saaneen kahden maan valion arvon, osallistuneen toko-kisoihin ansiokkaasti, saaneen yhden pentueen, kaksi titteliä paimennuksesta ja paimennusmestaruus. No, joo. Ehkäpä tilanne ei olekaan niin huono? On se vaan upea koiruus 😀
Aamulla äitini lähti jälleen mukaamme lenkille. Kääkätkin pääsivät mukaan viimasta ja pakkasesta huolimatta. Mietin missä pääsisimme suhteellisen vaivattomasti eteenpäin. Suuntasimme vanhalle emäntäkoululle, jossa tarkotus oli viipottaa teitä pitkin. Totuus olikin sitten toisenlainen. Tiet oli täynnä tuiskunnutta lunta ja pinta oli kovaa. Lyylin mielestä oli kerrassaan inhottavaa joutua sellaiseen paikkaan lenkille. Onneksi saimme tarvottua pahimmat energiat hankeen, koirat vaikuttivat ainakin ihan tyytyväisiltä. Ai niin, näimme reissussa myös karhun ja kuvahan siitä oli otettava 🙂
Illalla oli mukavat agitreenit. Yo-Yon kanssa treenailimme ensin poispäin kääntöjä. Tää ei tuntunut aivan epätoivoiselta. Ukkohan kääntyi kivasti, vaikka aina vähän vilkaisikin minuuun. Lisäksi otimme hieman keppejä. On se vaan taitava Ukko 🙂 Nanolla oli ensin kepit. Kyllähän meidän pieni Päästäinen ne mennä viipottaa iloisesti. Lisäksi oli pitkä – lyhyt käsi treeniä. Tässä olikin hieman haastetta, mutta onnistui. Ihania koiruuksia minulla 😀 Mennen tullen kuljimme potkurilla. Minulla alkaa kaikki paikat olla aivan tohjona, rankkaa urheilua vaikka ei uskoisi.
Treenien jälkeen olikin hyvä aika juhlia Yo-Yoa. Minun vanhemmat, Riitta sekä hänen vanhemmat saapuivat kahville kera Iiriksen ja Lyylin. Koirat ottivat jälleen kerran hyvin rauhallisesti tilanteen. Eli valitettavasti mitään suurta leikin rytkettä emme päässeet todistamaan. Rauhallista yhteiseloa jälleen siis.
Kirjoitettu 21.02.2012 klo 23:47, viimeksi päivitetty
21.02.2012 klo 23:47.
Aamulla kello soi varhain, koiruuksien lenkitys täytyi suorittaa tänään oikeaa heräämisaikaa. Kehon vielä nukkuessa nykäisin vaatteet päälle ja potkurin sarviin kiinni. Sen verran ajatukset olivat mukana, että muistin ottaa koirat mukaan. Mukavan leudossa talvisäässä silmät aukenivat vähitellen ja huomasin kuinka mukavaa potkuttelu on. Vaikka kelkka olikin aivan liian pieni. Molemmat koirat pinttelivät vierelläni innoissaan. Hienosti koirat kulkivat 😀 Kotona meillä olikin kaksi hyvin rauhallista koiraa.
Timo oli tuonut kierrossa olleen Öllölän potkurin meille. Kelkka on paljon korkeampi, joten taputin karvaisia käsiäni yhteen. Pakkohan se oli lähteä Yo-Yon kanssa testaamaan. Liidimme vauhdilla eteenpäin, kunnes oli pakko aina välillä vähän levätä. Oli siis melkoinen intervalliharjoitus. Mutta potkuri oli aivan ihana ja Yo-Yo juoksi loistavasti ravilla kovaakin vauhtia.
Luulin, että molemmat koiruudet olisi olleet väsyneitä ja nuutuneita. Mutta toinen on tilanne. Pojat leikkivät ja jytäävät aivan villinä. Joskohan nää jossain vaiheessa rauhoittuisi 🙂
Kirjoitettu 20.02.2012 klo 22:35, viimeksi päivitetty
20.02.2012 klo 22:35.
Koiruuksien kanssa veimme Timon hallille aamusella, uintikisoihin isännällä oli matka. Kotiin palattuamme koiruuksille hihnat kaulaan ja potkuttelemaan potkurilla. Huippua kuinka kauniisti pojat juoksevat. Tästä mie tykkään 🙂
Pakkasin kaiken valmiiksi hakutreenejä varten ja starttasimme matkaan. Ansku soittikin olevansa pulassa, joten takaisin kotiin ja otimme mukaan hänen kotiavaimen. Auton käyntiin laitettuaan ja lastattuaan tarvittavilla tavaroilla Ansku oli päättänyt vielä harjata autosta lumet. Krääk! Auto päätti lukita itse itsensä ja siitä kaikki alkoi. Menin siis vara-avaimen kanssa kaveriksi auton toista avainta etsimään, eipä löytynyt. Tsiljoona soittoa, ei apua. Lopulta lukkoliikkeen ihminen tuli paikalle ja sai avattua auton sekä pelastettua Vapun takakontista. Huh! Helpotus oli melkoinen. Autoon murtautuminen ei muuten ole mikään helppo juttu. Itse asiassa todella vaikeaa, aikaa vievää sekä hermoja raastavaa.
Tässä vaiheessa totesimme Anskun kanssa, että mihinkään treeneihin mennä. Metsään lenkille mars 🙂 Jaana ja Sami saapuivat seuraksemme. Siispä metsään rymistivät Dani, Vappu, Mona, Sanni sekä Sinja perässään Nano ja Yo-Yo. Vauhtia oli vaikka toisille jakaa! Sopuisasti koiruudet loikkivat iloisina ettenpäin. Tai se mitään loikkimista ollut, ryntäämistä lähinnä. Moottorikelkauralla tuli tietenkin kelkka ja jouduimme loikkaamaan hankeen. Onneksi kelkkailijalla ei ollut liikaa vauhtia. Huh! Osan matkasta taivalsimme umpihangessa, joten koirat saivat hyvin liikuntaa.
Pieni lepo kotona ja tottistelmaan. Yo-Yon treenaili Sinjan kanssa samaan aikaan. Ukko esitti mielestäni erittäin hyvää pakittamista uudessa paikassa varsin suurella häiriöllä. Wau! Lisäksi hieman luoksetuloja sekä perusasentoja. Nanon kanssa ensi sivulle tuloja sekä aloittelimme noutamisen harjoittelun. Edessämme on pitkä ja kivinen tie.
Illalla koiruudet ihmettelivät Timon kotiin tuomaa isoa mitallia, oikeesti harvinaisen iso. Pitihän sitä tassulla vähän tökkiä sekä nenällä tuuppia, että selviää paremmin mikä ihme se on.
Kirjoitettu 19.02.2012 klo 23:54, viimeksi päivitetty
19.02.2012 klo 23:54.
Aamulla mietin potkurikuumeen huumaamana lenkkiä. Hmmmm… Autotallin vintiltähän löytyi hieman korkeampi potkuri kuin mökiltä tuomani. Potkuri ei toki ole meidän, mutta Suvi antoi luvan kouluttaa kelkkaa kulkemaan vikuroimatta. Eli lupa käyttöön saatu. Niinpä lähdin potkuttelemaan lenkille. Koirat toimivat kuin unelmat! Ensimmäistä kertaa hihnassa potkurin kanssa juosseet nelijalkaiset hämmästyttivät minut totaalisesti. Molemmat juoksivat kauniisti käskyttä sivullani, juuri kuten pitääkin. Miten ihmeessä ne voi tietää? Kokeilin hieman eri vauhteja. Nanon vauhti on melkoisen hyvä myös Yo-Yolle, mutta toisinpäin Päästäiselle jo liian kova (laukkaa). Pyörä tai potkuri samahan se juoksutusideologia on. Yo-Yon ravatessa reipasta tahtia minä olin aivan ihastuksissani. Miten voikaan koira näyttää niin kauniilta juostessaan? Nanonkin juoksu on tosi kaunista, mutta isolla, pitkä karvaisella meno on niin upean näyttävää 🙂 Siispä ajattelin, että jos käyttäisin silloin tällöin Yo-Yon ihan omalla juoksulenkillä, muuten etenesimme Nanon mukaan.
Päivällä menin Korisevaan kuvailemaan koiruuksia. Pojillahan on KoirAkat tuotteita ja nyt otimme lisää mainoskuvia niistä. Elinan ja Ennin kanssa aika kului mukavasti, kaikki koirat olivat erittäin taitavia ja toivat pukujen parhaat puolet esiin. Meidänkin yksilöt toimivat erittäin hyvin 🙂 On ne vaan ihania 😀
Kirjoitettu 18.02.2012 klo 23:52, viimeksi päivitetty
18.02.2012 klo 23:52.
Minun ollessa töissä Timo käytti koiruudet lyhyellä lenkillä ja tarjosi ruuan aamulla. Lenkkeily oli ollut mukavaa ja koirat aktiivisen reippaita. Ruokailu ei sitten ollut mennyt suunnitelmien mukaan, kumpikin päätti jättää ruuan väliin. Eli Timokaan ei enää tarjoile palveluita ruokailun yhteydessä koirien suureksi hämmennykseksi.
Minä treenasin koirien kanssa hieman 2on-2off. Nyt otin molemmilla hieman enemmän sivuttain etäisyyttä. Vielä ei kumpikaan karvainen kestä suurta etäisyyttä, mutta harjoitellaan…. Nyt alkaa kotona harjoittelu olla jo melkoisen hankalaa, tilaa tarvittaisiin paljon enemmän.
Aivan ihanaa kuinka paljon päivä on jo pidentynyt! Nappasin äidin ja kääkät Nissaniin kyytiimme ja suunnistimme kohti mökkitielle lenkkeilemään. Kääkät olivat aivan villeinä autoon pomppimassa. Eihän niille kerinnyt edes veräjää aukaista, kun kääpiöt jo loikkivat autoon. Huonolla onnella… Niihän ne mätkähtelivät päin ovea, tollot!
Vihdoin pääsimme mökkitien päähän ja lenkki alkakoot. Kaverukset olivat vauhdikkaalla päällä, juoksutus tuli vissiin tarpeeseen. Mennessä Yo-Yo johti porukkaa iloisena ja Nano säesti menoa. Mökillä äiti sulatteli hieman jäätyneitä lukkoja ja kaivoimme potkurin esille. Krääk! Valitettavasti potkuri on liian pieni… Haittakse? No, ei. Otimme siis potkurin mukaan ja vuorotellen potkimme autoa kohti. Kaikki koirat olivat potkurin ensikertalaisia, muttei ketään haitannut. Kaikki koirat osasivat juosta kivasti potkuttimen kanssa. Loppumatkasta otin kunnon spurtin alamäessä. Täähän on hauskaa! Potkuri mukaan kotiin, jos emme suurempaa löydä potkuttelen tällä ja saan koiruudet juoksutettua aina välillä näin.
Illalla treenailimme vielä vähän. Yo-Yon kanssa peruuttamienn sujuu jo mukavasti, joten lisää haastetta peliin. Mittailin kodin kynnykset ja voittaja löytyi, vessan kynnys. Korkeimman kynnyksen yli pakittaminen oli yllättävän helppoa. Huomenna voisi etsiä jonkun parrun, jolloin jalkoja pitää nostella korkeammalle. Lisäksi yritän häivyttää kädellä annettua vihjettä. Nanon kanssa tahkoamme sivulle tuloa, joskus meinaa usko loppua.
Kirjoitettu 18.02.2012 klo , viimeksi päivitetty
18.02.2012 klo 00:16.
Mie nappasin koiruudet autoon ja suuntasimme metsää kohti. Kääkät eivät päässeet poikien kaveriksi juoksemaan liian kovan pakkasen vuoksi. Me kävelimme moottorikelkka uraa pitkin, kun vastaan tuli kelkka. Klup! Pomppasin uralta pois ja koirat perässä. Fiksu kelkkailija ajoi rauhallisesti ohitsemme, koirat eivät reagoineet kelkkaan muuten kuin katsomalla. Jes!
Heli tuli jälleen hieromaan koiruutemme. Ensin Yo-Yo pääsi käsittelyyn. Ukosta löytyi pieni jäykempi piste, joka suli käsittelyssä pois. Kaikki hyvin siis 🙂 Nanosta löytyi normaalit jumit, joihin Päästäinen sai hieman sähköä. Tää ei minua yllättänyt. Mona kävi meillä myös hoidettavana. Pojat olisi paljon mielummin leikkineet neitosen kanssa kuin katselleet toisen hoitoa.
Päivän mittaan treenailtiin hieman peruuttamista Yo-Yon kanssa. Nyt Ukko peruuttaa pari metriä käsivihjeestä. Mie kun en oo vielä keksinyt minkä sanan ottaisin vihjeeksi. Taitava Ukko 🙂 Nyt vain sanallisen vihjeen alle sekä yleistäminen sekä omaan likkeeseen liittäminen. Nanon kanssa perusasentoon tulemisen avut vähenevät koko ajan, joten hyvä suunta siinäkin.
Molempien kanssa otin myös 2on-2off. Voi mun ihanat pojat. Molemmat pysähtyvät oikein ja pysyvät paikoillaan. Mie jopa hiippailin ohi nopeamminkin 🙂 Lisäksi voin jäädä molempien koirien taakse ja koiruudet menevät edeltä hienosti oikeaan kohtaan. Vähänkös oon ylpee 🙂
Kirjoitettu 16.02.2012 klo 22:56, viimeksi päivitetty
16.02.2012 klo 22:56.