Työkyrit 30.4.2012

Hihnalenkin jälkeen aloitimme pienen treenin tottistellen. Yo-Yon kanssa tein hyppyä. Rautalangasta vääntämällä taitaa tämäkin upota vähitellen kovaan kalloon 😀 Miten se istuminen voikin olla noin vaikeaa? Mutta siis jonkin verran olemme edenneet asiassa. Lisäksi otimme hieman seuraamista sekä jääviä liikkeitä. Yo-Yo on hieno koiruus. Nanon kanssa teimme ruutua eri etäisyyksillä. Hieno pieni Päästäinen! Lisäksi teimme seuraamista. Upeita pätkiä, mutta häiriöherkkyys suurta.

Pojat pääsivät mukaani töihin lasten ryhmään. Lapset tekivät molempien kanssa aktivointileluilla juttuja, silittelivät ja paijasivat paljon koiruuksia. Pientä kouluttamisen tekemistä oli myös ja rakennusetsintää. Nano oli aivan innoissaan. Ettäs se on taitava lasten kanssa! Meidän härdellihyrrä osaa olla tosi kärsivällinen ja häntää heiluttava söpöläinen. Työt tekee niin hyvää Nanon itsetunnolle. Yo-Yo oli lasten mielestä hieman pelottava, suuri kummallisen näköinen koira. Yo-Yohan käyttäytyy kuin todellinen herrasmies, mutta ulkonäkö pettää. Töiden jälkeen koirat olivat ihan naatteja. Molemmat yrittivät parhaansa mukaan ryhmässä ymmärtää lapsia ja sekös kävi voimille. Mutta tyytyväisen näköisiä molemmat olivat 😀

BH-koe 29.4.2012

Huh! Tänään olisi jännittävä päivä. Mitenkähän meidän käy…. Löysimme koepaikalle helposti, joten kaikki hyvin tässä vaiheessa. Arvonnassa olimme saaneet numeroksemme 5, eipä muuta kuin lappu selkään ja ensimmäistä paria katsomaan. Ensimmäisenä teki howavart, joka pomppi ja loikki emännän ympärillä seuraamisen aikana, haisteli siellä ja täällä sekä jäi henkilöryhmässä nuuskuttelemaan immeisiä. Lisäksi paikalla olossa puolen minuutin jälkeen koiruus nousi ylös ja haahuili kentällä. Omistaja kävi palauttamassa paikalleen. Sama uudelleen.  Ja jälleen palautus makuulle, josta koira juoksi kentällä olevan koiran luo. Viime hetkellä emäntä sai kutsuttua koiran pois, kun tuomari oli huutanut: “Tiia, koira lähti!” Ja testihän oli läpi. Täh?

Meidän vuoro. Tuomarille ilmottautumisessa ensimmäisenä tuomari kysäisi missä kilpailunumero on. Minä vastasin, että selässä, eik se saa olla siellä. Saihan se olla. Liikkeelle seuraamiseen. Yo-Yo seurasi välillä hyvin, välillä jättääen, ja minä onneton odottelin jätättävissä osioissa. Istumiset sujuivat ja samoin maahan meno sekä luoksetulo. Paikalla ollessa Ukko pysyi mallikkaasti, vaikka viereisen tontin paloasemalla testattiin paloauton tööttöä (sattui vain Yo-Yon kohdalle). Lopputuloksena oli hylätty tottis osuus. Tuomarin mielestä Ukko ei ollut hallinnassa 🙁 Kisan jälkeen jäin vielä keskustelemaan tuomarin kanssa. Hän sanoi, että on nähnyt ennenkin samanlaisia koiria, kurittomia. Enpä voinut muuta kuin monttu auki kuunnella sedän puhetta. Ei vaan voi olla totta! Järkyttyneenä ja pettyneenä lähdin ajelemaan kohti kotia.Välillä oli päälimmäisenä ketutus, välillä asialle pystyi vain nauramaan. Olipas mielenkiintoinen koe.

Riitan kanssa lähdimme metsään päätä tuulettamaan. Valitettavasti kumpparin varsi hankasi haavaa, joten emme voineet hirveän pitkää kiertää. Pojat yrittivät kaikkensa auttaakseen kaveria.

Täytyypä sanoa, että kyseisessä maastossa tarttui oksia enemmän kuin sallitua koiriin, tai siis Yo-Yoon. Mutaakin saimme mukaamme kiitettävästi. Voi hyvänen aika sentään…

Riitta löysi maan läheltä keltaisen kauniin perhosen, jota olisi tahtonut kuvailla. Valitettavasti perhosen päälle pomppasi yksi kappale partacollieta, sen yli käveli muutama kääkkä ja sen jyräsi sheltti.

Jostain kumman syystä Timo sanoi illalla, että meidän kotiuduttua hiekan määrä lattialla on moninkertaistunut. En ymmärrä…

Illalla sain vielä treenata koiruuksia Sonjan kanssa. Yo-Yon kanssa pähkittiin avoimen hyppyä. Mikähän ihme siinä on, ettei voi istua? Jo, joo… Pähkäiltiin ja mietittiin paljon mikäs tässä maksaa. Nyt teemme asian rautalangasta vääntämällä. Onneksi jäävät liikkeet alkavat olla jollain hollilla.Laitoin Yo-Yon maahan paikalle oloon ja Sonja tekin hyppynoutoa Vienon kanssa, tosi matalalla. Jossain vaiheessa huomasin kuinka olimme asettaneet koiruudet. Sonja heitti pallon suunnilleen Yo-Yon varpaille ja Vieno kävi sen siitä hakemassa. Meidän yhteiskuntakelvoton 😀

Nanon kanssa tein Sonjan lähdettyä hieman seuraamista. Olipas mukavaa kiemurrella ja kaarrella 🙂 Lisäksi teimme vähän ruutua. Päästäinen osuu aikas mukavasti keskelle. On tää mukavaa!

Kohti Imatraa 28.4.2012

Vauvauinnin jälkeen pääsin pitämään hauskaa Nanon kanssa. Pikkaisen ruututreeniä, ihmeellistä kuinka hienosti Päästäinen osaa. Lisäksi otimme hieman seuraamista, jossa käännökset ovat selkeästi meidän juttu. Niissä Nano tiivistää seuraamista ja on aivan täpönä oikealla kohdalla. Wau! Tätä tietoa kannattaa käyttää hyväksi jatkossa.

Yo-Yon kanssa pomppasimme Nissaniin ja matkasimme Imatralle sunnuntain BH-koetta varten. On toi Ukko helppo matkakaveri. Niin rauhallinen ja mahtava. Hieman partainen katseli, että olemme unohtaneet pienen sheltin jonnekin. Nano oli puolestaan ihmetellyt ja käppäillytkin ikävissään. Sellaisia kaveruksia meillä.

Ruutu 27.4.2012

Ajattelin pitää Yo-Yolle pienen loman treeneistä, vaikka sen mielestä tää ei ole maailman paras idea. Päivällä kävimme hihnalenkillä, koirat olisi vissiin halunneet pidemmällekin mennä.

Illalla harmittelin, ettei Ukon kanssa voi treenailla. Kunnes hoksasin, että voin ottaa Nanon kehiin. Pieniä seuraamisen pätkiä, jotka sujuivat hienosti. Siirryimme laatoitukselta nurmelle. Hmmmm… Eipäs onnistunutkaan. Siispä enemmän erilaisilla alustoilla tekemistä. Muutama hyvin sujunut nopea maahan meno ja sitten iski ajatus mieleen. Mitenkähän Päästäiselle saisi opetettua ruudun? Sehän täytyi kokeilla 🙂 Tain pienen ruudun ja naksauttelin oikeasta paikasta. Jotenkin sain ohjattua ensin lähemmän oikealla olevalle törpölle. Mutta aikas pian Nano huomasi, että kannattaa keskelle ruutua juosta. Ohjailin eri suunnista Päästäistä. Wau! Ettäs se oli taitava!

Yo-Yo ja 7 kääpiötä 26.4.2012

Aamulla saimme vakioporukan lisäksi mukaamme lenkille Mirvan koirineen. Mukana oli siis Riitan kolme kääkkää, Mirvan kolme shelttiä sekä Nano, siinäpä 7 pientä kääpiötä sekä Yo-Yo. Vauhdin hurmassa koiruudet juoksivat innoissan. Onneksi maa oli sen verran jäässä, ettei koirat saaneet mutakuorrutusta turkkiinsa. Hauskaa näytti kaikilla olevan.

Työni vei tänään Joensuuhun. Kun lähdin riittävän ajoissa liikenteeseen ennätin käymään yllättäen eläinkaupassa. Siellähän oli suurella alennuksella täysin virheetön, lajinsa viimeinen häkki. Koska häkki oli niin edullinen ostaa pasautin sen Nanolle harrastushäkiksi. Hyvin Päästäinen tuntui pitävän uudesta kodistaan. Timo väitti, että häkki on saman kokoinen kuin Liettuan matkalla rikki mennyt Yo-Yon häkki. Hyvin Ukko mahtuikin häkkiin.

Nano on päättänyt ottaa itselleen lemmikkieläimen statuksen, vai mitä mieltä olet kuvasta?

Metsään 25.4.2012

Riitan ja kääkkien kanssa lenkille aamusta. Hmmm… Jospas kokeilisimme rohkeasti lähistön metsäautotietä? Sinnepä siis 😀 Hyvinhän siellä pääsi liikkeelle, mitä nyt upposimme nilkojamme myöten mutaan. Yo-Yoa ei oikein edes uskaltanut katsella, sen verran mutaa ja kuraa näytti turkkiin tarttuvan. Mäelle käveltyämme tilanne näytti ensin huonolle, metsät täynnä lunta. Onneksi huomasimme aukon jonne pääsimme kulkemaan. Jippii! Olimme vihdoinkin metsässä. Jo tätä on odotettukin 🙂 Koiratkin ilmaisivat ilonsa päästessään metsään kirmailemaan.

Ylitsemme lensi pari joutsenta, joista onnistuin ottamaan muutaman  kuvan 🙂

Illalla oli Aktiivikoirien tottistelut. Yo-Yon kanssa tein seuraamisen rytmin vaihdoksia, jotka sujui pienen muistuttelun jälkeen hienosti. Lisäksi muutamia vasemmalle käännöksiä, joissa takapää liikkui hyvin. Henkilöryhmän jälkeen koiruus pois ja odottelemaan Nanon vuoroa.

Nanolla alkaa olla jo jonkin verran ymmärrystä seuraamisesta. Kavereiden mielestä Päästäinen oli mennyt paljon viikon aikana eteenpäin. Epäilivät meidän treenaavan salaa. Me mitään salaa treenata, tännehän minä kaiken kirjoittelen 😀 Mutta siis seuraaminen alkaa jo hieman parantua, sivulle tulossakin olemme edenneet. Lisäksi otin nopeita maahan menoja, väliin käskin istumaan. Hieno pieni koira osasi!

Lopussa oli suuren häiriön paikallaolo. Nanolle esim Nillan lähteminen vierestä oli ensimmäisellä kerralla liikaa, mutta siitä se paremmin jo paikoillaan pysyi. Kesti jopa hienosti minun tekemän häiriön kiertämällä takaa. Taitava siitä tulee 🙂

Koiranpäivä 24.4.2012

Aamulla tuli vettä taivaalta välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta sää ei ole  mikään este lenkkeilylle, joten eipä muuta kuin liikuskelemaan. Mukaan saimme Riitan kääkkien kanssa.  Pojat olivat aivan villeinä, eihän tyttöjä olla nähty pitkään aikaan. Kääkät laitettiin samoin tein riviin ja järjestykseen, kenellekään ei jäänyt epäselväksi kenen pillin mukaan lenkin tahti kulkisi.

Koiranpäivän kunniaksi koirat saivat lepopäivän. Pojat keskittyivät luiden järsimiseen sekä turkista hiekan karistamiseen lattialle. Meneehän se näinkin  😀

Käännöksiä 23.4.2012

Timo hilippasi lenkille koiruuksien kanssa aamulla. Pikkupakkasessa kierretyllä lenkillä ei juurikaan tassuihin kuraa tarttunut.

Sain jonkun kumman puuskan ja aloitin Nanon kanssa treenaamisen. Seuraamista vahvistin naksuttimella, ja siitähän tulikin jo paljon tiiviimpää. Lisäksi hieman perusasentoa sekä nopeita maahan menoja ja istumisia. Kyllä se Päästäinenkin pian oppii 🙂 Yo-Yon kanssa otin muutaman käännöksen vasemmalle. Josko nää tästä paranisi.

Yllättävän iltavapaan turvin lähdin Yo-Yon kanssa treenailemaan Sonjan ja Ilpon kaverina. Meillä oli aiheena seuraamisessa rytmin muutokset sekä käännökset vasemmalle. Ukkohan on oppinut kaikein moisia tarvittavia juttuja kirjan päällä nukkuessaan. Todella hyvät ja paljon mietittävä! Loppupäivä menikin kotona leikkien ja telmuten 😀

Kuhmossa 22.4.2012

Kaikkea tää koirahöperyys teettääkin 🙂 Aamulla varhain koiruudet autoon ja nenät kohti Kuhmoa. Pääsimme mukaan yhteistreeneihin, paikalla porukkaa Valtimolta, Nurmeksesta sekä Kuhmosta meidän lisäksi. Ensin paikalla oleminen Yo-Yon kanssa. Samassa ryhmässä oli paljon koiruuksia, sekä yleisön koiruudet. Joku naksutteli jatkuvasti sekä koirat karkaili paikoiltaan. Minä olin tietenkin piilossa, joten saatoin vain arvailla mitä kaikkea siellä tapahtui. Eräs koirista murisi, joten omistaja meni paikalle ilmoittamaan mielipiteensä tilanteesta sekä poistamaan häirikön paikalta. Moni koiruus nousi sirkuksen aikana, muttei meidän Yo-Yo. On se vaan taitava!

Nanon jaksoi olla paikalla jo reilun kaksi minuuttia. On se Päästäinenkin oppinut jotain 🙂

Yo-Yon kanssa kokeilimme avoimen luokan liikkeitä. Milloinkas tyypistä on tullut noin taitava? Luoksetulon pysäytyskin oli jotenkin tarttunut Ukon mieleen. Maahan meno oli jonnekin häivinnyt, kummallista.

Nanon kanssa teimme seuraamista, perusasentoa sekä maahan menoa. Pienen pieni Päästäinen onnistui työskentelemään hienosti uudessa ympäristössä. Nyt kun vielä saisi opettua näitä asioita lisää 🙂

Siirryttyämme ulos kentälle otin Yo-Yon kanssa ruutua. Meneehän Ukko vauhdikkaasti, muttei ymmmärrä ollenkaan missä pitäisi olla. Eli palaan takaisin lähtöön ja aloitan naksulla vahvistamaan toivottua käytöstä.

Illalla koiruudet pääsivät isälleni hoitoon. Hyvin menneen ajan jälkeen Yo-Yo erityisesti huomautti hoitoon jättämisestä. Hupsu koiruus 😀

Lauantain lötkyilyä 21.4.2012

Lauantai sujui meillä leväten. Tai siis immeiset olivat mahdollistamassa agilityn ilot talkoilemalla esteitä kuntoon ja koiruudet lekottelivat kotona. Tasan ei käy onnenlahjat 🙂 Minun ollessa töissä, koirat lepäilivät. Joten toivottavasti virtaa riittää tulevissa treeneissä.