Polulla 18.2.2013

Aamulla näytin fysioterapeutille kipeytynyttä nilkkaani. Hän ei suositellut hangessa rämpimistä. Riitta kääkkineen lähti mukaan reipailemaan. Siispä Riitan kanssa sovimme, että pysymme visusti poluilla. Kävelimme visusti moottorikelkan uraa pitkin.

Vieläkään en ole ihan varma kuinka siinä sitten kävi näin… Pienen virhearvion jälkeen minä rämmin umpihangessa välillä karvaisten perässä, välillä niiden edellä. Riitta kääkkineen tuli sitten meidän jäljessä. Että näin… Voinen tunnustaa, ettei nilkka tykännyt aivan rämpimisestä. Kuvassa näkyy selkeästi polku, kun oikein tarkasti katsoo.

Illalla oli vielä Aktiivikoirien tottistelut. Yo-Yon kanssa teimme liikkeestä maahan-seiso-istu treeniä. Ja sehän sujui kivasti. Lisäksi teimme vähän täyskäännöksiä. Nanon kanssa teimme jalkojen välistä luoksetuloa. Samalla harjoitelimme paljon myös istuen paikalla oloa. Pieni päästäinen on kerrassaan maailman mestari ennakoinnissa. Mulla ei riitä mielikuvitus näiden emäntää liian hyvin lukevien karvakorvien kanssa. Ryhmäliikkeenä oli kohtaamisia. Yo-Yo oli irti kaikessa ja pysyi seuraamassa hienosti. Nano teki töitä hienosti Timon kanssa. Mukavat, mutta pitkät treenit.

Naapuriapua 17.2.2013

Timo lähti tänään koti Savonlinnaa uimaan kisoihin aikaisin aamulla. Minulle jäi koiruudet hoidettavaksi, mutta edessä oli pienoinen ongelma. Nilkka on tässä kipeytynyt sen verran kovasti, ettei kunnon lenkkiä voi ihan tosissaan ajatella. Onneksi hätä keinot keksii! Riitalta lupa napata kääkät mukaan ja menoksi. Kääkkien kanssa minä voin kävellä hitaammin ja lyhemmän matkan, koiruudet juoksentelivat kuitenkin hyvin. Onneksi naapuriapuun voi luottaa ja sain kääkät lainaan.

Helmi valitsi yhdessä vaiheessa väärän moottorikelkkauran ja oli aivan hukassa olevan näköinen:

Minulla oli mukana pari vauhtihirmua.

Lenkin aikana Iiris sai aivan valtavan hepuli ja sen seurauksena Nanokin juoksi täysillä. Tästä vauhti-ilottelusta ei valitettavasti saanut kuvaa.

Pienen levon jälkeen haimme Suvin ja Kiran lenkkikaveriksemme. Poikien mielestä edellisestä lenkistä olikin jo pitkä aika ja ilo lenkille pääsystä oli suuri.

Ooops! Päätön perro?

Lenkin jälkeen pojat pääsivät vanhemmilleni hoitoon minun mennessä töilöihin. Molemmat koirat olivat ilmoittaneet, ettei niitä hoideta riittävästi kotona, rapsuttamisesta puhumattakaan. Äitini ilmaisi asian hyvin kauniisti, molemmat koirat olivat suostuneet hyvin rapsuteltaviksi 🙂

Sekoitusta 16.2.2013

Hyvänen aika! Aamulla seitsemältä on jo ihan valoisaa. Siispä koiruudet potkurin eteen ja eipä muuta kuin vauhdin hurmasta nauttimaan. Luistavalla kelillä oli oikein ilo sytkytellä eteenpäin. Karvaiset kaverit juoksivat innoissaan, joten hikihän siinä tuppasi tulemaan. Minun hiivittyä uimahallille vauvauintia pitämään Timo käytti koiruudet toisella lenkillä. Nyt oli vuorossa hihnalenkki. Iloisesti oli talomme miesjoukko taivaltanut teitä pitkin.

Päivällä kävimme tottistelemassa Sonjan ja vienon kanssa. Yo-Yon kanssa teimme “mahdotonta ennakoida” -treenejä. Kaikkea mahdollista vaikka missä järjestyksessä. Siinäpä oli sekä koiruus että emäntä varpaillaan. Nanon kanssa harjoittelimme erilaisia paineiden sietoja sekä suoraa luoksetuloa ja perusasentoa. Nyt saadut ideat ovat todella hauskan oloisia, näitä on taatusti hauska treenailla.

Potkurointia 15.2.2013

Aamulla Timo kimposi koiruuksien kanssa potkuroimaan minun hävitessä töitä tekemään. Koirat olivat juosseet hyvin ja reippaasti. Olivatpa tavanneet pariskunnan, joilla on ollut partis. Kovin olivat Ukkoa kehuneet komeaksi ja mahtavaksi.

Päivällä venyttelin hieman koiruuksia. Olisin itsekin venytellyt, mutta jotain meni kovasti pieleen. Koirien mielestä ainakin oli kovin epäillyttävää emännän räpiköinti lattialla. Parempi jättää moiset ajatukset kokonaan. Kaipa koirat tietää mikä mulle on parasta.

Illalla innostuin vielä potkuttelemaan koirien kanssa. Mahtavassa säässä oli huippu luisto. Koirat eivät onneksi vedä ollenkaan, joten sain tehdä edes vähän töitä eteenpäin päästäkseni.

Ystävänpäivä 14.2.2013

Kevät tulee sittenkin! Ja päivät pitenevät 🙂 Kahdeksalta on jo aivan ihanan valoisaa, jolloin pystyy jo lenkkeilemään hyvin. Riitan viruessa flunssan kourissa nappasin kääkät poikien seuraksi lenkille mukaan. Eilen oli melkoisen  rankka päivä, joten tänään mentiin vähän helpommalla. Aurattua tietä sekä moottorikelkan uraa pitkin vipelsimme tunnin. Siinäpä koiruudet saivat sopivasti liikuntaa.

Illalla koiruudet saivat ystävänpäivän kunniaksi ensimmäistä kertaa hanhea syödäkseen. Huh, miten vaaleaa ja rasvaisen tuntuista lihaa. Mutta pojat nauttivat kovasti uudesta ruokalajista. Tuota voisi ostaa lisääkin 🙂