Olinpa ilmoittanut kauan, kauan sitten itseni ja Yo-Yon Vappu Alatalon motivointikoulutukseen Kajaaniin. Nappasimme Tarjan mukaan ja muuta kuin Nissanilla Kajaaniin. Ensin oli luento, jossa tunsin pistoja sydämessäni useamman kerran. Teenkö minä noin? Hups! Mitenkäs en ole ajatellut tuota noin? Apua, tuohan sopii treenikaveriin. Huh! Ajateltavaa sai roppakaupalla.
Käytännön treeneistä Yo-Yo oli ensimmäinen koiruus. Ajatuksena oli räjähtävän toiminnan viimeistely koiruudessa. Ensin leikimme kovalla vauhdilla yhteisjuoksuleikkiä. Johan lähti partaisesta vauhtia. Lisäksi otimme muutaman kerran pentuluoksetuloa. Ennen Vapulle jättämistä sanoin Yo-Yon oleva niin herrasmies, ettei se rimpuile pannassa. Sain hieman epäileviä katseita itseeni. Ukko Vapulle käteen ja minä juoksemaan karkuun. Vähän ajan kuluttua Ukko sai minut kiinni ja lelu lensi palkaksi. Vappu käveli perässämmeja totesi vain: “Hän on todella herrasmies!” Jep, eipä ollut vetänyt mutta silmistä oli halu päästä liikkeelle paistanut. Ja vauhti oli niin nopeaa, että Ukko selvästi patouttaa itseään. Mutta ihanainen koiruuteni ei vedä eikä riehu kiinni pidettäessä. Aivan huippua! Lisäksi Vappu totesi, että Yo-Yon liike on erittäin hyvää, nopeaa ja sulavaa noin suureksi koiruudeksi. Ja tuokos lämmitti mieltä 😀 Lisäksi opin, ettei reilu emäntä tee koiruudelle valeheittoja, vaan lelu todella lentää joka kerta.
Lopun ajan Yo-Yo makaili kaikessa rauhassa häkissään. On se vaan loistavan rento koiruus! Saatoin “vahingossa” ostaa pojille uudet pitkät hihnat. 3m kankainen, tahmainen hihna molemmille pojille oli liian suuri houkutus. Niinpä Nano sai vaalean sininsen ja Yo-Yo vihreän uuden hihnan.
Kotona Nano oli hoitanut Timoa ihan työkseen. Kunnon metsäautotielenkki oli virkistänyt aamusella. Lisäksi Kira oli käynyt kyläilemässä Nanon ilona. Koiruudet olivat saaneet matot kurttuun ja tavaroita sekaisin vanhempieni luona. Kira oli jo mennyt välillä lepäämään, mutta Nano oli houkutellut jatkamaan leikkiä.
Kirjoitettu 31.03.2013 klo 22:32, viimeksi päivitetty
31.03.2013 klo 22:32.
Pienoinen lepopäivä koiruuksilla tänään. Timo käytti koiruudet maston luona juoksemassa minun lipuessa lainehilla vauvauinnissa. Koiruuksilla oli jälleen kerran ollut kunnon vauhti päällä. Eiliset jäljet varmaan haisivat kovin. Pikkuista vajaa tunnin olivat urheasti juoksennelleet. Näin minä sain lepopäivän koivelle lenkkeilystä.
Kirjoitettu 31.03.2013 klo , viimeksi päivitetty
31.03.2013 klo 21:32.
Koiruudet saivat tänään laatulenkkeilyn tyttölöiden kanssa. Kira ja Hilla olivat kanssamme lenkillä. Sheltit päättivät yhteistuumin pistää Kira-perrosen kuriin. Yhteisvoimin ne jallitti ja höykytti porukan pienintä ihan “olan takaa”. Yo-Yo päätti ottaa vahdin ja järjestyksen vartijan roolin.
Meillä oli iltapäivällä Aktiivikoirien hallituksen sekä kisatoimikunnan kokous. Koiruuksilla oli onnenpäivät. Monta aktiivista ja mukavaa kättä rapsuttelemassa vain ja ainoastaan heitä 😀
Kirjoitettu 29.03.2013 klo 22:46, viimeksi päivitetty
29.03.2013 klo 22:46.
Timo käytti koiruudet jälleen uuden tapansa mukaan lenkillä. Lenkki oli tosin hihnassa käytetty, mutta mukavan pitkä ja rauhoittava.
Minä jatkoin lenkkeilyä Elinan ja Hillan liityttyä seuraamme. Kuljimme mukavan rivakasti metsäautotietä pitkin. Hilla-hempsukka ei meinannut uskoa Yo-Yon paimennusta. Kuriton kakara 😀
Illalla oli vielä joukkueen tottistreenit. Nano osasi ensin hypyn, sitten ei enää osannutkaan… Onneksi kadonnut pomppu löytyi vihdoin. Yo-Yo oli aivan älyttömän motivoitunut tekemiseen. Käännökset olivat hyvät ja tiiviit. Olipa mukavaa treenailla!
Kirjoitettu 28.03.2013 klo 22:36, viimeksi päivitetty
28.03.2013 klo 22:36.
Timo käytti koiruudet aamusella ennen töitä pitkällä lenkillä. Pojat juoksivat kovaa irtaallaan pitkin metsiä. Nano oli haistellut kovin jänisten jälkiä, muttei onneksi sen enempää kiinnostu niistä.
Kotona otin pikkuisen tottista poikien kanssa. Nanon kanssa treenasimme ensin hyppyä, joka alkaa jo sujua mukavasti. Lisäksi treenailimme seisomista häiriön alla. Eipä siinäkään mitään suurta ongelmaa ole 😀 Yo-Yon kanssa tein hieman notkeus harjoituksia sekä perusasentoa. Hyvälle näyttää!
Päivällä pääsimme Riitan ja kääkkien kanssa lenkille. Valitsimme helpon maaston jossa koirat voivat kuitenkin viiletellä vapaina. Kääkät tyytyivät oitis Yo-Yon komentoon ja kulkivat kauniisti paikoillaan. Nano viihdytti Iiristä leikkimällä neitosen kanssa.
Kirjoitettu 27.03.2013 klo 22:22, viimeksi päivitetty
27.03.2013 klo 22:22.
Timo käytti koiruudet kunnon lenkillä aamusella. Pitkä, luonnon keskellä tehty lenkki sai koirat iloisiksi. Lisäksi minä käytin lyhyellä lenkillä, tarkoituksena lähinnä ulkoilluttaa nilkkaa.
Illalla oli vielä Aktiivikoirien tottistelut. Nanon kanssa tein ensin hieman ruutua, joka onnistui yllättävän hyvin. Lisäksi muutaman kerran hyppyä, hienosti meni. Muutamat seuraamispätkät ja olikin Yo-Yon vuoro. Yo-Yo ei sitten ihan heti löytänyt ruutua, mutta hetkosen sitä etsittyään löytyihän se 🙂
Yhteisliikkeen aikana otimme paikalla olon. Molemmat koiruudet pysyivät hienosti paikoillaan. Nanokin, jonka tehtävä herkun Nilla kävi nappaamassa omaan suuhunsa. Hauska Nilla 🙂
Kirjoitettu 26.03.2013 klo 20:00, viimeksi päivitetty
26.03.2013 klo 20:00.
Lauantaina oli harvinaisena herkkuna vapaa päivä meillä kummallakin. Siispä pääsimme lähtemään kohti näyttelyä jo hyvissä ajoin. Ajaa hurautimme iloisesti Suonenjoelle ja siellä vietimme rauhallisen päivän. Koiruudet olivat hotellilla kuin kotonaan. Olipas mukavaa jälleen huomata kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä yksilöitä meillä on.
Sunnuntaina hurautimme Rautalammille, kylmään maneesiin. Hyvin kylmään, hevoselle haisevaan sekä erittäin sottaavaan maneesiin. Pohja oli turvetta, joka tarttui joka paikkaan erittäin tehokkaasti. Uh! Koirien puhtaana pitäminen oli erittäin työlästä ja hankalaa.
Nanon kehä oli ensin. Päästäinen esiintyi omalla tavallaan ja mallillaan. Seisoessa häntä heilui paljon. Onneksi keskittymisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta. Aivan ihana tyyppi <3 Irina Polentava arvioi Nanon erittäin hyväksi, jonka pään linjat saisivat olla yhtenevämmät.
Kuva: Sari Aaltonen
Yo-Yon kehää saatiin odotella pitkään, mutta viimein pääsimme rinkiin. Tuomarina oli rodun erikoistuomari, Roon kasvattaja, Lena Danker. Hänen mielestään Yo-Yo on erinomainen koiruus, mutta hän näki myös Ukon hännän. Erityisesti minua ilahdutti arvostelussa maininta kauniista hyvin hoidetusta turkista. Lisäksi juttelin tuomarin kanssa ja hänen mielestään häntään puuttuminen rikkoo Yo-Yon hyvän liikkeen. Lisäksi hän kertoi, että Ukko on hänen mielestään hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa tunsin itseni lähes Euroopan voittajaksi 😀
Nanon kanssa huomasimme kuinka pentusen voi jo jättää näyttelypaikalla irti, eikä päästäinen siitä minnekään häviä 🙂 Aivan huippua! Kotiin päästyämme alkoi hillitön pyykin peseminen ja tavaroiden tuulettaminen, ja sitä riitti useammalle päivälle.
Kirjoitettu 26.03.2013 klo , viimeksi päivitetty
26.03.2013 klo 19:12.
Timo käytti pojat tänään metsälenkillä. Moottorikelkan jälkeä ja pientä polkua oli perheen miehet taivaltaneet. Koirat olivat paljon tyytyväisempiä tällaiseen lenkkeilyyn kuin mihinkään hihnan päässä kulkemiseen.
Päivällä Heli tuli meille hieromaan pojat . Yo-Yolla oli pitkässä selkälihaksessa jumi, joka kuitenkin suli aikas nopeasti sekä hyvin. Nanolla oli muutama pienempi jumi, mutta nekin hoituivat pois helposti. Sai taas olla tosi tyytyväinen koirien käytökseen!
Kirjoitettu 21.03.2013 klo 21:31, viimeksi päivitetty
21.03.2013 klo 21:31.
Timo käytti koiruudet aamusella potkurilla juoksemassa. Tuuli oli viedä koko kolmikon, mutta onneksi pääsivät kotiin. Jäisellä tiellä potkuri oli luistanut hyvin.
Minä kävin poikien kanssa hieman treenailemassa agihallilla. Ensin Yo-Yon kanssa ruutua piiiitkästä aikaa. Sehän onnistui aivan huippu ihanasti 🙂 Lisäksi kokeilin tauon jälkeen alastulokontaktia, sekin sujui. Ihanaa! Nanon kanssa samat harjoitukset. Ruudussa pieni Päästäinen on kerrassaaan taitava, alastuloa täytyy hieman tarkentaa. Yo-Yon kanssa jatkettiin seuraamisesen käännöksiä, joissa itse meinasin seota jalkoihini sekä jääviä. Jäävät olivat erinomaisia 🙂 Nanon kanssa treenailtiin vielä jäävistä istumista sekä maahan menoa. Shelttiläinenhän osasi ne! Aivan huikeeta 😀
Kirjoitettu 20.03.2013 klo 21:19, viimeksi päivitetty
20.03.2013 klo 21:19.
Aivan ihana auringon paiste tänään! Olin jo kaivella potkuria alleni, kun nilkka kehveläinen muistutti olemassa olostaan. Siispä joudui tyytymään vesijuoksuun ja koirilla oli vieläkin tylsempää. Ne reppanat saivat odotella isännän kotiin paluuta. Timo käytti koiruudet potkurilla vauhdittelemassa. Siihen siis loppu koirien tylsyys, ei minun.
Minun nautiskellessa illalla työnteosta, Timo suoristeli Yo-Yon karvoja. On tuo turkki näin talvisin tosi helppo!
Kirjoitettu 19.03.2013 klo 21:41, viimeksi päivitetty
19.03.2013 klo 21:41.