Tottistellen 18.3.2013

Timo vei koiruudet tänään hihnalenkille. Vaihtelua siis hieman käppäilyynkin. Pakkasta oli riittävän paljon päivemmälläkin. -20 astetta saa posket jo mukavasti punoittamaan.

Aktiivikoirien treeneissä ennätin tehdä Nanon kanssa hieman seuraamista. Oma asento on ihan äärettömän tärkeää, helposti saan koko koiruuden ihan väärään kohtaan omalla käytökselläni. Yo-Yon kanssa ei ollut juuri aikaa treenata. Siispä otin Vienon kanssa samaan aikaan seuraamista. On ne vaan kerrassaan huippuja koiruuksia! Kumpikaan ei häiriintynyt toisestaan.

Illalla kävimme vielä juhlimassa äitini syntymäpäivä. Koiruudet nauttivat juhlista täysin rinnoin. Heti kylään päästyään suut täyttyivät herkkutikuilla ja tilanne jatkui leikillä. Jostain kumman syystä naapurissa on paljon paremmat lelut kuin kotona.

Kakaratreenit 17.3.2013

Sunnuntaithan ovat vain ja ainoastaan sitä varten, että voi herätä hyvin aikaisin ja lähteä agihallille koiria treenaamaan? Juuri näinkin teimme. Ja koska yksin treenaaminen on kovin tylsää tuli kavereiksemme Jukka Kiran sekä Elina Hillan kanssa. Minä treenailin Nanon kanssa hieman eteen lähettämistä, missä nappula huomasi uudelleen, että esteiden yli hyppääminen on mukavaa. Lisäksi teimme hieman rauhoittumistreeniä sekä seuraamista. Yo-Yon kanssa teimme hieman jääviä, luoksetulon pysäytystä sekä eteen lähettämistä. Ettäs molemmat koiruudet olivat hyviä! Myös pentuset olivat mukavasti tehtäviensä tasalla. Todella taitavia yksilöitä. Lopuksi otimme joukko paikalla olon, jossa kaikki rauhoittuivat hienosti.

Timo käytti koiruudet lenkillä. Potkurilenkillä oli vastaan tullut Esa-setä sekä naapurin isäntä koirineen. Eli sosiaaliset tapaamiset olivat mahtuneet vauhdin hurman väliin.

Valtimolla 17.3.2013

Timo nousi koiruuksien kanssa rikollisen aikaisin. Jopa minä olin vielä nukkumassa talon miesväen kadotessa lenkille. Pakkastakin oli epämukavasti reilut -25 astetta. Aikaiseen lenkkeilyyn olin minä syynä, tietenkin. Olin sopinut koiruuksille treenit Valtimolle Annen kanssa.

Omat koiruudet autoon ja hurlumhei kohti Viekiä, jossa mukaamme saimme Jaanan. Ensin oli tarkoitus treenata Yo-Yo ja Minka, mutta Samin työkiireiden vuoksi mukaan hupsahtikin Nano Ukon kaveriksi. Jotenkin mulla oli hieman skeptiset ajatukset Nanon taidoista.

Ensimmäinen kierros meni hieman harakoille Nanon kanssa. Minä sähläsin ja samalla myös Nano sähläsi. Jotain pientä saimme kuitenkin aikaiseksi. Yo-Yon kanssa teimme käännöksiä. Nyt täytyy tarkkailla omia jalkoja, ennen kaikkea vasenta räpylääni.

Toisella kierroksella Nanon kanssa teimme ihan ensimmäistä kertaa toko hyppyä. Nanotinhan pomppasi reippaasti yli, minun pitää muistaa tarkastella etäisyys esteeseen sekä käyttää kosketusalustaa tarvittaessa. Lisäksi teimme ansiokkaasti ruutua. Jatkossa lähetyksiä eri suunnista ja naksuttelua sekä muutenkin kuin perusasennosta lähetyksiä. Yo-Yon kanssa totesimme, ettei hypyssä ole ongelmia. Yleinen ohje koko päivästä oli, että minun vartalon asento on mahdottoman vino ja käyrä. Siispä siihen huomiota jatkossa. Lisäksi kävimme läpi mistä kaikesta koiraa voi palkata, ne pienet osat isoissa liikkeissä…

Viimeisellä kierroksella otin Nanon kanssa seuraamista, jossa rauhallinen jutustelu ja kehuminen olivat tehokkaita ja toimivia asioita. Paikalla olossa jätin ohjeen mukaan Nanolle pienen tehtävän, jonka avulla Nanon oli todella helpompaa pysyä paikallaan. Jopa niin, että Anne käveli päästäisen ylitse sekä kävi viereen makaamaan! Mie olin niiiiiin ylpee pienestä sheltin poikasestani. Yo-Yon kanssa totesimme, että seuraamista takaperin voisi koeilla seinän vieressä. Lisäksi keskitymme nyt perusasentoon tulemiseen 🙂

Iltapäivällä meille tuli Hilla Elinan ja Mikan kanssa käymään. Neitosen näkeminen saa aina hyvälle tuulelle. Viattomasti neitonen kävelee poikien yli ja pussailee ne ohi kulkiessaan. On se vaan hauska yksilö 🙂

Poispäinkääntöä 15.3.2013

Jos ei eilen nilkan kanssa voinut lenkkeillä, tänään se oli jo täysin mahdotonta. Onneksi on tuo isäntä, joka uhrautui kamalassa pakkasessa ja suuntasi nenänsä ulos koiruuksien kanssa pakkasta uhmaten. Koiruudet katsovat minua nyt hieman karsastellen, kyynärsauvojen kanssa riehuminen ei vissiin ole kaikista vakuuttavinta toimintaa.

Illalla kävimme agihallilla. Otin molempien kanssa eteen lähettämistä muutaman kerran sekä katselin alkeiskurssin etenemistä. Lisäksi jäimme vähäksi aikaa katselemaan kuinka meidän treenit sujuisi. No, enhän mie malttanut olla osallistumatta… Onneksi aiheena oli poispäinkääntö. Siinä sai seistä töjöttää ihan rauhassa paikoillaan, joten ei hullumpaa. Yo-Yo teki omaan tapaansa rauhallisesti käännöksen, mutta millaisen käännöksen!!! Se oli teknisesti täydellinen ja niin virtaviivainen kuin vain olla ja voi! Mahtavaa. Nano taas oli jotenkin aivan hämmentynyt tilanteesta ja yritti väittää, ettei ole koskaan ikinä milloinkaan hypännyt. Siinäpä opetimme pikaisesti hyppyä. Voi itku! varmaan mun jäykkä vartalokin oli yksi syy Nanon pöllöilyyn. Onneksi pentunen sai tehtyä muutaman oikeanlaisen pompun aikaiseksi.

Pikku porukka 14.3.2013

Jalan varominen jatkui sitten tänäänkin. Timo käytti koiruudet potkurilenkillä aikaisin, aikaisin aamulla. Koiruudet olivat olleet hyvin vauhdikkaita ja iloisia liikunnan huumasta.

Illalla menimme tokon joukkuetreeneihin. Treenipaikkana saamme, tälläkin porukalla, käyttää Mustan Koiran takatilaa. Aivan huippua! Nanon kanssa treenasimme perusasentoa, seuraamista, sekä liikkeestä maahan menemistä. Pitkällinen työskentely oikeanlaisen asenteen ja tekemisen suhteen on tuottanut hedelmää. Nano on vaan niin ihana!

Yo-Yon kanssa treenasimme käännöksiä sekä peruuttamista. Sitten se kävi… Olin leikittämässä Ukkoa ja vetämässä sitä jalkojen välistä. Otin pienoisen sivuaskeleen ja jalassa tuntui ikävää kipua ulkokierteen avustuksella. Mutta mikään kipu ei ole syy lopettaa treenaamista, joten eteenpäin sanoi mummo hangessa. Lisää Yo-Yon kanssa riekkumista ja pieni ansaittu tauko. Joukkopaikallaolossa olin eteisessä molempien koiruuksien näkymättömissä. Molemmat pysyivät oman taidon mukaisesti taitavasti paikoillaan. Yo-Yo ei todellakaan noussut mistään, Nano nousi kahdesti Minkan lähdettyä hieman jaloittelemaan kovemmalla vauhdilla ympäri huonetta 🙂 Toisella kierroksella jalka meinasi jo sanoa irti yhteistyösopimuksen. Siispä otin Nanon kanssa vain muutaman noudon alkeisjutun ja Yo-Yolle parit hypyt sekä kaukokäskyt.

Illalla oli jo pakko käydä tohtoristädille kaunista räpylää näyttämässä. Kyynärsauvoilla kinkutin sitten kotiin Suvin iloisella avustuksella. Ettäs ihmisen pitääkin nautiskella “kosto-on-suloista”-tilanteesta.

Mökkeilemässä 12.3.2013

Tänään Timo vei koiruuet mökkitielle lenkkeilemään. Aurattua tietä pitkin oli ollut hyvä liikkua. Mökillä kolmikko oli päättänyt käväistä jäälläkin. Rannassa oli ollut mukavasti lunta, joten rämpimistäkin olivat saaneet harrastaa. Valitettavasti jäälle on noussut vettä, joten hyvin pitkään jäällä likkuuminen ei ollut järkevää.

Päivällä meille tuli poikien iloksi käymään Vappu ja Dani. Ikäväkyllä Vapun juoksut ovat niin lähellä, ettei olo ollut kovinkaan mukavaa kenellekään. Mutta kaikki hyvin ja Anskun kanssa saimme jälleen nauraa paljon.

Tottistellen 11.3.2013

Pakko se on nyt uskoa…. Minun nilkalla ei lenkkeillä vähään aikaan. Ei olisi kannattanut mennä salille hyppelehtimään. Mutta eipäs hätää! Isäntä lähti reippaasti koiruuksien kanssa potkurilla potkuttelemaan. Liukkaalla kelillä vauhti oli ollut mukavan kovaa. Vastaan oli tullut useita koiruuksia, mutta niistä välittämättä matka oli jatkunut.

Illalla oli tottistelut Mustassa Koirassa.  Ensin töihin pääsi tättähäärä Nanotin. Harjoittelimme perusasentoa sekä seuraamista. Ihanainen trikkimme on edistynyt huikeasti 🙂 Lisäksi muutama nouto agilitymunalla. Jihaa! Sehän onnistui hienosti. Yo-Yon kanssa teimme seuraamista peruuttamalla. Siinä haasteena on minun villisti heiluvat kädet. Lisäksi hieman paikoillaan kääntymisiä sekä riekkumista ja riehumista. Yhteisliikkeessä otimme ensin paikallaan oloa, josta molemmat koirat selvisivät hienosti. Ohituksissa Timo oli Nanon kanssa, minä Yo-Yon. Ukko oli minulla irti seuraamisessa ja hienosti sujui 🙂 Hyvä päivä!

Hilla-hoitolainen 9.-10.3.2013

Lauantaina saimme hoitoomme Hilla neitosen. Pojat olivat erittäin tyytyväisiä neitosen meille tulemisesta. Timo käytti koiruudet lenkillä minun liotessa uimahallilla vedessä. Kolmen koiruuden kuljettaminen hihnassa on aikas mukavaaa, Hillakin pärjäs lenkillä melkoisen mukavasti.

Minä käytin päivällä kolmikon metsäilemässä. Täytynee todeta, että vauhtia riitti kiitettävästi. Varsinkin sheltit hepuloivat juoksivat kovaa.

Pojat viihdyttivät kiltisti neitosta välillä. Nano koulutti kuinka lelua voidaan vetää ja Yo-Yo juoksutti shelttejä lelun saalistuksella. Yöllä neitonen oli hyvin rauhallinen, liekkö nukkumapaikalla ollut jotain tekemistä tämän kanssa. Pieni blondi oli löytynyt keskellä yötä Timon vierestä pitkin pituuttaan nukkumasta.

Aamulla käytiin vanhemmillani kylässä. Hillakin oppi, että siellä on herkkutikkitarjoilut. Minä suuntasin koiruuksien kanssa seuraavaksi metsälenkille. Hmmm… Eipä oikein onnistunut kipeällä nilkalla lenkkeily 🙁 Siispä kotiin ja pyyntö, että Timo käyttäisi koiruudet kävelyllä.

Hilla oli erittäin tyytyväinen Mikan ja Elinan tultua meille neitosta hakemaan. Nano ei ollut aivan varma oliko Mika oikeilla asioilla liikenteessä, mutta antoi tyttösen kotiinsa kuitenkin. Onpas meillä nyt melkoisen hiljaista. No, jaa… just alkoi kamala leikkihetki ja taistelu pallosta.

Treenilöitä 8.3.2013

Riitan ja kääkkien kanssa suuntasimme lenkille. Eipä päästy pitkälle, kun vastaan käveli epäsosiaalinen ihminen joka ilmoitti, ettei täällä koiruuksia kaivata. No, jooo…. Olihan meillä koiruudet irti… Paikan vaihto ja paremmalla onnella uuteen paikkaan. Näin talvella näitä lenkkeilypaikkoja ei vain ole trhan paljon muutenkaan, saati jos meitä hätyytellään pois. No, toisessa paikassa koiruudet saivat juosta kaikessa rauhassa.

Illalla meillä oli agilitytreenit. Aiheena oli saksalainen niisto, tai jotain sinnepäin. Yo-Yon kanssa sain tehtävät tehtyä kivasti, mutta Nanon kanssa meillä on vielä hieman harjoiteltavaa. Huh,huh!

Hilla 7.3.2013

Hilla-neitonen tuli meille päiväksi hoitoon. Hetkosen toisiamme ihmeteltyämme lähdimme koko perhe Hillalla vahvistettuna lähipellolle lenkkeilemään. Sheltit mennä viilettivät hangen päällä, pienen lumikerroksen tuodessa haastetta lenkkeilyyn. Toista oli meillä muilla. Minulla ja Timolla lumikengät kantoivat välillä, välillä ei. Yo-Yokin pääsi muutaman askeleen lumenpinnalla, mutta suurimmaksi osaksi matkasta Ukko kahlasi puolen metrin syvyisessä hangessa. Kunnon lihastreeni jälleen siis.

Kotosalla Hilla kuljetteli vesikuppia paikasta toiseen, varasti Nanolta muutaman lelun ja kävi kävelyllä Yo-Yon selän päällä. Hetkosen päästä kaikki kolme koiruutta makasivat pitkin pituuttaan lattialla.

Vielä ennen Hillan kotiutumista kävimme potkuttelemassa pikkuisen lenkin. Tai siis minä potkuttelin potkurilla ja koiruudet juoksivat mukana. Hillaa häiritsi hieman poikien hihnat, mutta muuten pärjäsimme hienosti lenkillä. Kuljmme hieman hitaammin kuin normaalisti, olihan mukanamme prinsessainen.

Illalla Timo toi kotiin pari uutta mattoa makuuhuoneeseen. Nanon mielestä molemmat matot olivat hänelle. Niiden päälle piti lävähtää heti nukkumaan 🙂