Pieni Ritojärvi 23.6.2013
Tänään saimme lähes ennätyksen Nissanin täytöllä. Autoon mahtui Ansku, Suvi ja Jukka sekä Vappu, Dani ja Kira minun sekä koiruuksien kanssa. Siis neljä ihmistä sekä kuusi koiraa, jotka olivat melkoisen isoja jopa. Mutta hyvin mahduttiin 🙂
Aivan alkumatkasta koirat väittivät, etteivät ole koskaan päässeet minnekään. Hmmm… Miten mulla on erilainen mielikuva?
Pian meno rauhoittui ja jokainen löysi paikkansa jonossa. Dani päätti pysyä viimeisenä tarkastellen, ettei kukaan eksy.
Puu väärinpäin? Aivan kuin juuret olisivat ylöspäin 😀
Nuotion sytyttämisessä oli enemmän kuin vähän haastetta. Suvi ja Jukka taistelivat märkien puiden kanssa urheasti ja saimme lopulta lämmintä ruokaa syötäväksemme.
Kira teki itselleen lätäkön kaatamalla kupin. Ja siinä piti tietenkin lepäillä maaten. Minun koiruudet olivat laavun sisällä suojassa tulelta, en halunnut koiruuksien polttavan karvojaan.
Kiralla oli myös erittäin kova kiire.
Lopputuloksena oli hyvin, hyvin likainen perron poikanen.
Vappu todettiin Suvia nopeammaksi. Makkaran palanen upposin collien suuhun, ennenkuin Suvi ennätti suojella omaansa. Onneksi makkaroita oli riittävästi, joten ei meille nälkä jäänyt 🙂 Aikas taitavia ruuan pyytäjiä nää colliet!
Pojat makailivat kiltisti laavulla.
Kira odotteli kauempana ihmisten syödessä. Perronen meinasi masentua moisesta kohtelusta.
Loppumatka tuntui taittuvan liiankin nopeasti. No, onneksi koirat olivat saaneet liikkua tarpeekseen.
Kotiin päästyämme Nano alkoi leikittämään kavereitaan. Kaverit olivat tosin sen verran hyytyneitä lenkeistä, ettei niistä juuri vastustusta ollut. Kira sentään alussa oli juonessa mukana.
Illalla pesaisimme vielä Savannan. Kuningatarhan lähtee huomenna kotiinsa, joten pitihän meidän rouva saada siedettävään kuntoon. Ja aikas hieno rouvsta tulikin 🙂