Shelttileiri 27.-28.7.2013

Aamulla aikaisin oli vuorossa Nissanin pakkaaminen ja kaasuttelu kohti Kaavia ja shelttileiriä. Yo-Yo jäi kotiin Timon kanssa, joten minä pidin laatuaikaa Nanon kanssa. Mukaamme saimme Riitan ja Nillan. Olipa ihanaa ajella toimintakeskuksen pihaan, jossa vilisi vaikka minkä näköisiä shelttejä. Leiri painottui näyttelyhin, joten sinne sain paljon vinkkejä ja ohjeita. Nano pääsi ammattilaistrimmareitten käsiin siistittäväksi. Joskus sitä vaan pääsee paljon helpommalla: ) Lisäksi treenailimme liikkumista kehässä ja seisomista kauniina.

Erittäin helteinen sää sai varsinkin ihmiset ryytymään ja hyytymään 🙂 Nano jaksoi kuitenkin erinomaisesti olla huumori mielellä vaikka vastaan tuli millaisia tyyppejä. Muutamat urokset tulivat hieman haastamaan Nappulaa. Silloin Nano seisoi jääräpäisesti paikoillaan luovuttamatta senttiäkään, mutta käänsi pään pois haluamatta suoraan konfliktia. Kaikki yksilöt eivät tyytyneet tähän, joten joudun hieman hätyyttelemään yi-innokkaita kauemmas. Sunnuntaina oli mukava ja rento mätsäri, jossa Nano sai punaisen nauhan, tullen seitsemänneksi. Hauskaa meillä oli. Niin ja Nilla tuli punaisten toiseksi. Onnea!

Majoitus oli mökeissä, jotka olivat ihan rittävän kokoiset. Riitan ja Nillan kanssa asustaminen oli huipun helppoa ja mukavaa. Koirat sekä emännät tulivat hyvin toimeen keskenään, joten yhteiskämppääminen oli vaivatonta sekä todella hauskaa. Koiruudet nukkuivat pitkin pituuttaan kumpi missäkin yöllä, joten mitään ylimääräistä häiriötä ei ollut. Lisäksi Riitan ja Nillan kanssa oli mukavaa käydä aamuin illoin reippaalla lenkillä vähän jaloittelemassa sekä koirat saivat huokaista keskenään. Aivan ihaa ja rentouttava lomaviikonloppu!

Vepeilemässä 26.7.2013

Viimme kesän Nanon olkavamma on tehnyt meistä varmaan neuroottisi? No, ehkä ammumme kärpästä hirvipyssyllä. Varovaisuutta noudattelemme Yo-Yon kanssa ja Ukko saa levätä. Siispä aamulla kävimme vain lyhyet hihnakävelyt. Koirat tosin olisivat olleet valmiita pidemmällekin, samoin minä. Kuvissa Yo-Yon nukkuma-asentoa…

Illalla Nano pääsi vepeilemään. meidän pieni tättähäärä pomppasi hienosti veneeseen ja oli siellä ihan mukavan rauhallisesti. Pyydettynä pieni päästäinen pomppasi reippaasti veneestä ja ui suorinta tietä rantaa kohti.

Seuraavana vuorossa olikin veneessä kauniisti olemisharjoitus. Nanotin istui paikoillaan hienosti Samin soudellessa. Tää on niitä perus, perus, perus asioita, joihin haluamme kiinnittää paljon huomiota treenatessamme. Koiran oikeaan käytökseen.

Lopuksi treenailimme vielä viemistä. Tää ei ollut tänään Nanon laji. Saimme aikaiseksi yhden hyvin pienen viennin, mutta jotain kuitenkin!

Paimennellen 25.7.2013

Aamulla pikalenkin jälkeen pomppasimme koko perheen voimin Nissaniin ja huristimme kohti Valtimoa ja Elinan reippaita lampaita. Jonkun 50km ajettuani huomasin kauhukseni, että kamera jäi seistä tököttämään keittiön pöydälle. Argh! Molemmat pojat pääsivät töihin pellolle, tänään emme edes ajatelleet menevämme harjoitusaitaukseen. Alun tahmeuden jälkeen saimme kuljetukset toimimaan kivasti. Molempien koiruuksien kanssa minun täytyy kiinnittää erittäin paljon huomiota omaan äänen käyttöön. Koirathan osaa, kunpa minä en pilaisi niiden treenejä. Mutta siis: molemmat koirat saivat lampaat liikkumaan toivottuun suuntaan toivotulla nopeudella. Olipas mukavaa!

Yo-Yo on ontunut ihan vähän välillä oikeaa oikeaa jalkaansa, joten nyt on edessä kävelykuuri. Elikkä Ukko joutui jäämään kotiin minun ja Nanon lähtiessä agilityilemaan. Olipa mukavaa pitää Nanon kanssa laatuaikaa kahdestaan. Nanotin oli jälleen erittäin pätevä pieni aksakoiruus. Toinen osasi tehdä rataa todella hienosti 🙂 Emäntä taisi jälleen kerran olla jarruna milloin tömistelle, milloin ohjaten väärällä kädellä. No, oppia ikä kaikki 🙂 harjoitellaan vain lisää.

Juoksee perhosten kanssa 24.7.2013

Koska Timon valkoinen ratsu (= Focus the autonen) oli korjattavana vielä, olimme yhteiskyyditysten varassa.  Minulla oli suunnitelmassa käydä juoksemassa poikien kanssa kumpuilevassa maastossa ja Timon suunnitelmat suuntautuivat mökille puutöitä tekemään. Siispä yhdistimme aatokset ja pakkaannuimme koko perheen voimin autoon ja lähdimme mökille. Minun ja poikien pintellessä lenkillä Timo antoi sirkkelin laulaa ja pätki puita aktiivisesti.

Minulla ja pojilla lenkki sujui mukavasti. Menomatkalla oli tahtina kevyttä hölkkää. Tiellä oli todella paljon perhosia ja niiden kanssa saimme liidellä tietä pitkin. Tulomatkan juoksimme minkä jalat kantoivat, tai ainakin melkein. Jossain vaiheessa huomasin, kuinka eilisen treeni painoi vielä jonkin verran jaloissa. Mutta olin erittäin ylpeä meistä kaikista, saimme juostua erittäin hyvän lenkin.

Päivällä treenasimme viemistä Nanon kanssa. Nanolle on postin kantaminen mukavaa touhua, joten mainosten taittelu sheltin suuhun oli päivän teemana. Nano veikin hienosti lehtiset Timolle, kunhan matkan varrelle ei osunut Yo-Yoa. Jos Yo-Yo meni liian lähelle, sille piti jäädä lällättelemään ja elvistelmään… Silloin vieminen ei ollut aivan suoraa, vaan lievästi ilmaistuna mutkittelevaa 🙂

Nukkujia 23.7.2013

Koska eilen emme päässeet juoksemaan, tänään aamulla toteutimme sen. Menimme metsäautotielle, joten koirat saivat juosta vapaina kaverinani. Yritin suunnitella lenkkiä sopivaksi, mutta kehvela sentään, mun matka-arviot heittivät jälleen aika paljon 😀 Mutta eipä haittaa, lenkki tuli tehtyä tarpeeksi pitkänä. Alkumatkan menimme kevyesti hölkäten, loppumatkan juoksimme melkoisen vauhdikkaasti. Mukavaa oli ja hiki lensi 🙂

Illalla Marjo ja Lasse tulivat käymään meillä Anillan ja Martan kanssa. Tyttöjä ensin hieman jännitti, mutta pian turhat jännitykset jäivät. Toisiinsa tutustuttuaan koirat eivät jaksaneet toisiinsa kiinnittää huomiota. Koko porukka lojui lattialla ja veteli unia, joten hyvin tylsä talo meikäläisillä.

Tässäpä muutama viikon aikana kuvattu kuva, kiitos isä kameran lainasta:

Nanotin <3

Mökillä

Metsässä

Taistelu mustikoista

Kivellä

Ryhmä Rämä

Haapsalu

Tuomari:  Avi Marshak, Israel

Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, RYP3 => EESTIN VALIO


Minsk 2.6.2013

Tuomari: Sergey Maley, Ukraina

Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, CACIB sekä RYP2


Minsk 1.6.2013

Tuomari: Charlotte Höier, Tanska

Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, CACIB=> VALKOVENÄJÄN VALIO


Lenkillä 22.7.2013

Aamulla sinkosimme koiruuksien kanssa lenkille. Mukaan saimme Riitan kääkkien kanssa. Tänään Iiris joutui autossa arestiin Riitan jalkotilaan, pieni musta muistaa aina kiljua melkoisesti autossa. Tänään ajomatkat tuntuivat aivan epätodellisen hiljaisille.Koiruudet hölkyttelivät iloisina ympärillämme vilpoisessa säässä.

Illalla ei ollutkaan tottistelua helteen vuoksi 🙁 Ja itseasiassa illalla ukkostikin sen verran, ettei olisi treenamminen järkevää ollut. Timo punnitsi koiruudet vielä: Yo-Yo painaa tasan 28kg ja Nano 10.1kg. yo.Yo on hyvin timmissä kunnossa, Nanolta voisi pudottaa tuon 0.1kg. Laihikselle joutuu emännän kaveriksi 😀

Mustikkarosmo ja loiskautus 21.7.2013

Aamusella pomppasimme Riitan ja kääkkien kanssa metsään lenkkeilemään. Tunnin verran harhailimme vaihtelevassa maastossa. Riitta yritti nautiskella mustikoista nappaamalla niitä suuhun, mutta Nano oli valoakin nopeampi ja syöksyi  samaan varpuun maiskuttelemaan marjoja. Otin kuviakin todisteeksi, mutta meillä ei ole kameraan sopivaa piuhaa… Täytyy hakea sellainenkin isältä meille hoitoon, ihan kuten kamerakin on.

Päivällä pääsimme piiiiitkästä aikaa vepetreeneihin. Ihan ensimmäisenä on pakko huomauttaa, etten eksynyt kertaakaan rantaa ajaessani. Ja tää oli varmaan ensimmäinen kerta 😀 Ensin oli pieni uintitesti. Heittelin Yo-Yolle muutaman lyhyemmän heiton dummya ja sitten Ukko saikin mennä syvemmälle. Koska ranta on veden vähyyden vuoksi hyvin matala, Yo-Yo käveli hyvin arvokkaasti esineelle, otti sen suuhun ja tallusteli rantaan turhia höyryämättä. Hitsi, että oli huvittavan näköistä höpelönä laukanneiden noutajien jälkeen! Nanohan ei testiin osallistunut. Siinä olisi voinut päästäisen varpaat kastua!

Seuraavana oli veneessä olo harjoitus. Yo-Yo meni hienosti veneeseen istumaan ja istui siinä kuin tatti. Aivan täydellisesti! Ukko odotti Samin soutavan ja oli vain paikoillaan. Mahtavaa käytöstä veneessä. Veneestä hyppy oli jo hieman haastavampaa. Siinä tuli jälleen herrasmieskoiran haasteet esiin, kukas nyt veneestä noin vain pois tulisi? Minun kovin kannustaessa ja Samin liikauttaessa takamusta, Ukko laskeutui arvokkaasti veneestä ja tuli luokseni. Vähänkös olin ylpee karvaisesta kaveristani. Nanokin pomppasi hienosti veneeseen. Annoin Samille muutaman makupala kaiken varalle veneeseen ja hienostihan Nanotin veneessä makupaloja kerjäsi 😀 Hyppyä Nanotin arveli melkoisen pitkään. Pieni avustus ja Päästäinen pääsi uimaan rantaan. Teimme harjoituksen uudelleen ja lopputuloksena oli itsenäisesti veneestä pois tuleva suuri ja mahtava sheltti! Aivan mahtavaa! Treenit oli erittäin mukavat ja jäi hillitön halu päästä uudelleen treenaamaan.

Illalla kotona oli vielä edessä se yksi juttu, Yo-Yon pesu. Siinäpä sitä olikin meille ihan riittäävästi tekemistä koko illaksi. Mutta nyt meillä on kaunis, puhdas ja takuton koiruus. Tai oikeastaan kaksi koiruutta. Nanohan sulloutui hoidettavaksi sekin, häntä kun ei koskaan hoideta omasta mielestään ainakaan.