Kumpulan karvaiset kaverit

Nanon juhlalenkki 21.8.2013

Paljon onnea Nano!!! Meidän Nappula on jo kolme vuotta vanha ihana, rakas tättähäärä. Siispä tälle päivälle oli keksitty koiramaista tekemistä.

Aamun varhainen aika on aina parasta aikaa 🙂 Siispä Riitta, kääkät sekä pojat Nissaniin kello kuusi ja nenä kohti Patvinsuota. Riitta oli bongannut meille uuden vaellusreitin ja sitähän mentiin sitten katsomaan ja kokeilemaan. Meillä oli mukana kerrassaan kamalan pieni ja epätarkka kartta, joten parkkipaikan löytämisessä oli haasteita. Ja täytyypä nyt jo sanoa, ettei kartasta juurikaan apua ollut reitin varrellakaan 🙂

Aivan ihanassa säässä pääsimme tallustelemaan. Sumu oli aivan ihana näköistä ja suolla aamun aurinko herätteli luontoa sateettomaan päivään.

Kävelimme rauhalliseen tahtiin, sillä Metsähallituksen mukaan reitti oli 25km pitkä. Todellisuudessa saimme taivaltaa 27,8km, ei hassumpaa 🙂 Minä tietenkin lankesin pitkoksilta ja sukelsin suohon. Onneksi lämmin sää kuivatti pian housujen ja takin lahkeet 🙂

Jonkin aikaa taivallettuamme alkoi kuulua aivan kamalaa jyskettä ja pauketta. Lähistöllä olevalta raajvartioston ammunta-alueelta kuului parin tunnin ajan mahdotonta sarjatulitusta. Että sellaista luonnon rauhaa… Onneksi nuotiopaikalla oli jo ihan hiljaista.

Nuotiopaikalla olleessa lapussa luki, että reitillä ei ole enää huoltoa ja siksi lossi ei ole enää käytössä. Mitäh? Pitääkö meidän kävellä 18km takaisin? Päätimme mennä rohkeasti lossipaikalle ja tarkistaa tilanne. Onneksi lossi oli paikalla ja pääsimme yli pienien vaikeuksien kautta.

Lossijännitksestä selvittyämme tulimme tällaisille merkeille. Ei hyvänen aika!!!!! Ei oo totta! No, yllätys oli melkoinen. Varoituksista huolimatta jatkoimme matkaamme ja pääsimme ampuma-alueen läpi  ja turvallisesti Nissanin syleilyyn 🙂

Illalla Nanolla kävi vielä synttärivieraita. Nappula sai uuden hienon lelun lahjaksi ja sillähän täytyi leikkiä villisti. Jihaa!

Nano ja Jolie

Nanon luona käväisi aivan ihana Jolie, Bluemeadow’s Redorn Sign. Todella kaunis merle narttu, jolla on reipas ja ihana luonne. Neitonen ja Nano löysivät toisensa shelttileirillä ja nyt on astutus tapahtunut. Peukalot ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuu hyvin.

Jälkeläisiä!

Yo-Yon poikaset täyttivät siis jo jokin aika sitten kaksi vuotta!

Retu ihanainen näyttää tältä:

Ja Puppe tältä:

Aivan ihania poikia molemmat! Paljon kiitoksia Sannalle ja Tiinalle kuvista!

Lisäksi Austraaliassa on Tiplu ja hänen 12 poikastaan. Pentusista muutama kuva:

Aika rientää

Huh hei! Kylläpäs päivät ovat viuhahdelleet todella nopeasti eteenpäin! Mie oon tippunut aivan kartalta 🙂 No, koirat ovat saaneet kokea paljon tänäkin aikana, aikas ihaniakin asioita. Yo-Yosta on tullut ukki, kamalaa! Ja Nanosta on tulossa toivottavasti isä, mahtavaa!

Lihashuollosta olemme pitäneet huolta tavalliseen tapaan, kaikki hyvin tällä rintamalla 🙂

Joensuun näyttelyssä lauantai meni vähän harakoille ihan minusta johtuvista syistä. Nano eh ja Yo-Yo eri 4, sa. Sunnuntaina tilanne oli taas normaali, joten Nano eri ja Yo-Yo eri2 sa, pu3 🙂  Mukavasti meni siis! Niin ja se suuri uutinen: Yo-Yo on jo vaarikoira! Austraalian poika Tiplu on saanut kahdet pentueet ja poikasia on jo tusina. Kuinka tää aika voi mennä näin?

Riitta jäi Lieksaan hieman lomailemaan Savannan, Mei Mein sekä Faunin kanssa. Tytöt olivat kuin kotonaan meillä ja Nanon mielestä Savanna on vain niiiiin ihana 😀 Kävimme kiertämässä Pienen Ritojärven. Sydän suli kun katsoi kuinka Yo-Yo ja Fauni mukkuivat laavulla kylki kyljessä Savanna-mamman torkkuessa lähellä.

Tiistaina kävimme Riitan ja kääkkien kanssa metsäilemässä. Siinäpä olikin koiruuksia ihan mukavasti reissusssa mukana.

Olemme käyneet myös juoksemassa erilaisilla alustoilla. Kyllä nää koirat ovat ihania juoksuttajia 🙂