Minsk 2.6.2013
Tuomari: Sergey Maley, Ukraina
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, CACIB sekä RYP2
Minsk 1.6.2013
Tuomari: Charlotte Höier, Tanska
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, CACIB=> VALKOVENÄJÄN VALIO
Lenkillä 22.7.2013
Aamulla sinkosimme koiruuksien kanssa lenkille. Mukaan saimme Riitan kääkkien kanssa. Tänään Iiris joutui autossa arestiin Riitan jalkotilaan, pieni musta muistaa aina kiljua melkoisesti autossa. Tänään ajomatkat tuntuivat aivan epätodellisen hiljaisille.Koiruudet hölkyttelivät iloisina ympärillämme vilpoisessa säässä.
Illalla ei ollutkaan tottistelua helteen vuoksi 🙁 Ja itseasiassa illalla ukkostikin sen verran, ettei olisi treenamminen järkevää ollut. Timo punnitsi koiruudet vielä: Yo-Yo painaa tasan 28kg ja Nano 10.1kg. yo.Yo on hyvin timmissä kunnossa, Nanolta voisi pudottaa tuon 0.1kg. Laihikselle joutuu emännän kaveriksi 😀
Mustikkarosmo ja loiskautus 21.7.2013
Aamusella pomppasimme Riitan ja kääkkien kanssa metsään lenkkeilemään. Tunnin verran harhailimme vaihtelevassa maastossa. Riitta yritti nautiskella mustikoista nappaamalla niitä suuhun, mutta Nano oli valoakin nopeampi ja syöksyi samaan varpuun maiskuttelemaan marjoja. Otin kuviakin todisteeksi, mutta meillä ei ole kameraan sopivaa piuhaa… Täytyy hakea sellainenkin isältä meille hoitoon, ihan kuten kamerakin on.
Päivällä pääsimme piiiiitkästä aikaa vepetreeneihin. Ihan ensimmäisenä on pakko huomauttaa, etten eksynyt kertaakaan rantaa ajaessani. Ja tää oli varmaan ensimmäinen kerta 😀 Ensin oli pieni uintitesti. Heittelin Yo-Yolle muutaman lyhyemmän heiton dummya ja sitten Ukko saikin mennä syvemmälle. Koska ranta on veden vähyyden vuoksi hyvin matala, Yo-Yo käveli hyvin arvokkaasti esineelle, otti sen suuhun ja tallusteli rantaan turhia höyryämättä. Hitsi, että oli huvittavan näköistä höpelönä laukanneiden noutajien jälkeen! Nanohan ei testiin osallistunut. Siinä olisi voinut päästäisen varpaat kastua!
Seuraavana oli veneessä olo harjoitus. Yo-Yo meni hienosti veneeseen istumaan ja istui siinä kuin tatti. Aivan täydellisesti! Ukko odotti Samin soutavan ja oli vain paikoillaan. Mahtavaa käytöstä veneessä. Veneestä hyppy oli jo hieman haastavampaa. Siinä tuli jälleen herrasmieskoiran haasteet esiin, kukas nyt veneestä noin vain pois tulisi? Minun kovin kannustaessa ja Samin liikauttaessa takamusta, Ukko laskeutui arvokkaasti veneestä ja tuli luokseni. Vähänkös olin ylpee karvaisesta kaveristani. Nanokin pomppasi hienosti veneeseen. Annoin Samille muutaman makupala kaiken varalle veneeseen ja hienostihan Nanotin veneessä makupaloja kerjäsi 😀 Hyppyä Nanotin arveli melkoisen pitkään. Pieni avustus ja Päästäinen pääsi uimaan rantaan. Teimme harjoituksen uudelleen ja lopputuloksena oli itsenäisesti veneestä pois tuleva suuri ja mahtava sheltti! Aivan mahtavaa! Treenit oli erittäin mukavat ja jäi hillitön halu päästä uudelleen treenaamaan.
Illalla kotona oli vielä edessä se yksi juttu, Yo-Yon pesu. Siinäpä sitä olikin meille ihan riittäävästi tekemistä koko illaksi. Mutta nyt meillä on kaunis, puhdas ja takuton koiruus. Tai oikeastaan kaksi koiruutta. Nanohan sulloutui hoidettavaksi sekin, häntä kun ei koskaan hoideta omasta mielestään ainakaan.
Hakuilua 20.7.2013
Tänään kävin aamulla lyhyen pyrähdyksen poikien kanssa metsässä. Oli aivan pakko päästä! Kanttarellit nimittäin kutsuivat sen verran voimakkaasti metsikössä. Niinpä luikahdimme metsään ja poimin, Nanon suosiollisella avustuksella, keltaiset herkut talteen.
Pitkästä, pitkästä aikaa pääsimme hakuilemaan. Ensin meidän koirista vuoroon pääsi Nano, jolla oli kolme maalimiestä piilossa. Nano meni erittäin pätevänä ja tärkeänä metsässä ja löysi jokaisen maalimiehen todella hienosti. Lisäksi maalimiehellä käyttäytyminen on parantunut huimasti. Nauratti tosi paljon, kun Nano toisella maalimiehellä otti palkat aivan innoissaan ja kupin ollessa tyhjä huomasi yht äkkiä kuka maalimie oli 😀 Jukka! Nopea lipaisu poskelle kielellä ja erikoishännänheilautus…. Ja sitten taas jatkui matka. On se vaan ihana pieni työmyyrä 😀 Yo-Yokin teki erinomaista työtä. Mikä meinasi suorastaan järkyttää minua, Ukko irtaantui minusta ja kävi pitkän lenkin kiertämässä ilman näköyheyttä minuun. Hienoa! No, ne kaksi maalimiestäkin löytyi hienosti ja toiselle vain tuli ilmaisu. Ilmaisu on sen verran kuuluvaa, että maalimiehen korvat ovat vaarassa.
Illalla menimme vielä käväisemään mökillä. Koirat olivat jälleen haltioituneita saadessaan kirmailla pihalla. Mökillä ollessamme kävin koiriuuksien kanssa pienelllä lenkillä. Noin tunnin kevyen hölkän lenkki piristi kummasti, varsinkin kun sen tarpoi reippaasti pienessä vesisateessa 😀
Pommiin meni 19.7.2013
Niinhän siinä aamusella kävi… Nukkua hurautettiin hieman pommiin… No, onneksi ei ollut mikään kiire minnekään. Silmät auki saatuamme ajatuksissa häivähti miete lähteä lenkille. Siinä samassa taivas aukesi aivan valtoimenaan ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Koska lenkille ei todellakaan ollut pakko lähteä, siirsimme lenkin suosiolla iltaan.
Illalla hurautimme lähimetsään ja kehvelä sentään… Siellä oli jo jonkun auto! Onneksi auto olikin setäni ja tätini, joten koirat voi laskea kaikessa rauhassa irti. Enpä sitten muistanut huudella ja varoitella koiruuksista, vaan varmaan aiheutin jonkinlaisen sydämentoimintatestin. Sekä setä että täti pysyivät hyvin pystyssä koirista huolimatta, joten sydämet ovat kunnossa. Nanon mielestä Vuokko oli ystävällisesti kerännyt paljon mustikoita hänelle sankkoon. Hmmm… Päätin jatkaa reippaasti matkaa ja jättää marjastajat rauhaan. Kävellä humpsuttelimme lepopäivän rauhallisen lenkin, 50min. Minä napsin suuhuni välillä mustikoita, jolloin Nano heti tuli viereeni ja vaati verottajan osuuden. Vähintään puolet siis upposi päästäisen suuhun herkuista. Yo-Yo onneksi osaa etsiä itse syötävät marjat. Pienoinen vesisade ei haitannut ollenkaan, vaan lenkillä oli erittäin mukavaa katsella mitäs kaikkia herkkuja sieltä voisi kerätäkään.
18.7.2013 Lambeja
Aamulla aikaisin kiersin hihnalenkin koiruuksien kanssa. Mistähän se johtuu, että tietä pitkin kävely on tympeää, mutta juoksu paljon mukavampaa? Ihmeellistä 🙂
Pöräytimme Nissanilla Valtimolle Elinan luo hieman lammastelemaan. Harjoitushäkki oli aivan liian pieni Yo-Yon kaltaiselle koiralle. Lammasparat olivat aivan hermostuksissaan. Nano pystyi paljon paremmin pienempänä ja ei niin valtavaa voimaa omaavana toimimaan. Elinan otettua uuhet pois, jäivät vain hieman liian liukkaat karitsat paimennettavaksi. Yo-Yon kanssa harjoittelimme hakukaaria, joissa vielä riittää harjoiteltavaa 🙂 Nanon kanssa pystyimme paimentamaan paljon paremmin, sillä yliliukkaat eläimet eivät paineistuneet päästäisestä samalla tavalla. Hienoja kuljettamisen pätkiä löytyi 🙂 On mulla vaan ihanat koirat <3
Kotiuduttuamme pienoisen levon jälkeen lähdimme reippaasti kevyelle hölkkälenkille. Hienosti jaksoimme kaikki kolme päivän rasituksista huolimatta liikutella raajojamme hieman vajaan tunnin ajan. Minun poistuttua töihin koirat olivat levänneet hyvin tyytyväisen oloisina kotosalla.
Hääpäivä 17.7.2013
Aamusella lähdin koirien kanssa kolmestaa tallustelemaan metsään. Koska eilen oli rankempi lenkkeilypäivä, kävimme tänään vain 40min reippailun. Metsiköstä löytyi mukavan paljon mustikoita, jotka eivät kuitenkaan ole vielä kypsiä. Koiruudet nautiskelivat kiireettömyydestä, samoin minä 🙂 Valitettavasti huomasin myös useita keltaisia lehtiä koivuissa, joten syksy vissiin alkaa hiipimään luoksemme.
Tänään on siis koirien henkilökunnan hääpäivä, 14. järjestyksessään. Siispä karkasimme isännän kanssa Joensuuhun hieman juhlistamaan merkkipäivää. Veimme samalla hieman kovia kokeneen kameramme seppään ehjättäväksi. Toivottavasti siitä vielä saadaan toimiva 🙂 Koirilla ei ollut mitään hätää… Äitini kävi hakemassa pojat hoitoonsa, tai niinkuin sisareni huomatti: sosiaalihuolto pelasti koiruudet 😉 Pojat olivat saaneet heti herkkutikut ja käyneet makoilemaan omille paikoilleen. Niistä ei ole kuulemma ollut minkäänlaista häiriötä koko aikana. Hyvä näin 🙂 Toimme koirille tuliaisina pamppuja Yo-Yon tukkaan sekä ison isohko pallolammas Nanolle. Loppuilta sujuikin mukavasti koirien leikkejä katsellen. Olivat melkoisen tyytyväisiä riittävän isoon leluun 😀
Minskin kuvia :D
Näyttelyn virallisilta sivuilta löytyi ihania kuvia. Lauantailta:
Sunnuntailta:
Ja palkintopallilla 😀
Lenkkejä 16.7.2013
Aamusella pääsimme Riitan ja kääkkien kanssa lenkille. Alkumatkan kuljimme metsäautotietä pitkin melkoista mäkeä kiiveten. Mäen päällä poikkesimme satumetsään. Metsässä koiruudet loikkivat aivan innoissaan ja saivat liikuntaa varmasti riittävästi. Pienen kierron kautta palasimme metsätietä pitkin takaisin autolle. Nano päättii reitin varrella muutaman kerran, että Iiristä leikityttää aivan kamalasti. Eipä siinä Iiriksellä ollut juurikaan sanan valtaa 🙂 Kerrankin minulla tuli katsottua kellosta kuinka pitkään lenkki kesti, 1h25min. Ei hassumpaa 🙂
Illalla nappasin koiruudet mukaan hölkkä/juoksulenkille. Minä olen tässä vähän mietiskellyt, että minun pitäisi saada enemmän vauhtia jalkoihini. Siispä hölkkkäilin alkumatkan ja viimeiset 10min lenkistä juoksin reippaasti kovempaa kuin normaalisti. Jospa sitä nopeutta vähitellen löytyisi enemmän. Koirat pärjäsivät lenkillä erinomaisesti, molemmat juoksivat hienosti. Onneksi hoksasin laittaa nahkahihnat molemmille, jolloin taluttimet pysyivät paremmin juoksuvyössä kuin kevyet kangashihnat.