Tyttölöitä 17.2.2014

Tällä viikolla meillä ei olekaan kummoisesti treenejä. Luulen, että meidän energiatasot eivät ennätä nousta hyvin korkealle tyttösten ollessa meitä viihdyttämässä. Kuinka monta asiaa ehditään tekemäänkään ja sanomaankaan, jos on kuusivuotias neitonen. Heikompaa heikottaa tää meno. Koirat, kuten me ihmisetkin, kuitenkin nautimme kaksosten seurasta. Jokaisella pentusella pitäisi olla tällaiset lainamukulat opettamassa ihmismäisiä asioita.

Timo käytti isot tänään lenkillä minun ollessa töissä. Reitti johon tavallisesti menee sellaiset 35 min, olikin vienyt runsaat 50 min. Koiriin oli taas tarttunut kamalat määrät lunta ja sitten niitä oli irroiteltu….. Hidasta oli ollut. Onneksi olivat kulkeneet kelkkauraa pitkin, metsään ei ole voinut kuvitellakaan menevänsä.

Tytöt päättivät taas sivistää minua illalla. Iida 6v: Liisa! Oletko sinä huomioinut, että Buffon häntä on paremmin kuin Yo-Yolla? Se ei nouse yhtään niin korkealle….. Aino 6v: rotuerot näkyy hyvin korvien asennosta ja niiden koosta. Tiesitkö sen Liisa? Kuunteleppa näitä sitten vakavana, melkoisia totuuden torvia 😉 Tytöistä on aivan ihanaa nukahtaa, kun Nano on sängyssä lähellä pötköttämässä. Ja Nappulahan ei tätä kunniaa pahakseen laita 🙂 Hyvin mielellään korsaa tyttöjen jaloissa.

Illalla kävin vielä Yo-Yon kanssa potkukelkkailemassa. Olipas siinä taas melkoisesti vauhtia! Aivan mahtavaa tuollainen hiljaisuudessa heitetty hikilenkki 🙂

Vauhdikas viikonloppu 14.-16.2.2014

Perjantaina minun livahdettua töihin, livahti Timo isojen koirien kanssa metsään. Kintuissa oli ollut riittävästi vipinää ja tassuissa huisketta.

Päivällä minä pyörähdin pikaisesti agihallilla koiruleiden kanssa. Isojen kanssa tein onnistuneita sylkkäreitä ja Buffon kanssa hyppyä sekä leikkikoulua. Hienosti sujui jokaisella yksilöllä ja hauskaa meillä myös oli. Pikaisen treenaamisen jälkeen loikkasimme metsikköön. Himpura sentään kuinka paljon pentusen liikkuminen on lyhyessä ajassa parantunut.

Illalla käväisin Joensuusta hakemassa Iidan ja Ainon viikoksi hiihtolomaviikkoa Lieksaan viettämään. Voihan Nanotin, joka oli aivan sykkyrällä onnesta nähdessään tytöt! Toki muutkin koiruudet, muuta Nano vain osaa markkinoida itsensä tytöille rapsutettavaksi erinomaisesti.

Lauantaina aamulla Eeva ja Lupa tulivat ilahduttamaan meitä. Nano ja Lupa juoksivat aivan höperöinä metsikössä. Hepulia hepulin perään…

Päivällä meillä oli hakutreenit. Nanolla oli yksi maalimies, joka löytyi vaivattomasti ja helposti. On se vaan melkoinen eläin 🙂 Yo-Yon vuorolle äitini saapui sopivasti tyttöjen kanssa Buffoa tuomaan. Äiti ja Iida piiloon sekä Yo-Yo etsimään. Ukko löysi “kadonneet” tosi helposti. Haukkumaan ei kuitenkaan voinut alkaa, sillä eihän Iidaa voi haukkua! Toisena maalimiehenä oli Suvi putkessa, joka sekin löytyi tosi hienosti ja nyt pystyi jopa haukkumaankin. Buffon treenit eivät sitten menneetkään ihan putkeen. Nyt viisastun virheistä ja teen toisen suunnitelman. Hyvä etsijä siitäkin tulee!

Sunnuntaina meillä oli agilitya vuorossa. Aiheena sivulle irtoaminen, mikä ei suinkaan ole meidän vahvin juttu edelleen. Yllättävän hyvin kuitenkin selvittiin treeneistä ja merkkaaminenkin onnistui jotenkin. Buffo sai treenien jälkeen vähän harjoitella mutkaputkea, joten silläkin on hommat hanskassa.

Muutoin viikonloppu on ollut kaksosten kanssa kirmaamista. Tytöt ovat suunnitelleet Yo-Yon ensi viiko synttäreitä ahkerasti, tehneet kutsukortit vieraille sekä koristeita väkertäneet. Paljon on Buffokin saanut tyttöjen kanssa kokea, joten aitoa sosialistamista on vihdoinkin tapahtunut.

Illalla koiruudet saikin nautiskella tyttösten seurasta. Olipas siinä pentuselle ihmeteltävää ja kummasteltavaa, kun yritti neitosten leikeissä mukana pysyä.

Vähemmällä 13.2.2014

Tänään oli hieman haasteita ajankäytön hallinnan kanssa. Huonommalla organisoinnilla olisi saattanut tulla kiirus, mutta onneksi tilanne pysyi hallinnassa 🙂 Timon lähdettyä töihin, minä lähdin isojen kanssa lenkille ja Buffo harjoitteli yksin olemista. Päätin päästä hieman vähemmällä ja käveleksin traktorin jälkiä pitkin, enkä mennyt metsään tänään. Näin meidän ei tarvinnut viettää niin pitkää aikaa suihkussa lumipaakkuja sulatellen. Tylsäähän se on, mutta paljon parempi kuin hihnan perässä roikkuminen. Lenkin jälkeen vein Buffon naapuriin äidille hoitoon. Näin yksin oloaika ei ollut liian pitkä pentuselle.

Päivällä Timo käytti koko jengin lenkillä. Pentunen sai liikkua hyvin vaihtelevasssa maastossa.

Illalla käytin Nanon potkuroimassa. Pieni päästäinen ravasi paljon paremmin 🙂 Lisäksi vauhtiakin oli paljon enemmän.

Vipinätä 12.2.2014

Minulla oli tänään aamusta ensimmäinen keikka, joten Timo käytti isot lenkillä. Buffo sai siis harjoitella yksin olemista. Ihan turhaan emme ole esineruutua harjoitelleet, sillä Yo-Yo ilmaisi Nanon eilen lumihankeen hautuatuneen tossun. Ei hassumpaa 😀

Minun töiden välillä käytin koiruudet ensin agihallilla ja sitten metsäilemässä. Hallilla Yo-Yon kanssa muistuttelin vielä sylkkäriä riman ollessa paikoillaan. Hienostihan se meni. Käännös vasemmalle on vahvempi kuin oikealle, mutta molemmat olivat hyviä. Nanokin teki loistavat hypyt ja käännökset, tehden emännän entistä iloisemmaksi. Buffon kanssa tein lisää hyppyä ilman rimaa, ja sekin sujui kivasti. Onneksi Tinni tuli sopivasti hallille, sain Buffolle otettua hieman putkea. Melkein täyspitkää putkea kakara juoksi aivan innoissaan 😀 Olipas hauskan näköistä.

Pentulenkille menimme aivan lähimetsään. Hitsi, sehän onkin huippu maasto pienelle poikaselle. Sopivilla kallioilla saimme kiipeillä ja harjoitella tasapainoa.

Illalla kävin vielä potkuttelemassa Yo-Yon kanssa. Se poika tekee kaiken suurella sydämellä! Ettäs koira voikin tykätä juoksemisesta! Kyllä siinä itselläkin lihakset saivat haastetta ihan riittävästi. Tyytyväiset partaiset päättivät söpöstellä vielä ennen nukkumaan käymistään.

Agiläksyt 11.2.2014

Minun lähtiessä töitä kohti, lähti Timo isojen koirien kanssa metsäilemään. Säätila on taas plussan puolella, joten koiriin oli tarttunut kamalat määrät lunta. Huoh! milloinkahan oikea talvi alkaa? Tällä aikaa Buffo harjoitteli yksin olemista kotosalla.

Päivällä minä nappasin kaikki kolme mukaani ja piipahdimme pikaisesti agihallille. Temme hyvin tunnollisesti Tarjan meille sanoman tämän viikon läksyn: sylkkärin tarkennuksen. Sekä Yo-Yo, että Nano tekevät erinomaiset pyörähdykset ilman rimoja. Olin erittäin tyytyväinen molempiin. Buffon kanssa harjoittelimme hieman hyppyesteen siivekkeiden välistä kulkemista. Erinomaisesti tämä Riiwiö siivekkeiden välistä kulkikin. Hieno, pieni koiranen. Siinäpä ne treenit sitten olivatkin… Hallin pissaveron pelossa kannattaa lähteä ajoissa ulos ja poistua tontilta.

Siispä suuntasimme nenämme samointein kohti metsää. Metsässä olikin taas paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Buffoa harmitti suunnattomasti, kun ei päässyt samalla tavalla hyppäämään kivelle kuin Yo-Yo, pentunen kuitenkin yritti kiipeillä perässä.

Illalla kävin vielä Nanon kanssa potkuttelemassa potkurilla.. Huomaan, että en ole riittävästi juoksuttanut Nanoa yksin. Nappula nostaa laukan aivan liian helposti minun makuun. Siispä kuljimme juuri ja juuri ravilla, ei ihan laukalla. Onhan siinä tiettyä eroa kumpi isoista on mukana juoksemassa, ainakin vauhdissa. Muuten Nanotin pätkytteli aivan mahtavasti. Loistavaa 🙂

Illalla oli vielä pikamanikyyri kaikille talouden tassuille. Kynnet lyhenivät melkoisen nopeasti, pentunenkin malttaa jo olla paremmin Timon sylissä.

Reipasta menoa 10.2.2014

Aamulla ryntäilimme kovalla tohinalla töihin Buffon kanssa. Miten nää aamut voikin olla hitaita pentusen kanssa. No, töissähän sitten oltiin… Aikansa pentunen vimmasi ja sitten kävi pitkälleen makoilemaan. Eli töihin on tyyppi jo tottunut, eikä siellä ole mitään ylen jännittävää. Loistavaa huomata tuo kehitys.

Töiden jälkeen suunnistimme Mervin luo rokotuksille. Eläinlääkäri ei ollut peloittava, ei myös paikka. Siispä pentunen mennä töhötti häntä tötteröllä eteenpäin. Pistämistä pentu ei noteerannut mitenkään. Pentunen todettiin muutenkin terveeksi, toki eipä asiassa ollut mitään epäillystäkään.

Timo käytti puolestaan Yo-Yon ja Nanon metsäilemässä tänään. Reippaasti olivat pojat liikahdelleet, joten tunti oli sujahtanut nopeasti isännänkin mielestä.

Illemmalla kävin Buffon kanssa naapurissa leikkimässä kääkkien kanssa. Iiris ja pentunen painivat aivan älyttömästi. Välillä Buffon missio oli lintata kääkkä alleen ja rysähtää päälle. Ja Iiris suvaitsi kaiken tämän. En vain ymmärrä miksi…

Minä ennätin viime yönä mietiskelemään koiruuksien juoksuttamista potkurilla. Yo-Yon ja Nanon kokoero on sen verran hankala näissä juoksuttamissa, yhtä aikaa juoksuttaessa hihnan kanssa Yo-Yo joutuu vähän sipsuttelemaan ja Nano joutuu juoksemaan vähän liian kovaa. Siispä päädyin juoksuttamaan vuoropäivinä. Näin koirat saavat juosta juuri omaa vauhtiaan ja pysyvät näin paremmin myös ehjinä. Irti juoksuttamisessa on hieman eri juttu, se ei kuitenkaan ole niin pakkotahtista. No, uuden päätöksen mukaisesti Yo-Yo pääsi kanssani potkuttelureissulle mukaan. Ukko nautti kovasta vauhdista, kyllä se pysyy ravissa aivan uskomattoman hyvin!  Kyllä siinä itsellekin melkoinen hiki tulla tupsahti, kun potkuttelin melkoista vauhtia.

Agilitya ja kummeja 9.2.2014

Herätyskello soi 5.45. Nostin pentuselle ruuan nenän eteen ja kuppihan tyhjeni reipasta vauhtia. Siitäpä suorilla pihalle kaikkien kolmen koiruuden kanssa, jossa Buffo teki molemmat hädät nopsasti. Eipä muuta kuin takaisin sisälle ja sukellus peiton alle. Koirien läsähdettyä nukkumaan, kurkkasin kelloa: 5.54. Eipä huonosti ollenkaan 🙂

Pienten aamupäiväunien jälkeen lastasin auton isommilla koirilla ja suuntaisin kohti agilityhallia. Yo-Yo oli todella taitava ja hyvin käyttäytyvä sekä teki kaiken mitä pyysin. On se vaan huippu koiruus, antaa emännän törppöilyt anteeksi. Nano ei todellakaan ole yhtä armolias emäntää kohtaan, mutta tänään oli meidän päivä! Nanotin oli niin huikeen taitava. Aivan huippu! Treenien jälkeen Timo toi Buffon hallille. Otin Buffon kanssa Timon avustuksella putkea. Pentunen meni putken aivan loistavan ihanasti 🙂 Reipas pieni pentunen on onni. Lisäksi teimme hieman hyppyä, joten eiköhän tämänkin kanssa aloitella agin harjoittelu jossain vaiheessa.

Päivällä Buffon kummit Hansu ja Pirre, tai siis Jenna ja Hanski, tulivat käymään. Hanskihan on jo pentusen tavannut, mutta Jennalle näkeminen oli ensimmäinen. Pentunen hyväksyi kummit yhtään empimättä. Joten kaikki hyvin silläkin saralla.

Illalla lainasin Riitalta naapurista potkuria, oma ei ole kävellyt tallin vintiltä itsekseen alas. Sää oli mitä mahtavin potkurilenkille, hyvin luistavakin. Yo-Yo ja Nano juoksivat aivan onnessaan reipasta vauhtia lenkin. Tästä on mukava jatkaa näitäkin lenkkejä.

Oikeita töitä 8.2.2014

Tänään olikin lenkkivapaa lepopäivä. Siispä täydellinen päivä käydä pitkästä aikaa hakuilemassa. Onneksi yhdistyksessä on innokasta porukkaa, joten mukavat treenit saatiin aikaiseksi. Muutaman asteen pakkanen oli aivan ihana sää ulkona oleiluun, auraamaton alue antoi mukavasti vastustusta kävelyyn. Treenejä odotellessa isännän kanssa katseltiin kuinka Yo-Yo koulutti pentusta leikkimisen ihmeelliseen maailmaan.

Ja Nanon vuoro…

Ensin vuorossa oli Buffo. Pentunen merkkasi maalimiehet kivasti, mutta lumessa maalimiehelle pääseminen oli hieman haasteellista. Onneksi pentunen on hyvin reipas ja rohkea, eli esteet olivat voitettavissa.

Seuraavana vuorossa oli Nano. Pieni päästäinen oli erittäin tärkeänä päästessään tärkeisiin töihin. Päästäisellä oli hieman vaikeuksia malttaa odottaa töihin lähtö lupaa, mutta onneksi oli kuitenkin hallittavissa. Luvan saatuaan Nano kiisi vauhdikkaasti maalimiehelle 😀 On se vaan melkoinen hippiäinen. Toinen maalimies oli hieman kauempana, mutta sheltti sai hyvin hajun ja kiiti pikaisesti pelastushommiin. Kerrassaan ihanaa oli katsella työskentelyä.

Viimeisenä vuorossa oli Yo-Yo, jolle laitettiin maalimiehet hieman hankalampiin paikkoihin piiloon. Eipä siinä ennätetty kauaskaan kävellä, kun Ukko otti ja lähti täysillä juoksemaan maalimiestä kohti. Ja sinnehän se päätyi! Vähän ajan kuluttua alkoi kuulumaan mukavasti haukkua 🙂 On se vaan melkoinen kaveri! Hyvän leikkimisen jälkeen palasimme sinne, mistä partis oli lähtenyt maalimiehelle. Eipä siinä pitkään mennyt, kun toinenkin maalimies löytyi ja haukku raikui kankaalla.

Illalla olikin taas perinteinen lauantai-illan huuma. Yo-Yon pesu, kuivaus sekä harjaus… Pentunen oli mukana suihkussa. Buffo sai katsella, haistella ja ihmetellä ison koiran pesemistä, sekä nautiskella myös puruluun järsimisestä. Koska kello oli jo melkoisen paljon, me päätimme harjailla Ukon lattialla ja katsella samalla hieman telkkaria. Hmmm… Buffo nappasi aina välillä jonkun harjoista ja kammoista, joten ihan helpolla ei kuitenkaan päästy. Loistavaa suun käyttö ja erilaisiin materiaaleihin sekä ennen kaikkea metallin kantamista oli siis tapahtumassa, joten emme kieltäneet pentusta ollenkaan.

Hilla ja harrastamista 7.2.2014

Aamulla pääsi isot koirat iloiselle lenkille Hillan ja Elinan kanssa. Voi sitä riemua ja menemisen haluja. Jokainen koiruus sai vuorollaan melkoisen hepulin ja muuthan osallistuivat juoksemiseen innoissaan.

Kotona meitä odottelikin pentunen. Buffon mielestä oli erittäin mukavaa nähdä Neitosta pitkästä aikaa. Ja taas hepuloitiin… Ja kömmittiin Yo-Yon päältä, koska ei jaksettu kiertääkään… Ja roikuttiin Nanon poskikarvoissa, koska talosta ei löydy yhtään lelua…. Ja…. Lopputuloksena mukavan rauhalliset koirat.

Mietiskelin, että pentusen pitäisi varmaan saada pureskella mahdollisimman paljon jotain. Luita ja sen sellaista pitäisi varmaan tarjoilla suhteellisen säännöllisesti. Siispä pentunen autoon mukaan ja nenä kohti paikallista lemmikkieläinkauppaa Mustaa Koiraa. Perillä Buffo otti samoin tein tilan haltuunsa. Pentunen kävellä lumpsuteli kaupassa kuin kotonaan ja tutkiskeli paikkoja. Todella reipas ja ihana partainen!

Kotona meillä retkotti olohuoneen matolla kolme tyytyväisen oloista koiruutta luita järsien. Ehkäpä tässä taas muistaa, että mitä kaikkea pennun kanssa pitäisi tehdä. Lopuksi partaiset parkkeerasivat itsensä ovelle, etteivät vain unohdu jos lähtee jonnekin.

Illalla oli Aktiivikoirien tottistreenit. Minä menin paikalle isojen kanssa. Yo-Yon kanssa tein avoimen hyppyä, tiivistä seuraamista sekä siirtymiä. Aikas mukavasti sujui. Nanon kanssakin otin hyppyä, joka alkaa vähitellen sujua. Lisäksi treenasimme hieman seuraamista, joka menikin hienosti. Timo toi lopulta paikalle Buffon, jonka kanssa tein vain kontaktijuttuja. Pentunen oli erittäin reipas ja rohkea uudessa tilassa ja tilanteessa. Olin erittäin  tyytyväinen pentuseen. Ryhmäliikkeen aikana vahvistin vain kohtaktia pentuseen, ja sekin sujui mukavasti. Hyvä päivä, parempi mieli!

Kahtia jako ja hierontaa 6.2.2014

Aamusella jalkaannuimme kahteen eri metsään. Timo meni isojen kanssa pitkälle lenkille ja minä Buffon kanssa pentusen lenkille. Yo-Yo ja Nano olivat väittäneet, etteivät ole koskaan ikinä milloinkaan päässeet minnekään. Eli vauhtia oli ollut ihan riittävästi.

Buffon kanssa lähtiessämme, olimme hieman erimieltä liikkeen suunnasta. Buffo hönkäisi suorilla naapurin takaovelle. Oli vissiin vahvasti sitä mieltä, että on noin nuorena oikeutettu lakisääteiseen päivähoitoon. Onneksi pentunen vaihtoi kuitenkin mieltään, joten pääsimme luonnon keskelle. Minun loikattua tieltä metsään pentunen pysähtyi, istui alas ja katsoi pitkillä: et oo tosissasi! Hetkosen tilannetta pohdittuamme, pentunen päätti seurata perässäni keskelle metsää. Hankalaahan siellä on lumen keskellä, mutta hienosti pikkuinen pärjäsi.

Metsässä rämpimisen jälkeen ilme oli melkoisen muikea ja iloinen.

Päivällä Heli tuli hieromaan koiruuksia. Ensimmäisenä paikan varasi lisäosa, Buffo. Pentunen ei ihan malttanut käyttäytyä kunnolla, mutta ensimmäinen hoitokerta on nyt annettu pentuselle.

Yo-Yon vuorolla Buffo tarkasti Ukon naaman sekä harrasti thai-hierontaa tilsimällä Yo-Yon päällä. Ukosta löytyi muutama jumi, mutta ne oli niin pieniä että sulivat pois.

Buffo päätti päästä Helin syliin, vaikka Yo-Yon hieronta oli kesken. Pentunen sattuikin löytämään aarteita Helin taskusta ja siitäkös ilo irtosi…

Nanokin pääsi viimein hemmoteltavaksi ja hoidettavaksi. Päästäisellä ei ollutkaan paljoa jumeja, joten laseria ei tänään tarvittu ollenkaan.

Illalla käväisin vielä pentusen kanssa Riitan luona. Serkku palautui tänään kotiin etelän reissultaan. Iiriksen ja Buffon jälleen näkeminen oli melkoisen vauhdikas.