C.I.B. 26.3.2014

Aamulla sitä taas startattiin kohti metsikköä. Saimme seuraksemme Riitan ja kääkät. Minulla oli uskollisesti mukana kamera, mutta siitä olikin virta loppu. Jäipä taas hyvät kuvat saamatta 🙁 Aamulla olikin pakkasta 8 astetta, joten pääsimme kulkemaan vähäisillä lumilla hankiaisia pitkin.

Kahden pitkän keikan välissä pääsin käyttämään Buffon metsässä. Aamulla kävin ostamassa pentuselle ihan omat pompulat otsahiuksiin, joten kakaralla oli violetti pamppu otsalla. Pentunen oli ihanasti lähistöllä, vaikka tutkikin uutta maastoa hyvin aktiivisesti ja innokkaasti.

Illalla käväisin hakemassa postin ja siellä oli aivan ihanaa kirje. Yo-Yon C.I.B. vahvistus oli saapunut. On se nyt ihan aikuisten oikeasti kansainvälinen muotovalio! Rakas ihana koira. Tähän saavutukseen on ponnistellut moni meidän lisäksi. Riitta-Liisa ja Anki ovat koko koiruuden saaneet alulle sekä jaksaneet tsempata selkä neuvoa meitä paljon. Riitta on neuvonut, kuvannut ja juoksuttanut meitä. Jaana ja Samin ovat treenanneet sekä matkustelleet kanssamme. Katja on ollut useassa näyttelyssä mukana matkanjohtajana sekä muulina. Äiti ja isä ovat pitäneet taloa pystyssä reissujen ajan. Ja moni, moni muu… Kiitoksia tuhannesti kaikille!

Buffo ja viisi muuta 25.3.2014

Minä lähdin Riitan kanssa räiskyttämään vettä uimahallille aamulla, joten Timo käytti isot koiruudet lenkillä metsässä. Pojat olivat menneet nenät maassa lenkin, liekkö muut koirat liikkuneet vai jänikset. Polskimisen jälkeen lähdimme Buffolenkille koko porukalla. Tänään olikin ensimmäinen kerta, kun kaikki kuusi koiruutta lykättiin samaan autoon ja hurautettiin metsään juoksentelemaan. Auto tuli melkoisen täyteen koiruuksia, kun kaikki oli karvoineen sullottu Nissanin uumeniin. Metsässäkin vaikutti sille, että koiria vilahtelee kokoajan silmissä.

Riitta sai napattua muutaman kuvan koko laumasta:

Mupettien Elukka 24.3.2014

Aamulla pääsimme agihallille koko perheen voimin.  Pihaan päästyämme Buffo ilmaisi riehunnallaan tunnistavan minne olimme tulleet. Hauska pentunen. Yo-Yon kanssa treenasin ensin eteen lähettämistä. Kyllähän se palkalle menee kovaa vauhtia 🙂 Välistä vedoissa pieni halli aiheutti omia haasteitaan, mutta niistä selvittiin. Sitten hieman tottista väliin putken pimeää päätä, putkeen vetämistä sekä leiöröintiä hypylle. Olin tosi iloinen, kuinka kaukaa pystyin Ukkoa ohjaamaan. Nanon kanssa myös eteen lähettäminen onnistui hienosti.Välistävedossa huomasin kuinka paljon ketterämpi pieni koiruus onkaan kuin suuri ja mahtava.  Nanon kanssa putken pimeät päät onnistuivat hienosti, samoin putkeen veto, mutta leiöröinti ei onnistunut läheskään hyvin. Höh! Onneksi muuten meni hyvin ja meillä oli tosi hauskaa pomppia. Buffo puolestaan pääsi myös tekemään eteenmenoja. Pentunen juoksi aivan tosissaan suurta ja äärettömän tärkeää tehtäväänsä, vähänkös se oli huvittavan näköinen. Lisäksi harjoittelimme hieman putken pimeää päätä. Koulutustavasta johtuen, pentunen on todella hyvä löytämään toivottu este. Nyt vain vähän ohjia, niin hyvä tulee. No, takaakierto alkaa olla jo hieman hallussa.

Tänään aamulla minun piti jo kysellä Timolta mikä koiristamme olikaan se pentuhirmuinen. Nano sai aivan järkyttävän hepulin ja juoksi vimmaten sisällä huoneesta toiseen, matot meni siinä vauhdissa rullalle. Buffo yritti pysyä aina välillä mukana menossa, välillä seisoi strategiessa paikassa ja yritti pysäyttää ohi kiitävän mustan salaman tassulla läppäämällä. Mikähän kohtaus tuo oli?

Riitta ja kääkät tulivat pelastamaan meidät tylsistymiseltä. Puhtaaseen metsään lähdimme vipsuttelemaan. Puolitoista tuntia rehvelsimme metsikössä. Samalla kankaalla olikin Veera Unon ja Huldan kanssa. Onneksi meidän pojat eivät toisten koirien luokse mene, joten eipä toisista mitään haittaa ollut.

Illalla Riitta toi vielä emä-Iriksen meille virkistymään ja väsymään. Vanhus tepsutteli meillä kaikessa rauhassa. Olin tosi ylpeä pojista! Kaikki antoivat Iriksen olla rauhassa, eikä kukaan harrastanut kotikiusaamista. Riitan kanssa todettiin, että Buffo näyttää aina välillä aivan Muppet Shown rumpujen soittajalta, Elukalta. Yhdennäköisyys on huima!

Katupöly :( 23.3.2014

Aamulla napasin isännän ja koirat mukaani agihallille. Buffon kanssa treenasimme neljän esteen ettenmenoa. Hienosti pentunen ryntäsi eteenpäin herkuille. Lisäksi teimme hieman takaakiertoja. On se vaan melkoinen pentunen. Lisäksi treenasimme hieman putkihässäkkää, joten pentu oli sopivan väsynyt kotiin lähtiessään. Nanon kanssa teimme myös hieman eteen lähetyksiä sekä hankalampaa putkihässäkkää. Yo-Yo pääsi estraadille vain vähäksi aikaa. Putkihässäkkä oli Ukonkin aihe, pimeän pään putkella höystettynä. Tosin Yo-Yo sai tehdä töitä ihan vähän vain 🙂

Oman ryhmän jälkeen Timo toi minulle partaiset ja suuntasimme kohti Nurmesta. Yo-Yo pääsi treenaamaan pk-tottista Kirsi Sindan johdolla. Saimme vinkkejä noutoon sekä seuraamiseen. Iloinen yllätys olikin, että Ukko osaa aikasmoisen ihanasti tehdä eteenmenon. Ihan huippuu! Buffo sai leikkiä sivummalla minun kanssa. Hieman lelupalkan käyttämistä täytyy harjoitella ulkosalla, mutta hyvin pentunen kävi palloon kiinni. Myös istumiset onnistuivat suuresta häiriöstä huolimatta.

Koulutuksen jälkeen menimme pienoiselle kaupunkikävelylle Nurmekseen. Lieksassahan ei ole liikennevaloja, joten niitä kävimme ihmettelemässä. Eipä Buffo niistä milläsäkään ollut. Kävimme kuitenkin käpyttelemässä ja katselemassa vähän maisemia. Autolle päästyämme koirat olivat järkyttävän mustia. Kotiin ajettuani, siirsin koirat suorilla kylpyhuoneeseen ja aloin pesemään mustatassuja. Buffosta pesin vain puolet ja Yo-Yon kokonaan. Siinäpä olikin loppuillaksi riittävästi tekemistä. Pentunen oli antanut edelleen kuivata ja harjata itsensä huippu hienosti. Samaan aikaan minä taistelin Yo-Yon kanssa suihkussa, hiekkaa vastaan. Hiekka oli ja pysyi kiinni. Yritin parhaani mukaan saada hiekat pois, mutta mahdoton tehtävähän se oli. Onneksi saimme Ukon näyttämään partikselle pesun jälkeenkin.

Ihana ilma 22.3.2014

Tänään piti olla reissu Kuopioon Lena Dankerin luennolle, mutta se peruuntui. Onneksi on jo uusi päivä luennolle varattuna ja se sopii minulle, yllättäen. Olenhan järjestäjä 😉 No, mutta päivän suunniteelmat menivät siis täysin uusiksi. Riitta ja Iiris tulivat ilahduttamaan meitä heti aamutuimaan. Joskus täytyy saada videolle Iirisksen ja Buffon leikkiä. Aivan uskomatonta, kuinka kääkkä heittäytyy selälleen, Buffo menee päälle ja pyörittelee Iiristä kuin tiskirättiä pitkin lattiaa. En vain ymmärrä! Kääkkä ei todellakaan ole siinä pulassa, vaan Iiris vain kellii selällään ja antaa pentusen pureskella itseään. Aivan kummallista!

Minä lähdin isojen kanssa nauttimaan aivan ihanasta kevätsäästä mökkiteitä kävellen. Aurinko paistoi ja linnut visertelivät kauniisti. Ilmassa oli selvästi kevään tuntua. Kävimme nautiskelemassa näkymistä mökin rannassa ja ihailimme porukalla lähestyvää kevättä.

Illalla vielä naksuttelin hieman koiruuksille. Buffolle hieman korokkeelle nousua ja isoille kaukokäskyjä. Mukavaa oli ja lisää opeteltavaa löytyy vielä 🙂

Pentuaika on ohi 21.3.2014

Timolla oli tänään aamuvuoro ja minullakin aikainen starttaaminen kohti Joensuuta. Siispä kävin kaikkien kolmen kanssa vain hihnalenkillä. Siinä kävellessä totesin, että pentuhihna alkaa olla liian lyhyt, tarvittaisiin kunnollinen talutin pentuselle. Näinkö siitä pitää jo tehdä nuori koira?

Iltapäivällä auoin muutaman pienen takun Yo-Yosta. Nano päivysti paikoillaan lähistöllä, jos harja vahingossa lipsahtaisi häneenkin. Buffo pyöri ympärillä tutkien aikuisen partiksen parranjuristoa, korvakarvojen molekyylejä, hännän nivelten liikkuvuutta, vatsakarvojen heilumista tassulla heiluttamalla. Pentu ei siis pure eikä pahoinpitele, mutta vaeltaa ja nuuskii sekä  katselee. Jossain vaiheessa olisin tarvinnut kampaa, mutta eihän sellaista ollut enää lähistöllä. Jostain kumman syystä mun lempparikampa oli joutunut pentusen hampaiden väliin.

Illalla ennen treenejä Riitta piipahti meillä Emä-Iriksen kanssa. Iriksellä on jo ikää 15v 10kk, joten ikäeroa näillä kahdella on 15.5 vuotta. Iris kulki arvokkaasti ympäri kotiamme häntä vimmatusti vipattaen. Liikuminen on jäykkää ja hieman horjuvaa, mutta töpötellenkin eteenpäin pääsee. Kaikki pojat olivat kiinnostuneita Iriksestä. Iris yritti leikkiä, ettei näe karvaisia yksilöitä. Buffo olisi halunnut leikkiä vanhuksen kanssa, mutta toinen ei ajatukselle lämminnyt.

Treeneissä jokainen koiruus loisti! Nanolla oli kierrokset vähän liian  ylhäällä, joten ääntämistä riitti. Yo-Yolla oli loistava vire, joten kaikki sujui mukavasti. Buffo taas huomasi vain minut ja leikki hienosti lelulla. Joten olen hyvin tyytyväinen iltaan.

Pentupyykkiä 19.3.2014

Aamu lähti normaalisti käyntiin, lenkillä kääkkien kanssa. Meillä ei ole lunta tullut, vaikka muu maa siitä tuntuu nauttivankin. Ne vähät lumet, mitä maasta löytyy oli hankiaisina. Eli erittäin hyvä ja mukava sää kävellä.

Buffolla oli tänään puolestaan lepopäivä liikunnasta. Hyvää tekee välillä poikasellekin ottaa rennosti. Töiden jälkeen kävisimme vanhemmillani kyläilemässä. Buffo osaa jo reitin suoraan omalta ovelta herkkukaapille ihailtavan hyvin. Vanhemmillani olevat lelut kirvoittavat aina melkoiset leikit Nanolle ja Buffolle.

Timo vihjaisi hieman, että Buffonkin voisi joku päivä pestä. Pentu on kuulemma pölyinen. Eipä siis muuta kuin pentu kainaloon ja suihkua kohti. Laitoin lattialle pyyhkeen estämään liukastumista ja sen päällä pentunen pysyi vapaaehtoisesti pestävänä. Käytin poikaseen shampoota ja hoitoainetta, joten ihan hyvin ensikertaiselle. Kuivatuksen jälkeen pentunen sykäisi hoitopäydän luo, ihan kuin isotkin koirat ovat vuoroillaan tehneet. Olin ajatellut kuivata pennun lattialla, mutta eipä muuta kuin nosto ja kuivuri huutamaan. Siinäpä häkin päällä pentunen oli aivan rauhassa ja kuunteli kupsutusta ja kuivausta. Onkohan tää jotenkin sisään rakennettu piirre partaisissa, vai mitä kummaa tapahtui. Nyt täytyy nauttia, seuraava kerta lienee haastavampi.

Loppuun Riitan ottama kuva aamun lenkiltä.

Kaveruksii 19.3.2014

Mun ollessa vielä hieman hyytelöä jaloista valitsin kaikkein helpoimman keinon aamun lenkkiin. Buffo-lenkki kaikilla koirilla. Isoilla pojillahan oli eilen lepopäivä, joten tänään niillä oli enemmän energiaa juoksuttaa pentusta. Metsässä sain tallustella äärettömän hitaasti kaikessa rauhassa eteenpäin. Koirilla olikin sitten mukavasti enemmän tekemistä ja menemistä.

Meidän ihanat veljekset kuin ilvekset!

Töyhtöpäät

Partaisten vauhdinhuumaa

Nanotin tärkeänä

Toiset kaverukset

Buffo ja hajatus

Yo-Yo vauhdissa

Minun ollessa vielä keikalla, Timo käytti isot (tarkoitan siis vanhoja) pitkällä lenkillä metsikössä. Koirat olivat saaneet hyvin liikuntaa ja turkkiinsa mukavasti risuja. Saatuahan se on sekin!

Illalla meillä oli poikkeuksellisesti agitreenit. Mukavaa radan pätkää työstettiin ja totesin, että kuuliaisella koiralla on ihanaa harrastaa! Yo-Yo on vaan niin huippu ja samoin Nanotinkin. Ne tekee ihan kaiken mitä niiltä vain pyytää, vaikka pyytäis vähän liian myöhässäkin. Mun omaan äänimaailmaan pitäisi vissiin hieman kiinnittää huomiota, annan mitä kummallisempia tsemppiohjeita koirille. Kyllä ne koirat osaa, mutta…

Timo toi Buffon hallille ja otin sitten vielä hieman pentusenkin kanssa agilityn ihmeitä. Muutaman hypyn sarjoja, takaa kiertoja, putkea ja pussia. Siinäpä meidän illan ohjelma oli. Pentunen on tosi innostunut ja kiinnostunut treenaamisesta ku vielä ohjausta saatais opetettua, hyvä tulisi.

Nanon ja Memen kaksoset

Pentuset voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Merle poika on kasvattanut painoaan jo yli kuuden sadan grammaan viikossa. Hienosti on siis Meme lapsoset hoitanut. Kuvat Anne-Mari Hakkarainen.

Buffo ja Kuksa 18.3.2014

Tänään olin vielä toipilas, joten metsään en päässyt koiruuksien kanssa. Onneksi Heli tuli auttamaan tuon riiwiön kanssa. Kuksa (5kk) ja Buffo viettivät oikein mukavan ajan keskenään leikkien.

Illalla, kun Riitta oli käynyt vielä kääkkien kanssa meillä, oli kotona mukavan pehmyt pentunen 🙂