Hiiri koiran turkissa 14.4.2014

Aamulla käytin vastoin tapojani koiruudet hihnalenkillä. Hienosti koiruudet kulkivat tekemättä hihnoista palmikkoa. Ehkä tätä pitäisi harjoitella hieman enemmänkin tulevia reissuja ajatellen.

Keikan jälkeen suuntasimme tiemme metsään. Pentunen jäi kotiin, mutta tilalle saimme mukaan kääkät sekä Riitan. Nyt pysyimme mudattomilla reiteillä, mutta jouduimme ojasta allikkoon. Koirien turkkiin jäi kiitettävä määrä oksia, sammalta ja kaikkea muuta vastaavaa.

Kotiin päästyämme Riitta vei kääkät kotiinsa ja tuli Vilin kanssa kylään. Hieman, tai enemmänkin, kauhistutti koirien suuri kokoero, mutta kaikki sujui paremmin kuin uskalsi edes toivoa. Yo-Yo kävi haistelemassa pentunsen ja siinäpä se. Nano oli kiiinnostunut pienestä, muttei tungetellut pennun luo. Buffo halusi leikkiä pentusen kanssa ja otti leikkiasentoa, mutta hienosti oli varovainen eikä runnellut hiiren kokoista otusta.

Vili on erittäin reipas tapaus! Tyyppi mennä vipelsi meillä minne huvitti vailla pienintäkään pelkoa tai jännitystä. Minun poistaessa Yo-Yosta risuja ja kaikkea muuta sälää mitä metsästä oli turkkiin tarttunut, Vili leikki vuoristoa Ukon päällä. Hyvähän siinä oli mennä ja temmeltää. Myös Yo-Yon kupuseen oli hyvä mennä huokaisemaan välillä, ettei hippanen päässyt liian vauhdikkaaksi. Lisäksi Vili käytti hyväkseen pienuuttaa ja mennä viipotti kaikessa rauhassa Nano mahan alta nii halutessaan, kukas sitä toista lähtisi kiertämään. Buffo yllätti rauhallisuudellaan sekä tilanneälyllään. Höperö ei lintannut Viliä eikä ahdistellut liikaa, joten pienelle jäi varmasti hyvät muistot ensikohtaamisesta.

Niinkuin kuvista näkyy, meillä oli korkea aika pestä Yo-Yo. Olisihan se pitänyt jo viikonloppuna pitänyt tehdä, mutta muut menot meni hurahtamalla ohi. Siispä tänään illalla motivoiduimme turkin hoitoon ja saimme Ukon näyttämään jälleen oikealle partaiselle.

Viimepäivinä olen saanut iloita Nanon poikasista. Täytyy muistaa, että perheen todellinen pappakoira on Yo-Yo. Tiplu Austraalista on pyörähtänyt kehässä. Poika on todella hyvän näköinen ja onhan tehnyt isästään ukin parille pentueelle.

Lenkkilöitä 13.4.2014

Varhainen kana madon löytää, vai miten se nyt meni? No kuitenkin… Eeva ja Lupa tulivat meille aamulla seitsemältä ja siitä kimposimme suorilta metsään. Mun reittivalinta ei todellakaan ollut kaikkein paras, mutta eteenpäin päästiin vaikka koirat likaantuivatkin kamalasti. Nano juoksutti Lupaa aivan hillittömästi ja Yo-Yo valvoi, että kaikki sujui turvallisesti sekä määräysten mukaisesti. Muutaman kerran nuorukaisia piti muistuttaa sopivasta käytöksestä. Kunnon kuvia ei tullut sateisen sään ja nopeasti liikkuvien koirien johdosta, valaistus ei vain riittänyt.

Eevalla ja Lupalla oli Italiaan lähdöstä huolimatta aikaa käydä meillä teellä. Siitäkös uusi ilo ja riemu pääsi irti. Buffo ja Lupa painivat sydämensä kyllyydestä sekä riekkuivat oikein kunnolla. Lupa suuntaa nenänsä huomenna pariksi kuukaudeksi kohti Italiaa, joten nyt oli leikeistä otettava kaikki irti. Ja niinhän nämä kaksi tekivätkin.

Päivällä päästimme kääkät vapaalle pennun hoitovuorosta. Metsässä sitä sielu lepää parhaiten, joten sinne sitä taas suunnistettiin. Ryhmä Rämä ei vesisateesta välittänyt, vaan porhalsi iloisesti eteenpäin.

Jottei lenkkeily loppuisi kesken, porhalsin vielä metsään Buffon kanssa. Pentunen loikki iloisesti mättäältä mättäälle ja risujen yli. On se vaan mukavaa seurattavaa, kuinka pentu selviää maastossa helposti edeten.

Jos olimme eilen ylpeitä Nanon pentusista, tänään vielä enemmän. Prinsessat ovat nyt puoli vuotiaita ja molemmat näyttävät hyvin kauniilta. Voih! Todella kauniilta. Prinsessat ovat tänään 6kk.

Lumi, Littlesht’s Song of Ice, kuva Jenni Hänninen

Pilke, Littleshet’s Star of Magic Melody, kuva Marja-Leena Järvenpää

Pentusia 12.4.2014

Eilen vietin pienoisen hetken miettien, kuinka tänään ennättää kaiken mitä pitäisi. Eihän siinä auta muu, kuin aloittaa aamua aikaisemmin 🙂 Siispä aamun aloitti Buffon mittainen kävely kaikkien kolmen koiruuden kanssa. Pentunen kotiin lepäämään ja isoje kanssa juoksemaan. Koirat juoksivat hyvin, minulla oli takkuinen alku mutta hyvin siitä selvittiin.

Timon kanssa hurautimme Kuopioon. Ensin Ikeasta ostamaan Yo-Yolle palloja ja siinä sivussa jotain muuta pientä ja mukavaa. Seuraavana oli vuorossa kohokohta! Näimme ensimmäisen kerran Nanon ja Memen kaksoset. Pepe ryntäsi samoin tein meitä kohti ja oli heti taistelemassa housun lahkeen herruudesta. Emma tuli vakaasti kohti, istahti ja katseli meitä hetkosen arvioiden. Sittenpä pystyikin viipottamaan syliin häntä iloisesti heiluen. Aivan ihanat pentuset jyräsivät muun lauman mukana koko talo valtakuntanaan. Pentuset olivat superhyvin hoidettuja, sen huomasi kaikesta. Kiitos Anne-Mari ja Ismo. Nanon molemmat pentueet ovat saaneet erinomaisen lähdön maailmaan rakastettuina ja hoivattuina pentusina. Kaksoset siis olivat reippaita ja hyvin ihmisiä lähestyviä. Tyttö tuumaili, muttei arkaillut ja poika meni täysillä kaikkea päin, ollen kuitenkin aito sheltti.

Emma:

Pepe:

Kaksoset:

Vihdoinkin Riitta sai Vilin kotiin! Pentuen on pieni, reipas ja tepsuttelee kuin siili pitkin pihaa.

Lepoa vain 11.4.2014

Minulla ja isännällä oli tänään aamuvuorot, siispä ei metsäilyä tänään aamulla. Koko koiralauma hihnojen toiseen päähän ja katua pitkin kävelemään. Yllättävä huomio oli, kuinka vähän hihnat menivät sekaisin. Pentu (tai minä) on oppinut kävelemään ( tai taluttamaan) kolmikkoa entistä paremmin. Pentunen kulki ihan kuin isot mukana. Olipa jopa oppinut jossain haistelemaan maastoa aivan kuin koirat 🙂

Timo käytti koiruudet pentulenkillä päivällä. Polkuja pitkin lenkki oli sujunut hyvin vauhdikkaasti. Buffokin oli nautiskellut metsän hajuista sekä juoksuspurteista.

Illalla Riitta tuli käymään, joten pojat saivat hieman tekemistä kääkistä. Buffo ja Iiris leikkivät sekä muut koirat päättivät teeskennellä etteivät näe näiden höperöiden riekkuessa kahdestaan.

Illalla vielä leikin vetoleikkejä pentusen kanssa. Osumatarkkuus hampailla leluun on kasvanut huimasti! Eli mun sormet saa olla jo melkoisen hyvin turvassa. Pentunen osaa jo palauttaa lelun hienosti, taistelee kuin jellona sekä osaa irrottaa pyynnöstä hampaat lelusta. Aikas kivasti siis 🙂 Yo-Yo taas odottaa, että saa huomenna Ikeasta uuden pallon, joka suussa sitten on hyvä hömötellä.

Vipinää 10.4.2014

Kun aloittaa päivän varhain, kerkiää moneen. Siispä Riitan ja kääkkien kanssa reippaasti, pakkasta pelkäämättä, lähdimme lenkille varhain aamulla. On se vaan ihanaa, kun saa vaihdella maastoja ja kulkea eri reittejä. Ihanaa tämä lähes lumeton aika 🙂

Timo käytti päivällä Buffon yksin metsässä lenkkeilemässä. Reipas pieni pentunen oli vipeltänyt innokkaasti metsässä.

Iltapäivällä pääsi isot koirat vielä toiselle lenkille. Nyt seuranamme oli Eeva ja Lupa. Välillä meno oli sen verran kovavauhtista, että hirvitti. Aivan ihanaa katsella, kuinka koirat nauttivat liikkeestä.

Kotona hieman rauhallisemmat koiruudet päättivät söpöstellä yhteistuumin.

Illalla meille saapui Heli hieromaan koirat. Kaikki kolme oli mukavassa kunnossa, ei pahempia jumeja. Ainahan sitä jotain pientä löytyy, muttei mitään mitä ei olisi saanut pehmiteltyä ihan hieronnalla. Kaikki kolme siis tuli hoidettua, vaikka Buffosta unohdimme ottaa kuvan.

Hiljaista 9.4.2014

Tänään olikin melkoisen hiljainen päivä. Toki, enpä juurikaan kotona kerinnyt olemaankaan. Mutta siis ei yhtään hoitokoiraa, joten pojat vötkyilivät ja pötkyilivät lattioilla. Aamulla isot, tai vanhat kuinka tän nyt sanoisi, pääsivät lenkille kääkkien kanssa.

Minun ollessa töilöissä, Timo käytti koirat pentulenkillä. Kameraa isäntä ei muistanut mukaan napata, mutta onneksi kuitenkin kaikki koirat 🙂 Isäntä ei olekaan vähään aikaan käyttänyt pentusta metsässä, joten iloinen yllätys oli huomata kuinka hyvin pentunen seuraa ihmisen liikkeitä puiden keskellä.

Painintaa vol2

Aamulla vein isot koirat metsään lenkkeilemään. Isojen mielestä ei ole hyvinkään viisasta tehdä hätiään omaan pihaan. Eikä se liikunta vissiin muutenkaan pahaa tee 😉

Lupa tuli meille tänäänkin hoitoon. Pojat olivat aivan innoissaan. Heti neitosen saavuttua meille, alkoi aivan hillitön juokseminen ja riekkuminen. Onneksi nelikko osaa rauhoittua aivan mahtavasti sisällä ollessamme.

Hoitokoiralainen 7.4.2014

Meidän, Riitta ja minä + koiralauma, piti lähteä metsään kuudelta tänään aamulla. No, eihän siitä mitään tullut, kun ulkona oli -10 astetta pakkasta. Autolle piti antaa mahdollisuus lämmetää edes hieman. Niinpä lähdimme talsimaan vähän myöhemmin. Koirat väittivät hyvin tosissaan, etteivät ole päässeet piiiitkäään aikaan oikealle lenkille. No, huijasivat vain kehvelät meikäläistä, huonosti. En hetkeäkään uskonut moista jorinaa. Aamulla oli vielä sen verran hämärää, ettei kuvaamisesta mitään tullut.

Aamu keikan jälkeen käväisin hakemassa Lupan meille päiväksi. Eeva on palannut Intiasta ja kotiutunut Lieksaan. Pitkä työpäivä oli loistava syy saada neitonen meille poikia viihdyttämään. Alkujärkytyksen jälkeen (Buffo on hieman kasvanut viiden viikon aikana) leikit ja painit jatkuivat entiseen tahtiin. Pidimme samalla pienimuotoista puutarhapäivää, joten koiruudet saivat riekkua kaikessa rauhassa ulkona. Lupa paini Buffon kanssa, Lupa juoksi Nanon kanssa sekä Lupa meni Yo-Yon taakse turvaan. Kaikki tämä yhtä aikaa sekä erikseen muutamassa sekunnissa 🙂 Nano oli valmis juoksemaan neitosen kanssa ja Buffo painimaan, sekä hieman juoksemaan. Yo-Yo otti oikeudekseen valvoa nuorempien vauhtia. Onneksi Yo-Yon ei tarvinnut juurikaan puuttua toisten leikkeihin.

Sisällä meillä oli hyvin rauhallista ja tyyntä, jopa tylsän rauhallista.

Lupa vaikutti erittäin tyytyväiselle päästessään Eevan kanssa lähtemään kotiinsa. Neitonen palaa huomenna vielä päivähoitoon 🙂 Saa nähdä millainan vauhti on päällä…

Töinen viikonloppu 5.-6.4.2014

Lauantaina käytin koiruudet ennen vauvauintia metsässä lenkillä. Hienosti meidän nuorimmainenkin jaksoi vipotella varpujen ja oksien seassa. Pentunen alkaa jo tottua turkkiin jääviin risuihin, joten isoksi pojaksi sekin taitaa vähitellen muuttua.

Minun ollessa muissa töissä Timo käytti vielä isot pitkällä oikealla lenkillä. Reippaasti edennyt lenkki oli ollut rauhallinen, ketään muita ei ollut liikkeellä samoilla kankailla.

Sunnuntai kului suunnilleen samoissa merkeissä. Minulla oli melkoisen pitkä työpäivä ja perään vielä agilityn veto. Omia en halliin uskalla vieläkään viedä kennelyskän sekä nenäpunkin “pelossa”. Onneksi Timo käytti isot metsässä kunnon pitkällä lenkillä. Pojat olivat nauttineet lenkistä erittäin paljon.

Illalla naksuttelin vielä vähäisen koko laumalle. Yo-Yon kanssa tein kakeja sekä siirtymiä. Nanon kanssa kakeja, tasapainoa sekä pelletemppuja. Buffon kanssa treenasimme istumiseen kestoa, vähän näyttelysseisontaa sekä makupalan jättämistä. Hienot koirat pärjäsivät kanssani upeasti.

Shelttiluento 3.-4.4.2014

Torstaina lähdimme koko koko perheen voimin lenkille. Yöllä oli satanut hieman lunta, joten maa oli valkoisena Tylsästi kuljimme polkuja pitkin, mutta pitihän sitä edes vähän metsän puolellekin poiketa. . Eihän sitä ihan risuttomana voi kotiin palata. Pentusen liikuttua riittävästi, Timo nappasi Buffon Focuksen kyytiin ja hurautti kotiin. Minä jatkoin isojen kanssa lenkkiä. Alussa koiria vähän arvelutti isännän pärjääminen ja kotiin pääsemisen suhteen.

Iltapäivällä lastasin koiruudet autoon ja nokka kohti Kuopiota ja shelttiluentoa. Minähän järjestin tänne tilaisuuden, joten muutama vääränrotuinen porukkaan mahtui vallan mainiosti. Ihana pentunen halusi olla kaveri kaikkien paikalla olijoiden kanssa, sekä ihmisten että koirien. Buffo väitti pokerina, että tuntee jokaisen paikalla olijan.  Luento kesti viitisen tuntia ja lähes koko ajan pentunen oli rauhallinen ja makaili lattialla. Siis vaikka samassa tilassa oli kuusi vierasta shettiä ja paljon ihmisiä. Minä olin niin tyytyväinen kaikkien kolmen käytökseen 🙂 Ihanat koiruudet! Ilta pyörähti melkoisen myöhään, ennenkuin tultiin kotiin.

Tänään, perjantaina, lepäiltiin eilisen jäljiltä. Tai siis ainakin minä halusin lepäillä töiden välissä. Koirat olisivat olleet valmiita toimintaan. Metsässä kävisimme luonnollisesti. Mukana oli kaikki kolme koiraa, mutta vain yksi onnistui kuvissa.

Illalla huomasimme yllätyksen naamakirjassa. Yo-Yon tyttö saa pentusia toukokuun alussa. Nelli on ruskea, mukavan näköinen tyttö. Peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin.