Kesä :D 19.5.2014

Kesä oli tulla tupsahtanut Lieksaan viikonlopun reissun aikana. Koivut ovat jo isolla hiirenkorvalla. Tänään meillä oli lepopäivä rankan viikonlopun jälkeen. Pieni lenkkely palautteli voimia mukavasti. Lisäksi teimme ihan vähän keppejä ja kontaktien alastuloja uusilla opeilla.

Vesipeto 17.-18.5.2014

Lauantaina aamusella Nissanin nokka kääntyi kohti pohjoista. Mukaan saimme Suvin, Jukan sekä Kiran. Ensimmäinen kohde olikin Kiimingissä Vesipeto, koirakypylä. Wau, mitkä puitteet siellä on 🙂 Aivan mahtavat paikat, siistit sekä hyvin käytännölliset ja käyttäjäystävälliset. Ensimmäisenä altaaseen pääsivät partaiset. Huuhtelun jälkeen pieni kierros altaan ympäri ja eipä muuta kuin Yo-Yo veteen 🙂

Veteen päästyään Yo-Yo oli elementissään. On se vain hurja uimari. Luoteelleen ominaisesti se ui kauniin rauhallisesti, turhia höntyilemättä. tuolla tyylillähän jaksoikin polskutella pitkään, pitkään… Buffo sai ensikokemuksen veteen. Ei se vielä onnesta hihkunut, mutta uida räpikö kuitenkin.

Seuraavana altaaseen pääsivät Nano ja Kira. Aivan alussa käytimme Yo-Yoa vähän hyväksemme ja näytimme mille näyttää uinnin ilo. Alussa ryhmä kaksi tarvitsi rohkaisua sekä apua altaaseen päästäkseen, mutta kaikkien meidän yllätykseksi molemmat hirmut menivät uimaat itsekseen. Aivan huippua ja ihanaa 🙂

Yön vietimme Oulun keskustassa hotellissa. Koska kaupungissa oli samaan aikaan kv näyttely, hotellissa oli paljon koira-asiakkaita meidän lisäksi. Olipa siinä loistavaa harjoitella ohituksia sekä kauniisti olemista. Istuskelimme siis kaikessa rauhassa aulassa ja yritimme olla huomioimatta ohi kulkevia koiruuksia. Täytyypä sanoa, että melkoisen hienosti kaikki pojat osasivat olla ja käyttäytyä. Yo-Yo on kasvattanut ja kouluttanut nuoremmat huippu hyvin.

Sunnuntai jatkui siitä mihin edellisenä päivänä jäimme uinnin suhteen. Yo-Yo rakasti uimista. Buffo meni jo paremmmin veteen, mutta oli selvästi väsähtänyt kaupunkikävelystä sekä eilisestä uinnista. Mutta edistystä oli selkeästi havaittavissa.

Myös Nano ja Kira uivat aivan intona. Ihanat, taitavat koiruudet…

Loppuviikko 14.-16.5.2014

Loppu viikko sujui totuttuun tapaan. Lenkkeillen ja metsikköjä koluten. Kylmää oli ja kevät odotteli vielä tuloaan. Mökillä kävimme tyhjentämässä veneen vedestä, mökkitiellä juoksentelu on vain huippu kivaa.

Lisäksi olemme treenailleet tottista monenmoisissa paikoissa Kaisan ja Jytkyn kanssa. Yo-Yon kanssa olemme tehneet lyhyttä seuraamista, luoksetulon pysäytyksiä sekä ruutua Ja Buffon kanssa luoksetuloja ja hieman perusasentoa. Aivan mahtavan mukavaa 🙂

Alkuviikkoa 12.-13.5.204

Maanantaina hilppasimme jälleen metsään. Ihan koko perheen voimin mennä viipotimme puiden keskellä. Ihanaa oli tepsutella pitkästä aikaa talven jälkeen mäkisessä maastossa.

Minä nappasin Buffon kyytiin ja kotiuduin päästäkseni töihin, Timo jäi Yo-Yon ja Nanon kanssa vielä metsään samoilemaan.

Illalla kävin vielä Yo-Yon kanssa juoksemassa mahtavassa keväisessä lämpimässä säässä. Vaikeaa kuvitella helpompaa juoksukaveria kuin Ukko. Ihana sää ja rauhallinen lenkki olivat erittäin rentouttavia.

Tänään oli luvassa kamalan kovaa sadetta. Siispä heräsin todella aikaisin juoksuttamaan koiria. Kävin kaikkien kolmen kanssa ensin puolen tunnin lenkin. Sitten Buffo kotiiin ja vanhempien koirien kanssa tunnin lenkille.

Istuimme isännän kanssa sohvalla, kun yht äkkiä päähäni putkahti muistus. Tänään pitää Buffolle saada borrrelioosi rokoitteen toinen osa. Siispä loikkaisu auton ja Merville. Siellä saatiin pentuselle rokoite sekä Buffo paljon rapsutuksia.

Illalla oli vielä hakutreenit. Kaikilla meidän pojilla oli yksi maalimies. Jokainen koira onnistui tosi hyvin omassa työssään. Aivan huippuja jokainen. Olen niin ylpeä karvakasoistani.

Äitienpäivän viikonloppu 10.-11.5.204

Lauantaina tein sydän verta vuotaen hankalan ratkaisun. Otin vain partaiset mukaani ja jouduin jättämään Nanon kotiin. Partaisten kanssa suuntasin Kuopioon Agility Poppoon kouluttajien koulutukseen. Matkalla mietin pääni puhki mitä pyytäisin kouluttajalta. Monta asiaa olisi omia varten ollut listalla, mutta eihän se käy. Siispä keskityin asioihin, jotka hyödyttävät meidän ryhmää. Kouluttaja Sanna oli mitä ihanin ohjaaja, kannustava ja hyvin tilanteen mukaan toimiva. Voi, kunpa oppisin samanlaiseksi.

Yo-Yo oli ihanan innokas tekemään töitä radalla. Mikäs se on huippu kuuliaisen koiruuden kanssa radalla ryntäillä 🙂 On se vaan kaikista ihanin.

Buffo oli mukana vain katselemassa suurta maailmaa. Pentunen käyttäytyi hienosti, oli kauniisti häkissä ja hihnassa ollessa kävi mukavasti maahan makailemaan.

Nano oli viihdyttänyt Timoa kotosalla. Lenkillä olivat törmänneet saksalaispariskuntaan sekä heidän irti olevaan koiraansa. Onneksi tilanteessa ei tapahtunut mitään suurempaa.

Minun jäätyä töihin Timo haki partaiset kotiin, ja sai näin enemmän viihdyttäjiä. Tosin koiruudet olivat sen verran väsyneitä, ettei niitä paljoa tarvinnut aktivoida.

Sunnuntaina aamulla suuntasimme anoppilaan koirat mukanamme. Olin erittäin tyytyväinen kolmikon käyttäytymiseen. Vaikka alussa oli hieman iloista tervehtimistä, kävivät koirat kuitenkin kauniisti makailemaan ja tauhoittuivat kivasti. Kyllä näiden kanssa ilkeää liikkua ihmisten ilmoilla.

Tottistelemassa 09.05.2014

Synkän pimeä aamu oli tänään yllätyksenä, missä oli auringon paiste? Ja koska molemmilla omistajilla oli aikaiset työaamut, jouduimme lenkille vieläkin aikaisemmin. Valokuvaamista ei voinut ajatellakaan siinä harmaudessa. No, saimme mukavasti käpeksittyä metsikössä pentulenkin verran.

Minun siirryttyä töihin, Timo palasi päivystyspuhelimen viennistä kotiin. Hän vuorostaan nappasi isot mukaansa ja lähti kunnolliselle lenkille metsikköön. Isot olivat nuuhkutelleet aktiivisesti ympäristöä.

Päivällä oli juuri sopiva aika pesaista Buffo. Pesu sujuikin odotetun ja jo totutun helposti, mutta kuivaaminen… Hänen ylhäisyytensä karvaan oli piiloutunut litratolkulla vettä ja sen pois kuivaaminen olikin jo tuskallisen hankalaa. Vihdoin ja viimein sain nuoren herran aika kauniiseen kuntoon.

Illalla ennen treenejä kävimme Nillan ja Riitan kanssa hieman lenkillä. Hitsiläinen, meidän pieni partishan alkaa osata kävellä kauniisti hihnassa vaikka mukana olisikin kaunis neitonen.

Ryhmäliikkeessä minulla oli mukana Buffo, koirakujan läpi luoksetulo. Tämä onnistui yllätyksekseni hyvin. Jippii 🙂 Buffo ja Vili löysivät toisensa väkijoukossakin…

Ensin tein Yo-Yon kanssa hieman seuraamista häiriön alaisena. Hieman oli poikittamista, mutta innokasta työskentelyä ilokseni. Yo-Yo pääsi myös harjoittelemaan paikalla oloa.

Nanon kanssa otin myös hieman seuraamista häiriössä sekä luoksetulon väkijoukon läpi.

Buffon kanssa keskityimme yhdessä tekemiseen ja kontaktiin häiriöstä välittämättä. Ja pitihän sekaan saada hieman istumisia 🙂

Lepopäivä

Aamulla lähdimme käymään pentulenkillä. Ihanaisessa säässä oli mukavaa tallustella koiruuksien kanssa kaikessa rauhassa.

Minun tehdessä paperitöitä ja kuun vaihteen juttuja, koirat teeskentelivät kuolevansa tylsyyteen. Vähintään Oscarin arvoisia roolisuorituksia oli näkyvillä.

Onneksi isäntä saapui kotiin ja pelasti isot koirat viemällä ne metsään lenkkeilemään. Nano oli leikkinyt suurta seikkailijaa juoksemalla ojan pohjalla, kuvitellen olevansa suuren kanjonin valloittaja.

Muuten päivä on mennytkin puutöitä tehdessä, maisemia ihmetellessä sekä lekotellessa isännän kanssa.

Aktiivinen päivä 7.5.2014

Aamulla varhain keräilin koko koiratrion autoon ja hurautimme tottistelemaan Kaisan ja Jytkyn kanssa. Yo-Yo teki aivan loistavia noutoja, seuraamista lyhyinä pätkinä sekä lopulta ruutuakin. Nanotin oli pätevä ruudussa sekä seuraamisessa. Buffon kanssa teimme myös ruutua, harjoittelimme luoksetuloa ja eteen istumista sekä perusasentoa. Ettäs pojat onkin tosi hienoja!

Tottiksesta kiisimme suorilla metsään loikkimaan pentulenkkiä. Reppaasti loikimme mättäältä toiselle.

Pienoisen levon jälkeen suuntasimme kohti Pientä Ritojärveä Riitan ja kääkkine kanssa. Ihanaa päästä hieman eri maastoihin pitkän kesän jälkeen.

Illalla meillä oli vielä agilitytreenit. Ennen treenejä kävimme lämmittelemässä Riitan ja Nillan kanssa. Poikien kanssa hihnalenkkeily oli yllättävän helppoa, vaikka mukana olikin ihanainen tyttönen. Agilityharkat sujui aivan hienosti. Yo-Yon keppeihin saatiin vauhtia ja Nanotin pomppi hyppyjä onnellisesti. Buffokin sai tehdä pieniä asioita. Onneksi meidän porukka on aivan loistavan huippu 🙂

Illalla lähdin vielä liikuttelemaan raajojani Yo-Yon kanssa. Juosta humputtelimme seitsämän kilometria reipasta vauhtia, suurimmaksi osaksi hiekkatietä pitkin. Yo-Yo on maailman paras juoksukaveri.

Päivitystä 28.4.-6.5.2014

Hupsista keikkaa. Tehdääs tällainen pikapäivitys 🙂 Vappu tuli ja meni, siinä ei ollut koirille mitän kummallista. Olemme taivaltaneet tutulla tavalla metsiköissä moninaisilla kokoonpanoilla. Isot pojat, pentulenkit isoilla ja ilman, rääkkää kääkkää sekä Nilla-neidon kanssa lenkit ovat olleet mukavia. Lisäksi olen käynyt Yo-Yon ja Nanon kanssa juoksemassa yhdessä ja erikseen. Olemme tehneet jälkeä, joka ei ollut kaunista katsottavaa (mutta vei toivottuun paikkaan), harjoitelleet hakua sekä tottista. Kaikki hyvin siis Kumpulassa.