Minä pakenin puutöitä koirien kanssa lenkille, Timo ahkeroi talvea varten klapeja. Menimme pitkästä aikaa metsäniityksi kutsumaani paikkaan. Siellä kun voisi saada kivoja kuvia. Voisi, jos voisi…. Kun pyöräyttää kameran asetukset vinksalleen, on kuvien käsittelyssä haastetta riittämiin. Onneksi huomasin virheen jo lenkillä, ettei kaikki kuvat menneet ihan pipariksi.
Isä ja poika.
Yo-Yo ja turkin lepatus
Nano kultainen
Lupo ja hajujen ihmeellinen maailma
Buffo yrittää tehdä ennätystä lehtien keräämisessä turkkiin. Aika hyvä yritys! Ei ennätystä.
Nano ja mustikanvarvut
Buffon paraatipuoli 😛
Partikset peräkkäin
Buffo
En edes yritä arvata kumpi koettelee emännän hermoja…
Lupo tarkkana
Tärkeitä asioita kesken lenkin
Turjakkeet
Ihanainen Yo-Yo
Teho- (vai tuho-) kaksikko
Buffo
Kotona innostuin kuvaamaan harvoja meillä kukkivia kukkia. No, arovuokko tuli ikuistettua ja sen jälkeen tulikin Lupo, nappasi sen suuhunsa ja samalla vauhdilla sylkäsi kukan maahan. Että se siitä kukasta.
Sireenit ovat aukaisseet kukkansa.
Omenapuukin on jo täydessä kukassa
Pihassa Buffo otti asiat rennosti.
Illalla pesaisin ja puunasin Buffon. Lupon mielestä olin hidas ja hänellä ei ollut riittävästi tekemistä. Siispä kunnon ulvominen oli paikallaan…
Kirjoitettu 31.05.2016 klo 22:15, viimeksi päivitetty
31.05.2016 klo 22:15.
Nämä kuvat on ottanut Teija Sonni. Suuri kiitos niistä!
Kirjoitettu 31.05.2016 klo , viimeksi päivitetty
31.05.2016 klo 06:15.
Onnekseni Kuttukuussa leirillä oli valokuvaustaitoisia ihmisiä paikalla. Näin sain minäkin ihania kuvia pojista työntouhussa.
Kuvat Niina Laamanen:
Kirjoitettu 31.05.2016 klo , viimeksi päivitetty
31.05.2016 klo 06:00.
Tänään helle hemmoitteli meitä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Käytin koiruudet palauttavalla ja rauhallisella lenkillä. Tosin nuorimman mielestä on naurettavaa liikkua hitaasti, kunnon hepulivauhdilla pääsee paljon paremmin eteenpäin.
Kaverukset: Nano ja Buffo
Isä ja poika
Kirjoitettu 30.05.2016 klo 23:35, viimeksi päivitetty
30.05.2016 klo 23:35.
Hieman jännitellen lähdin reissuun. Kaikki neljä oli nyt ensimmäisen kerran reissussa mukana, ja minä yksin matkassa. Olin varannut Viitakosta huoneen, ettei pennun kanssa herätetä kaikkia mahdollisilla yö/aamupissatuksilla. Pentu-poikanen marssi ensimmäisenä huoneeseemme, isot oli hihnassa ja mie en kävellyt ihan yhtä nopeasti kuin se. Nopeasti koko quatro kotiutui väliaikaiseen majapaikkaan.
Lauantaina laskeuduimme Kuttukuuhun. Olin varannut paimennukset vain kahdelle, mutta otin Lupon hengailemaan ja hieman tutustumaan paimennusfilosofiaan sekä Nanon seuramieheksi. Laitumen vierelle menin Yo-Yon sekä pennun kanssa. Ensimmäisenä minulle kerrottiin, että pennun pitäisi olla irti. Hieman yritin vastustella vedoten pieneen kokoon ja hieman puutteelliseen ohjattavuuteen. Eipä siinä, irti oli päästettävä rohkeasti.
Lupo lähtikin samointein tutkimusmatkalleen. Paikalla oli paljon ihania ihmisiä sekä toisia koiria. Pentunen tervehti kaikkia hyvin ennakkoluulottomasti. Yo-Yon vuoron tultua olisin laittanut pennun boxiin, ihan kaiken varalle. Minulle kerrottiin hyvin selvästi, että ei kannattaisi olla ihan niin neuroottinen. Lupohan päätti samoin tein tulla mukaan laitumelle. Odotin reaktiota – pakooon ja lujaa – kun pentu näkee lampaat läheltä. Väärin, jälleen kerran väärin! Yo-Yon tehdessä hienoa paimennusta, pentu-hirmuinen pyöri ja hyöri erittäin tärkeänä sekä itseensä tyytyväisenä mukana. Pentu mennä sujahti rännin! setä-koiran mukana. Aivan uskomaton tirppana.
Muiden ollessa paimentamassa, pentu seurusteli toisten koirien kanssa. Lupo meni mahtavan hienosti vieraiden koirien luo. Rohkeasti, muttei röyhkeästi. Olipas sitä mukavaa seurata. Myös kaikki ihmiset, jotka vain viitsivät pentua huomioida, saivat rapsutella pentusta. On se vaan ihmeen sosiaalinen ja avoin tapaus. Buffon paimennusvuorolla pentu toisti toimintonsa. Reippaasti lampaille ja iloisesti pomppien se koki tekevänsä elämää suurempaa työtä. Pentunen oli mukana ihan kaikkialla. Häkitykset ja portitukset, kierrot ja kaarrot…. Aivan uskomaton ipana! Yhtään kuvaahan minulla ei tietenkään ole, mutta onneksi paikalla oli muutama, jotka ottivat kuvia myös meistä.
Yo-Yon paimennukseen on tullut uudenlainen draivi. Ukon vaikutus lampaisiin ei ole vähentynyt ollenkaan, joten herkällä ryhmällä oli melkoisen haasteellista työskentely. Pahimmillaan erään ryhmän kanssa pakoetäisyys oli reilut 30m. Tätä ei sitten paljoa auttanut mukana pyörivä pieni taskuase, Lupo. Buffolle talvi on tehnyt hyvää. Nuorukainen osaa ottaa nyt paremmin vastuuta työstään eikä Lupo haitannut tätäkään upeaa paimenkoiraa. Molemmat koirat osaavat säädellä itsenäisesti tarvittavan nopeuden sekä pakoetäisyyden. Minun tehtävänä on vain päättää suunta minne menemme ja millä vauhdilla. Hmmmm…. siinäpä sitä onkin jo tehtävää kerrakseen.
Lauantaina illalla otin koirista muutamia kuvia. Suututti niin vietävästi, kun ei ollut omia paimennuskuvia.
Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja kuumana, liian kuumana. Aamun lenkillä minulla oli aikuiset koirat hihnassa ja Lupo oli irti. Tiellä edessämme pomppi lentokyvytön rastas. Siinä se pomppi ja kiljui pelastusta. Lupo meni linnunpoikasen luo ja kokeili sitä tassulla. Lintu pomppasi ojaan ja pentu meni vielä katsomaan poikasta, Yo-Yokin meni ihmettelemään. Sanoin koirille: anna olla….. Molemmat koiruudet päättivät jättää poikasen rauhaan ja tulivat iloisesti luokseni. Aivan huippua, mutta mistähän tuokin johtu?
Kutttukuussa teimme ensin hieman parannustöitä sekä annoimme juotavaa lampaille. Lupo toimi tässä työnohjaajana koko köörille. Pentusta ei haitannut ollenkaan vieressä jylläävä traktori, maahan paukutettavat paalut tai aitaa paikoilleen paukuttavat vasarat. Kaikki tämä oli pentusesta vain hyvin mielenkiintoista, sekä hänen neuvoa vaativaa. Leirillä oli myös kaksi todella suloista tyttöä, jotka hellittelivät pentusta sekä ajelivat melkoisen äänekkäällä polkutraktorilla. Pakko myöntää, että vaikka kuinka olisimme Timon kanssa yrittäneet, emme olisi millään saaneet moista meteliä kotona aikaiseksi. Kyllähän tuollainen reakoimattomuus sai hymyn nousemaan väkisin huulille.
Partaiset jatkoivat hyvää ja varmaa työskentelyään. Buffosta on kuoriutunut ihana ja kuuliainen paimenkoira. Mie olin niiiin ylpeä molemmista. Lupo päätti ottaa kokemusta myös varikkotyöskentelystä. Olipa muuten aika jännää, kuinka toiset saivat tehdä kaikessa rauhassa töitä ja Lupo seurusteli odotusalueella ihmisten ja koirien kanssa. Pentu oli niin vauhdikas, ettei läheskään aina huomannut missä emäntä on vaan meni omia menojaan iloisena. Pääsimme Yo-Yon kanssa laitumelle lampaiden kanssa ja Lupo leikki kaikessa rauhassa laitumen ulkopuolella. Yhtäkkiä pentu huomasi meidän olevan jo töissä. Siihen jäi seurustelut ja pentu katsoi laajentunein sekä järkyttynein ilmein laitumelle. Silmissä oli näkynut katse: “Kuka järkijaakko laski emännän yksin pellolle ilman riittävää tukea?” Porttien alitse pentunen singahti niin nopeasti kuin ikinä pienistä jaloista pääsee, porttien alitse ja sillan yli luoksemme kuin hopeasalama. Pennun saavuttua paikalle se haukahti huojentuneena ja jatkoi omia hommiaan paimentamiseen liittyen.
Kirjoitettu 29.05.2016 klo 22:45, viimeksi päivitetty
29.05.2016 klo 22:45.
Meidän ihana omenapuu on puhjennut kukkaan.
Kirjoitettu 29.05.2016 klo , viimeksi päivitetty
29.05.2016 klo 20:11.
Auringonpaiste houkutteli pienoiselle luontoretkelle. Siispä Elina ja Hilla mukaan Pientä Ritojärveä kiertämään. Lupo ja Ruu jäivät Timon hellään huomaan leikkimään ja lepäämään.
Autossa jo mietin kuinka suuri riski on, että Buffo pulahtaa heti alkumatkassa olevaan puroon. Hmm… Riski oli tasan 100%. Sinnehän Puhveli mennä mätkähti yhtään asiaa pohtimatta. No, onpahan talviturkki Buffolta jo heitetty. Eipä kukaan meidän koirista likaantumatta reissusta selvinnyt, Hillasta löytyi yksi puolukan lehti. Tasan ei käy nallekarkit…
Koska Buffo kävi uimassa, piti Yo-Yon käydä lutraamassa suonsilmässä.
Uitettu vai uinut koira. Huoh!
Huomattiinpa sitten tällainen puu, jossa oli nallen kynnenjäljet. Tässä vaiheessa otettiin Yo-Yon kanssa pienet ilmaisutreenit, että saatiin varmasti ääntä kuuluviin riittävästi. No, toisaalta Elina kuuluu sarjaan: Ei-Koskaan-Hiljaa, joten tuskinpa meillä mitään hätää oli. Puustä ihan vähän matkan päässä haisi todella vahvasti muurahaisen pesä hapolle, joten ehkä se nalle jossain katseli meitä tassut korvilla.
Joku luontokuvausta harrastava olisi keskittynyt ympäröivään superkauniiseen maisemaan. Minä puolestaan kuuntelin laulua (ei linnun) ja kuvailin koiria. No, pitihän niitä ikihonkiakin yhden kuvan verran kuvata..
Elina 😀 Poseerauksia oli hyvinkin monenmoisia, mutta säästän teidät niiltä.
Yo-Yo kävi järvessä tarpomassa.
Emme tehneet nuotiota, mutta laavua kävimme kuitenkin katsomassa.
Buffo kaiken rypemisen ja ryynäyksen jälkeen…
Kirjoitettu 22.05.2016 klo 15:23, viimeksi päivitetty
22.05.2016 klo 15:23.
7.5. käväistiin Yo-Yon kanssa Kuopiossa rally-tokokisoissa. Jälleen ongelmaksi nousi suorituksessa emäntä, joka ei tunne lajin sääntöjä. Ihan typeräähän tämä on, kyllä ne säännöt pitää nyt vain lukea. Nyt pistevähennyksiä tuli vääränlaisesta uusimisesta vauhdinmuutoksen jälkeen. No, loppujen lopuksi tulos sieltä tuli kuitenkin ja koulari RTK2. Nyt meillä Yo-Yon kanssa alkaa kesäloma rallysta, keskitytään paimentamiseen, vepeilyyn ja pennun kasvattamiseen.
Muuten olemme olleet villejä ja vapaita. Olemme reippailleet metsiköissä ja minulla on ollut välillä kamerakin mukana. Lupoon saanut ihmetellä agilityn alkeita sekä luopumista ja kosketustargettia. Nano on keskittynyt rallyyn Yo-Yon lomaillessa ja Buffo tottistelee. Kaikki hyvin siis näillä mailla. Paitsi…. Viime kesän tapaan meillä tallustelee taas karhu ihan lähistöllä, vielä köriläs ei ole sattunut kameranlinssin taakse. Nyt alkaa taas miettiminen minne uskaltautuu lenkkeilemään.
Kirjoitettu 21.05.2016 klo 22:08, viimeksi päivitetty
21.05.2016 klo 22:08.