Kumpulan karvaiset kaverit

Metsäily on mukavaa 30.5.2017

Paljon onnea Yo-Yon ja Ronjan poikaset! Ikää näillä koiruuksilla on jo kuusi vuotta. Onneksi yhtä tyttöä on tästä yhdistelmästä käytetty jalostukseen Suomessa sekä Tiplua Austraaliassa. Joten meillä on mahdollisuus saada pieni palanen Yo-Yoa takaisin. Toivottavasti jokaisella pentusella on hyvä ja touhukas elämä. Ukitettavat ovat ainakin menestyneet erinomaisesti näyttelyissä 🙂

Minä lähdin reippailemaan isojen kanssa luonnon rauhaan. Ensin polkaisin kaikille kolmelle peltojäljet matkalla metsään. Metsässä koiruudet juoksentelivat iloisina. Minä bongailin korvasieniä, vaikken niitä kerääkään.

Nano kasteli varpaat ojassa.

Vauhdin hurmaa kaikilla kolmella

Buffo löytää aina vetisen ojan,

Korvasienien etsijäkaveri

Jälleen ojassa….

Lenkin jälkeen menimme ajamaan jäljet. Kaikki koirat toimivat erinomaisesti. Kyllä jäljestys on mun juttua. Koirat nauttii ja minä nautin. Rauhallinen ja miellyttävä eteneminen koiran perässä tuntuu vain niin oikealle ja todelle. Samalla saa nauttia myös luonnon äänistä ja tuoksuista. Valjaiden pukeminen päälle sai koirat hihkumaan onnesta. Kaikki tekivät tarkaa ja rauhallista työskentelyä. Hitsi, että oli iloinen ja onnellinen olo.

Timo toi Chocon vielä metsään pienoiselle lenkille. Pentunen liikkui todella hienosti ja reippaasti metsässä.

Nano vahti tarkkana pentusta.

Kauheen korkeaa varvukkoa.

Buffo… Tuo maailman lahjakkain itsensä likaaja. Naama ihan täynnä oksia ja tikkuja.

Choco päätti tutkailla tilannetta ja olla hyvin tärkeän näköisenä kannon nokassa.

Illalla harjailin Buffoa, joka ei ollutkaan enää niin helppoa. Harjat ja nesteet hävisi jotenkin kummallisesti sinne jonnekin… Buffon päällä pomppi yksi pieni ruskea Pönkki. Osittain sain Buffon harjattua, vielä jäi paljon harjattavaa. Kiitos avusta Choco!

Sunnuntain hakua 28.5.2017

Kauniissa aurinkoisessa säässä saimme harrastaa ja nauttia luonnosta tänään. Onneksi on näitä ihania kavereita, jotka jaksavat metsäillä reippaasti heti aamusta. Aktiivikoirien treeneissä teimme kapeahkon, mutta syvän hakualueen. Ensimmäisenä toimeen pääsi B-teamista Buffo. Buffolle oli yksi maalimies takalinjalla. Olin niiiiin ylpeä, kun Buffo irtosi todella hyvin ja meni upeasti maalimiehelle.

Buffo oli hyvin pettynyt, kun maalimiehiä oli hänelle vain yksi. No, jääpähän hyvin toiminnan tahtoa seuraavaan kertaan.

Lupollakin oli yksi maalimies takalinjalla. Junnu irtosi yllättävän hyvin ja työskenteli mukavasti. Nyt vain harjoitellaan maalimiehelle menoa seuraavalla kerralla hieman tehokkaammin.

Timo toi Chocon treenailemaan hieman myöhemmin. Näin poikasen ei tarvinnut olla autossa liian pitkää aikaa. Sylikyyti oli metsään asti.

Minä ja meidän pienin koiralauman jäsen.

Jaa… Tämäkö on siis metsä?

Metsässä on myös korkeita vuoria, tai jotain.

Ensimmäinen etsittävä oli isäntä

Ei hätää! Täältä tullaan auttamaan…

Suvi pelastettu.

Kainalokoira

Hirweellä wauhdilla eteenpäin…

Ensin tukin ylitys ja sitten maalimiehelle

Jukka on pelastettu

Suloinen

Toisaalla Timon Moya oli kauneuskilpailuissa. Raumalla Emmi-Lotan handlaamana eri2. Tuomarina Langfeld Heather, Kanada. Paljon onnea!

Kolmikon rantautuminen 28.5.2017

Hih, hii! Hän on saapunut kotiin! Siis Choco, Bluemeadow’s Xpert In Flirt. Aivan ihana pieni ja reipas sheltinpoikanen, joka sulautui vain laumaamme.  Eikö ole hurmaaava?

Nano on osoittautunut erinomaiseksi lastenhoitajaksi. Aivan uskomaton vahti ja leikittäjä.

Ja koska meillä ei mene yleensä mikään ihan perinteisesti, tuli Chocon mukana viikonloppuhoitoon myös sisar Tyyne. Tyyne valloitti Ainon aivan kokonaan! Tyyne on täpäkkä pikku emäntä.

Sekä Bablo-veli, jota taisimme kutsua enemmän Picassoksi tai Balalaikaksi. Tämä hurmuri on hieman isompi, mutta sydän täynnä kultaa.

Helatorstai 25.5.2017

Koirien onnenpäivä! Kaksoset tulivat Lieksaan ja siitäkös koirille riitti iloa enemän kuin tarpeeksi. Kaikki kolme menivät vähintään solmuun, kun ihanat pienet kätöset rapsuttelivat ja paijailivat.

Aamulla pinkaisimme lenkille. Kaikilla neljällä pojalla oli tosi hauskaa. Napikin nimittäin taas tupsahti laumaamme kuin ei olisi poissa ollutkaan. Loppulenkistä tapahtui sitten kummia, tytöt kiipesivät hirvitorniin ja siitäkös Nano veti herneet nenään. Raukka-parka yritti haukkua ja komentaa kaksoset heti, nyt ja samointein takaisin turvaan sekä vahdittavaksi maanpinnalle.

Päivällä oli Poppoon match show, jonne Aino osallistui Lupon kanssa. Täytyy kehua, kuinka hienosti neitonen ja Lupo osasivat esiintyä. Siinä oli tädin sydän sykkyrällä, kun sain katsoa kuinka Aino on kehittynyt hienoksi handleriksi jh-koulutuksissa.

Viisikko seikkailee 24.5.2017

Tänään viisikon suuntana oli meidän mökki. Auton hylkäsimme risteykseen ja taapersimme Elinan kanssa koiruuksien perässä mökille. Veljekset päättivät kulkea kylki kyljessä jonkin matkaa, ainakin sen verran että sain kuvan napattua.

Mökillä Elina poseerasi kuuliaisesti laiturilla koiruuksien kanssa. Harvoin sitä onnistuu saamaan niin epäonnistuneita kuvia kuin nyt. Yksikään koira ei näyttänyt läheskään koiralle ja taustakin oli ihan killillään…. Harmi, sillä mahdollisuudet kauniiseen kuvaan olivat olemassa mutta sellaista ei tällä kertaa tullut. No, aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta….

Buffo piipahti useaan otteeseen uimaan järvessä. Veljekset saivat jälleen kerran hepulin ja juoksivat peräkkäin ympyrää, vain koska voivat tehdä niin. Nano vahti Elinaa, ettei vain tipahda kiveltä ja Hilla…. Hilla sätti kaikkia yhtäpaljon ja yhtä kovaa…

Ruu yrittää saada Lupoa kiinni.

Hilla ohjeistamassa kaikkia

Tällaisessa maastossa pojat päätti juosta täysillä

Lupo

Veljekset isän valvovan silmän alla.

Meidän pihalla kukkii jo valkovuokot! Ehkä meille tulee sittenkin kesä?

Ruu ja Hilla tulivat vielä illaksi meille hoitoon. Minä siirtelin tavaroita paikasta toiseen, tehokkaammin tuo tehtynä olisi siivousta…. Timo pinosi sahasi ja pinosi puita. Joten koiruudet saivat olla ulkona nauttia kesästä kaikessa rauhassa. Illalla meillä oli hyvin hiljaiset ja tyytyväiset koiruudet.

Hilla ja pojat lenkillä 23.5.2017

Vihdoinkin Kuplikas sai alleen kesätassut ja matkanteko on hieman hiljaisempaa. No, renkaiden vaihdon takia päivän lenkki oli myöhemmällä, mutta sitäkin paremmassa seurassa. Saimme mukaan Elina-Elviiran sekä Hillan ja Ruun. Päivällä oli melkoisen lämmintä, joten koirat oli melkein rauhallisia lenkillä. Toki hieman, varsinkin nämä veljekset, piti hepuloida. Aivan ihanaa katsoa täysillä revitteleviä koiruuksia.

Hilla, niin innoissaan ja iloisena lenkille pääsystä

Ruu, melkoinen jellonan harja

Hillan iloa ei vain voi olla katsomatta hymyilemättä

Partis taas ei voi kulkea tietä pitkin… Sinnehän se mulskahti ojaan uimaan…. Buffo armas.

Tien yli oli vielä hieman tulvaa. Ja tulvan keskeltä löytyi partis.

Hilla yritti päästä yli varpaitaan kastelematta

Lupo jahtasi puroja

Elviira oli pulassa. Lenkkareissa ei sitten päässytkään yli, vaan piti kääntyä takaisin.

Ja seuraava putrakko. Ja Nano mennä jurrittaa perästä veteen.

Nano tykkää kovasti vesiurheilusta.

Buffo ja vedessä olon ihanuus.

Se paras ja kaunein keppi, joka koko metsiköstä löytyy.

Kevään ensimmäinen korvasieni. Pieni ja kaunis.

Ja se hepuli! Lupollehan se tietysti iski, mutta Ruuta ei tarvinnut paljoa ylipuhua  juoksukisaan. Menossa mukana justiina Hilla.

Ufoja?

Jestas näiden menoa

Tsädää!

Se onni, kun on saanut juosta kunnolla 🙂

Pieni Ritojärvi ja pihaleikkejä

Aamulla sain kertakaikkiaan loistavan idean. Nyt olisi päästävä kiertämään Pieni Ritojärvi, sillähän toki siellä olisi kauniita maisemia ja olisi mukavaa tepastella pitkospuita pitkin. Uhreiksi mukaan houkuttelin Suvin ja Jukan perrojen Kiran ja Kurkon kanssa. Ajellessa kohti kierrosta katselin kauhistuneena kuinka lumivallit teiden kasvoivat melkoisen korkeiksi. Siispä jätimme autot harjanteen puolelle ja lähdimme toivorikkaina taapertamaan reittiä.

Harjulla oli tosi hyvä kävellä. Koirat nauttivat, kun saivat juosta isolla porukalla pehmeällä pohjalla.

Kira sekä metsän ainut ja oikea keppi.

Juoksemisen onnea.

Kurko

Pieni lepohetki lumella. Kurko leikkii jääkarhua.

Polulla oli hieman ruuhkaa….

Hoplaa!

Järvi oli vielä aivan jäässä. Harjulta laskeuduttuamme oli niin paljon lunta, että jouduimme kääntymään takaisin. Hyvän lenkin koiruudet, ja samalla immeisetkin, kuitenkin saivat. Lenkillä kuulimme käen kukuntaa sekä teerien soidinkujerrusta.

Lumi vain pöllysi, kun koirat laukkasivat mäkiä ylös ja alas.

Luontoretken jälkeen Riitta tuli käymään koiriensa kanssa meillä. Pihalla koiruudet saivat vielä jatkaa reippailua.

Lyyli

Vili pyörimässä nurmella

Vili ja Lupo

Lupo ei ihan ensimmäisenä hyydy. Vauhtia riitti vielä kotonakin.

Hyvä yritys saada Iiriksen hännästä kiinni

Vili ja Iiris

Lupo… ei anna armoa Iirikselle

Näetkö tuon lelun? En minäkään näe….

Lupo, lelun valtias

Lyyli

Iiris jälleen takaa-ajettuna

Nano

Lupo lällättelee lelulla

Buffo, joka käväisi hieman kaivamassa taas kuoppaa grillinurkkaukseen. Siitä alkaa taas kesän kestävä taisto: Timo, kuoppia ei meidän pihaan kaiveta vs koirat,  kyllähän kaivetaan

Kun Nano saa lelun,  sitä ei ihan vähällä anneta muille….

Saisinko lelun, kiitos

Lupo ja Buffo taistelee lelusta. Jestas noita Buffon karvoja!

Iiris

Vili

Terve poika!

Timo ja Elina käyttivät Lupon sekä Ruun luustokuvissa Aholla Joensuussa. Siinäpä sitten jänniteltiin mitä saadaan tulokseksi,  mutta hyväthän sieltä napsahti!

Lupo:

Lonkat B/B

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

silmät: puhtaat, ei edes ylimääräisiä ripsiä

sydänkuuntelu: ei sivuääntä

Eli kaikki hyvin <3

Ruu

Lonkat C/C

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

silmät: puhtaat, ei edes ylimääräisiä ripsiä

sydänkuuntelu: ei sivuääntä

Eli kaikki hyvin <3

Olemme erittäin onnellisia ja iloisia

Paljon on tapahtunut 20.5.2017

Viimeisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon, joten on hieman hankalaa miettiä mistä aloittaisin. Suurin muutos, ja minua hyvin paljon ilahduttava, on kesän lähestyminen. Lumet on melkein sulaneet ja valoa sekä melkein lämmintä riittää. Nyt olemme jo parina yönä saaneet nukkua ikuna auki. Koirat ovat nauttineet, kun ovet ovat päivällä olleet auki ja ovat saaneet oleskella pihalla pitkiä aikoja.

Toukokuun alussa käväisimme Tampereella näyttelyissä. Olipas ihanaa, kun Timo pääsi mukaan reissuun. Siilinjärveltä nappasimme Mimin kyytiimme, kiitos Kirsi että luotit neidon huostaamme. Siilistä matka jatkui Jyväskylään, jossa saatoimme ihan vähän pallutella pentusia. Kyllähän se on tunnustettava, että yksi teitty poikanen meinasi sulattaa sydämet. Mutta olimme hyvin vahvoja emmekä ryöstäneet pentua emältään.

Jasmine ja Valtteri kyydissä suuntasimme viimein kohti Tamperetta. On kyllä pakko kehua Nanon tyttöä Mimiä. Miten loistavasti neito lumpsahtikaan jälleen meidän hoitoon. Neito on aivan vakuuttunut, että Buffo on luotu häntä varten. Yhtään harja vetoa partikseen ei tehty ilman Mimin valvovaan silmää. Siellä missä Buffo, siellä oli Mimi.

Buffosta emme valitettavasti saaneet kuvia kehässä. Buffoa vei jälleen luotettava Sanni Pulli, joka osaa esittää Puhvelin todella hyvin ja kauniisti. Saamme olla onnellisia, että olemme löytäneet tuollaisen aarteen Buffon esittäjäksi. Tuloksena hienosti val eri4 sa pu4. Huipusti meidän tehokaksikolta jälleen!

Luposta saimme onneksi kuvia, Timo on vaan korvaamaton. Lupon esitti Jasmine ja hienosti meni tälläkin parilla, tuloksena jun eri2 sa. Hienoa!

Lupo, kyllä se näyttää jo ihan shetiltä (väriä lukuunottamatta…)

Mimi (eh) ja Ninka (jun eri2) esiintyivät myös hienosti. Lupo voi olla ylpeä sisaristaan.

Sopu sijaa antaa. Buffon pöydällä Mimi, Lupo ja Cosmo.

Luntahan riitti vielä pitkälle tämänkin jälkeen. Ruu pääsi kanssamme riehumaan metsään, vaikka Elina hieman protestoikin lumessa tarpomista vastaan.

Ensin pihassa hieman alukulämmittelyä

Karhunjäljet lumessa. Tässä vaiheessa Elina yritti karata pois metsästä, ei onnistunut vaan joutui jatkamaan urheasti matkaa eteenpäin.

Nano kultainen

Buffo vauhdissa

Nano ihanuus

Ryhmä rämä