Tiistaiaamuna Sonja ja Ilpo tuli meille hieman tottistelemaan. Nyt katselin tilannetta realistisesti ja huomasin, että  meidän tulee perua tokoilmo muutaman viikon päähän. Vielä on paljon opeteltavaa ja ei ole mitään mieltä mennä kisoihin keskeneräisenä. Otimme hieman luoksetulon pysätystä sekä hyppyä. Paljon on vielä tehtävää.

Käytimme poikien kanssa Suvin kunnon lenkillä maastoissamme. Pari tuntia meidän perus settiä taisi olla hieman liikaa paljonkin tasaisemmalla kävelyyn tottuneelle. Nanon askelmerkki petti ojaa ylittäessä ja Nappula mätkähti uimaan. Voi sitä pientä ja vauhdikasta.

Illalla olikin sitten agilitytreenit, ensimmäisen kerran tänä keväänä Viensuulla. Molemmilla koirilla sain tehtyä hienosti rataa. Huomaan, ettemme ole todellakaan turhaan käyneet Kajaanissa treenailemassa. Olempas minä tyytyväinen koiriini!

Lauantaina oli näyttely, jonne pääsi esille pojat ja Fauni. Sää oli järkyttävän kylmä, lämmintä vain kaksi astetta. Vettä tuli taivaan täydeltä, välillä räntääkin. Nanon kehä oli ajallaan, joten Bisterille pisteet siitä. Olipas mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös sheltti tuttuja sekä rupatella heidän kanssaan. Nano siis kävi ja poistui kehästä, tuloksena T. Liian hintelä poika. No, olemme nyt todenneet, ettei tää tuomari pidä meidän Nanskista. Äiti ja Isä veivät Nanon kotiin lämmittelemään meidän jäädessä vielä värjöttelemään kylmyyttämme.

Yo-Yolla oli Haapaniemi, joka taas puolestaan tykkäsi pojastamme. Eri tulla tupsahti sekä ROP. Fauni sai harmittavasti eh. Yritimme pitää Yo-Yoa lämpimänä kamalassa säässä peittoihin ja viltteihin käärimällä. Ukko ottikin syvät unoset seuraavaa kehää odotellessa. Ryhmässä ei Yo-Yo pärjännyt, mutta viis siitä. Pääsimme kotiin lämpimään saunaan, jonka kennelmummi oli ystävällisesti lämmittänyt. Ja koirat kiedoimme tiiviisti BOT takkeihin, onneksi ne on olemassa.

Sunnuntaina kävimme peruslenkin pyörähtämässä metsässä. Näimme karhun kakan sekä Meikku pyöriskeli hirven jätöksissä. Kunnon erästelyä siis

Yo-Yon kanssa sain harjoitella rataa ja ennenkuin huomasinkaan pääsimme koko radan loppuun. Oho! Tällaiseen emme ole tottuneet. Nanon kanssa pääsimmekin helpommalla, olinhan jo harjoitellut. Mutta täytyy sanoa, että radan juokseminen oli tosi mukavaa Jaakottaminen avautui minulle aivan kerrassaan uudella tavalla sekä päällejuoksuakin saimme tehtyä. Voi mie olin niin iloinen Nanosta täytyy sanoa, että se oli kerrassaan kummallisen kuuliainen…. Vieressä teki sheltti yksittäisiä esteitä ja meidän Nappula keskittyi omaan tekemiseen minun kanssa. Uskomatonta! Ehkä se joskus oppii?

Minun keikan jälkeen aloitimme keväiset toimet pihamaalla. Haravoin kukkapenkkejä lumisateesta huolimatta. Koiruudet olivat työnjohtajina mukana toiminnassa. Puhdasta tuli, täytyy myöntää

Päivällä koirat pääsivät mukaan lapsiryhmään töihin. Ohjelmassa oli rapsutusten kuuntelua, Ottossenin leluja lasten kanssa, temppuja lasten kanssa sekä putken läpi kulku-kisa. Kisasta täytyy sanoa, että kyseessä oli Iidan ja Ainon inkkaritelttaputki ja läpikulusta otettiin aika. Nano voitti tämän tehtävän kirkkaasti, Yo-Yon ollessa toinen. Näin ollen lapset joutuivat tyytymään himmeämpiin mitaleihin. Koirat olivat melkoisen väsyneitä töiden jälkeen, joten lepotauko oli paikoillaan.

Illalla oli koirakoulujen ensimmäiset kerrat. Olin ilmoittanut Nanon peto-kurssille (perustottelevaisuus). Ajatuksena lähinnä häiriönsiedon nostaminen. Mitäs meidän pieni päästäinen tekikään? Oli täysin toiset koirat huomioimatta ja valmiina toimintaan Miten ihmeessä näin? Keskittyminen oli kerrassaan huikeaa! Harjoituksina kontaktin ottaminen ja pitäminen. Pitääkö Nappula ottaa töihin mukaan aina ennen tottisteluja? Yo-Yo pääsi toko-kurssille. Aiheeena siellä oli tänään perusasento. Ainahan korjattavaa riittää, joten teimme parempaa ja tarkempaa työskentelyä. Hienoja koiria mulla tänään

Riitan parhaat otokset lenkiltä

Tarja ja Huru tulivat pihaamme hieman tottistelemaan. Huru on oppinut todella hienosti pomppimaan toko hypyn

Yo-Yon kanssa väänsin rautalangasta hypyn istumista. Kyllä se joku päivä oppii…. Kait? Lisäksi otin jäävänä seisomisen ja avon mallilla koiran vierelle palaamisen. Eihän Ukko siitä mihinkään lähde Luoksetulon pysäytyksissä Yo-Yo on todella tarkkana, niitä en nyt vähään aikaan treenailekaan. Seuraamisessa ensin oli pientä jätättämistä, mutta pian Ukko paransi toimintaansa.

Illalla oli vielä agitreenit. Poikia ei juurikaan tarvinnut asiasta juohauttaa….

Pienen pieni radan pätkänen oli harjoittelun alla. Huomasin, että molempien poikien kanssa saan palata kolme askelta taaksepäin kontakteissa ja keppitreeniä saa olla enemmän. Mutta mukavaa meillä oli ja monta onnistunutta kohtaakin sain aikaiseksi

Pojat pääsivät mukaani töihin lasten ryhmään. Lapset tekivät molempien kanssa aktivointileluilla juttuja, silittelivät ja paijasivat paljon koiruuksia. Pientä kouluttamisen tekemistä oli myös ja rakennusetsintää. Nano oli aivan innoissaan. Ettäs se on taitava lasten kanssa! Meidän härdellihyrrä osaa olla tosi kärsivällinen ja häntää heiluttava söpöläinen. Työt tekee niin hyvää Nanon itsetunnolle. Yo-Yo oli lasten mielestä hieman pelottava, suuri kummallisen näköinen koira. Yo-Yohan käyttäytyy kuin todellinen herrasmies, mutta ulkonäkö pettää. Töiden jälkeen koirat olivat ihan naatteja. Molemmat yrittivät parhaansa mukaan ryhmässä ymmärtää lapsia ja sekös kävi voimille. Mutta tyytyväisen näköisiä molemmat olivat

Meidän vuoro. Tuomarille ilmottautumisessa ensimmäisenä tuomari kysäisi missä kilpailunumero on. Minä vastasin, että selässä, eik se saa olla siellä. Saihan se olla. Liikkeelle seuraamiseen. Yo-Yo seurasi välillä hyvin, välillä jättääen, ja minä onneton odottelin jätättävissä osioissa. Istumiset sujuivat ja samoin maahan meno sekä luoksetulo. Paikalla ollessa Ukko pysyi mallikkaasti, vaikka viereisen tontin paloasemalla testattiin paloauton tööttöä (sattui vain Yo-Yon kohdalle). Lopputuloksena oli hylätty tottis osuus. Tuomarin mielestä Ukko ei ollut hallinnassa Kisan jälkeen jäin vielä keskustelemaan tuomarin kanssa. Hän sanoi, että on nähnyt ennenkin samanlaisia koiria, kurittomia. Enpä voinut muuta kuin monttu auki kuunnella sedän puhetta. Ei vaan voi olla totta! Järkyttyneenä ja pettyneenä lähdin ajelemaan kohti kotia.Välillä oli päälimmäisenä ketutus, välillä asialle pystyi vain nauramaan. Olipas mielenkiintoinen koe.

Riitan kanssa lähdimme metsään päätä tuulettamaan. Valitettavasti kumpparin varsi hankasi haavaa, joten emme voineet hirveän pitkää kiertää. Pojat yrittivät kaikkensa auttaakseen kaveria.

Täytyypä sanoa, että kyseisessä maastossa tarttui oksia enemmän kuin sallitua koiriin, tai siis Yo-Yoon. Mutaakin saimme mukaamme kiitettävästi. Voi hyvänen aika sentään…

Riitta löysi maan läheltä keltaisen kauniin perhosen, jota olisi tahtonut kuvailla. Valitettavasti perhosen päälle pomppasi yksi kappale partacollieta, sen yli käveli muutama kääkkä ja sen jyräsi sheltti.

Jostain kumman syystä Timo sanoi illalla, että meidän kotiuduttua hiekan määrä lattialla on moninkertaistunut. En ymmärrä…

Illalla sain vielä treenata koiruuksia Sonjan kanssa. Yo-Yon kanssa pähkittiin avoimen hyppyä. Mikähän ihme siinä on, ettei voi istua? Jo, joo… Pähkäiltiin ja mietittiin paljon mikäs tässä maksaa. Nyt teemme asian rautalangasta vääntämällä. Onneksi jäävät liikkeet alkavat olla jollain hollilla.Laitoin Yo-Yon maahan paikalle oloon ja Sonja tekin hyppynoutoa Vienon kanssa, tosi matalalla. Jossain vaiheessa huomasin kuinka olimme asettaneet koiruudet. Sonja heitti pallon suunnilleen Yo-Yon varpaille ja Vieno kävi sen siitä hakemassa. Meidän yhteiskuntakelvoton

Nanon kanssa tein Sonjan lähdettyä hieman seuraamista. Olipas mukavaa kiemurrella ja kaarrella Lisäksi teimme vähän ruutua. Päästäinen osuu aikas mukavasti keskelle. On tää mukavaa!

Yo-Yon kanssa pomppasimme Nissaniin ja matkasimme Imatralle sunnuntain BH-koetta varten. On toi Ukko helppo matkakaveri. Niin rauhallinen ja mahtava. Hieman partainen katseli, että olemme unohtaneet pienen sheltin jonnekin. Nano oli puolestaan ihmetellyt ja käppäillytkin ikävissään. Sellaisia kaveruksia meillä.

Illalla harmittelin, ettei Ukon kanssa voi treenailla. Kunnes hoksasin, että voin ottaa Nanon kehiin. Pieniä seuraamisen pätkiä, jotka sujuivat hienosti. Siirryimme laatoitukselta nurmelle. Hmmmm… Eipäs onnistunutkaan. Siispä enemmän erilaisilla alustoilla tekemistä. Muutama hyvin sujunut nopea maahan meno ja sitten iski ajatus mieleen. Mitenkähän Päästäiselle saisi opetettua ruudun? Sehän täytyi kokeilla Tain pienen ruudun ja naksauttelin oikeasta paikasta. Jotenkin sain ohjattua ensin lähemmän oikealla olevalle törpölle. Mutta aikas pian Nano huomasi, että kannattaa keskelle ruutua juosta. Ohjailin eri suunnista Päästäistä. Wau! Ettäs se oli taitava!

Työni vei tänään Joensuuhun. Kun lähdin riittävän ajoissa liikenteeseen ennätin käymään yllättäen eläinkaupassa. Siellähän oli suurella alennuksella täysin virheetön, lajinsa viimeinen häkki. Koska häkki oli niin edullinen ostaa pasautin sen Nanolle harrastushäkiksi. Hyvin Päästäinen tuntui pitävän uudesta kodistaan. Timo väitti, että häkki on saman kokoinen kuin Liettuan matkalla rikki mennyt Yo-Yon häkki. Hyvin Ukko mahtuikin häkkiin.

Nano on päättänyt ottaa itselleen lemmikkieläimen statuksen, vai mitä mieltä olet kuvasta?