Lapatossu ja pikkujoulu 20.12.2010
Minä livahdin aamulla töihin, joten koiralauma jäi Timon vastuulle. Tarkoitus oli tavata Mervi-eläinlääkärin luona Nanon rokotusten vuoksi. Minun mennessä paikalle oli rokotus jo laitettu ja kaikki hienosti. Mervin mielestä voimme kokeilla jättää päiväruuan pois, joten Nano on nyt Yo-Yon kanssa samassa ruokailurytmissä.
Kävimme hieman kävelemässä kaupungilla pentusen kanssa. Alussa metsissä viihtynyt omien polkujen kulkija oli hieman ihmeissään, mutta pian pentunen oli kuin kotonaan. Hienosti sujui teiden ylitykset ja kummallisten pyörien kohtaaminen. Vain vastaan tullut tiibetinspanieli ihmetytti enemmän, muttei sekään aiheuttanut pelkoa.
Päivällä hyökkäsimme koko perheen voimin metsän keskelle lenkkeilemään. Nanon jalassa oli Ticon vanhat tossut, jotka olivat aivan liian isot pikkuruiselle Nanolle. Aivan kamalat! Tossut vain lepattivat kun Lapatossu mennä viipotti Yo-Yon perässä. Yo-Yolla oli selvästi ollut ikävä kunnon juoksulenkille. Kunnon mäen luona otimme hieman mäkijuoksua. Nano oli kainalossani, ettei päästäinen rasittaisi itseään liikaa. Yo-Yo puolestaan päästeli menemään koko sydänmensä kyllyydestä. Olipas junnu onnellinen saadessaan juosta lujaa ja kovaa.
Illalla oli Pielisen Aktiivikoirien tottistelut ja pikkujoulut Lemmikkiasemalla. Yo-Yon kanssa teimme hieman seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, siihen hankalaan suuntaan. Nyt Yo-Yo pysyy paremmin mukan käännöksissä ja osaa jo paljon paremmin ennakoida tulevaa. Mukavaa!
Nano sai tehdä makkararinkiä. Hienosti pikkuruinen kulkikin ihmiseltä toiselle. Valitettavan hyvin päästäinen hallitsee myös hypyt ihmisiä vastaan.
Seuraavaksi paikalle saapuikin aivan oikea koiria ymmärtävä joulupukki. Pukilla oli jokaiselle koiralle luu ja ihmiselle kortti lahjasäkissään. Pukki todettiin heti koirien toimesta hyvin vaarattomaksi tyypiksi.
Tottahan toki pukin kanssa täytyi poseerata. Nano olisi mielellän nuollut pukin naaman puhtaaksi.
Lopussa oli vielä tiivistunnelmainen kisa, nakin syönti. Virallinen ajanottaja, Timo, toimi lahjomattomana kellon käyttäjänä. Tehtävänä oli syödä heitetty nakki mahdollisimman nopeasti ja tulla takaisin omistajan luo. Kumpikaan koiristamme ei pärjännyt, Nano taisi jopa jäädä viimeiseksi. Nano sai helpotusta pienen kokonsa vuoksi, hänen tarvitsi syödä vain puolikas nakki. Lisäksi pikkuruinen ei huomannut minne herkku hävisi, joten kävin näyttämässä sen. Hauskan kisan voitti Humppa.