Koirat pääsivät taas heti aamusta lenkille Timon kanssa. Lyhyehköllä hihnalenkillä karvakuonot saivat nautiskella hajuista. Nano kuvitteli olevansa kukkulan kuningas, vippaili korkeiden lumivallien päällä.
Päivemmällä koko perheen voimilla lähdimme maastoon. Taivalsimme moottorikelkan uraa pitkin etsien sopivaa mäkeä Yo-Yolle. Pojilla oli havaittavissa kiirettä, aikas vauhdikkaasti tyypit juoksivat. Nano pääsi hankia pitkin Yo-Yoa pakoon, ja sekös nuorukaistamme harmitti! Yo-Yo sai poistaa turhia energioita mäessä juostessa.
Illalla oli ”ongelmallisten” koirien pienryhmä. Nano on kehittynyt todella paljon häiriön alaisena olemisessa. Pentunen osasi keskittyä pätkittäin…
Yo-Yohan ei kuulu koko ryhmään, mutta pääsi kuitenkin kentälle mukaan. Nino- neitonen tarvitsi häiriötä. Tosin Nino ei korvaansa lotkauttanut Yo-Yolle. Nuorukaisemme teki tosi hienoa seuraamista ilokseni. Yo-Yolle tilanne oli sinällään hieman haasteellisempi, että Ninolla oli juoksut. Ninon ohi juokseminenkaan luokse tulossa ei tuonut mitään ongelmaa emännän ihanuudelle.
Kirjoitettu 31.03.2011 klo 22:37, viimeksi päivitetty
31.03.2011 klo 22:37.
Nyt se on todettava. Meille ei tule kesää… Aamulla taas niin paljon pakkasta, että Timo veti koirille tossuja jalkaan. Pyh! Lenkki oli hurahtanut reippaasti ja vilpoisasti. Hihnalenkki sai koiruuksille mukavasti nälän kurnimaan vatsassa. Näin kylmällä säällä on mukavaa lämmitellä leivinuunia. Timon rikitellessä tulia Nano tarjoutui ystävällisesti avustamaan. Eipä aikaakaan, kun molemmilla koirilla omat klapit suussa. Yo-Yokin istui onnellisena makuuhuoneessa ja hömötti koivuhalko suussa.
Tottistelin jälleen koiruuksien kanssa. Yo-Yo pysähtyy jo tosi hienosti näyttelyseisontaan käsimerkistä, tosin tämä on tehtävän ensimmäinen osio…. Mutta toimii siis! Nano ja istuminen edistyvät myös vähitellen. Suurta läpimurtoa ei ole vielä tullut.
Minä käytin jälleen Yo-Yon omalla lenkillä. Nuorukainen nauttii selvästi kakaravapaista tilanteista. Pellolla oli tosi mukavaa taivaltaa lumikengillä. Välillä Yo-Yo yritti olla vapaamatkustaja ja tuli kannoille seisomaan.
Muutoin päivä sisälsikin Yo-Yon varpaiden selvittelyä. Tai ainakin jalkakarvojen…. Niissä riittää vielä töitä useaksi päiväksi. Uups! Nyt illalla iski takaraivoon kamala ajatus: vuosikirjan kuvien jättöpäivä on huomenna! Eikä meiltä löydy kunnon kuvia!!! Joitain räppäilyjä lähetin, mutta tiedän häpeäväni niitä pitkään. Ei kunnon seisontakuvaa! Paimennuskuva se vasta olikin kamalan vaikea. Yo-YOn voimakkuudella paimennettaessa lampaat on niiiiiin kaukana. Eli vaihtoehtoina oli pelkkä koira tai kärpäsenkakan kokoiset hahmot pellolla. Revipä siitä huumoria tähän aikaan yöstä….
Kirjoitettu 30.03.2011 klo 23:43, viimeksi päivitetty
30.03.2011 klo 23:43.
Yö oli tuonut jälleen kerran tulessaan pakkasen. Timo lähti kuitenkin urheasti lenkkeilyttämään koiriamme heti aamusta. Alkumatka oli sujunut hyvin, koirat olivat viipottaneet onnellisina eteenpäin. Pellolla valitettavasti pakkasen purevuus oli iskenyt päästäisen varpaisiin. Timo oli tarkkaillut hieman tilannetta ja todennut paremmaksi kääntyä kotia kohti. Välillä Nano oli päässyt nauttimaan hissikuljetuksesta, isäntä oli kantanut palelevaa yksilöämme.
Ruokailun jälkeen koiruudet pääsivät totutusti ulos leikkimään. Yo-Yo kävi nappasemassa halkopinon luota mäntykalikan ja liihoitteli se suussa onnellisena sisälle makuuhuoneeseen asti. Timo päätti, ettei halua lattioille vesilammikkoa sulavasta kalikasta pihkasta puhumattakaan. Siispä parran hieno aarre joutui ulos. No, eipä aikaakaan kun Timo etsi miljoonalaatikosta jotain. Nano tutki tilannetta hyvin tarkkaan ja päätti saada itselleen maalarinteippirullan. Pian kotonamme riehui pieni, musta-ruskea-valkoinen yksilö teippirulla suussaan aarteenaan….
Minä käytin Yo-Yon toisella, hieman vaativammalla lenkillä päivemmällä. Minä kiisin lumikengillä hangella, Yo-Yon liitäessä vierellä. Partainen, jota ei enää kuulemma saa sanoa junnuksi sisareni mielestä :-), pysyi hangella loistavasti kävellessä. Juostessa pinta petti ja nuorukainen upposi lumeen. Kaikesta huolimatta Yo-Yo oli tosi villillä tuulella ja ryntäili heittelemieni oksien perään. Hyvää jumppaa koiruudelle, emännästä puhumattakaan 😉
Illalla koirat saivat herkutella luilla. Olipas jälleen emännän sydäntä sulattava näky, velloset rouskuttivat kylki kyljessä herkkua.
Kirjoitettu 29.03.2011 klo 22:36, viimeksi päivitetty
29.03.2011 klo 22:37.
Aamulla Timo pakeni hallille kiukaita ehjäilemään ja minä koirien kanssa pellolle. Yöllä oli satanut hieman lunta, ja sää oli muutenkin puhtoisen miellyttävä. Hanki kantoi Nanoa aivan loistavasti, Yo-Yoakin mikäli tämä malttoi kävellä. Pienikin askel juoksemisen tavalla ja jalka upposi hankeen. Nano nautti tilanteesta ja hyöri ympärillämme. Yo-Yoa moinen ärsytti, jolloin oli oikeastaan ihan pakko haukkua. Kumpaako siinä olisi pitänyt kieltää? Haukkuvaa partaista vai kiusaavaa ja härkkivää shelttiä?
Timon kanssa veimme koirat metsäautotielle juoksemaan. Yo-Yo pääsi pitkästä aikaa harrastamaan mäkijuoksua, junnu oli aivan innoissaan. Minun ollessa töissä tyypit olivat makailleet ja ottaneet levon kannalta vapaan ajan.
Illalla vielä vähän tottistelemaan. Aivan mahtavat treenit! Ensin vuorossa oli Nano. Menin hieman kauemmaksi muista ihmisistä ja tarkoitus oli tehdä vain minun lähellä pysymisharjoituksia. Hieman huomio kiinnittyi muihin asioihin, mutta kutsumalla sain pentusen pysymään lähelläni. Lopuksi tein hieman maahan menoja. Hitsi se pentunen on hieno koiruus!
Yo-Yon kanssa tein muutaman luoksetulon, nopeaa oli! Lisäksi hieman seuraamista. Siinäpä sitä tekemistä olikin jo ihan riittämiin. Yo-Yolla oli tosi kova draivi päällä, virrasta ei todellakaan ollut puutetta.
Ryhmäliikkeen aikan teimme luoksetuloja. Ensin vuorossa oli Uno, jonka häiriökoiraksi Yo-Yo pääsi. Mustan uljaan hurantaessa aivan läheltä ohi ei junnumme reagoinut mitenkään. Yo-Yo vuorollaan pääsi tekemään luoksetulon Sinjan ja Unon välistä. Hienosti sujui. Vähänkös olin ylpeä! Lopussa istuttiin, tai ainakin koirat istuivat, rivissä perusasennossa. Aikas taitavia tyyppejä! Nano hiimaili hieman kauempana Timon kanssa. Pentuhan on jo ymmärtänyt ettei kentällä tarvitse haukkua. Jee!
Kirjoitettu 28.03.2011 klo 22:09, viimeksi päivitetty
28.03.2011 klo 22:10.
Se on sitten kevät, tai ainakin enteilee sitä. Hanki kantaa koiria jo tosi hyvin, eikös se ole kevään merkki? No, luntahan tänä vuonna riittää kylliksi asti, joten lumihommiin jouduin heti aamusta. Riitan rajalla olevan aidan vieressä on lunta turhan paljon. Nanokin pääsisi aidasta yli kävellen. Päätin talloa lunta, ettei tarvitse karkulaisia kotiin huudella. Poljin koirien avustuksella vallihaudan aidan viereen. Hiki virtasi, mutta toivottavasti työn tulos oli hyvä. Nanokin osallistui urakkaan kaivamalla lunta kovasti, Yo-Yo tyytyi puutarhurin virkaan. Sireeneistä lähti monta, ainakin Yo-Yon mielestä, turhaa oksaa pois.
Kävimme käppäilemässä hihnalenkin. Koiruudet pitivät kovasti lumivalleille pomppimisesta. Minne lie kaikki ihmiset paenneet? Ihan yksin saimme omia kaikki tiet 😉
Tänään oli jälleen turkinhoito päivä. Huh! Pesin junnumme sekä föönasin. Turkanen on siinä vain tekemistä! Junnu oli tosi hienosti koko pitkän ajan. Suihkussakin kun sanoo käänny, saa eteensä toisen kyljen puhdistettavaksi. Hieno koiruus. Nano oli kokoajan touhussa mukana, suihkuunkin yritti ängetä väkisin. Karvojen kuivaaminen ja suoristaminen sujui mukavasti. Täytynee sanoa, että aikas hienoa jälkeä tuli. 🙂
Nano oli avustamassa myös kuvaamisessa… Taitaisin olla melko kädetön ilman shelttipojan apuja.
Pesun ja puunauksen jälkeen Yo-Yo otti damin suuhun ja istui sekä makasi pedissään .Siinä se vain olla hömötti.. Hassu!
Isäntäkin saapui vihdoin kotiin. Mukanaan hänellä oli tuliaisena pronssinen mitali. Eipä ole turhaan menneet aamun kävelyt ja lenkkeilyt. Upea saavutus!
Kirjoitettu 27.03.2011 klo 22:19, viimeksi päivitetty
27.03.2011 klo 22:19.
Aamulla iski järkytys vilkaistuani pakkasmittariin, -17,9! Hieman odoteltuamme lämpötila nousi sopivasti, että pääsimme hangelle kiitämään. Tai tarkemmin sanottuna Nano kiiti ja minä Yo-Yon kanssa rämmimme upottavassa hangessa. Nano otti tilanteesta kaiken irti. Pentu juoksi ja härnäsi Yo-Yoa iloisesti loikkien, suurempi yksilö ei puolestaan voinut mitään isottelevalle kakaralle upotessaan hankeen. Yo-Yo yritti parhaansa mukaan rauhoittaa haukkumisellaan riekkuvaa Nanoa.
Hakutreenit olivat tänään laanilla. Ensin meidän koirista oli vuorossa Yo-Yo. Tällä kertaa minä keskityin hyvin lähetykseen, käsi osoitti ensin taivaalle ja laski vähitellen oikeaan suuntaan. 😀 Junnumme lähti reippaasti irtoamaan ja teki hienosti töitä, tässä vaiheessa minulla alkoi ilo nostaa päätä. Olin ohjaamassa Yo-Yoa tarkastamaan hökkelihärdelliä, kun junnu suuntasi askeleensa kohti lumivuorta. Kutsuin pois, ei mitään vaikutusta. Häh? Uudelleen yhtä huonoin tuloksin. Öööö… Pian tyyppi hävisi varmoin askelin lumivuoren taa, maalimiehelle. Minulla meinasi, tai tulikin, kyyneleet silmiin. Yo-Yo is back! Mahtavan hyvin selvästi tervehtynyt junnumme löysi maalimiehen ja leikki aivan onnellisena. Jee!!!! Toinenkin maalimies oli piilossa, mutta lopetin harjoituksen näin hyvin menneeseen suoritukseen. Mie oon niin onnellinen!
Nanon vuoro loistaa… Minä onneton olin unohtanut Nanon hakuliivit kotiin! Lähetyksissä minun pitää huomioida kääpiön pieni koko, eikä rönöttää hänen päällään. Hankalaa! Pentunen ryntäsi matkaan, aivan kuin hän tietäisi mitä pitää tehdä? Sille se toiminta vaikutti. Nano riensi lumivuorelle ja… Hieman alkoi jännittämään, joten minun tuki oli tarpeen. Päästäinen löysi hienosti Reinon mäen päältä. Matka jatkui toiselle Reinolle. Pentunen liikkui tosi reippaasti ja teki hyvästi töitä. Toinenkin Reino löytyi vaivatta. Aivan mahtavaa! Leijuin lopun päivää onnistumisista.
Kotona harjailin Yo-Yoa, jos sen pesisi ennen pentutapaamista. Kävimme vanhemmillani kylässä, jossa meno palkkana oli herkkutikut koiruuksille. J Ai niin… Timo on uinut tosi, tosi kovaa ja on tyytyväinen aikoihinsa. Mastersmestaruus-kisoissa viides sija on erittäin hieno saavutus mielestäni. Jes! Hyvä päivä koko perheelle!
Kirjoitettu 27.03.2011 klo , viimeksi päivitetty
27.03.2011 klo 10:24.
Timo livahti jälleen lenkille heti aamutuimaan. Liekkö ollut kyseessä viime hetken herkistelyt, sillä päivemmällä hän lähti miesporukassa kisoihin Kotkaa kohti. Toivotaan, että isäntä ui Ainoa ja Iidaa lainatakseni: ” tosi, tosi kovaa”. 🙂 Mutta lenkki oli sujunut erittäin hyvin ja koirat olivat saaneet jumpata jalkojaan riittävästi.
Päivällä tottistelimme hieman. Yo-Yon kanssa näyttely seisomisen pysähtymistä ja Nanon kanssa istumista. Täytynee sanoa, ettei lisä treenit pahasta ole….
Koiruudet saivat päivän mittaan lähes tsiljoona hepulia, leikkivät aivan villeinä niin sisällä kuin ulkonakin. Lelut ennätin kerätä koriinsa ainakin kolme kertaa. Mikähän negatiivinen magneetti lienee heitellyt lelut takaisin pitkin lattioita? Asuinpaikkako syynä?
Kirjoitettu 25.03.2011 klo 22:41, viimeksi päivitetty
25.03.2011 klo 22:41.
Minä olin keskiviikon Jyväskylässä kouluttautumassa. Rankkaa oli, mutta antoisa päivä. Timo siis toimi yksinhuoltajana koiruuksien kanssa. Aamulla Timo oli käyttänyt koirat pellolla ryntäilemässä. Lumisateen yllättäminä koirat ja isäntä saivat kunnon myräkässä taivaltaa.
Äitini oli hakenut koirat luokseen nautiskelemaan hyvästä hoidosta. Koirulit olivat päässeet pidemmälle hihnalenkillekin. Ja tietysti ne saivat nautiskella herkkutikuista.
Illalla Timo oli vielä käyttänyt pojat mukavalla hihnalenkillä. Siinäpä on ollut kävelemistä kerrakseen J
Tänään aamulla Timo jälleen vei koirat pellolle juoksemaan, minä yritin nukkua univelkoja pois. Lisäksi minulla oli kivoja paperihommia tehtävänä, joten tämäkin päivä meni harakoille koiria ajatellen.
Illalla menin ongelmallisten koirien treeneihin. Ennen aloittamista otin Yo-Yon kanssa hieman seuraamista. Junnumme toimi tosi hienosti. Nanon kanssa harjoittelimme hieman keskittymistä. Nyt tyyppi ei ryntäillyt toisten ihmisten luo, vaan pysyi luonani. Hienoa! Nyt täytyy aloittaa pennun hypyttäminen, ettei pomppisi ihmisiä vastaan….
Kirjoitettu 24.03.2011 klo 23:04, viimeksi päivitetty
24.03.2011 klo 23:04.
Aamusella Riitta tuli Iiriksen kanssa kyläilemään luonamme. Ihmisten nautiskellessa teestä Iiris tutki joka paikkaa, Nano viipotti kääkän perässä. Yo-Yon mielestä kääpiöt olivat kummallisia ja tyytyi nukkumaan keittiön lattialla.
Koirat autoon ja metsäautotielle, mars! Jälleen Iiris ja Lyyli kävelivät Riitan jalkojen takana. Tilannetta tarkkailtuamme huomasimme, ettei neidoilla ollut muuta mahdollisuutta. Suuret ja mahtavat paimenkoiramme, tai ainakin se suurempi yksilö, paimentaa kääkkiä. Kääkät ovat todenneet viisaimmaksi pysytellä ihmisten takana. Toden totta, Yo-Yo pysäytti molemmat tytöt heti, jos meinasivat mennä edelle. Jännä oli huomata kuinka pelkkä Yo-Yon pään kääntäminen sai kääkät ruotuun ja palaamaan paikalleen jalkojen taakse. Nanokin yritti paimennella, muttei tullut aivan tosissaan otetuksi.
Illalla tottistelimme hieman. Yo-Yon kanssa jatkoimme seisahtumista, joka sujuu tosi hyvin käden avulla (kuten oli suunniteltu). Nano ei vielä bonjaa istumisen kummallista maailmaa, hitaasti hyvä tulee…
Kirjoitettu 22.03.2011 klo 22:16, viimeksi päivitetty
22.03.2011 klo 22:16.
Timo käytti pojat jälleen heti aamusella lenkillä. Reipas hihnalenkki virkisti kummasti. Pyörätietä jyräävä mopo ei hätkähdyttänyt koiruuksia ollenkaan, ei edes Nanoa.
Minä kävin poikien kanssa kävelemässä moottorikelkkauraa. Molemmat koirat juoksivat kovasti, ihan kuin eivät olisi pitkään aikaan minnekään päässeet… Molemmat koirat loikkivat välillä uran sivuun, tuulen kuljettamat puunkaarnat täytyi pyydystää kiinni.
Illalla otin hieman tottistelua. Yo-Yon kanssa päätin laittaa näyttelyseisonnan viimeinkin kuntoon. Aloitin alusta, eli pysähtymisestä. Aikas hienosti junnumme ymmärsi mitä häneltä pyysin. Nanon kanssa aloitin istumisen harjoittelun. Vielä mitään läpimurtoa koulutukseen ei tullut, mutta joku toinen päivä…
Myöhemmin Yo-Yo pääsi vielä siistiytymään. Tiperon ympäristöstä otimme muutamia ylimääräisiä karvoja pois, jos puhtaana pitäminen olisi siten helpompaa. Yo-Yo makasi kyljellään tosi mallikelpoisesti ja odotti siivousta.
Kirjoitettu 21.03.2011 klo 23:21, viimeksi päivitetty
21.03.2011 klo 23:21.