Timo pyörähti taas hihnalenkillä koiruuksien kanssa hetia aamusta. Koiruudet olivat kovin tyytyväisiä jalkojen liikuttelumahdollisuudesta. Tänään satoi käytännössä koko päivän, Yo-Yon haavan kuivana pitäminen oli siis varsin haasteellista. Haava näyttäisi parantuneen niin hyvin, että huomenna voinemme jo lopetella tehohoidon.
Hieman tottistelua mahtui tähän päivään. Ensin Yo-Yo, jonka kanssa tein seuraamista. Nyt keskityin todella tarkasti palkkauksen suuntan ja sainkin Ukkelin asennon korjattua erittäin hyväksi. Lisäksi teimme hieman istu-seiso-maahan käskyjä sekaisin, hienosti Ukko kuunteli ohjeet. Nanon kanssa tein näyttelyseisomista. Päästäinen seisoo hienosti ja aikaa pidennetään tällä hetkellä.
Yo-Yo katsoi minuun tosi surullisesti, kun nappasin Nanon kainaloon ja lähdimme treeneihin. Kyllä sydän suli pettyneiden silmien katseessa. Sniif!
Nanon ensimmäinen tehtävä oli esinekiinnostuvuus. Käppäilimme metsässä ja pieni päästäinen haistoi esineen ja sai siitä valtavasti kehuja ja hienon palkan. Taitava pieni koiruus!
Treenien lopuksi Nano pääsi ajamaan jäljen, Frolic-jäljelle oli kerinnyt tulla ikää lähes 2 tuntia. Uups! Mahtavan hienosti poitsumme jäljen ajoi. Nyt alkaa makupalojen pois jättäminen sekä pituuden lisääminen.
Yo-Yon kanssa tein pihassa ihan hieman esineruutua. Ukkeli haki jokaisen esineen hienosti ja kuunteli ohjeet upeasti. Nyt kiinnitän huomiota esineidnen puremiseen…
Pennut ovat nyt 3kk ja ottaneet suuren harppauksen kehityksessä. Tänään riiviöt ovat saaneet kiinteää ruokaa, joka onkin maistunut hyvin. Lisäksi Aino on tuntenut sormessaan pienten naskalihampaiden jyrskeen jo 😀 Ei malttais odotella katsomaan pääsyä. Yo-Yon isän omistaja sekä Ronjan omistaja olivat käyneet pentuja katsomassa. Pentuset oli luokiteltu parhaaseen a-ryhmään, kauniita ja rohkeita! Jee!
Kirjoitettu 20.06.2011 klo 23:30, viimeksi päivitetty
20.06.2011 klo 23:30.
Timo käytti jälleen koirat hihnalla lenkillä heti aamulla. Pitemmän kaavan kautta kävely olikin nyt tarpeen, Yo-Yoa ei vielä uskalla laskea metsään laukkaamaan. Matkan varrella Yo-Yo oli haistellut maata ja touhunnut jotain. Timo oli hieman ihmetellyt mitähän tyyppi kummaillee maassa oelvan hanskan kanssa, muttei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Melkein pihaan päästyään Timo oli katsonut partaistamme hieman tarkemmin. Suussahan roikkui maasta nostettu esine, se hanska nimittäin… Noin 400m Ukkeli kantoi hanskaa sisälle asti, liekkö joutunut liian usein kuulemaan minun tuskailtua hävinneitä hanskoja. Toki tuo hanska ei ollut minun, mutta kaunis ajatus Ukolta! Pitäisköhän tuskailla isompaa autoa, jos sellainenkin hampaissa pihalle kantautuisi?
Sateisen sään vuoksi Yo-Yo joutui jäämään kotiin minun ja Nanon mentyä Riitan ja kääkkien luo vierailulle. Nanolla oli aivan valtava vauhti pienten karvattomien kanssa. Leluun ei poitsu, ehkä viisaastikin, koskenut. Mukana juokseminenkin vaikutti todella mukavalta.
Seuraavat kuvat Riitta Tahvanainen:
Nanon kanssa starttasimme hakutreenejä kohti, mutta monen sattuman ja ambulanssin tarvitsemisen kautta päädyimme pihatreeneihin. Minulla, koiralla tai autolla ei ole mitään hätää, ulkopuolisen avustamisesta oli vain kyse… Pihassa tein ensin Nanon kanssa hieman motorista harjoitetta tikapuilla. Näyttelyseisonta oli seuraava aihe. Nyt maltti ei ollut valttia, vaan Nano oli hieman levoton. Molemmissa koirissa näkyy lenkkeilyn puute. Lisää harjoitusta siis… Pihatreenikuvat Jaana Kärkkäinen.
Yo-Yokin pääsi treenaamaan pihalle. Liiallisen virran vuoksi, keskittyminen oli hieman heikkoa… Motorinen tikaspuu alkaa sujua kokoajan paremmin. Yksi eteen lähetys, niin että Timo, Jaana ja Sami olivat ohitettavana. Toimi kuin unelma. Lopuksi ihan vähän seuraamista sekä jäävänä liikkeenä seisominen. Hienosti Ukko osaa!
Haavan paranemin jatkuu edelleen. Joskos kohta pääsisimme kaulurista eroon…
Kirjoitettu 19.06.2011 klo 23:03, viimeksi päivitetty
19.06.2011 klo 23:04.
Koska Yo-Yo luetaan nyt toipilaaksi, vatsa ei saa kastua ja likaantua, emme lähteneet rämpimään metsään. Koiruudet pääsivät kuitenkin pitkille hihnakävelyille, ettei elämä tylsytä aivan kokonaan. Minun hummatessa Joensuussa äitini shoppausapuna koirat olivat nautiskelleet ulkoilmasta Timon kanssa.
Illalla kävin viemässä Gizmon, Ticon ja Roon haudoille kukat, jotkut päivänkakkaraa muistuttavat kasvit. Täytyy todeta, ettei kyynelkanavat ole kiinni eikä aika ole parantanut vielä haavoja. Jokainen niistä oli huippuyksilö ja mahtava persoonallisuus.
Yo-Yon haava vaikuttaisi paranevan hienosti, ilmakylpyjä yritämme karvojen keskelle järjestää useita kertoja päivässä.
Aino soitteli pentujen kasvavan kovaa tahtia. Nyt riiviöt pysyvät jo paremmin tolpillaan ja Ronja on melkoisen hyökkäyksen kohteena ruoka-aikaan. Pennut ovat jo löytäneet leikkimisen mahtavan maailman. Hampaattomat ikenet jälttävät ahkerasti kavereiden jalkoja ja korvia 😀
Kirjoitettu 18.06.2011 klo 22:50, viimeksi päivitetty
18.06.2011 klo 22:50.
Aamulla iski järkytys! Mervi-eläinlääkäri on lomalla. Pikaisen mietinnän jälkeen totesimme yrittävämme saada varattua ajan Eläintohtori Kivuttomalle Joensuuhun. Onneksi siellä ymmärrettiin erittäin hyvin tilanteemme ja saimme ajan Yo-Yottimelle 🙂 Timo käytti aamun lenkillä poitsukaksikon. Hyvä, että jotain liikettä tapahtuu… Kävin vihdoinkin hakemassa koirille tikapuut kaupasta motorisia harjoitteita varten…
Töiden jälkeen matkaan lähdin pitkästä aikaa Yo-Yon kanssa matkaan kahdestaan. Lääkäri totesi tikun, ötökän tai helteen tehneen tehtävänsä. Lääkäri ajeli koneella karvat pois tarkasti ja saimme hyvät hoito-ohjeet. Pari kertaa päivään puhdistus ja kuivaus sekä Fusiderm päälle, kaulaan kauluri nuolemisen estämiseksi. Likaantumista tulisi välttää sekä haavan kuivaus tulisi tehdä mielellään föönillä. Kyllä huokaisin helpotuksesta, toivottavasti pääsemme näin vähällä.
Koska olimme näin lähellä kummipoikaamme, halusin käydä häntä samalla reissulla moikkaamassa. Daniel oli kasvanut paljon ja tarttumisen taitokin oli kehittynyt 🙂 Perheen isommat lapset halusivat nähdä Yo-Yon. Ukkeli esiintyi mallikkaasti. Lapset estelivät minua laskiessani Ukon irti, olivat aivan varmoja Ukkelin karkaamisesta. Eihän se mihinkään karannut…
Kotona koirat yrittivät vihjailla lenkkeilyn tärkeydestä. Märkään metsään en nyt uskaltanut Yo-Yoa laskea, joten ignorasin pyynnön… Jonkin verran lienee hyvä tehdä koirienkin kanssa… Yo-Yon kanssa tein hieman keppejä. Voi hyvänen aika sitä vauhdin määrää! Ei oo todellista! Välillä pelottaa, että kepit alkavat kimpoilemaan sinne tänne…. Lisäksi teimme rengasta muutaman kerran sekä eteen lähetystä sekä maahanmenoja kaukona. Ukkelia piti ohjata tikapuuharjoituksiin pannasta, sillä vauhtia olisi ollut aivan liikaa 😀
Nano vuorostaan pääsi tikapuita kokeilemaan… Päästäiselläkin on hieman likka vauhtia, yrittämisen määrä on aivan ylittämätön! Hihnalla hieman rajoitellen saimme vauhdin suunnilleen sopivaksi. Taitava pieni eläin 😀
Illalla Nano pisti vielä jalkapallopelin pystyyn. Lopputuloksena näytti olevan Nanon ylivoimainen voitto…
Kirjoitettu 17.06.2011 klo 22:34, viimeksi päivitetty
17.06.2011 klo 22:34.
Ensin eiliseen päivitykseen hieman täydennystä:
Lauantaina sain seurata melkoista näytelmää läheltä paimennettaessa. Nanon ollessa töissä tuli se liian lähelle lampaita. Lopulta eräs lammas sai tarpeekseen ja meni uhkaavasti pientä paimenta kohti. Vähän ajan kuluttua Nano unohti lampaiden kunnioituksen ja matami-lammas kääntyi ja tuijotti sheltin poikasta tiukasti: “Menen, mutta älä sikaile!” Nano jäi seisomaan paikoilleen, ja tuijotti takaisin. Minä mietin jo lampaan syövän pienen ja sievän koirani. Aikansa tuijoteltuaan Nano käänsi katseensa oikeaoppisesti poispäin, jolloin lammas totesi asian menneen perille ja jatkoi kulkuaan. Aivan kuin oppikirjasta! Jännää oli, ettei Nano alkanut haukkumaan, vaan kaikessa rauhassa neuvoteltuaan vähensi painetta ja tilanne selvisi. Ihmeellisen taitava pieni mies!
Timo otti illalla vielä kuvan kaikkensa antaneesta todellisesta paimenkoirasta, joka päätti että vain lammaslelu on hänen arvolleen sopiva!
Tänään koirilla oli lepopäivä, takana ensin erkkari yhteismajoituksessa sekä nyt paimennusleiri. Koiruudet viettivät aikaa hengaillen meidän ollessa töissä, ruokkiksen aikana ulkona kahdestaan jalkapalloa pelaten sekä mullassa möyryten.
Illalla suuntasimme koko perheen voimin satamaan, jossa pojat saivat uida. Tai siis tarkennus hieman… Yo-Yo ui ja Nano ihmetteli tilannetta. Yo-Yo otti kaiken ilon irti ja ui tosi paljon melko kovassa aallokossa. Nano hyöri ja mietti menisikö uimaan. Kastuneet varpaat olivat Nanon näkemys viilentävästä hetkestä rannalla.
Uinnin jälkeen olikin hyvä aloittaa koirien pesu. Molemmat koirat pestiin, kuivattiin ja harjattiin sopivasti limikkän. Nanon peseminen ja harjaaminen on tosi helppoa ja nopeaa, mutta kuivaaminen…. Pörheä turkki ei meinaa kuivua millään! Yo-Yolla osiot ovat juuri toisinpäin. Kiva, että molemmilla on helpot osuudet turkin hoidossa. Nanon korvan tauksia selvitellessäni tunsin piston sydämessäni! Takkuja oli riittävästi, mutta nyt takut ovat muisto vain… Täytyy muistaa katsella tarkemmin herran hötelökarvat tulevaisuudessa. Yo-Yolta löytyi vatsasta pieni haava, joka puhdistettiin ja karvat leikattin ympäriltä. Huomenna neuroottinen emäntä vie Ukkelin Mervi-lääkäriä moikkaamaan…
Kirjoitettu 16.06.2011 klo 22:31, viimeksi päivitetty
16.06.2011 klo 22:32.
Maanantaina aamulla Riitta ja Iiris tulivat koiria leikittämään Ellin kanssa, Riitan sijoituskoira. Iiris heittäytyi normaalisti Yo-Yon eteen selälleen, hassu kääkkä. Yo-Yo oli Ellille liikaa… Suuri ja liian karvainen koira oli hieman liian jännittävä tuttavuus pienen pienelle kääkälle. Siispä Yo-Yo sisälle ja Nanon kanssa tuttavuutta tekemään. Nanokin oli aikas jännittävä tyyppi, joten tutustutamme koiruuksia toisiinsa lisää myöhemmin.
Illaksi ajaa hurautimme Kuttukuuhun paimennusleirille. Odotuksia ei juurikaan ollut, mutta hauskaa oletin olevan. Huonekaveriksemme saimme Nemi-aussietytön sekä Lauran. Siinä oli pojilla haistelemista, kun Nemi oli juuri lopettanut juoksunsa… Huh! Onneksi oli häkit mukana ja koirat saivat nukuttua kunnolla tilanteesta huolimatta.
Tiistaina koko paimennusporukka oli jo kasassa. Monirotuleirillä oli jälleen kerran mukavasti erilaista porukkaa. Varsinkin Nano innostui tutustumaan Corgi Tinjaan, aussie Wilskaan sekä shippergeen. Vapaa-ajan toimintaa oli siis riittävästi 🙂 Koko päivän satoi, välillä hurjan kovaa välillä sopivasti. Laitumet muuttuivat vähitellen liukkaiksi ja vauhdin rajoittaminen oli turvallisuussyistä ehdottoman tärkeää. Lähes koko päivän päämme yli, kirjaimellisesti, lensi reittikoneita sekä Hawk airueita, kumpikaan koiruuksista ei reagoinut mitenkään meteliin… Kuvat keskiviikon paremmalta säältä.
Nano pääsi ensin pyöröhäkkiin kokeilemaan mitä paimentaminen oikeastaan on. Suureksi hämmennyksekseni Päästäisellä vaikutti olevan ohjakset sekä jarru, Häh? Mistäs ihmeestä ne on tullut… Vaihto JHD-aitaukseen, jolloin olin aivan varma katastroofin iskevän. Suuri ja mahtava sheltti alkoikin heti paimentamaan oikealla sykkeellä ja vastasi upeasti paineeseen. Alussa minä käytin liikaa ääntä houkutteluun, mutta äänetön paimennus oli aivan mahtavaa!
Yo-Yon kanssa paimentaminen oli mukavaa. Harjoittelimme hieman rännitystä, häkittämistä sekä poispäinajoa. Taitavaakin taitavampi Ukkeli teki aivan hirmuisen hienoa työtä! Näin sateisena päivänä ei voinut ajatellakaan kuvaamista, kamera olisi ollut heti kuin uitettu. Yhden jääräpäisen lampaan kanssa jouduimme koville, mutta onneksi tilanne ratkesi pian.
Keskiviikkona aamupalalla Sinikka järkytti maailmaani pahasti ilmoittamalla Nanon paimentavan isolla laitumella. Hieman nieleskelin ja yritin väittää vastaan, mutta eihän se auttanut mitään…
Ensin vuorossa oli Yo-Yo, jonka kanssa harjoittelimme hieman ränniä ja hakukaarta. Tänään haku oli paljon parempi, kaari laajempi. Selvästi oppimista on tapahtunut. Lisäksi harjoittelimme häkittämistä, jossa minun ajatussolmun avaaminen oli haasteelisinta. Täytyy sanoa, että Yo-Yo osasi hommansa täydellisesti 😀
Nanon kanssa hiivin varovasti laidunta kohti. Päästäinen jäi hienosti taakseni lampaille mennessämme ja a’vot sheltti aloitti paimentamisen. Nano kuljetti aivan super huipusti! Aivan mahtava pieni poikanen..
Nissanin keula kääntyi vihdoin kotia kohti, kaikki kolme autossa olijaa olivat selvästi väsyneitä mutta onnellisia. Hienosti sujunut leiri siivitti matkaamme mukavasti. Kotimatkan varrelle olimme sopineet käynnin Sila-fysioterapeutin luona. Halusin varmistaa, että Yo-Yo on kunnossa eikä korkeat loikat agi esteillä johdu mistään kipupisteestä. Yo-Yo rötkähti tutkittavaksi, nautinnollisesti kyljellään maaten se nautti hoidosta. Silja ei löytänyt hälyyttävää, nyt seurataan miksi tilanne muuttuu. Hyvä, hyvä!
Pentuset ovat kehittyneet hurjasti! Silmät ovat aukeamassa kokonaan avoimiksi ja jalatkin ovat alkaneet kantaa. Vielä kävely on hieman horjakkaa, mutta suunnan vakaana pitämisessä on vaikeutta 🙂 Painoakin jokaisella pennulla on jo yli yli kilon, isoja rohnoja siis!
Kirjoitettu 15.06.2011 klo 22:28, viimeksi päivitetty
15.06.2011 klo 22:30.
Tuomari: Geoff Spurrier
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI
Kirjoitettu 12.06.2011 klo 23:23, viimeksi päivitetty
12.06.2011 klo 23:24.
Perjantaina auto tututusti liian täyteeen pakattuna pöräytimme koko perheen voimin Tammelaan, Mustialaan, partisten erkkaria kohti. Hillittömässä helteessä mieleen juolahti ajatus: “Onko tässä mitään järkeä?!?” No, siinä ollut… Tiedossa oli, että Yo-Yo keskeneräisellä turkillaan ei pysty pärjäämään kehässä hyvin. Ihanaa oli päästä näkemään sukulaispartiksia sekä kaikkia muita karvacollieta, joten matka jatkui vaikka järki kertoi ehkä jotain muuta 😀
Lauantaina aamu valkeni pelottavan kuumana. Tassupesujen jälkeen minä ja Timo menimme pentujen arvosteluja katsomaan, koirat jäivät inhimillisen viileään huoneeseen vielä lepäämään. Ilokseni kuulin, että Yo-Yon kasvattajan kummityttö Siina lupautui viemään Yo-Yon Junior handler- kisaan. Yo-Yo totesi Siinan maailman ihanimmaksi ihmiseksi, palloleikellä on ihmeellinen vaikutus…. Molemmat olivat tuommoisissa kisoissa ensimmäistä kertaa, joten rohkeasti molemmat nuoret lähtivät taistoon!
Ensin oli kuitenkin urosten arvostelut. Valioluokan nuorin Ukkeli selvisi handlerista huolimatta hienosti. Häntähän nousi hieman, tai vielä enemmänkin, liian ylös. Ja handleri sössi muutamassa paikassa lahjakkaasti… Mutta arvosteluna oli:
“Nice slate Well balanced Correcthead Lovely expression Correct bite Good depth of chest Good rib Nicely balanced rear which he used while moving Well groomed and handled” Tuomarina Geoff Spurrier
Wau! Ei hullumpaa! Tuloksena ERI. Minusta oli huikeaa, että valioluokassa oli 18 osallistujaa, joista 17 sai ERI. Näistä valittiin 8 parasta jatkoon, joista yksi oli meidän Yo-Yo!!!!!! Mahtavaa! Sijoitusta ei tullut, mutta mie olin niin ylpeä parrattomasta karvacolliesta.
Pienoisen levon jälkeen oli Junior Handler-kisan vuoro. Siina onnistui tehtävässään loistavasti. Kuinka noin nuori voi saadakin liikkeen niin hyvin esiin? Kade! Valitettavasti on todettava, että hulttio-Yo-Yo ei malttanut seisoa aivan asiaan kuuluvalla tavalla kehässä, vaan taisi hieman etsiä minne emäntä meni. Harjoitusta lisää Ukkelille!
Minä olin niin ylpeä molemmista nuorista! Esitys oli kerrassaan loistava, harjoittelun puute näkyi hieman läpi. Nyt tilanteesta opittuani, seuraavalla kerralla nuoret saavat harjoitella hieman enemmän. Sillä seuraava kertahan on tulossa. Vai kuinka Siina?
Kentällä oli aivan hillittömän kuuma ja järkyttävän polttavaa. Yo-Yo sai palkaksi uintikierroksen 😀 Olipa kerran kaunis koira…. Vaan ei enää!
Nanon mielestä kaikki järjestelyihin osallistuneet ihmiset olivat tosi ihania. Olivat ihan piätä kauten hankineet noin monta partaista hälle leikkikaveriksi. Kämpillä paras leikkikaveri oli Jaanan Saku, 8kk. Hieno pieni päästäinen selvisi siis hienosti kuumuudesta ja Yo-Yon ympärillä häsläämisestä.
Sunnuntaina koomassa nukutun yön jälkeen hurautimme Jyväskylään Ronjan ja Ainon luo katsomaan Ukkelin jälkeläisiä. Voi kuinka hienoja, silmät hieman sirrillään olevat pennut olivat hyvin hoidetun näköisiä. Mahdottoman kiiltävät turkit oli ilo katsella. Ronja tekee mamman työn todella säntillisesti ja hienosti. Pentu kuume nosti 5 astetta päätään, mutta meille ei voi valitettavasti uutta hirmua ottaa.
Kotiin päästyämme molemmat koirat kertoivat suureen ääneen, kuinka he eivät ole päässeet juoksemaan ja riekkumaan. Viikonlopun turhaumat ainakin suurimmalta osalta tuli puretuksi nopeassa hippaleikissä.
Kirjoitettu 12.06.2011 klo , viimeksi päivitetty
12.06.2011 klo 23:14.
Aamulla kirmasimme jälleen metsäautotielle helteestä välittämättä. Mikä lie ihmeen virtapiikki ollut koiruuksilla, sillä ne juoksivat aivan höperöinä edes takaisin. Kerrassaan hassuja ovat he…
Heli tuli hieromaan koiruudemme jälleen kerran. Yo-Yolla oli toisella puolella trikkeri piste lavan alapuolella ja lonkan päällä. Mitähän ihmettä olemme raataneet? No, hieronta ja sähköauttoivat kummasti asiaan 😀 Nanolla oli paikat jumissa, mutta sekin pehmeni nopeasti. Kummallinen pieni otus, joka pomppii ja loikkii liian paljon.
Riitan työmatka jatkuu vielä vähän, joten kävin hakemassa tytöt meille leikkimään. Helmi viettia aikansa nuuhkutellen ja miihaillen ympäri pihaa. Välillä taisi huomata karvaiset kaveritkin. Iiriksellä ei tänään liikunta oikein onnistunut. Milloin Nano paimensi nahkakuulan paikoilleen, milloin Yo-Yon läsnäolo sai neidon pläjähtämään selälleen. Mukavaa, ja kuumaa, vaikutti kaikilla koirilla olevan.
Minun ollessa töissä Timo pesi, föönasi sekä harjasi Yo-Yon erkkaria varten. Nyt pakkaillaan vielä jonkin verran ja huomenna päästään matkaan töilöiden jälkeen. Vanhempani jäävät pitämään taloa pystyssä, toivottavasti muistavat kastella myös paprikat…
Kirjoitettu 09.06.2011 klo 22:21, viimeksi päivitetty
09.06.2011 klo 22:21.
Aamulla pinkaisin metsään koiruuksien kanssa. Auringon valossa kimmelsi huikaisenvan näköisinä hämähäkin verkot, valitettavasti en saanut vangittua kameralla näkyä. Koirulit keskittyivät metsässä säntäilyyn 🙂
Riitan ollessa työreissussa kävin naapurista pari tyttöä meille kyläilemään ruokkiksen aikaan. Iiris ja Helmi ottivat vierailun hajujen nuuskimisen kannalta sekä varjossa loikoillen. Täytyy sanoa, että ainut koiruus jolla oli edes vähän virtaa siinä helteessä oli Nano, joka hyytyi myös laiskottelun asteelle hyvin pian. Hauskoja hoitokoiruuksia 😉
Helteestä huolimatta suuntasin matkan illalla tottiskentälle, saapuihan sinne muutakin porukkaa. Yo-Yon kanssa tein hieman seuraamisen käännöksiä. Perusasentoon tyyppi saapui tosi hienosti. Luoksetuloissa täytyy hioa eteen istumista. Nano oli päivän yllättäjä! Tyyppi seisoo jo hienosti paikoillaan neljä tassua maassa. Nyt alkaa hillitön häiriöidne harjoittelu 😀
Kirjoitettu 08.06.2011 klo 23:21, viimeksi päivitetty
08.06.2011 klo 23:21.