Kumpulan karvaiset kaverit

Treeniä 30.7.3012

Timo pyörähti jälleen koiruuksien kanssa lenkilläaamun varhaisella. Kaikki kolme pysyvät hyvin reissussa mukana ja hihnatkin melkein selvinä. Ettei tässä nyt vain kävisi niin, että isäntä tottuu kolmen koiran taluttamiseen???

Vaikka hiki virtasi pelkästään pikkurillin nostamisesta, lähdin partaisten kanssa lenkille. Ensin taivalsimme metsäautotietä pitkin. Molemmat koiruudet kävellä lompsivat verkkaiseen tahtiin eteenpäin. Faunikin tarkkailee erittäin tarkasti minne ja millä vauhdilla olen etenemässä.

Seuraavana pomppasimme metsän puolelle. Faunilla näytti olevan hauskaa minua katsellessa ja arvaillessa minne milloinkin sykäisen. Metsässä oli aivan ihanaa katsella yhdessä loikkivia partaisia.

Autolle palatessa se sitten tapahtui… Yo-Yo juoksi metsässä olleeseen piikkilankaa. Hetkonen Ukon ulahteluja ja minun kiljuntaa oli maailma täynnä. Onneksi on pitkät karvat, eli niitä jäi tuppo piikkeihin ja iho suojautui pahimmalta.

Töiden välissä kävimme rannalla pesemässä pari mattoa. Kaikki kolme koiraa olivat mukanamme. Koirat kiinni paaluun ja pesemään. Välillä koirat ilmoittivat huonosta käden jälkjestä , Yo-Yo tyytyi huonompaakin jälkeen.Helteisessä säässä oli aivan ihaanaa pestä mattoja, vaikka ne taitavatkin joutua varastoon uusien tieltä.

Tokotreeneissä otinkin molemmilla koirilla vain näyttelytreeniä. Juoksemista sekä esittämistä. Saas nyt nähdä miten viikonloppuna menee, mutta nyt sujui kivasti.

Illalla oli vielä se karsein juttu… Partaisten kovien nyppiminen. Faunille olikin jo korkea aika etsiä viidakon keskeltä korvakäytävä. Onneksi Yo-Yolla sujui hieman paremmin ja nypittävääkin oli lievemmin.

Partaiset harrastaa 29.7.2012

Meillä olikin vilkas yö… Timo oli yllättänyt Faunin kaksi kertaa sängystä nukkumasta. No, alashan sieltä oli joutunut joutuin, vaikka kuinka oli yrittänyt söpöstellä. Piankos neito tottuu meidän karuun meininkiin. Pahinta kuitenkin oli, että Timo oli herännyt jossain vaiheessa yötä ja todennut Päästäisen nukkuvan hänen mahan päällä. Ei voi olla totta! Ensi yönä tarkkailemme jälleen tilannetta.

Aamulla varhain lähdimme kohti vepetreenejä. Nämä olivat meille kaikille ensimmäiset ikinä. Partaiset olivat hyvin innoissan lähdössä toimintaan.

Ensin Yo-Yo pääsi uintitestiin. Huh! Onneksi se meni läpi 🙂

Seraavana olikin jo veneessä olemisen harjoittelua apuohjaajan kanssa. Yo-Yo pärjäsi mukavasti.

Faunikin pääsi testaamaan veneen.

Seuraavana olikin melkoinen haaste. Koiruus veneeseen ja sieltä pitäisi sitten pompata veteen. Yo-Yon miestä moinen loikkiminen oli kummallista, mutta reilusti houkuteltuna Ukko loikkasi kaksi kertaa järveen.

Faunikin sai pompata veneestä kerran. Neitonen teki oikean uroteon, eihän hänen oikeaa ihmistä ollut rannalla. Mutta hienosti Fauni tuli minunkin luo.

Minun ollessa veneessä partaisia ei oikeastaan naurattanut. Hmmm… Ehkä tein jotain väärin ja Leenalla oli hieman tekemistä saadakseen pidettyä karvakasat rannalla.

Kiitos Jaanalle jälleen kuvaamisesta!

Päivällä meillä olikin aivan valtava ukkosen ilma. Onneksi yksikään koiruus ei siihen reagoinut. Olipa siis aikaa olla ja lepäillä, koiratkin hyödynsivät rauhallisen hetken ottaen päivänokoset.

Seuraavana olikin vuorossa Nanon kuntoutus. Ensin minä heiluttelin lapaa irti. Ääripäät ovat selkeästi, varsinkin taaksepäin mennessä, kireät. Siispä huomenna lisää irroittelua. Järvikävelyssä partaiset päättivät ottaa kuntouttajan roolin itselleen. Luulisi Päästäisen tulevan hyvin kuntoon sillä tsemppauksella ja moninaisilla neuvoilla.

Illalla käytin partaiset vielä metsätiellä juoksemassa. Hiostavasta säästä huolimatta molemmat koiruudet kipittivät iloisina maastoa tutkiskellen.

Suossa 29.7.2012

Riitan kanssa totesimme, ettei tänään ollut oikea päivä lähteä Ilomantsin patikoimaan. Siispä makkarakaupan kautta kiihdytimme Riitan auton kohti Pientä Ritojärveä. Helle oli jo melkoinen varhaisesta aamusta huolimatta. Retkelle lähtö sujui hyvin. Kaikki olivat polulla ja kävely tuntui keveältä. Muutaman sata metriä edettyämme pääsimme pienelle sillalle. Yo-Yo yritti kurkoittaa juotavaa joesta itselleen ja … Vahingossa sukelsi pää edellä jokeen. Onneksi Ukko pääsi pinnalle, mutta ei ylös kuitenkaan. Siispä Riitta, joka oli Yo-Yoa lähempänä nosti ukon niskasta sillalle. Jotain pientä Riitta kuitenkin unohti…. Päästää niskasta irti ja Yo-Yohan ravisteli sydänmensä kyllyydestä, kaikki vedet suoraan Riitan päälle. Ja voinet arvata sen karjumisen määrän…

Matka jatkui iloisissa merkeissä. Sekä Riitta, että kääkät yrittivät väistellä melkoisen märkää partista ja minä naureskelin jonon hännillä toisten epätoivolle. Riitta nimittäin halusi ehdottomasti kävellä ensimmäisenä. Kääkät pomppivat tarvittaessa pitkosilta pois, että Yo-Yo pääsi kulkemaan haluamaansa suuntaan.

Laavulla katselimme kuinka kukin koira tutkiskeli paikkoja sekä töhöttivät omillaan. Yht äkkiä huomiomme kiinnittyi Yo-Yoon joka ponnisti mättään yli ja… Suoraan suon silmään! No, voi hyvää päivää! Onneksi Ukko pääsi pälkähästä itse ylös. Jotenkin ihan “tahatonta tohellusta?”

Siinäpä sitten ihmeteltiin Yo-Yon pyörimisiä kanervikossa ja mullalla jonkin aikaa. Onneksi nälkä palautti meidät tulien äärelle ja Riitta kävi istumaan penkille, suoraan Iiriksen päälle. Iiris parka lensi kaaressa maahan. Jotenkin alkoi tuntumaan, että koiraparat ovat kokeneet jo paljon asioita. Mutta nälässähän ei voi lähteä minnekään, joten makkarat saimme kuitenkin syötyä 🙂

Loppumatka sujui hyvin. Autolle päästyämme päätimme mennä käymään läheisellä lähteellä. Lähde löytyi hyvin, joka on yllättävää kun kaksi Tahvanaista on etsimässä. Takaisin autolle palatessamme joku onneton sauvakävelijä meni ohitsemme. Kääkäthän menivät haukkumaan miesparan, onneksi Yo-Yo jätti tuon pienille ystävilleen.

Päivällä Riitta Tampereelta tuli käymään luoksemme, kaikki neljä koiruutta mukanaan. Täytyy tunnustaa, että hieman hävetti kurainen, mutainen ja soinen koiruutemme. Koirat olivat aivan innoissaan nähdessään toisensa pitkästä aikaa. Vain Nano oli onneton joutuessaan olemaan häkissä.

Riitta-serkku tuli käymään pihassamme Helmen kanssa. Helmi oli mitä kiinnostavin sekä kiehtovin joku Faunille ja Bobolle. Molemmat parrat olivat irtipääsemättömissä ja aivan ihmeissään. Yo-Yon mielestä Helmi ei nyt ollut ollenkaan huomion arvoinen.

Riittahan tuli Tampereelta tuomaan Faunin luoksemme pariksi viikoksi. Mikäs tässä ottaessa noin mukavan hoitokoiran.

Meidän jäädessä kotiin Faunin kanssa, neitonen oli ensin hieman hämillään. Fauni kävi makailemaan poikien kanssa, mutta kuunteli tuttuja ääniä. Illemmalla kävimme hieman kävelyllä, Fauni oli flexissä ihan kaiken varalta. Matkan varrelta löytyi aivan ihania metsämansikoita. Illalla käytyämme vanhemmillani Fauni totesi, että parasta lienee seurailla näitä jäljelle jääneitä ihmisiä. Huomenna voinemme siis laskea Fauninkin jo irti humpsuttelemaan, sen verran tarkkaan neitonen jo vahti meitä.

Klinikkaa 25.-27.7.2012

Aamusella Timo käytti pojat kävelemässä. Nanotin näyttää vahvistuvan ja kuntoutuvan ihan silmissä 🙂 Päivällä nappasin molemmat koiruudet autoon ja menimme rannalle. Yo-Yo hippaili ympärillämme ja käveleksi vapaana seuranamme. Nano käveli kuuliaisesti rantavedessä hihnassa. Suureksi ilokseni Nappula ei alkanut ontumaan ollenkaan, vaan kesti hienosti kovemman rasituksen. Ja vedessä kävelyaikahan oli suuret 3min 🙂

Illalla suuntasimme Yo-Yon kanssa minun töiden kautta Kuttukuuhun. Illalla liian myöhään etsimme pedin itsellemme. On se vaan hienoa nähdä kuinka häkin ollessa jossain huoneessa, siinä on Ukon koti sillä hetkellä 🙂

Torstaina meillä oli kouluttajana Linda Rorem. Ajatuksena oli saada Yo-Yolle “vauhtinappula” hätätilanteita varten.  Vauhtia haimme pyöröhäkistä, jossa lampaat eivät pääse liian kauaksi. Yhdessä juoksentelimme lampaiden perässä ja teimme nopeita hakuja. Näissä minä hoputin sauvan avulla koiruutta. Tämä antoikin jonkin verran vauhtiaYo-Yoon.

Perjantaina kouluttajaksi vaihtui Lynn Lynch. Hänen kanssaan ongelmaan pureuduimme in-flanckin kautta, tai niinkuin Leeni suomensi asian: lammassylkkäri. Oikealle meno oli selkeästi heikompi puoli, mutta vasen tuntui toimivan kivasti. Ensimmäisten kertojen aikana keskilinjan ylittäminen oli haasteellista, mutta yllättävän hyvin se kuitenkin sujui. Ja koska harjoittelimme noin vaikeaa asiaa, hakukaari olikin iloisen vauhdikas ja helppo asia. Lisäksi saimme ohjeeksi Yo-Yon paineen harjoittelua omana huvina. Eli minä istun tuolilla keskellä peltoa ja Yo-Yo saa käyskennellä pellolla mielensä mukaan. Minun pitää siis keskittyä kirjaan ja en saa edes katsella koiraa saati lampaita. Siispä illalla tuumasta toimeen… Tuoli ja sudokut mukaan pellolle. Istahdin tuoliin ja niinhän siinä kävi kuin epäilinkin. Yo-Yo asettui viereeni makoilemaan. 15min kuluttua katsoin kuinka Yo-Yo nosti päätään, minä olin jo hyvin toiveikas. Mutta plaah… Tyyppi siirtyi vain minun varjoon kuumalla pellolla. Puolen tunnin jälkeen yksi lammas kävi haistelemassa Yo-Yon nenää, jolloin Ukko käänsi kohteliaasti toisenkin poskensa päkälle. No joo… Eihän Yo-Yo harrasta lampaiden huvikseen ajelua muutenkaan, saati kahden rankan päivän jälkeen. Siispä seuraavalla leirillä teen saman treenin metsässä suurella lammaslaumalla.

Kaiken kaikkiaan jäi tosi mukava mieli ja uskon meidän edistyneen hienosti. Hieman ärsytti joidenkin epäurheilijamaisten huomautukset Yo-Yon rauhallisuudesta. Mutta oli erittäin mukavaa kuulla Lynnin suusta, ettei Yo-Yo mikään laiska ole. Ukko vaan on oppinut varomaan voiman käyttöä lampaiden liioitellun reaktioiden takia.

Ukon voimasta sain nimittäin jälleen kerran muistutuksen. Meidän mennessä pellolle istumaan haimme isohkon lammaslauman toiselta laitumelta. Meidän ei tarvinnut kuin astua laitumelle, niin lampaiden päät nousivat. Kun yritimme niitä lähemmäksi, ryhmä tiivistyi tiukaksi rypäleeksi alta aika yksikön. Siispä ukko täytyi jättää kauas istumaan, ja näin sain lampaat hallintaani.

Agilitya 24.7.2012

Timo käytti pojat aikaisin pienoisella lenkillä, sellaisella Nanon mittaisella. Koiraparat olivat olleet aivan unissaan viiden aikaan ulos raahattuina. Kotiin päästyään pojat suorilla suunnistivat takaisin nukkumaan. Kukas sitä keskellä yötä tiellä hyppelisi…

Yo-Yon kanssa saimme seuraksemme Selma-tädin aamun metsäilyyn. Tarkoituksena oli keräillä hieman mustikoita ja jos jokunen kanttarellikin löytyisi. Yo-Yo oli kerrassaan täydellinen marjastuskoiruus. Hienosti Ukko odotteli meidän kerätessä marjoja, istui ja katseli maisemia. Tarvittaessa Yo-Yo siirtyi mättäältä toiselle pysyen sopivan lähellä minua. Muutaman kerran partanaama ilmestyi mustikan varpujen sekaan tarkastamaan mustikoiden laadun. Eihän sitä voi huonolaatuisia keräillä.

Iltapäivällä oli Tuomas Haverilan agikoulutus. Rata oli, ettenkö sanoisi, erittäin haastava. Suorastaan vaikeaa pyöritystä sekä hankalia kulmia koko pätkä. Radan suunnittelu ei onnistunut minulta, mutta vihjeillä sain harjoiteltua suhteellisen mukavan radan. Yo-Yo oli aivan täpinöissään treeneistä. Alku sujuikin kuin valssi, myös toinen pätkä sujui erittäin mukavasti. Teinpä saman kohdan eri puolelta ohjaten. Siinä Yo-Yo toteutti ohjaukseni erittäin hyvin. Uskomatonta. Olinhan minä aina myöhässä ja väärässä kohti, mutta kuitenkin… Kerrassaan loistavaa! Tauon jälkeen teimme vielä loppurada, ei loistavasti mutta teimme. Tuomaksella on loistava tyyli ohjata. Saa positiivista palautetta, mutta myös virheet korjataan. Aivan ihanat treenit.

Treenin jälkeen Yo-Yo pääsi Laran kanssa jäähdyttelylenkille. Laran mielestä Yo-Yo oli kiva, mutta sitä oli komennettava. Katsottuani aikani toisten treenaamista olin lähdössä kotiin. Riitta tulikin paikalle Nillan kanssa ja kävimme vielä heidän kanssa kävelelmässä. Tekipäs toinenkin lenkki erittäin hyvää 🙂

Illalla liikuttelin vielä Nanon lapaa, alkaa paremmin liikumaan ja Päästäinenkään ei reagoi enää juuri ollenkaan.

Timo pyörähti koiruuksien kanssa Nano-lenkin. Pienen päästäisen olka on kestänyt hienosti lisääntynyttä, toki vähäistä, rasitusta. Onneksi.

Nanolta saimme tänään vihdoinkin riivittyä pöksyistä takkuja pois. Ihmeellistä kyllä, ei siellä niin paljoa ollut kuin olin kuvitellut. Lisäksi irroittelin lapaa Päästäiseltä. Tyyppi antaa sen jo tehdä lähes ollenkaan reagoimatta.

Meillä Riitan kanssa oli hieman ajatuksena, että lähtisimme pidemmälle kävelylle tänään. No, Vettähän tuli kuin saavista kaatamalla, joten jätimme tuon ajatuksen. Mutta päivän mittaan tuli mukava sateeton hetki, jolloin ryntäsimme lenkille. Joukkoomme saimme houkuteltua Selma-tädinkin. Siinäpä sitten kävellä tupetimme mäkiä ylös ja alas, välillä maistellen metsämansikoita, välillä mustikoita. Puolitoista tuntia hurahti mukavasti kuin huomaamatta.

Illalla olikin sitten tokotreenit. Yo-Yon kanssa tein mukavia luoksetuloja. Lähinnä luoksetulon pysäytyksen jälkeen loppuosaa. Nyt pienoisen mietintätauon jälkeen tämäkin onnistui kivasti. Lisäksi kaatosateessa onnistuivat seisomaan jäämiset. Olipa mukavaa! Lopputreeneissä harjoittelimme toisen koiran ohittamista, joka sujui hihnatta seuraamisena erinomaisesti. Paikallaolon häiriöt eivät mennet ihan putkeen, joten niitä saamme vielä harjoitella lisää 🙂

Vettä 22.7.2012

Timo käytti molemmat pojat urheasti aikaisin aamulla lenkillä. Nanokin saa jo ravata pieniä pätkiä ja ne ovat sujuneet hyvin. Mitään ontumista tai epäpuhtautta ei ole havaittavissa.

Pitkään nukuttuani, tai meikäläisittäin pitkään, nappasin Yo-Yon mukaani ja lähdin metsäilemään. Heti metsään päästyäni huomasin Ukosta, ettemme ole yksin liikkumassa. Krääk! Rohkeasti kuitenkin taivalsimme eteenpäin ja minä puhuin puhelimessa sekä vapisin sisäisesti. Mutta kovalla äänellä saimme kierrettyä lenkin, jonka olin jo muutenkin ajatellut lyhyemmäksi, vähän kuin levon kannalta.

Nyt se vihdoin alkaa. Vesivoimistelu Nanolla siis… Nappula kainalossa menin rannalle ja siellä kävelimme yhdessä rantavettä pitkin lyhyen ajan. Nano oli ihmeissään lenkin kohteesta ja minulla saappaassa vettä. Onpahan nyt todettu epäilykseni oikeaksi, reikä kumpparissa on tosiasia. Mutta Nanotin kesti hienosti vesikävelyn, ei ollenkaan ontumista! Mie oon niin onnellinen 🙂

Treenilöitä 21.7.2012

Riitta oli järjestänyt minulle ja SOnjalle kimppalenkin aamulle. Mielellänihän minä tuollaiseen osallistun. Ensin puheena oli juoksuttaa Esko, Elsa ja Yo-Yo. Kuitenkin Riitta hyvin salakavalasti ujutti mukaamme Lyylin ja Iiriksen, aikas ovela tyyppi. Riitta itse suunnisti työpaikkaa kohti.

Minä johdatin koko porukan metsäautotielle käveleksimään. Yo-Yon järkytykseksi Elsa ja Esko eivät olleet automaattisesti tietoisia asemastaan hänen porukassa. Täh? E-kääkät olivat ymmällään mitä Suuri ja Mahtava Paimenkoira yrittää heille kertoa. Alkulenkin pelasti Lyyli sekä Iiris, jotka ymmärsivät sanomattakin paikkansa. Vähitellen Elsakin huomasi Yo-Yon tarkoituksen, vain hieman jukurimpi esko uhmasi Ukon käskyvaltaa. Loppumatkasta kääkät jo tiesivät toivotun toimintasäteen, yllätys yllätys 😀 Tähän täytyy vielä lisätä, että marjastajat ovat sitten menneet metsään. Kahden tien varressa seisoi marjastajien autot. Plääh! Tylsää 🙁

Iltapäivällä miellä oli Pirkon vetämät ihanat agitreenit 🙂 Ohjauskuvioita hiottiin ja hangattiin, vaikka jotkut kohdat menivätkin jo hienosti. Oli aivan ihanaa päästä taiteilemaan ja tarkkomaan. Lisäksi oli erittäin miellyttävää kuulla, että olemme kehittyneet paljon agilitynkin saralla 😀

Treenin jälkeen jäähdyttelylenkille saimme mukaan Hannan ja Islan. Yo-Yolla onkin ollut tänään paljon mukavia kavereita. Täytyy sanoa,e ttä kyllä päivän rasitukset huomasi illalla koiruudesta.

Hierottavana 20.7.2012

Tänään aamulla kiittelin jälleen itseäni. Kaikkea sitä tuleekin opetettua koiralle, aina ei ihan sitä fiksuinta juttua. Jos on aikainen töihin meno, on seurauksena suoraan vielä aikaisempi herääminen Yo-Yoa lenkittämään. No, eipä siinä mitään muuta ollut kuin peitto syrjään ja pomppu lenkille. Mukavan lenkin kävimmekin. Hyvin Ukko juoksi, vaikka hieman jännitti toissapäiväinen puomilta mätkähdys.

Onneksi saimme Siljan koiruuksia hieromaan tänään. Yo-Yosta ei löytynyt onneksemme vammoja, huh! Vähänkös olin huojentunut. Takajalkojen sisäreisissä oli hieman kiristystä, mutta muutoin Ukkomme oli kunnossa 😀

Nano puolestaan reagoi hieman alussa kipukohdan käsittelyyn, mutta paikka suli nopeasti. Nyt ei voi tietää, varooko Nappula paikkaa kivun takia vai siksi, että se on aikaisemmin ollut kipeä. No, mutta ensimmäisen ja toisen kylkiluun luotakin löytyi jumittumaa, joka sekin suli melkoisen hyvin hoidettaessa.  Liikkuvuus jalassa oli erittäin hyvä. Joten kaiken kaikkiaan pieni Nanotin näyttää parantuneen melkoisen hyvin. Nyt vain hiljalleen liikkeelle joko uimalla tai rannalla kävellen, hieman varovaista ravia (näkee kuinka pystyy ravaamaan) sekä lavan heiluttelua sinne tänne.

Onpas mulla suuri onni, että “läheltä” (vain 100km päästä) löytyy kaksi näin hyvää ja erityyppistä fyssaria. Molemmat tekevät hyvää työtä, mutta työskentelytavat ovat hyvin erilaiset. Siksi onkin mukavaa, kun voi hyvillä mielin viedä koiransa kummalle tahansa. Huippu juttu!

Lenkitellen 19.7.2012

Tänä aamuna starttasimme koko perhe yhtä aikaa lenkille. Timo ja Nano kävivät tutun lyhyen lenkin kaikessa rauhassa. Minä ja Yo-Yo säntäsimme pyöräillen hieman vaativammalle lenkille. Tänään tosin oli vuorossa lyhyempi ja kevyempi lenkki. Lämmittelyn jälkeen pomppasin pyörän selkään ja Ukko sai laittaa tassua toisen eteen. Agihallin kohdalla jarrutimme ja kävimme tekemässä muutaman kerran onnistuneesti ja kivasti puomin. Hieman vauhti kärsi eilisestä kolahduksesta, muttei mitään dramaattista kuitenkaan.  Jatkoimme matkaa ja juoksu sujui hienosti Yo-Yolla. Suoralla, jossa teen monesti vauhtiharjoitusta, pihasta tulla tupetti irti koiruus. Koiruus oli aivan ystävällinen, samoin Yo-Yo. Onneksi pihasta tuli myös omistaja, jolle huomautin rauhallisen ystävällisesti kiinni pitämisen tärkeydestä. Saas nähdä kuinka käy, oon nimittäin samaiselle emännälle jo Roon aikana asiasta huomauttanut. Lenkkejä en mene moisen tollon takia vaihtamaan.

Töilöiden jälkeen starttasimme Riitan kanssa pääsimme metsään lenkille Yo-Yon ja kääkkien iloksi. Onneksemme pääsimme liikkeelle poudan aikana, emmekä juurikaan kastuneet. Koirat mennä viipottivat onnellisina edellämme sekä metsäautotiellä että metsässäkin.

Kotiin päästyämme Riitta kuvaili ensin kaunista pihamaatamme, tai ainakin joitakin sen kasveja. Sisälle serkku-hyvä yritti päästä, mutta ovelle oli kampitettava. Tylysti käsky viedä tytöt kotiin, joten Nano ei ihan kokonaan pillastu. Kyllähän Riitan näkeminen ja rapsuteltavaksi pääseminen lievää yliaktiivisuutta Nanossa. Mutta onneksi saimme pidettyä Nappulan kurissa.

Illalla sain vielä varattua molemmille pojille hieronnat. Silja tulee joko huomenna meille tai maanantaina me matkustamme Siljan luo. Riippuu vähän aikatauluista. Mutta aivan loistavaa saada välillä toisen fyssarin mielipide koirista ja Yo-Yokin kun pudota mätkähti eilen. Toivotaan, ettei mitään pahempaa päässyt tapahtumaan.