Kumpulan karvaiset kaverit

Nanon juhlalenkki 21.8.2013

Paljon onnea Nano!!! Meidän Nappula on jo kolme vuotta vanha ihana, rakas tättähäärä. Siispä tälle päivälle oli keksitty koiramaista tekemistä.

Aamun varhainen aika on aina parasta aikaa 🙂 Siispä Riitta, kääkät sekä pojat Nissaniin kello kuusi ja nenä kohti Patvinsuota. Riitta oli bongannut meille uuden vaellusreitin ja sitähän mentiin sitten katsomaan ja kokeilemaan. Meillä oli mukana kerrassaan kamalan pieni ja epätarkka kartta, joten parkkipaikan löytämisessä oli haasteita. Ja täytyypä nyt jo sanoa, ettei kartasta juurikaan apua ollut reitin varrellakaan 🙂

Aivan ihanassa säässä pääsimme tallustelemaan. Sumu oli aivan ihana näköistä ja suolla aamun aurinko herätteli luontoa sateettomaan päivään.

Kävelimme rauhalliseen tahtiin, sillä Metsähallituksen mukaan reitti oli 25km pitkä. Todellisuudessa saimme taivaltaa 27,8km, ei hassumpaa 🙂 Minä tietenkin lankesin pitkoksilta ja sukelsin suohon. Onneksi lämmin sää kuivatti pian housujen ja takin lahkeet 🙂

Jonkin aikaa taivallettuamme alkoi kuulua aivan kamalaa jyskettä ja pauketta. Lähistöllä olevalta raajvartioston ammunta-alueelta kuului parin tunnin ajan mahdotonta sarjatulitusta. Että sellaista luonnon rauhaa… Onneksi nuotiopaikalla oli jo ihan hiljaista.

Nuotiopaikalla olleessa lapussa luki, että reitillä ei ole enää huoltoa ja siksi lossi ei ole enää käytössä. Mitäh? Pitääkö meidän kävellä 18km takaisin? Päätimme mennä rohkeasti lossipaikalle ja tarkistaa tilanne. Onneksi lossi oli paikalla ja pääsimme yli pienien vaikeuksien kautta.

Lossijännitksestä selvittyämme tulimme tällaisille merkeille. Ei hyvänen aika!!!!! Ei oo totta! No, yllätys oli melkoinen. Varoituksista huolimatta jatkoimme matkaamme ja pääsimme ampuma-alueen läpi  ja turvallisesti Nissanin syleilyyn 🙂

Illalla Nanolla kävi vielä synttärivieraita. Nappula sai uuden hienon lelun lahjaksi ja sillähän täytyi leikkiä villisti. Jihaa!

Nano ja Jolie

Nanon luona käväisi aivan ihana Jolie, Bluemeadow’s Redorn Sign. Todella kaunis merle narttu, jolla on reipas ja ihana luonne. Neitonen ja Nano löysivät toisensa shelttileirillä ja nyt on astutus tapahtunut. Peukalot ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuu hyvin.

Jälkeläisiä!

Yo-Yon poikaset täyttivät siis jo jokin aika sitten kaksi vuotta!

Retu ihanainen näyttää tältä:

Ja Puppe tältä:

Aivan ihania poikia molemmat! Paljon kiitoksia Sannalle ja Tiinalle kuvista!

Lisäksi Austraaliassa on Tiplu ja hänen 12 poikastaan. Pentusista muutama kuva:

Aika rientää

Huh hei! Kylläpäs päivät ovat viuhahdelleet todella nopeasti eteenpäin! Mie oon tippunut aivan kartalta 🙂 No, koirat ovat saaneet kokea paljon tänäkin aikana, aikas ihaniakin asioita. Yo-Yosta on tullut ukki, kamalaa! Ja Nanosta on tulossa toivottavasti isä, mahtavaa!

Lihashuollosta olemme pitäneet huolta tavalliseen tapaan, kaikki hyvin tällä rintamalla 🙂

Joensuun näyttelyssä lauantai meni vähän harakoille ihan minusta johtuvista syistä. Nano eh ja Yo-Yo eri 4, sa. Sunnuntaina tilanne oli taas normaali, joten Nano eri ja Yo-Yo eri2 sa, pu3 🙂  Mukavasti meni siis! Niin ja se suuri uutinen: Yo-Yo on jo vaarikoira! Austraalian poika Tiplu on saanut kahdet pentueet ja poikasia on jo tusina. Kuinka tää aika voi mennä näin?

Riitta jäi Lieksaan hieman lomailemaan Savannan, Mei Mein sekä Faunin kanssa. Tytöt olivat kuin kotonaan meillä ja Nanon mielestä Savanna on vain niiiiin ihana 😀 Kävimme kiertämässä Pienen Ritojärven. Sydän suli kun katsoi kuinka Yo-Yo ja Fauni mukkuivat laavulla kylki kyljessä Savanna-mamman torkkuessa lähellä.

Tiistaina kävimme Riitan ja kääkkien kanssa metsäilemässä. Siinäpä olikin koiruuksia ihan mukavasti reissusssa mukana.

Olemme käyneet myös juoksemassa erilaisilla alustoilla. Kyllä nää koirat ovat ihania juoksuttajia 🙂

Shelttileiri 27.-28.7.2013

Aamulla aikaisin oli vuorossa Nissanin pakkaaminen ja kaasuttelu kohti Kaavia ja shelttileiriä. Yo-Yo jäi kotiin Timon kanssa, joten minä pidin laatuaikaa Nanon kanssa. Mukaamme saimme Riitan ja Nillan. Olipa ihanaa ajella toimintakeskuksen pihaan, jossa vilisi vaikka minkä näköisiä shelttejä. Leiri painottui näyttelyhin, joten sinne sain paljon vinkkejä ja ohjeita. Nano pääsi ammattilaistrimmareitten käsiin siistittäväksi. Joskus sitä vaan pääsee paljon helpommalla: ) Lisäksi treenailimme liikkumista kehässä ja seisomista kauniina.

Erittäin helteinen sää sai varsinkin ihmiset ryytymään ja hyytymään 🙂 Nano jaksoi kuitenkin erinomaisesti olla huumori mielellä vaikka vastaan tuli millaisia tyyppejä. Muutamat urokset tulivat hieman haastamaan Nappulaa. Silloin Nano seisoi jääräpäisesti paikoillaan luovuttamatta senttiäkään, mutta käänsi pään pois haluamatta suoraan konfliktia. Kaikki yksilöt eivät tyytyneet tähän, joten joudun hieman hätyyttelemään yi-innokkaita kauemmas. Sunnuntaina oli mukava ja rento mätsäri, jossa Nano sai punaisen nauhan, tullen seitsemänneksi. Hauskaa meillä oli. Niin ja Nilla tuli punaisten toiseksi. Onnea!

Majoitus oli mökeissä, jotka olivat ihan rittävän kokoiset. Riitan ja Nillan kanssa asustaminen oli huipun helppoa ja mukavaa. Koirat sekä emännät tulivat hyvin toimeen keskenään, joten yhteiskämppääminen oli vaivatonta sekä todella hauskaa. Koiruudet nukkuivat pitkin pituuttaan kumpi missäkin yöllä, joten mitään ylimääräistä häiriötä ei ollut. Lisäksi Riitan ja Nillan kanssa oli mukavaa käydä aamuin illoin reippaalla lenkillä vähän jaloittelemassa sekä koirat saivat huokaista keskenään. Aivan ihaa ja rentouttava lomaviikonloppu!

Vepeilemässä 26.7.2013

Viimme kesän Nanon olkavamma on tehnyt meistä varmaan neuroottisi? No, ehkä ammumme kärpästä hirvipyssyllä. Varovaisuutta noudattelemme Yo-Yon kanssa ja Ukko saa levätä. Siispä aamulla kävimme vain lyhyet hihnakävelyt. Koirat tosin olisivat olleet valmiita pidemmällekin, samoin minä. Kuvissa Yo-Yon nukkuma-asentoa…

Illalla Nano pääsi vepeilemään. meidän pieni tättähäärä pomppasi hienosti veneeseen ja oli siellä ihan mukavan rauhallisesti. Pyydettynä pieni päästäinen pomppasi reippaasti veneestä ja ui suorinta tietä rantaa kohti.

Seuraavana vuorossa olikin veneessä kauniisti olemisharjoitus. Nanotin istui paikoillaan hienosti Samin soudellessa. Tää on niitä perus, perus, perus asioita, joihin haluamme kiinnittää paljon huomiota treenatessamme. Koiran oikeaan käytökseen.

Lopuksi treenailimme vielä viemistä. Tää ei ollut tänään Nanon laji. Saimme aikaiseksi yhden hyvin pienen viennin, mutta jotain kuitenkin!

Paimennellen 25.7.2013

Aamulla pikalenkin jälkeen pomppasimme koko perheen voimin Nissaniin ja huristimme kohti Valtimoa ja Elinan reippaita lampaita. Jonkun 50km ajettuani huomasin kauhukseni, että kamera jäi seistä tököttämään keittiön pöydälle. Argh! Molemmat pojat pääsivät töihin pellolle, tänään emme edes ajatelleet menevämme harjoitusaitaukseen. Alun tahmeuden jälkeen saimme kuljetukset toimimaan kivasti. Molempien koiruuksien kanssa minun täytyy kiinnittää erittäin paljon huomiota omaan äänen käyttöön. Koirathan osaa, kunpa minä en pilaisi niiden treenejä. Mutta siis: molemmat koirat saivat lampaat liikkumaan toivottuun suuntaan toivotulla nopeudella. Olipas mukavaa!

Yo-Yo on ontunut ihan vähän välillä oikeaa oikeaa jalkaansa, joten nyt on edessä kävelykuuri. Elikkä Ukko joutui jäämään kotiin minun ja Nanon lähtiessä agilityilemaan. Olipa mukavaa pitää Nanon kanssa laatuaikaa kahdestaan. Nanotin oli jälleen erittäin pätevä pieni aksakoiruus. Toinen osasi tehdä rataa todella hienosti 🙂 Emäntä taisi jälleen kerran olla jarruna milloin tömistelle, milloin ohjaten väärällä kädellä. No, oppia ikä kaikki 🙂 harjoitellaan vain lisää.

Juoksee perhosten kanssa 24.7.2013

Koska Timon valkoinen ratsu (= Focus the autonen) oli korjattavana vielä, olimme yhteiskyyditysten varassa.  Minulla oli suunnitelmassa käydä juoksemassa poikien kanssa kumpuilevassa maastossa ja Timon suunnitelmat suuntautuivat mökille puutöitä tekemään. Siispä yhdistimme aatokset ja pakkaannuimme koko perheen voimin autoon ja lähdimme mökille. Minun ja poikien pintellessä lenkillä Timo antoi sirkkelin laulaa ja pätki puita aktiivisesti.

Minulla ja pojilla lenkki sujui mukavasti. Menomatkalla oli tahtina kevyttä hölkkää. Tiellä oli todella paljon perhosia ja niiden kanssa saimme liidellä tietä pitkin. Tulomatkan juoksimme minkä jalat kantoivat, tai ainakin melkein. Jossain vaiheessa huomasin, kuinka eilisen treeni painoi vielä jonkin verran jaloissa. Mutta olin erittäin ylpeä meistä kaikista, saimme juostua erittäin hyvän lenkin.

Päivällä treenasimme viemistä Nanon kanssa. Nanolle on postin kantaminen mukavaa touhua, joten mainosten taittelu sheltin suuhun oli päivän teemana. Nano veikin hienosti lehtiset Timolle, kunhan matkan varrelle ei osunut Yo-Yoa. Jos Yo-Yo meni liian lähelle, sille piti jäädä lällättelemään ja elvistelmään… Silloin vieminen ei ollut aivan suoraa, vaan lievästi ilmaistuna mutkittelevaa 🙂

Nukkujia 23.7.2013

Koska eilen emme päässeet juoksemaan, tänään aamulla toteutimme sen. Menimme metsäautotielle, joten koirat saivat juosta vapaina kaverinani. Yritin suunnitella lenkkiä sopivaksi, mutta kehvela sentään, mun matka-arviot heittivät jälleen aika paljon 😀 Mutta eipä haittaa, lenkki tuli tehtyä tarpeeksi pitkänä. Alkumatkan menimme kevyesti hölkäten, loppumatkan juoksimme melkoisen vauhdikkaasti. Mukavaa oli ja hiki lensi 🙂

Illalla Marjo ja Lasse tulivat käymään meillä Anillan ja Martan kanssa. Tyttöjä ensin hieman jännitti, mutta pian turhat jännitykset jäivät. Toisiinsa tutustuttuaan koirat eivät jaksaneet toisiinsa kiinnittää huomiota. Koko porukka lojui lattialla ja veteli unia, joten hyvin tylsä talo meikäläisillä.

Tässäpä muutama viikon aikana kuvattu kuva, kiitos isä kameran lainasta:

Nanotin <3

Mökillä

Metsässä

Taistelu mustikoista

Kivellä

Ryhmä Rämä

Haapsalu

Tuomari:  Avi Marshak, Israel

Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI1, SERT, ROP, RYP3 => EESTIN VALIO