Nanon juhlalenkki 21.8.2013
Paljon onnea Nano!!! Meidän Nappula on jo kolme vuotta vanha ihana, rakas tättähäärä. Siispä tälle päivälle oli keksitty koiramaista tekemistä.
Aamun varhainen aika on aina parasta aikaa 🙂 Siispä Riitta, kääkät sekä pojat Nissaniin kello kuusi ja nenä kohti Patvinsuota. Riitta oli bongannut meille uuden vaellusreitin ja sitähän mentiin sitten katsomaan ja kokeilemaan. Meillä oli mukana kerrassaan kamalan pieni ja epätarkka kartta, joten parkkipaikan löytämisessä oli haasteita. Ja täytyypä nyt jo sanoa, ettei kartasta juurikaan apua ollut reitin varrellakaan 🙂
Aivan ihanassa säässä pääsimme tallustelemaan. Sumu oli aivan ihana näköistä ja suolla aamun aurinko herätteli luontoa sateettomaan päivään.
Kävelimme rauhalliseen tahtiin, sillä Metsähallituksen mukaan reitti oli 25km pitkä. Todellisuudessa saimme taivaltaa 27,8km, ei hassumpaa 🙂 Minä tietenkin lankesin pitkoksilta ja sukelsin suohon. Onneksi lämmin sää kuivatti pian housujen ja takin lahkeet 🙂
Jonkin aikaa taivallettuamme alkoi kuulua aivan kamalaa jyskettä ja pauketta. Lähistöllä olevalta raajvartioston ammunta-alueelta kuului parin tunnin ajan mahdotonta sarjatulitusta. Että sellaista luonnon rauhaa… Onneksi nuotiopaikalla oli jo ihan hiljaista.
Nuotiopaikalla olleessa lapussa luki, että reitillä ei ole enää huoltoa ja siksi lossi ei ole enää käytössä. Mitäh? Pitääkö meidän kävellä 18km takaisin? Päätimme mennä rohkeasti lossipaikalle ja tarkistaa tilanne. Onneksi lossi oli paikalla ja pääsimme yli pienien vaikeuksien kautta.
Lossijännitksestä selvittyämme tulimme tällaisille merkeille. Ei hyvänen aika!!!!! Ei oo totta! No, yllätys oli melkoinen. Varoituksista huolimatta jatkoimme matkaamme ja pääsimme ampuma-alueen läpi ja turvallisesti Nissanin syleilyyn 🙂
Illalla Nanolla kävi vielä synttärivieraita. Nappula sai uuden hienon lelun lahjaksi ja sillähän täytyi leikkiä villisti. Jihaa!