Imurointia 23.4.2014

Emännän ollessa hyvinkin laiskan lötkiäinen, isäntä pinkaisi pentusen ja isojen koirien kanssa metsään lenkille. Reippaasti juoksennellen oli lenkki kulkenut. Pusikosta oli kuulunut jotain kummaa kahinaa, mutta pojat olivat pysyneet hyvin isännän lähistöllä. Oiskohan jänis ollut samoissa maisemissa? Kotiin palattuaan koirat olivat riittävän täynnä kaikenlaista risua ja oksaa. Turkit puhdistettuani tunsin suurta tarvetta käydä kiinni imuriin. Nanohan möhmöttelee usein imurin lähellä siirtyy aina perässä kun siivous etenee. Buffo puolestaan katselee imurointia kiinnostuneena. Aina välillä minun pitää siirtää edessä röjöttäviä leluja tieltä pois. Pentusen mielestä se on selkeä leikkiin kutsu ja Buffo villiintyy leluja jahtaamaan. Yo-Yokin päätti osallistua lupaavan kuuloiseen leikkihetkeen. Eli melkoisen häiriön nämä saavat tahtomattaan aikaan.

Pääsihän ne isot koirat oikealle lenkillekin. Riitta ja kääkät lähtivät seuraksemme metsään samoilemaan. Kääkät piti pitää jälleen kurissa poikien mielestä, kielsin kuitenkin melkoisen voimakkaasti paimentamisen. Koirat saivat jälleen kerran ihan kunnollisen jumpan, oksistossa pomppiminen on melkoisen rankkaa.

Illalla saimme vielä iloisia uutisia. Nanon ja Memen pentuset ovat terveitä! Huippuu 😀

Imeskelyä 22.4.2014

Aamusella nappasin koirat mukaan metsään. Aivan ihanassa auringon paisteessa oli huippua lampsia kaikessa rauhassa metsikössä. Koirat olivat iloisia, mutta lumpsuttelivat kanssani rauhallisesti.

Kahvitauon jälkeen pääsin isojen kanssa kunnon pitkälle lenkille. Noin voimakkaassa kuvaaminen on melkoisen haasteellista. Milloin valo polttaa valkena, milloin tulee väärästä suunnasta…

Lenkkien jälkeen veimme koiruudet tapaamaan eläinlääkäriä. Yo-Yo ja Nano saivat tehosteet punkkirokoitteeseen, Buffolle tuli ensimmäinen moinen pikki. Halusin myös, että Mervi tutkii Nanon näin vanhempana. Paljon puhutaan, että koira on nuorena terve. Mutta entäs muutaman vuoden päästä? Nyt totean, että Nanon polvet ovat ainakin ihan yhtä priimaa kuin nuorena. Mahtavaa 🙂

Meidän molempien ollessa töissä, isäni käytti koiruudet ulkona. Nano ja Buffo olivat kävelleet reippaasti pihaa ympäri isän kaverina. Yo-Yo oli päättänyt tarkkailla tilannetta kauempaa kaikessa rauhassa.

Jep, jep! 21.4.2014

Minulla oli aamuvuoro, joten Timo pääsi lenkkeilemään koiruuksien kanssa. Pentulenkillä koiruukset olivat nautiskelleet vapaudesta ja vauhdin hurmasta.

Vaikka työt olisivat voineet mennä vähän paremmin, ei se estänyt nauttimasta koiruuksista. Hönkäisimme töitteni jälkeen suorilla agihallille, jonne myös Elina ja Hillakin tulivat seuraksemme ja iloksemme. Tänään harjoittelimme saksalaista, joka sujui jopa Buffoltakin hienosti. Parasta treeneissä oli kuitenkin jälkiverra. Vaikka mukanamme kävelikin Elina ja Hilla, Buffo kulki todella hienosti hihnassa leikkimättä tai riekkumatta. Mahtavaa 🙂

Koska päivä on pidentynyt huimasti, ennätin vielä isojen koirien kanssa lenkille Suvin ja Kiran kanssa. Kiran luoksetulo on kehittynyt huimasti, hyvin ja lujaa ovat omistajat tehneet töitä asian eteen. Harmitti aivan älyttömästi, ettei ollut kameraa mukana. Suvi mennä viipotti liejuisia reittejä housut polvien yläpuolelle käärittyinä. Hohtavan valkoiset, pattipoviset, jalat jäivät kummittelemaan mieleeni… Ei vaiskaan….

1. Pääsiäispäivä 20.4.2014

Se on nyt pääsiäinen 🙂 Perinteitä kunnioittaen hilippasimme naapuriin vanhemmilleni. Normaalisti siellä pääsiäiskukko munii kenkään suklaamunan, muttei tänä vuotena. Olivat ajatelleet, että suklaat hurahtavat parempiin suihin. Tässä vaiheessa katseltiin hyvin pitkään ja syyttävästi Buffoa. En oikein ymmärrä miksi…

Agilityhallille tiemme kävi myös tänään. Tänään aiheena isoilla kontaktit ja kepit, pentusella valssi. Jokainen koiruus teki todella hyvin töitä jälleen. Olipas ihana seurata niiden tekemistä. Nanolle alkoi jälleen aueta mitä kepeillä tehdään ja Yo-Yo teki loistavasti, kun mie en pöllöillyt palkan kanssa. Ja Buffo teki kaiken niin suurella sydämellä. Ja mikä parasta pentusessa on jo monta ohjainta, joten tilanne ei ole täysin toivoton. Hämärässä hallissa vauhdikkaiden koirien kuvaaminen on tuskaisen hankalaa. Onneksi kohta pääsemme ulkokentille.

Tänään oli Buffon päivä! Kummitädit Hanski ja Jenna aka Hansu ja Pirre tulivat pentusta lällyttelemään. Tosin, kyllähän isot ottivat osansa rapsutteluistakin. Lisäksi kummien mukana meille tulivat myös Kira Suvin ja Jukan kanssa. Eli tekemistä riitti. Hansu huomasi yllättäen Kiran kauluksessa veritahran. Minä jo arvasin mistä väri oli peräisin, koirat eivät olleet taistelleet ollenkaan. Pikainen mulkaisu tai vilkaisu Buffon suuhun varmisti epäilyni. Sieltähän oli pudonnut alakulmahammas. Jotenkin pentusen suu näytti vieläkin kummalliselle. Tarkempi tutkiskelu osoitti molempien alakulmien jääneen jonnekin matkan varrelle.

Metsäänhän jalkauduimme kahvien jälkeen. Koirilla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensin mukana oli kaikki koiruudet. Buffo yritti parhaansa mukaan pysyä isojen kaarroksissa mukana, Yo-Yo paimensi nuorempiaan ja Nano piti järjestystä yllä.

Illalla oli vielä viikonlopun turkin suoristajaiset. Onneksi jokainen koira oli melkoisen hyvässä kunnossa, joten turkin läpikäymiseen ei mennyt pitkään.

Lankalauantai 19.4.2014

Aamusta lähdimme koko perheen voimin agihallille hieman treenailemaan. Isoilla oli aiheena kontaktit, kepit sekä niisto. Buffolla treenin nimenä oli irtoaminen ja niisto. Hienosti jokainen koiruus teki töitä,  innolla ja ilolla. Yo-Yo oli upean ihana ja taitava ajatuksen jatke. Nanon kanssa saamme vielä harjoitella keppejä. Sheltiltä olisi pitänyt ottaa verkot aikaisemmin pois, mutta nyt vieläkin paikkaillaan tiedonpuutetta. No, oppia ikä kaikki. Buffo teki tosi hienosti niistoa, irtoamista saamme vielä harjoitella. Kuinka yllättävää, kun on kyseessä meidän koiruudet. Makupalan jättäminen oli tänään tosi iso uusi asia pentuselle. Siitä olin tosi ylpeä.

Pienoisen levon jälkeen suuntasimme metsikköön. Alussa menossa oli mukana meidän koko perhe sekä Suvi, Jukka että Kira. Vauhtia näissä neljässä oli ihan kiitettävästi. Tänään kävelimme hieman tasaisemmassa maastossa, ettei Suvin polvi irtisano itseään kokonaan.

Saattelimme Timon ja Buffon takaisin autolle, ettei pentunen liikaa väsähtäisi. Siispä jatkoimme vielä lenkkeilyä loppuporukan voimilla. Reippaasti saimme askellella metsikössä. Lenkin jälkeen koiruudet vielä leikkivät meillä, joten pienoinen väsytys oli tapahtunut 🙂

Pitkäperjantai 18.4.2014

Tänään nukuttiin aamulla univelkoja pois, tai ainakin emäntä nukkui. Onneksi isännällä oli päivystys, joten koirien ei tarvinnut teeskennellä nukkuvaa pitkään. Minä keksin laittaa isojen koirien ruokakuppiin kokonaiset kananmunat. Ruokailun jälkeen munat olivat edelleen kokonaisia molempien isojen kupeissa. Tein muniin pienen reiän, jos koirudet sitten söisivät herkkunsa. Eihän se mitään auttanut! Siispä koko muna auki ja johan herkku katosi kitusiin.

Koittihan se aamu meidänkin pirttiin kaikille ja minä nappasin isot mukaani metsään. Seuraksemme saimme Suvin ja Jukan Kiran kanssa. Rauhallisesti etenimme metsikössä ja koirat saivat juoksennella vapaina. Ihmettelin mikähän Nanoon on mennyt, kun irtosi aivan ihmeellisesti.

Tunnin verran tarvottuamme tuli Timokin maastoon Buffon kanssa. Eipä siinä muuta kuin nuotioon tuli ja eväistä nautiskelemaan. Kylläpäs makkara ja kahvi maistuvatkin erinomaiselle laavulla istuskellessa. Meillähän Yo-Yo ja Nano osaavat käyttäytyä hyvin nuotiolla. Käyvät siis pitkäkseen laavun sisälle, aivan kuten toivon heidän käyttäytyvänkin. Buffo harjoitteli tänään kauniisti olemista ja yllättävän hyvin se sujuikin. Tällainen käytäntö on ihan vain turvallisuuden vuoksi. Usean koiran heiluessa nuotiolla karvojen ja pahimmillaan koirien palaminen olisi melkoisen todennäköistä. Siispä rauhallisina oleminen on erittäin hyvä käytäntö.

Palastelun jälkeen kävimme vielä hieman käveleksimässä, joten Buffokin sai liikkua ja nautiskella luonnosta.

Kotiin palattuamme huomasimme iloksemme, että autojen paikan viereiseen kukkapenkkiin on puhjennut kukkaan krokuksia. Kotona aloitin koirien puhdistamisen risuista, joita olikin yllättävän vähän. No, hiekkaa tuli jälleen kerran yli oman tarpeenkin.

Kiirastorstai 17.4.2014

Aamulla varhain koko koiralauma autoon ja nenä kohti Pieksämäkeä. Olin varannut kaikille osteopaattiajan Hanna Kiviselle. Matka sujui hyvin, koirien kanssa matkaaminen on vain aina vähän hitaampaa. Yksin ajellessani pysähdyset ovat hyvin lyhyet, mutta koiria aina säälin jonkin verran. Siispä matkan varrella pidin parit jaloittelutauot, vaikka takaosassa olikin hyvin hiljaista. On se vaan ihanaa käveleksiä koirien kanssa, jotka eivät vähästä hätkähdä vaan mennä tupettavat joka paikassa kauniisti eteenpäin.

Ensimmäisenä oli Yo-Yo, jonka liikkeet näyttivät hyville ja muutenkin tuntui erinomaiselle. Hannan suureksi iloksi Ukko osaa olla täydellisen hyvin hoidettavana. Sniif! On se vaan yli-ihana tapaus. Nanotin yritti päästä Yo-Yon vuorolla käsiteltäväksi. Mutta siis Yo-Yo: Ukolta löytyi jumi niskasta, jonka sai helposti käsiteltyä. Yo-Yo vastasi hoitoon erinomaisesti. Tyyppi kun ei turhia jännittele. Suuri partainen nautiskeli silmät kiinni. Olin niin tyytyväinen käytökseen.

Seuraavana käsittelyyn pääsi Nano, vihdoinkin. Johan päästäinen oli sitä odotellutkin… Liikkeissä ei ollut mitään huomautettavaa, joten voin jo hieman huokaista helpotuksesta 🙂 Nanon olka on parantunut täysin, siitä ei löytynyt mitään jälkiä. Vähänkös olin innoissani tästä. Nanon vasemmassa takajalassa oli hieman hoidettavaa, mutta tämäkin yksilö vastasi hoitoon hienosti. Hoidon loputtua Nanotin oli hieman eri mieltä tilanteesta. Päästäinen painautui tiiviisti mattoon väittäen, ettei tullut ihan täysin hoidetuksi. Hassu on hän 🙂

Buffonkin liikkeet olivat hyvät, suorastaan letkeät 🙂 Mutta kyllähän kaikesta näkyi vielä keskeneräisyys sekä pentumaisuus. Pentunen malttoi kuitenkin olla paikoillaan aivan ylihyvin! Hanna kertoili kuinka samanikäinen lajitoveri oli laittanut tässä hösseliksi, muttei meidän pentunen. Kiltisti se kuunteli hoitoa kyljellään. Toki minä olin vieressä rupsuttelemassa, toisin kuin isommilla. Mutta ylpeydekseni 5kk pentunen osaa olla hienosti hoidon ajan. Aivan mahtavaa! Buffosta löytyi pentumaista kasvamisen aihetta. Tämä ei ollut kenellekään meistä mikään yllätys 😀

Illalla emäntä oli niin väsynyt, ettei mitään tapahtunut. Minä otin päikkärit ja jatkoin melkeinpä samoin tein yöunille. Timo oli koirien onneksi paremmin hereillä ja niin koiruudet saivat illalla vatsan täytettä,

Uusi metsä 16.4.2014

Aamulla sinkosimme jälleen metsään. Riitta, käkät ja isot pojat viipotelivat iloisina eri reittiä. Mennä viipotimme uuteen metsään. Sieltä löytyi mukavan oloinen metsä, jossa vosi aina silloin tällöin käydä vaihtelun vuoksi. Ainut huono puoli on, että metsässä ei todellakaan saa kulumaan aikaa isojen lenkkien aikaa. Isot juoksentelivat reippaasti ja saatiin taas ryhmäkuvakin räpsästyä.

Kävimme heitältämässä naapurin poppoon kotiinsa sekä nappasimme Buffon mukaan ja palasimme pentulenkille uuteen metsään. Hienosti koiruudet jaksoivat loikkia metsässä.

Sadepäivä 15.4.2014

Tänään heräsimme vesisateen ääneen. Niinpä lenkille ei tointanut ottaa kameraa mukaan kastumaan, vaan vetäisin päälleni sadetakin ja metsään kävi tiemme. Riitta ja kääkät olivat luonnollisesti mukanamme. Kääkkäläiset päättivät toteuttaa itseään tänään jahtaamalla oletettavasti jäniksiä. Siellä ne mennä rellestivät pitkin metsiä. Valitettavasti Nano päätti pitää kääkät aisoissa ja lähti niiden perään. Tässä vaiheessa minä näin pahasti punaista. Nanottimen palattua takaisin pidin tarkasti huolen,  ettei moinen  pöllöily toistu uudelleen. Nyt kiellän molemmilta kääkkäpaimennuksen kokonaan. Pojat eivät lähde huitelemaan mistään syystä enää. Murrr!

Sateinen ja märkä metsä on melkoisen tehokas koirien sottaaja. Molempien koiruuksien turkkiin tarttui liian paljon pientä, mahdottomasti poistettavaa, risua. Lisänä turkin sisällä oli kuusen oksia. Onneksi Yo-Yon turkki oli eilen harjattu, joten siihen ei niin pahasti kietoutunut havut. Kotona sain kuitenkin tehdä melkoisesti töitä, että koiruudet sain lähes tikuttomaan tilaan. Takutomaksi en kuitenkaan saanut 😀

Riitta kävi jälleen Vilin kanssa viihdyttämässä meitä, varsinkin Buffoa. Yo-Yo antoi pennun olla rauhassa, mutta salli myös pomppia päällään. Nano oli kiinnostunut, muttei missään tapauksessa tungetteleva. Buffo olisi mielellään leikkinyt alimittaisen kanssa, mutta ei kuitenkaan pöllöillyt. Vili on siis isoista kavereista huolimatta aivan turvassa meillä.

Minun ollessa töissä Timo käytti Buffon metsässä lenkillä. Pentunen seuraa erinomaisesti missä isäntä kulkee. Lisäksi luoksetulokin on parantunut huimasti 🙂 Lenkin jälkeen meillä oli ollut sopivasti väsyneitä koiruuksia pitkin lattiaa.

Hiiri koiran turkissa 14.4.2014

Aamulla käytin vastoin tapojani koiruudet hihnalenkillä. Hienosti koiruudet kulkivat tekemättä hihnoista palmikkoa. Ehkä tätä pitäisi harjoitella hieman enemmänkin tulevia reissuja ajatellen.

Keikan jälkeen suuntasimme tiemme metsään. Pentunen jäi kotiin, mutta tilalle saimme mukaan kääkät sekä Riitan. Nyt pysyimme mudattomilla reiteillä, mutta jouduimme ojasta allikkoon. Koirien turkkiin jäi kiitettävä määrä oksia, sammalta ja kaikkea muuta vastaavaa.

Kotiin päästyämme Riitta vei kääkät kotiinsa ja tuli Vilin kanssa kylään. Hieman, tai enemmänkin, kauhistutti koirien suuri kokoero, mutta kaikki sujui paremmin kuin uskalsi edes toivoa. Yo-Yo kävi haistelemassa pentunsen ja siinäpä se. Nano oli kiiinnostunut pienestä, muttei tungetellut pennun luo. Buffo halusi leikkiä pentusen kanssa ja otti leikkiasentoa, mutta hienosti oli varovainen eikä runnellut hiiren kokoista otusta.

Vili on erittäin reipas tapaus! Tyyppi mennä vipelsi meillä minne huvitti vailla pienintäkään pelkoa tai jännitystä. Minun poistaessa Yo-Yosta risuja ja kaikkea muuta sälää mitä metsästä oli turkkiin tarttunut, Vili leikki vuoristoa Ukon päällä. Hyvähän siinä oli mennä ja temmeltää. Myös Yo-Yon kupuseen oli hyvä mennä huokaisemaan välillä, ettei hippanen päässyt liian vauhdikkaaksi. Lisäksi Vili käytti hyväkseen pienuuttaa ja mennä viipotti kaikessa rauhassa Nano mahan alta nii halutessaan, kukas sitä toista lähtisi kiertämään. Buffo yllätti rauhallisuudellaan sekä tilanneälyllään. Höperö ei lintannut Viliä eikä ahdistellut liikaa, joten pienelle jäi varmasti hyvät muistot ensikohtaamisesta.

Niinkuin kuvista näkyy, meillä oli korkea aika pestä Yo-Yo. Olisihan se pitänyt jo viikonloppuna pitänyt tehdä, mutta muut menot meni hurahtamalla ohi. Siispä tänään illalla motivoiduimme turkin hoitoon ja saimme Ukon näyttämään jälleen oikealle partaiselle.

Viimepäivinä olen saanut iloita Nanon poikasista. Täytyy muistaa, että perheen todellinen pappakoira on Yo-Yo. Tiplu Austraalista on pyörähtänyt kehässä. Poika on todella hyvän näköinen ja onhan tehnyt isästään ukin parille pentueelle.