Kevättä kohti 21.1.2017

Aivan ihana sää! Aurinko paistoi ja hieman pakkasta… Uloshan sitä oli päästävä ja niin lähdimme koko perheen voimin reippailemaan mökkitietä pitkin.

Tiellä odotti meitä yllätys. Nettiä tarvittiin avuksi, mutta sitten se varmistui. Mökkitietä pitkin oli jolkutellut susi. Onneksi jäljet olivat sen verran vanhat, että uskalsimme lenkkeillä tiellä. Aikaisemmin en olekaan nähnyt suden jälkiä, tai siis en ole niitä noteerannut. Yritinhän minä jäljistä kuvan saada, mutta eihän se millekään näyttänyt… En tiedä mistäpäin kuva olisi pitänyt räiskästä, ei ainakaan minun käyttämästä kulmasta.

Kyllä sheltit on kuvauksellisia, Lupokin.

Partisten kuvauksellisuus on aina vähän kyseenalaista?

Ryhmä Rämä

Moya

Partaiset tukat sekaisin

Buffo <3

Pläts! Yllätyshyökkäys sivultapäin.

Buffo

Junnujen vauhtia

Buffo

Lupo kiitää

Moya

Lupo auringonpaisteessa

Moya

Pellolla 18.1.2017

Tänään suuntasimme nenät kohti peltoa koiruuksien kanssa. Ja piiiiiitkästä aikaa mukana oli myös kamera, jolla tuli räiskittyä kuvia. Meillä noita susia ja ilveksiä on jo turhankin paljon ihan lähistöllä, joten tänään suuntana oli vaihteen vuoksi pelto. Potkurilla tuli ketkuteltua alkulämmittelyt pellon reunalle. Pellolla ei ollutkaan moottorikelkan uraa, joten rämmimme reippaasti umpihangessa.

Buffo

Partaiset:

Moya:

Lupo:

Nano:

Koko porukka:

Junnut:

Ruu-poikanen kävi tänään kipsin vaihdossa Kuopiossa. Ruun jalka on lähenyt paranemaan hienosti, nyt oli vaihdettu uusi kipsi ja puolentoista viikon päästä poikanen pääsee kipsistä eroon kokonaan mikäli kaikki etenee tällä tavalla. Kipsin jälkee alkaa sitten kuntouttaminen.  Samalla Elina oli kysellyt lääkäriltä kuinka Ruun jalka vaikuttaa sisarusten käyttöön jalostuksessa. Lääkärin mielestä tulee olla tarkkana, ettei samaa heikkoutta ole vastapuolen linjassa. Tämä on siis asia, jossa molemmilta vanhemmilta tulee saman suuntaiset geenit. Eli tervelinjaiseeen sisarusten käyttämistä ei tarvitse pelätä. Mutta näinhän se aina jalostuksessa on… jotain vältellään ja siitä huolimatta tulee yllätyksiä. Milloin huonoja, milloin hyviä yllätyksiä.

Kajaani 15.1.2017 ja vähän muutakin

Vuosi vaihtui meillä hyvin rauhallisesti.  Olimme mökillä nautiskelemassa maailman rauhasta kaikkien viiden koiruuden kanssa. Emännästä huolimatta yksikään koiruus ei reagoinut pommeihin mitenkään. Mökki on sellainen ihana herrankukkaro, jossa viihtyy ja rauhoittuu hyvin. Mikäpä siellä köllötellessä…

Katja perheineen vei Napin mukanaa Espooseen, joten meille jäi enää neljä koiruutta. No, kyllä näidenkin kanssa on aika kulunut ihan kiitettävän hyvin. Varsinkin, kun turkkeja sai suoristella Kajaanin kv-näyttelyä varten.

Näyttelyyn pääsi mukaan Buffo, Lupo ja Moya. Kaikki kaverit olivat erinomaisia matkalaisia. Hotellissa kaikki osasi käyttäytyä hyvin, hissit eivät tuottaneet mitään ongelmaa ja Kajaanin pallohallikin oli hyvä paikka koirien mielestä. Meidän ollessa näyttelyissä, Nano nautiskeli elämästään vanhempieni luona. Siellä hänen KarjosillanKeisariutensa vaatii riittävää palvelun tasoa. Herkkutikkuja pitää saada vähän väliä, syitä herkutteluun on monia…

Näyttelyissä Lupolla oli tuomarina Saija Juutilainen ja esittäjänä Sanni Pulli. Tuloksena oli Jun eri4 erinomaisella arvostelulla. Partaisilla tuomarina oli Marja Talvitie. Buffolle tuli nykysääntöjen mukaisesti avo eri1 ja Moya jun eri1. Ei hassummin kenelläkään siis…

Harmillisti Ruulla, Lupon veljellä / Nanon pojalla, katkesi lenkillä pinnallisen koukistajajänteen sivuside. Ruu jouduttiin leikkaamaan Kuopiossa ja nyt on edessä pitkä kuntoutus. Onneksi Elina ja Mika reagoivat ja toimivat nopeasti sekä hakivat parhaan saatavilla olevan avun pentuselle. Suuri kiitos heille pojan esimerkillisestä hoidosta. Olen hyvin luottavainen pojan paranemisen suhteen.