Tänään oli kiire lenkille. Ennen kukon laulua riensin poikien kanssa metsään. Alkumatkan Yo-Yo pomppi innoissaan kiville ja pyöri niillä. Nano juoksi muuten vain omia töhötyksiään. Jotenkin harhauduimme suopohjaiseen maastoon itikoiden ja mäkäräisten seuraksi. Siinä ei kyennyt ottamaan kuvia, kun yritti hätyytellä lentäviä verenhimoisia petoja iholta pois.
Heli tuli hieromaan koiruudet. Yo-Yo pääsi ensin hoidettavaksi. Ukkeli nautiskeli mielellään mukavasta hieronnasta. Lapojen takaa löytyi pientä jännitystä, johon hoitona oli sähköä. Nano nautti tänään ensimmäisen kerran toden teolla! Tyyppi oli oikein silmät kiinni ja täysin rauhoittuneena. Nano vaikuttaisi olevan paremmassa kunnossa kuin koskaan… Minä en malttanut olla ihmettelemättä Yo-Yon muuttunutta turkkia! Aivan erilaisen tuntuinen. Olisikohan Ukkelista tulossa oikea partacollie?
Helin luvalla veimme koiruudet uimaan. Nanohan ei ihan vielä itsenäisesti ui, mutta pitää selkeästi rannalla olosta. Yo-Yoa ei mikään pidättele! Täysillä järveen lelua hakemaan…
Riitan sijoituskoira Elli tuli käymään pihassamme karvaisia koiruuksia katsomaan. Yo-Yo oli hieman liikaa, joten Ukkeli joutui sisälle odottamaan kääkän kasvamista. Elli alkoi vähitellen tottua Nanoon, Iiris oli mukana näyttämässä sheltin vaarattomuutta. Iirs ja Nano leikkivät taas aivan hurjina, frisbee tällä kertaa leluna. Ellikin pääsi jo hieman mukaan isojen leikkeihin 😀
Illala oli vielä näyttelytreenit, aiheena liikkeet. Helteen kiusaamat koirat eivät näyttäneet kaikkein vauhdikkainta puoltaan. Minä olin oikein ylpeä kauniisti käyttäytyvästä Päästäisestä! Toki paikalla olleen Hepun kanssa piti riehua, ja Sinjan ja Monan kanssa painia hieman.
Myöhään oli vielä turkin pesu sekä föönaus. Herrattunen! Onpas kuivuminen hidasta… Vaikka meilläkin on kunnon kuivaaja, näytti ettei turkki kuivu ikinä…. Onneksi saimme Päästäisen muistuttamaan shelttiä ja huomenna on hyvin aikaa pestä Yo-Yo…
Kirjoitettu 30.06.2011 klo 23:15, viimeksi päivitetty
30.06.2011 klo 23:15.
Timo kerkisi pyörähtää koiruuksien kanssa aamun lenkillä anivarhain. Matkalla oli vastaan tullut koira omistajansa kanssa. Meidän yksilöt olivat vain katsoneet, mutta eivät sanoneet mitään. Lisävaatimuskertoimana oli vastaantulijan rotu: kääkkä. Hienosti pojat olivat kuitenkin selviytyneet tehtävästä 🙂
Riitta ja kääkät tulivat iloksemme lenkille mukaan. Lämpimässä säässä oli hauskaa taivaltaa koko poppoon. Helteen vuoksi menimme vain 50min lenkin, onneksi koirat juoksuttivat toisiaan aktiivisesti. Yo-Yo otti paimenen tehtävänsä taas tosikkomaisen tosissaan… Kääkät tuli kerättyä aktiivisesti laumaan pienistä vastalauseista huolimatta. Taivaalla liitävä kotka/isolintu/peto aiheutti hieman huolta, pieni koiruus voisi hyvinkin joutua aamiaiseksi. Onneksi Yo-Yo piti kääkät luonamme, eikä mitään päässyt tapahtumaan.
Yo-Yo kuntoutui taas kivillä pomppimisessa. Minä pyysin aina silloin tällöin vielä pyörimään, lihasjumppaa kunnolla… Kuumassa säässä koiruudet läähätti aikas voimakkaasti takaisin autolle päästyämme 🙂
Yksi kierros näyttelyharjoitusta sekä pallon tökkäämistä! Yo-Yon tökkääminen etenee hienosti ja välimatka lisääntyy. Nanon kanssa tein häiriötä kädellä ja Nano seisoi kauniisti paikoillaan. Kivaa!
Töiden jälkeen nenä kohti rantaa koko perheen voimin. Timo joutui tyytymään kuvaajan osaan ja pysymään kuivalla maalla. Meidän isännän kropalle ei nimittäin urheilu sovi! Juhannuksena uidessa tullut haava jalassa oli auennut uudelleen rangella kengän takia ja golfmailakin oli hiertänyt käteen kunnon rakon. Mutta minä urhea otin ja pulahdin järveen uimaan koiruuksien kanssa 🙂
Nano pysyi ensin tukevasti rannalla aktiviteeteista huolimatta. Yo-Yo veteli koiraa aivan innoissaan. Lopulta Nano rohkeni tulemaan rantaan lelujen houkuttelemana. Nano hukutti ensin lelun tassuillaan ja kuopi sen sitten kuiville. Mielenkiintoinen tekniikka! Koska Päästäinen ei kastellut kuin varpaat kannoin sen järveen ja laitoin uimaan vastoin kaikkia ohjeita. Hienostihan se ui rantaan 🙂
Minun ja Timon pitäessä pienen evästauon Nano meni venevalkaman kohtaan ja kävellä tiputteli järveen!!!! TÄH? Pentunen käveli ja liikkui hienosti minun ja Yo-Yon seurana vedessä. Minä aloin heitellä hieman keppejä hieman syvemmälle. Nano mietti ja pohti aikansa… Miten ihmeessä kepin saa vedestä otettua? Ensin Päästäinen yritti juomalla saada kepin, hmm… Ehkei Pielinen juomalla vaju riitttävästi? Pienellä avustuksella Nano keksi tekniikan ja muuttui aivan villiksi. Se hyppi ja loikki lelujen perässä! Pari kertaa Pentunen uikin vahingossa, eikä ollut todellakaan ollenkaan pahoillaan tilanteesta.
Illalla menin Nanon kanssa seuraamaan NOME-treenejä. Ajatuksena oli, jos Sinja, Sanni ja Mona houkuttelisi Päästäisen veteen. Kovasti Nanoa tyttöjen touhut kiinnostivat, mutta aivan liian jyrkkä ranta hankaloitti uintia. Mutta joku toinen kerta toisella rannalla?
Illalla tein vielä toisen kierroksen naksuttelua, oppi taitaa mennä perille pikku hiljaa.
Kirjoitettu 29.06.2011 klo 22:24, viimeksi päivitetty
29.06.2011 klo 22:24.
Timo lähti viipottamaan koirien kanssa lenkille heti aamusta. Hihnalenkki tuli kierrettyä reippaasti.
Samointein kuin koiruudet palasivat kotiin lähdimme Riitan ja kääkkien kanssa metsään, siis oikeaan metsään. Yllättävän kosteassa metsässä rämmimme iloisina eteenpäin. Riitta heitteli Iirikselle ja Lyylille keppiä taaksepäin, Yo-Yo ei viitsinit siihen suuntaan juurikaan reagoida. Koirilla oli hauskaa, ja sehän se on tärkeintä. Yo-Yo pomppi tuttuun tapaan kivillä, täytyy pyytää tyyppiä pyörimään taas…
Päivällä naksuttelin hieman koiruuksille. Yo-Yon pallon tökkäisy nenällä alkaa olla käskyn alla, tänään huomasin tekeväni kädellä avun. Noh, eihän se tällaisessa liikkeessä haittaa ollenkaan. Nanon kanssa näyttelyseisontaa; kriteerinä oman käden tuoma häiriö heiluttaminen lähellä koiraa. Hienosti pieni Päästäinen tämän kesti!
Illalla oli agilitytreenit. Mirva oli järjestänyt mukavan neljä hyppyä, putki, kaksi hyppyä pätkän. Tai siis olisi ollut kiva, jos olisi ollut… Ei hyvänen aika miten mie sain taas tehtymä kaikki mahdolliset virheet ohjauksissa. No, Yo-Yon kanssa sain tehtyä muutaman esteen ok. Turska! Nanon kanssa tein hieman lyhyempää versiota. Nanon kanssa vaikeutta tuotti putkessa ollut vesi, jota Päästäisen piti väistellä pomppien seiniä pitkin… Ei oo todellista! Muutoin tyyppi koluaa kaikki ojat, mutta putkessa oleva vesi häiritsee… En minä sieltä huonollakaan mielellä pois lähtenyt, ihan vain ei ollut voittaja fiilis…
Kotiin tullessa kävin postista hakemassa kauan kaivatun paketin. Ajattelin kirjoittaa Yo-Yon poikasten ostajille pienen kirjeen, jossa kerron muutamia tärkeitä asioita ja pyydän pitämään hieman yhteyttä. Kirjeen mukaan ajattelin laittaa pienen lahjan isä-ukolta. Siispä tänään tuli tilaamani tassupyyhkeet ja mukaan tulee tilaajalahjana saadut lelut sekä teetetyt lelut. Pennuthan ovat aloittaneet ulkoilun, maailman valloitus on siis käynnissä!
Kirjoitettu 28.06.2011 klo 23:37, viimeksi päivitetty
28.06.2011 klo 23:37.
Ei tullut hellettä vielä, ei… Siispä Riitan kanssa peruimme metsälenkin sateen takia. Ettei koiruudet olisi vallan kokonaan ilman aktiviteettia kyläilimme Kitulassa. Nano ja Iiris leikkivät aivan hurjina, painivat ja temmelsivät. Yo-Yo otti asiat Helmen kanssa hieman rauhallisemmin, pöydän alla lepäillen.
Riitta ja Nilla tulivat käymään luonamme ja ihmettelemään Nanon karvoitusta. Nillan mielestä höyryävä Nanotin oli liikaa, Yo-Yon sieti paljon paremmin 😀 Nanon ollessa trimmauspöydällä käsittelyssämme Nilla ja Yo-Yo makailivat kaikessa rauhassa. Nanon ollessa lattialla ei tyynestä rauhallisuudesta ollut tietoakaan…. Nanon korvakarvoja siistimme hieman, eihän sillä paljoa siistittävää ollut onneksi. Varpaiden siistiminen on minulle aivan liian vaikeaa, aina lähtee muutama liika tukku… Komea poika kuoriutui taas karvapehkon alta! Täytynee kehaista vähän kuinka kauniisti Nano oli pöydällä. Aivan eri toista kuin viime kerralla, ei ollenkaan minkäänlaista rimpuilua tai kimpoilua. Kiitos Riitta ja Nilla! Muuten… Yo-Yon turkin laatu on karhentunut huomattavasti ja pohjavillaa lykkää melkoisella vauhdilla 😉
Illalla oli vesisateessa jälk/esineruututreenit. En raskinut ottaa kameraa mukaan, vesitiiviys ei ole järkkäreiden paras ominaisuus. Ensin tein Nanon kanssa esinekiinnostuvuus tehtäviä. Ihana pieni Päästäinen etsi jo ihan tosissaan esinetä ja sai makupalan liikuttaessaan esinettä nenällään. Voi kun mie olin tyytyväinen! Yo-Yolla oli vain yksi esine 50 metrin syyvyydessä. Ukkeli lähti heinosti liikkeelle ja teki tehtävän tosi hienosti! Nyt teemme muutaman kerran näin. En halua, että Ukolla vahvistuu useamman esineen kantaminen yhdellä kerralla. Hienoa, hienoa!
Jäljet eivät menneet aivan hienosti, mutta hyvin kuitenkin. Nanolla oli kaarteita mukana jäljessä, hieman hakemista. Yo-Yolla jäljen nosto sujui hienosti, mutta ensimmäisen esineen jälkeen uudelleen työhön kiinnittyminen ei ollut toivotulla tasolla. No, lisää harjoitusta vain..
Illalla poitsut saivat tehdä lemppari juttujaan… Syviä lihaksia! Keinulautaa pyöritellessään Yo-Yon alla isännys hieman kyseenalaisti kenen lihaksia tässä oikein jumpataan… Laudan lisäksi molemmat koiruudet tekivät ristiseisontaa, jossa aika on lisääntynyt paljon. Lisäksi Yo-Yo sai tehdä hieman kurrea, pyörimistä ja sik-sakkia. Tehokas päivä tänään, kun töissäkin vielä kerkisi käymään 😀
Kirjoitettu 27.06.2011 klo 23:03, viimeksi päivitetty
28.06.2011 klo 23:06.
Mikähän ihmeen laskuvirhe tuntien suhteen Riittaan iski? Lopputuloksena oli: metsälenkille klo 7, aamulla. Koirathan olivat hyvin tyytyväisiä saadessaan seuraa kääkistä. Metsäautotiellä tallustellen viimeisetkin unen rippeet karisivat silmistä. Liukkaalla nurmella Yo-Yon ja Nanon ottaessa juoksukisaa sekosivat he jalkoihinsa. Lopputuloksena kyljellään nurmella kyntävä partacollie. Onneksi kaikki vaikutti olevan kunnossa ja koiruudne liikkeissä ei ollut mitään kummallista.
Riitan otoksia:
En muista olenko muistanut kirjoittaa, että aloitin huvikseni opettamaan Yo-Yolle jalkapallon tökkäisyä nenällä. Nyt kriteerinä on jo Ukkeli istuu perusasennossa, pallo metrin päässä, käsky “Tökkäse” ja pallon täytyy liikahtaa nenän voimasta. Ei hullummin muutamassa päivässä 😉 Nanon kanssa aloin näyttelyseisonnan laittamista vihjeen alle. Tätä sitä tahkotaankin useampi päivä….
Mukavien sukujuhlien jälkeen täytin auton koirilla ja suuntasin treenailemaan Mähkön kentälle. Otin Yo-Yon kanssa ennen treenejä hieman tottista, aiheena pitkät seuraamiset. Taitavasti tyyppi teki hienosti hyvällä mielenkiinnolla. Olipas mukavaa treenailla.
Nanon kanssa oli näytelmäharjoitukset, aiheena seisominen ja tuomarin tutkiminen. Naksuttimen kanssa Päästäinen seisoi tosi hienosti sekä oli aivan huipusti “tuomareiden” tutkittavana 😀
Kirjoitettu 26.06.2011 klo 22:39, viimeksi päivitetty
26.06.2011 klo 22:39.
Joulu tai juhannus, aamu alkoi Timon ja koirien aamulenkillä. Rauhalllisesti käpötellen trio oli nautiskellut auringon paisteesta.
Minä tallata hurautin molemmille karvakasoille jäljet. Yo-Yolle metsään ja Nanolle satamaan nurmelle. Voihan hyttynen, kuinka taitavia koiruuksia mulla onkaan! Molemmat tekivä oppikirjamaisen tapaista huippuhienoa työtä. Jee!
Sateen uhkan vuoksi ryntäsimme rannalle uittamaan koiria, Nanon uimakoulu nro 2. Ihana hiekkaranta ja suhteellisen lämmin vesi, lintujen laulua. Hmm… Voiko olla parempaa? Nano kasteli urheasti varpaansa , jopa polvensa, mutta siihen se jäi. Yo-Yo ui aivan innoissaan kokoajan. Lopulta nappasin Päästäisen kainaloon ja kannoin järveen, uinti onnistuu tosi hyvin. Näin jatkoimme jonkin aikaa. Väillä heitimme Yo-Yolle lelun rannnan suuntaisesti, jolloin Ukkeli loikki ja juoksi vedessä. Hyvää jumppaa! Nano ei edelleen rohkene menemään itse järveen vaan tulee luokseni ja odottaa kantopalvelua.
Illalla Pyppöläiset kävivät ilahduttamassa meitä. Varsinkin Nano väitti, ettei häntä ole koskaan rapsutettu. Jennalle ja Juusolle erityiskiitos monikätisestä rupsuttelusta 😀
Yo-Yon pesun aika oli jälleen… Kauluri oli tehnyt kiitettävät, muttei toivottomia takkuja. Lisänä oli tsiljoona pientä takun keskustaa rannalla pyörimisen seurauksena, roskia siis. Lisäksi eilen taisimme laiskotella uinnin jälkeen kuivaamisen kanssa. Tämä kostautui suoraan tämän päivän urakkaan. 🙁 Tekemistä Ukkelissa riitti meille molemmille kiitettävästi…
Kirjoitettu 25.06.2011 klo 22:41, viimeksi päivitetty
25.06.2011 klo 22:41.
Se olis sitten juhannusaatto! Aamulla menimme juhlimaan isäni syntymäpäiviä naapuriin. Paikalle tuli myös Iris-mummeroinen Esan jaVuokon kanssa. Iris sanoi Nanolle varsin painokkaasti, ettei ihan iholle tarvitsisi tulla. Nanon mielestä naiset vaihtavat mieltään nopeasti ja sulloutui mummeroisen lähelle. Tässä vaiheessa Iris luovutti ja antoi Päästäisen olla miten haluaa.
Juhannusaattoa juhlistimme perinteikkäästi mökillä. Paljon grillattavaa ja koirien uittamista sekä saunomista, siinäpä päivän ohjelma. Eilen ostamani Nanon pelastusliivit Päästäisen päällä lähestyimme rantaa. Isä antoi minulle jalkaan äidin saappaat, että voisin ohjata Pikkaraisen uintia, Yo-Yohan menee veteen kun vain saa luvan. Mökin rannalta on pienehkö penkere veteen, joten reilu harppaus ja slurps! Saappaan varsi ei riittänyt vaan kenkä täyttyi vedellä. Mitäpä sitä ei tekisi koiransa eteen, joten reippaasti järveen ja Nanoa houkuttelemaan.
Nanohan ei houkutteluihin lankea, ennemminkin epäilee tässä olevan jotain kummalista ja epäillyttävää. Päästäisen teki kovasti mieli päästä uimaan, mutta rohkeus ei aivan riittänyt. Rantakin oli tähän tarkoitukseen huono. Siispä koiruus kainaloon ja kauemmaksi rannasta sekä karvainen uimaan kohti rantaa. Pikkarainen ei loukkaantunut kohtelusta, joten toistimme toimenpiteen muutaman kerran. Rannalle päästyään Nano vinkui Yo-Yon perään, joka uiskenteli kokoajan aivan innoissaan. Tahtoa siis riittää, mutta lopullinen rohkeus puuttuu… 
Yo-Yon mielestä juhannuksena ei kannata riisua hukkumisen pelossa pelastusliivejä ollenkaan. Varma on aina varma!
Veneen kääntämisen ja siirtämisen jälkeen Yo-Yo pomppasi veneeseen hyvin päättäväisesti. Venehän oli tukevasti ja turvallisesti kiinni maissa, mutta Yo-Yo the laivakoira nautti veneessä hömöttämisestä. Paljoa ei olisi tarvittu kun Ukkeli olisi uudelleen löytynyt uimasta. Mahdoton vesipeto!
Muutoin päivään kuului muutama kävelylenkki, hillitöntä leikkimistä pihalla, saunaan veden kantamista (Nano varmisti jokaisen sankon sisällön laadun maistelemalla vettä) ja oleskelua. Mökin ikkunat ovat Nanolle erittäin sopivalla korkeudella, niistä näkee hyvin kurkistamalla ulos.
Minäkin vallan villiinnyin illalla ja kävin heittämässä talviturkin! Nopea pyrähdys ei ollu mikään uinti, mutta turkki jäi järveen. Timo intoutui aivan liikaa ja ui ehkä kolmen rinulinvedon verran, potkaisi jalkansa kiveen ja menetti jalkaterästä 1,5×1,5cm alalta nahat. Ei pitäisi intoutua liikaa, ei!
Kirjoitettu 24.06.2011 klo 23:21, viimeksi päivitetty
24.06.2011 klo 23:25.
Riitta ja kääkät lähtivät mukaamme lenkkeilemään. Hieman keskustelimme voisimmeko kulkea metsiä pitkin, siihen en saanut Riittaa ylipuhuttua. Siispä kuljimme metsäautotietä pitkin koirien viipeltäessä Yo-Yon määräämässä tahdissa.
Riitta halusi päästä rantaa katsomaan ja lopputuloshan oli kaikkien arvattavissa… Pian Yo-Yo lillui järvessä ja ei aikaakaan kun Lyylikin porski vedessä. Nano harkitsi veteen menoa, mutta ajatteli pysyvänsä kuivana. Ajatuksen toteutus jäi hieman kyseenalaiselle tasolle. Yo-Yo kävi aina välillä rannassa kuivattelemassa itseään ja veden lentäessä kaikki lähistöllä olleet kastuivat litimäriksi.
´
Uinnin jälkeen Yo-Yo sai hepuli ja juoksenteli sinne tänne ja ennen kaikkea pyöriskeli mättäissä. Lyyliä otti päähän, kun Yo-Yo ei sallinut hänelle hepulia…
Omia jälkiä palatessamme kääkät alkoivat yhtäkkiä aivan älyttömän rutinan ja rätinän. Minä ja Riitta epäilimme jonkun ihmisen eksyneen samoille kunnaille kanssamme. Ei näkynyt immeisiä… Maassa oli kynsien jälkiä ja kääkät kulkivat niskakarvat pystyssä maata haistellen. Lisäksi Nano kulki paikan ohi varovasti ja hajuja väistäen. Lyhen matkan kuljettuamme koirat olivat taas ihan normaaleina. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin karhu! Metsän otso on kulkenut tien yli hieman ennen meidän siihen menoa. Housun puntit tutisten pääsimme turvallisesti takaisin autolle.
Kauppaan mennessä kävin tallaamassa Yo-Yolle metsään jäljen ja Nanolle satamaan nurmikolle. Nanon jälki oli puolitoista tuntia vanha, Froliceja joka kolmannella askeleella ja pituutta 50m. Päästäinen otti tehtävän tosissaan ja ajoi pitkän jäljen tosi tarkasti ja hienosti.
Yo-Yolle oli neljän esineen jälki metsikössä, ikää reilut kaksi tuntia. Janan minä sain sotkettua, mutta muuten ajo onnistui ihan ok. Motivaatio on loistava ja meno pätkittäin erittäin tarkkaa. Käännöksetkin onnistuivat hienosti ja kaikki esineet nousivat. Nyt minun täytyy jäädä vähän taaemmaksi liinassa ja antaa Ukkelin mennä…
Illalla oli vielä ohjelmassa syvien lihasten jumppa. Tasapainolaudalla meillä on pari ongelmaa… Ensimmäinen on liiat koiruudet. Molemmat koirat survovat itsensä laudalle, kunnes saan tilanteen hallintaan. Toisena ongelman poikasena on voiman vähyys. Yo-Yon seisoessa laudalla sen heiluttelu on fyysisesti raskasta. Punttisalille on varmaan mentävä. Ristiseisonnat ja tikaspuukävelyt onnistuivat hienosti.
Tänään saimme erään läpimurron tehtyä. Yo-Yo, joka ei ole syönyt kokolihaa, popsi innoissaan lihasuikaileita. Jes! Joskohan Ukkeli oppisi syömään muutakin kuin jauhelihaa?
Kirjoitettu 23.06.2011 klo 22:04, viimeksi päivitetty
25.06.2011 klo 22:18.
Jälleen aamun avasi Timon ja koiruuksien lenkki. Reippahasti kolmikko kiersi jo tutuksi tulleen lenkin.
Minä sain jälleen koiruuksien kanssa aktivoitua Riitan ja kääkät lenkkikevereiksi. Yo-Yo kunnostautui jälleen kääkkein paimennuksessa, kehnot yrittivät kerran metsän puolellekin mennä. No, nopeasti Yo-Yo palautti kääkkien suunnan takaisin tielle. Lyyli taisi hieman kirotakin moista komentelua…. Nano piti huolen, ettei kukaan jäänyt pois kyydistä. Varsinkin Iirikselle täytyi hieman tuupata vauhtia välillä.
Riitan ottamia:
Yo-Yon asettama junamuodostelma
Helmen ja Yo-Yon yhteisymmärrys
Lyylin kirous: En ole mitään sukua LAMPAALLE!
Tässä ollaan hissun kissun ajatelutu hieman matkaa nyt tai hieman myöhemmin. Passit on itselle muutama päivä sitten hankittu, mutta koirat ovat vielä kirjasia vailla. Siispä tänään laitettiin asia kuntoon. Koska Mervi-luottolääkäri on lomalla, toki ansaitulla, jouduimme suuntaamaan nenämme kohti Nurmesta. Autoon pomppasi myös Iiris haavan kanssa sekä Mirva ja Heppu rokotusten takia. Lisäksi Jaana saapui vielä lääkärille Monan ja Sinjan kanssa. Oli siinä taas jälleen näkemisen riemua sekä riekkumisen yritystä. Nyt koiruuksilla on passit sekä Yo-Yolla aivan uudet rokotukset 🙂 Aikaa ja vaivaa käynti vaati, mutta mukavaa oli.
Kirjoitettu 22.06.2011 klo 23:10, viimeksi päivitetty
22.06.2011 klo 23:10.
Timo ja koiruudet kävivät aamun lenkin vesisateessa. Kotiin palasi hyvin märkä porukka. Haava on jo niin hyvässä kunnossa, että tänään on päästävä jo kunnon lenkille!
Minä sain houkuteltua Riitan ja kääkät lenkille. Kitulan porukat eivät olleet järin innostuneita sateessa tarpomisesta. Yo-Yolla taas virtaa riitti vaikka toisille jakaa… Yo-Yoa häiritsi hieman, kun Riitalla oli minun takki lainassa. Ukkeli kävi tökkimässä Riittaa, mitenkäs se nyt tuolleen vaikuttaa emännälle.
Ukkonen paukkui lähes koko päivän. Täytyy olla tosi iloinen, että kumpikaan koiruus ei reagoinut ääneen mitenkään. Ukkosten välillä teimme hieman tottista. Yo-Yon seuraamista tarkottiin hieman ja huippua toiminta oli! Lisäksi muutaman kerran jääväliike. Jes! Lisäksi aloin huvikseni opettamaan naksulla Ukolle pallon pökkäämistä nenällä. Hyvin nenä käy jo pallossa, hyvällä alulla siis… Nanon kanssa taiteilimme seisomisen kanssa. Aikaa on tullut pidennettyä jo mukavasti. Kyllä se tästä oppii.
Illalla teimme vielä hieman syviä lihaksia ja koordinaatioharjoituksia. Tasapainolauta ei sujunut aivan ohjeiden mukaan! Molemmat koirat survoivat itsensä laudalle. Saimme tehtyä harjoituksen myös järjestäytyneesti. Yo-Yon alla laudan keikuttaminen on itsellekin melkoinen motorinen haaste, sen verran Ukkeli painaa. Nano oli aivan innoissaan keikkuvasta alusesta, hieno pieni mies. Molemmilla koirilla tikaluiden kävely sujuu jo paljon paremmin. Lisäksi teimme hieman ristikkäin seisomista, siinä omat otteet vaativat hieman harjoittelua 😀
Kirjoitettu 21.06.2011 klo 22:25, viimeksi päivitetty
21.06.2011 klo 22:25.