Voiko tämä olla totta? Meidän viisas ja fiksu koiramme on jo seitsemän vuotta vanha 🙂 Koska juhlajärjestelykomitea ei ollut tänä vuotena juhlapäivänä paikalla, jäi Ukko vaille juhlahattuja ja pullonpyöritystä. Mutta olemme oman perheen kesken juhlineet ja nauttineet kauniista sunnuntaista. Huomenna juhlimme hieman enemmän 🙂
Yo-Yosta on tullut iso-ukki 6.2. Memorylanen kenneliin oli putkahtanut Theolle viisi poikasta, 2 poikaa ja 3 tyttöä. Toivottavasti saavat harrastavat kodit, varsinkin jos iso-ukin tekemisen geenit vielä suonissa virtaa. Oiskin ihan kiva nähdä vieläkö aitoa paimenverta poikasissa kiertää.
Se toinen pentue putkahti viime yönä tänne lähemmäs, Savon maalle. Inkan ja Nanon pentuset ilmestyivät maailmaan klo 2.30-6.00, viisi kaunista ja upeaa shelttiä. En tajua kuinka Inkaan mahtui niin monta 245-258g painavaa pentusia, tasaista oli. Tuloksena oli siis 2 merle poikaa, trikki poika, merle tyttö ja trikki tyttö.
Toivotaan, että sieltä löytyy sopiva poika meidänkin laumaan 🙂 Pentuset ja emä voivat hyvin. Isukki oli hieman närkästynyt, kun emäntä ei malttanut nukkua yöllä vaan pomppi kuinka sattui.
Minä sitä oon vikkelä ja nopee 🙂 Siispä olin varannut Buffolle tokoleirin Koirakoutsille. Pakko myöntää, ettei tämäkään viikonloppu ollut pettymys. Sain suuren vahvistuksen sille, että olen nyt menossa oikeaan suuntaan. Timo pääsi hieman yllättäen mukaan reissuun myös, joka oli tosi hyvä juttu. Nyt mulla on kotona typpi joka huutelee roskasta ja oikea-aikaisesta palkkauksesta ja suunnasta. Ihan huippua! Lisäksi mukanamme oli Sari ja Dumpo, joten naurua riitti enemmän kuin vatsalihakset olisi kestäneet.
Etukäteen mietin kuinka nuorimmainen mahtaa pärjätä yksin reissussa ilman isoja poikia. (Isot jäi tutusti äidin ja isän hoivaan kotia pitämään pystyssä.) Ai että mitenkö pärjäsi? No, aivan huipusti! Mikään ei hätkähdyttänyt, hämmästyttänyt tai kummastuttanut. Hotellielämä on niiin nähtyä Buffon mielestä, uusi halli ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota eikä uudet lenkkeilymaastotkaan. Tamperetalon puistossa oli tosi hyvä juoksennella irti Dumpon kanssa ja neidolle piti ehdottomasti näyttää kuinka hississä ollaan kunnolla 🙂
Aivan mahtavat kouluttajat olivat luoneet tosi monipuoliset harjoitukset, joita koirat nauttivat tehdä.
Sosiaalisen palkan treeniä:
Merkin kierto oli todella mieluista:
Kapulan pito ei todellakaan ole meidän juttu, vielä. Mutta odottakaas… 😀
Vielä muutama Dumpon tähtihetkistä:
Tätä lisää, kiitos!
Ensi viikolla olen Buffon kanssa lähdössä Tampereelle tokoleirille. Mukaan lähtee Sari ja Dumpo, onneksi Sari kuuluu kastiin: ei tarvitse paljoa houkutella…. Tässä yhtenä päivänä huomasimme, että vaikka emännät toisensa tuntevatkin, niin koirat eivät. Onhan nämä samoissa treeneissä olleet vaikka kuinka paljon, mutta eivät ole sen enempää toisiinsa tutustuneet. Nyt olikin hyvä antaa partasuiden tutustua, ennenkuin lykätään samaan autoon seitsemäksi tunniksi.
Nopeasti nämä tutustuivat toisiinsa ja uskoisin, että hyvät kaverukset näistä tulee 🙂
Valitettavasti emme voineet hyvin pitkää riekkua jäällä, koska lämpötilamittari näytti lähelle nollaa. Lumihan paakkuuntui Buffoon niin pahoin, että pakko oli lähteä pois kun vielä tyyppi pystyi liikkumaan itsenäisesti.
Buffon riekkuessa Dumpon kanssa, Yo-Yo ja Nano pääsivät isännän kanssa lenkille. Sama kohtalo oli osunut Yo-Yolle kuin Buffollekin. Lunta oli kertynyt tassuihin ihan liian kanssa, vaikka teitä pitkin kulkivatkin.
Illalla oli vuorossa Buffo ja ällötehtävä, korvakarvojen nyppiminen. Mikä ihme lie evoluution tarkoitus, kun moiset riesat korviin kasvaa. Partikset voivat tietysti aina vedota etteivät kuule käskyjä, koska korvakarvat ovat liian pitkät. Mutta se ei liene luonnon tarkoitus.
Lattiasta kuuli kuinka olemme kävellä tupsutelleet pehmoisessa lumessa. Kynnet eivät ole kuluneet samalla tavalla kuin kovalla maalla tallustellessa. Onneksi koirien mielestä kynsien leikkaus on huippujuttu. Eli hyvin nopsasti homman sai tehtyä.
Häkillä oli tänään hakutreenit. Yo-Yo oli ensimmäisenä vuorossa. Ukolle oli vain yksi maalimies, koska viimeksi oli kaksi. Nyt maalimies oli korkealla ja ilmaisussa 10 haukkua. Yo-Yo löysi erinomaisesti etsittävän, kiersi lautataapelin ja aloitti hienosti haukun. Ai että, mie olin onnellinen, niin Yo-Yokin.
Seuraavana olikin meidän koirista vuorossa Buffo. Puhvelillakin oli yksi maalimies piilossa. Nuori poika yllätti emännän suuresti. Poikanen sai nopeasti hajun ja riensi todella vauhdilla maalimiehelle. Ihanhan siinä häkeltyi.
Viimeinen, mut ei kuitenkaan vähäisin, oli Nano. Sheltti muuttuu kuin taikaiskusta saadessaan liivit päälleen työkoiraksi. Luvan saatuaan pieni salama pyyhkäisi vauhdilla matkaan, jarrutti hieman sekä tarkenteli hajua ja sieltä maalimieheltä koiruus löytyi. Ihan huippua. Seuraava lähetys ja taas mentiin häntä viivana eteenpäin. Mutkassa jouduin aika voimakkaasti käskemään rallivauhtista odottamaan. Nano pomppi kirjaimellisesti paikoillaan, että tuolla se eksynyt on, mutta odotti kuitenkin kuuliaisesti. Saatuaan luvan jatkaa taas töitä, Nano ryntäsi umpipiilolle ja löysi hienosti siellä piileskelleen.
Erityisen hienoksi kaikkien koirien toiminnan teki niiden häiriönsietokyky. Mukana porukassa kulki kokoajan pulkassa vaununkopassa nukkuva pikkuinen vauva. Jokainen koira kävi koppaa haistamassa, mutta koska Elvi nukkui kaikessa rauhassa ei asia vaatinut suurempaa toimenpidettä. Koirien mielestä oli selvästi maailman luonnollisin asia, että mukana on sekä pulkka etkä vauva. Ei hullumpaa 🙂
Lauantai-illan huumaan kuului jälleen karvojen suorimissessio. Minä keskityin Yo-Yoon, Timo Nanoon ja Buffoon. Ihmeen vähän koirat olivat saaneet turkkia ruttuun, pitää ihan ihmetellä. No, Buffon turkkikin alkaa olla jo käsiteltävän helppo. Ja talvella turkit pysyy parempana, kun ei ole niin paljoa risuja ja joulukuusia turkissa. Minä vielä villiinnyin ja nypin Yo-Yon korvat. Se tehtävä on kyllä kaikistä ällöttävintä mitä yleensä koirien kanssa joutuu tekemään. Yäk! Mutta siistiä tuli 🙂
Potkurilla ketkuttelimme reippaasti jälleen pellolle ja siitä jäälle. Sää oli mitä parhain. Pakkasta sellaisen -8 astetta, pieni tuulen vire ja vanhaa taivasta näkyvillä hieman. Ainoa miiinusmerkki ulkoilulle oli varpaiden väliin pakkautunut lumi. Pakko se vaan on uskoa, että tossut pitää nykäistä tassuihin säällä kuin säällä. No, omin avuin päästiin kuitenkin kotiin puolentoista tunnin reippailun jälkeen.
Meillä oli illalla vielä pienoinen pullokriisi. Pikkupojat ovat hyvin kiinnostuneita tyhjistä pulloista ja isännän juomat vissypullo sai pienet innostumaan. Isäntä antoi Puhvelille ensin pullon, mutta ei aikaakaan kun kääpiölassie sen anasti viekkaudella ja vääryydellä itselleen. Nyt Nanotin makaa keskellä lattiaa ja teeskentelee nukkuvansa pullo leuan alla. Buffo-parka istuu vieressä ja kaihoisasti luo katsetta pulloon. Odotamme kuinka tässä lopulta käy…. (Missä vaiheessa isäntä ottaa pullon pois sheltiltä ja nostaa sen pullokoriin.)
Aamulla varhain lähdimme liikkeelle. Aurinko ei ollut noussut vielä riittävän korkealle, joten kuvaaminen ei ihan onnistunut. Koirat nauttivat ihan täysillä vapaana riekkumisesta. Hikihän siinä koko porukalle taas kerran tuli. Reilu tunti potkurointia, pellolla loikkimista ja jäällä koikkarointia sai koirat hyvin rauhallisiksi mattoeläimiksi.
Illalla meillä oli vielä agilitytreenit. Vaikka halli onkin todella pieni, homeinen sekä kylmä ja kalsea, on siinä jotain hyvääkin. Sijainti! Halli sijaitsee sopivan lähellä, jotan potkurillahan sinne ketukuttelimme poikien kanssa. Rata oli kiepotuksen ja käännösten haaste. Ensialkuun en todellakaan löytänyt ongelmakohdaksi sitä, joka sellaiseksi muodostui. Kohta näytti ihan viattomalta hypyltä, mutta kyllä sille piti keksiä todella monta ohjaustapaa, ennenkuin se sopiva löytyi. Jälleen kerran sain ahaa-elämyksen, että sheltti taipuu ja kääntyy ihan eritavalla kuin partis. Piti tämäkin jälleen kerran kantapään kautta todeta. Nanolle sopi hyvin pienessä tilassa tehty hirmuisen hieno ohjaustehkniikka, jolle kukaan ei muistanut nimeä. Väliäkös vimellä, pääasia että toimi moitteettomasti. Partisten kanssa tein pidemmän reitin ohjauskuvion ja se todellakin toimi molemmilla näillä. Olipas mukavat ja haastavat treenit!
Koska tänään on kaksosten päivä, päättivät partaiset leikkiä sellaisia lenkillä. Potkurin nähtyään pojat viillintyivät ja niinhän sitä viiletettiin reipasta vauhtia pellolle. Siellä pojat ottivat tilanteesta kaiken irti heti hihnoista vapauduttuaan. Lumi pöllysi ja vauhti oli päätä huimaava. Siinä sielu lepää, kun katsoo näiden ihanuuksien nauttivan juoksemisesta.
Joissakin kuvissa ei vain ole päätä eikä häntää. Ja koiratkin näyttävät olevan nurinkurin.
Nano tuulitukkana
Jäällä siis tuuli, ihan oikeasti. Yo-Yo <3
Illalla treenailimme vielä hieman kotosalla. Yo-Yolla oli ohjelmassa liikkeestä seisominen. Ukon kanssa täytyy olla todella tarkkana, ettei se ala ennakoimaan. Siispä välillä vauhdikkaita palkkaamisia eteenpäin ja sitten taasen seisomista. Nanon kanssa treenailimme myös seisomista, minä tosin liikuin takaperin. Hyvä tästäkin tapauksesta tulee 🙂 Buffon kanssa treenailimme paikallaoloon aikaa. Tyyppi on todella hyvässä asennossa ja pysyy jo mukavasti paikoillaan. Olin iloisesti yllättynyt <3