Haku häkillä 6.2.2016
Lattiasta kuuli kuinka olemme kävellä tupsutelleet pehmoisessa lumessa. Kynnet eivät ole kuluneet samalla tavalla kuin kovalla maalla tallustellessa. Onneksi koirien mielestä kynsien leikkaus on huippujuttu. Eli hyvin nopsasti homman sai tehtyä.
Häkillä oli tänään hakutreenit. Yo-Yo oli ensimmäisenä vuorossa. Ukolle oli vain yksi maalimies, koska viimeksi oli kaksi. Nyt maalimies oli korkealla ja ilmaisussa 10 haukkua. Yo-Yo löysi erinomaisesti etsittävän, kiersi lautataapelin ja aloitti hienosti haukun. Ai että, mie olin onnellinen, niin Yo-Yokin.
Seuraavana olikin meidän koirista vuorossa Buffo. Puhvelillakin oli yksi maalimies piilossa. Nuori poika yllätti emännän suuresti. Poikanen sai nopeasti hajun ja riensi todella vauhdilla maalimiehelle. Ihanhan siinä häkeltyi.
Viimeinen, mut ei kuitenkaan vähäisin, oli Nano. Sheltti muuttuu kuin taikaiskusta saadessaan liivit päälleen työkoiraksi. Luvan saatuaan pieni salama pyyhkäisi vauhdilla matkaan, jarrutti hieman sekä tarkenteli hajua ja sieltä maalimieheltä koiruus löytyi. Ihan huippua. Seuraava lähetys ja taas mentiin häntä viivana eteenpäin. Mutkassa jouduin aika voimakkaasti käskemään rallivauhtista odottamaan. Nano pomppi kirjaimellisesti paikoillaan, että tuolla se eksynyt on, mutta odotti kuitenkin kuuliaisesti. Saatuaan luvan jatkaa taas töitä, Nano ryntäsi umpipiilolle ja löysi hienosti siellä piileskelleen.
Erityisen hienoksi kaikkien koirien toiminnan teki niiden häiriönsietokyky. Mukana porukassa kulki kokoajan pulkassa vaununkopassa nukkuva pikkuinen vauva. Jokainen koira kävi koppaa haistamassa, mutta koska Elvi nukkui kaikessa rauhassa ei asia vaatinut suurempaa toimenpidettä. Koirien mielestä oli selvästi maailman luonnollisin asia, että mukana on sekä pulkka etkä vauva. Ei hullumpaa 🙂
Lauantai-illan huumaan kuului jälleen karvojen suorimissessio. Minä keskityin Yo-Yoon, Timo Nanoon ja Buffoon. Ihmeen vähän koirat olivat saaneet turkkia ruttuun, pitää ihan ihmetellä. No, Buffon turkkikin alkaa olla jo käsiteltävän helppo. Ja talvella turkit pysyy parempana, kun ei ole niin paljoa risuja ja joulukuusia turkissa. Minä vielä villiinnyin ja nypin Yo-Yon korvat. Se tehtävä on kyllä kaikistä ällöttävintä mitä yleensä koirien kanssa joutuu tekemään. Yäk! Mutta siistiä tuli 🙂