Kumpulan karvaiset kaverit

Viikonloppua 29.-30.9.2012

Voi, voi tätä mun viimesillään käyvää tietokonetta. Nettiin laskee hyvin valikoiden. Blogin päivitykset ovat täysin tietokoneen biorytmien varassa….

Lauantaina aamulla Timo käytti koko kolmikon hihnalenkillä. Partaisilla oli toinen lepopäivä putkeen, joten kotonamme oli selkeästi pottuuntuneita koiruuksia. Onneksi nää osaa kuitenkin ottaa myös levon vastaan.

Illalla mun pinna tähän lepoiluun katkesi. Tottistelemaan Sonjan kanssa oli päästävä. Pimeässä harjoittelin ensin Faunin kanssa vauhtiluoksetuloa, ja tässä neidossahan on vauhtia. Lisäksi treenailimme hieman kestoa sekä ilman palkaa toimimista. Yo-Yon kanssa harjoittelimme käännöksiä, oikealle meni mukavasti, mutta täyskäännöksiä saamme vielä harjoitella lisää. Nanon kanssa harjoittelimme hengailua, ilman ääntä. Tämä tuottikin jo paljon tulosta.

Sunnuntaina aamulla Timo ennätti käyttämään koiruudet hihnalenkillä. Sateisessa säässä pitkäkarvajengi oli saanut kävellä kaikessa rauhassa.

Minä otin partaiset autoon mukaani ja suunnistin mökille pyörällä juoksuttamaan. Jälleen oli tielle ilmestynyt karhun läjä, mutta urheasti etenimme reipasta vauhtia. Tänään lenkki oli hieman alle kymmenen kilometriä, mukavan raukeita koiruuksia oli kotiin tullessa kyydissä.

Ja eipä muuta kuin partaiset kotiin lepäämään ja Nanotin kyytiin. Tänään pääsimme shelttilenkille Hillan ja Nillan sekä Riitan ja Elinan kanssa. Nano oli aivan liian kiinnostunut Nillasta, eihän nää oo nähneet toisiaan piiiiitkään aikaan. Myös Hilla-pienoinen sai ansaitsemansa huomion. Olipas siinä muuten valloittavan reipas ja iloinen pentunen.

Illalla oli sitten taas aika… Pesun ja puunauksen nimittäin. Aloitin Yo-Yon pesulla sekä kuivasin sen Timon ollessa hallilla valmentamassa mastersporukkaa. Ennätin tällä kertaa melkein harjata jo toisen puolen Ukosta. Tässä vaiheessa minä pomppasin Faunia pesemään, kuivaamaan ja harjaamaan. Timo jatkoi Yo-Yon puunaamista. Minä sain kuin sainkin neitosen aikaisemmin valmiiksi. Yo-Yolla on karvaa vain niin valtavasti nykyään, ettei sitä ihan noin vain enää harjaillakaan….

Nano pääsi lenkille 28.9.2012

Tänään olikin partaisilla ohjelmassa lepopäivä, niiden suureksi harmiksi. Eli tyytyminen oli aamun hihnalenkkiin timon kanssa.

Nano pääsi pitkästä aikaa kääkkien kanssa metsäilemään. Aivan metsään emme vielä Päästäisen kanssa uskaltautuneet, mutta polkua ja metsäautoteitä pitkin taivalsimme. Nano oli aivan villinä. Se hymyili, haisteli ja pyrähteli aivan mielissään. Miten joku pieni ötökkä voikaan olla noin onnellinen 🙂

Partaiset ilmoittivat päivän mittaan muutaman kerran heidän lenkin unohtuneen, mutta onneksi myös olla vain.

Uusi polku

Timo käytti koiruudet Nanolenkillä aamusella. Hieman jännitimme vaikuttiko Nanon liikkeisiin eilinen retki isännän kanssa. Huh! Onneksi ei 🙂 Päästäinen taitaa kuntoutua vähitellen lopulleen?

Partaiset, kääkät ja Riitta kyytiin ja lenkkeilemään. Lähdimme uusille urille talsimaan. Tunnelma ei ollut normaalin rempseä, vaan varsinkin alkumatkasta jutustelimme Nestiksestä. On se vaan niin surullista 🙁 Välillä jaksoimme nauraa ja jutustella muistakin asioista.Hieman saatoin huomauttaa Riitan tapaa kulkea metsässä. Neidolla oli nimittäin sateenvarjo mukana. Voi yhden kerran! Siis metsässä!

Löysimme aivan ihastuttavan, vanhan polun. Lähdimme seurailemaan sitä. Polku vei meidät kauniiden metsien läpi. Valitettavasti metsässä oli niin pimeää, varsinkin näin sateella, etten saanut valokuvia otettua kunnolla. Mutta koirat nauttivat koko sydämestään. Polku oli mutkitteleva ja kulki vaaran rinnettä ylös ja alas, tasaista ei matkalla ollut. Tuonne uudelleen joskus!

Illalla oli agitreenit. Tänään ei mennyt ihan putkeen Yo-Yon kanssa. Hmmm… Syitä voimme vain arvailla, mutta ensi viikolla paremmalla onnistumisella. Fauni taas kehittyi valtavasti putkeen lähettämisen kanssa. On se vaan oivan taitava tytsy ;D

Nestori on poissa

Valitettavasti tänään iltapäivän jälkeen romahti Nestorin kunto dramaattisesti. Nestori on sairastanut sydäntään jo pitkän aikaa ja illalla tuli lopullinen romahtaminen. Tämä Unkarin pustista tullut kaveri hurmasi ihmiset luonteellaan. Lämmin osanotto Riitalle ja laumalle Nestiksen poismenon johdosta.

Kuuraa 26.9.2012

Aamulla lähdimme reippaasti lenkkeilemään pakkasesta huolimatta, -3 astetta. Maa oli aivan kuurassa ja auton ikkunat jäässä, ilma ihanan raikas. Kääkät juoksivat iloisina ja partaiset paimensivat niitä  sekä Riitta oli eksyksissä, kaikki niin kuin aina.

Ja Riitan kuvia:

Pienen levon jälkeen koitti hetki tottistelulle Sonjan sekä Vienon ja Ilpon kanssa. Yo-Yon kanssa tarkottiin seuraamisen kääntymisiä sekä luoksetulon pysäytyksiä. Aina vain paremmin ja paremmin sujuu 😀 Faunin kanssa tein perusasentoon tuloja ilman apuja sekä luokse tuloja. Neiti näpsäkkä oppii tosi nopeasti.

Nano sai olla isännän kanssa töissä, tai tarkemmin virkistyspäivällä mukana. Reposuolla Päästäinen oli päässyt hieman lenkkeilemään sekä ruinaamaan paljon makupaloja.  Kotiin palasi erittäin tyytyväinen pieni sheltti.

Nanon kanssa 25.9.2012

Tänään oli jako kahtia. Timo lähti mökille päin partaisten kanssa. Vuorossa oli nimittäin huippunopeutta kehittävä lenkki. Timolla jalat pyörii paljon nopeammin kuin minulla, joten tää on vain selkeästi Timon tehtävä. Olivat sitten käyneet viitisen kilometrin lenkin, jossa kolme vauhtipätkää. Vauhtia tuossa kolmikossa riittää 🙂

Samaan aikaan minä otin Nanon mukaani ja lähdimme metsäilemään. Pieni Päästäinen oli aivan villinä päästessään luonnon helmaan irti juoksentelemaan. Reippaasti Nanotin juoksenteli lähistöllä. Minulla oli tarkoituksena kulkea vain metsäautotietä pitkin, mutta vastaan käveli japanin pystykorva. Koska mukana ei ollut hihnoja loikkasimme metsän puolelle. Ilokseni totean, että Nanon olka kesti hienosti reissun 😀

Illalla Timo punnitsi koiruudet. Kylläpä huomaa, että viime viikko oli kevyttä liikunnan suhteen. Painoa on kertynyt sitä mukaa, mutta yhdessäkään ei ole hyllyvää huomattavissakaan. Ja painot ovat nyt: Yo-Yo 26kg, Fauni 18,9kg ja Nano 8,5kg.

Emäntä karkuteillä 22.-24.9.2012

Minä karkasin lauantaina serkusten tapaamiseen lauantaina, joten koirat jäivät Timon hellään huomaan pariksi päiväksi. Lauantaina koirilla oli lepopäivä. Eli pihassa juoksentelua ja hihnalenkkejä oli ohjelmassa.

Sunnuntaina Timo oli vienyt partaiset metsään lenkkeilemään. Lenkkelyn ohessa koiruudet olivat pyörineet kanervikossa sekä uiskennelleet syvissä ojissa.

Maanantaina minä olin jo maisemissa, mutta Timolla on lenkkeilytysputki päällä. Metsässä koiruudet olivat loikkineet ja pomppineet aivan innoissaan. Valitettavasti tänään satoi kuin saavista kaatalamalla, joten kuvia ei ole tältä päivältä 🙁

Illalla oli tottistelua. Ensin Yo-Yon kanssa hieman noutokapulan pitoa. Nyt Ukko kantoi tosi hienosti, eikä mällännyt ollenkaan 🙂  Seuraaminen, perusasento… Kaikki sujui kuin vettä vaan 🙂 Faunin kanssa treenasimme perusasentoa ilman apuja. Neitonen alkaa hokaista paremmin mitä toivon hänen tekevän. Nanon kanssa tein seuraamista sekä käännöksiä oikealle. Voin sanoa: treenattavaa riittää!

Mitenkäs tälle viikolle onkin niin paljon kertynyt aikaisia aamua? Timon ollessa jo töissä, minä lähdin aamun Nanolenkille koiruuksien kanssa. Jonkin aikaa käveltyämme tapasimme melkein naapurin, jolla on pentu ja vanhan koirat. Emäntä toivotteli erittäin tympääntyneenä hyvät huomenet. Ennätin jo miettiä mitähän pahaa sitä olen tehnyt, mutta emäntä ihmetteli hyvin tuskastuneen kuuloisena kolmikon menoa. Rouvan mielestä meidän lauma osasi kävellä niin kauniisti hihnassa ja ohituskin sujui loistavasti. Toisin oli hänen koiransa. Emäntä vain voivotteli kuinka joillakin on vain niiiiiiin helppoa. Hmmmm…. Olisikohan koulutus salasana tähän asiaan?

Piipahdettuani töilöissä lähdin partaisten kanssa kohti mökkiä. Mökillä pomppasin pyörän selkään ja se oli menoa. Tai eihän se tietenkään ihan noin kulje. Kunnon alkulämmittelyn jälkeen pyöräilin sen kymmenen kilometriä, partaiset juoksivat innoissaan mukana. B-O-T-manttelit eivät tietenkään suostuneet lähtemään mukaan, joten heti kotiuduttuamme manttelit päälle. Manttelit ovat oikeasti hyvät, mutta takuttaa Yo-Yon turkkia jonkin verran. Harmistus!

Illalle oli sopinut tottistelut Sonjan ja hänen koiruuksien kanssa. Faunin kanssa otin hieman seuraamista, jossa pomppimista ei enää juuri ollut. Lisäksi harjoittelimme käännöksiä oikealle, ne sujuikin erinomaisesti 🙂 Nanon kanssa ensin rauhoittumisena muutamat maahan menot ja sitten töihin. Hieman seuraamista sekä luoksetuloja. Koiran olisi varmana helpompaa toimia, mikäli minä päättäisin miten perusasentoon tullaan. Nanon kohdalla haasteena on kiihtyvyys nollasta tuhanteen aivan pienellä kehulla. Siispä minun pitäisi aina muistaa olla Viilee-Venla Päästäisen kanssa treenatessani. Hankalaa! Ensi kerralla minä taas muistan tän heti alusta lähtien. Yo-Yon kanssa treenasin vaihteen vuoksi noutoa. Kapula pysyy loistavasti suussa Ukon ollessa minun edessä, ollaanhan sitä harjoiteltu paljon. Mutta tilanne muuttuu Yo-Yon siirryttyä sivulle. Lisää harjoiteltavaa siis 🙂 Lisäksi treenasimme nopeita palautuksia. Yo-Yon mentyä kapulalle kutsuin sitä ja lähdin juoksemaan pakoon. Lopputuloksena oli erittäin nopeasti liikkuva partainen 🙂 En pyytänyt Yo-Yoa perusasentoon, vaan palkkasin täydestä vauhdista.

Illalla näimme taas vauhdin hurmaa. Nano päätti, että Fauni haluaa leikkiä. Huh, mitä syöksyjä pieni sheltti voikin tehdä ison partaisen korviin, nilkkoihin, kylkiin, partaan…. Onkohan tuolla neidolla kohta enää yhtään karvaa jäljellä?

Eksyksissä 20.9.2012

Aikainen kana madon löytää, vai kuinkas se nyt taas menikään? No, melkoisen aikaisin lähdimme kuitenkin metsäilemään. Minä, Riitta sekä parrat ja kääkät lähdimme hieman uuteen suuntaan käppäilemään. Partaisilla oli hyvin hauskaa, kun saivat rypeä mudassa ja rapakoissa. Kääkkien mielestä partaiset ovat hyvin kummallisia. Aikamme taivallettuamme huomasimme olevamme jossain. Missä, hmmm… Hetkosen pällyltyämme Riitta huomasi maston vaaran päällä. Eipä siinä muuta kuin sinne päin kävelemään. Mastolle päästyämme olimme jälleen menossa eri suuntiin suuntavaistoinemme. Kahta Tahvanaista ei pitäisi metsään laskea…

Onneksi lähdimme oikeaan suuntaan kävelemään. Tuolla tiellä kulkee jonkin verran autoja, mutta lujaa.  Siispä kuljimme metsiä pitkin. Ja voin sanoa, että mäet näillä seuduilla olivat erittäin jyrkät ja korkeat. Huh, huh! Vihdoin pääsimme autolle 😀 Jihaa! Olimme pelastuneet. Reissu Riitan kameran tallentamana.

Meidän ollessa metsäilemässä Timo ja Nano kävivät hihnalenkillä. Lenkki oli sujunut mukavasti.

Illalla oli agitreenit. Yo-Yon kanssa sain tehtyä mukavasti rataa, mie olin niin onnellinen. Kepeissäkin olemme menneet eteenpäin 🙂 Fauni meni jo lähetyksellä putkeen sekä pomppasi hypyn yli, eikä mennyt enää riman ali. Tää oli hyvä päivä treenailla 🙂

Illalla Timo käytti kolmikon lenkillä. Jostain kumman syystä koirat olivat pomppineet ja loikkineet hihnat solmuun koko ajan. Kyllä nää on höperöjä 😀

Kaatosadetta 19.9.2012

Aikaiset lenkit tänäänkin. Timo livahti Nanon kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa. Kotiin palasi erittäin tyytyväinen ja partaisille lällättelevä sheltti. Ettäs koiraan voikin tulla 10cm korkeutta lisää 🙂

Minä lähdin partaisten sekä Riitan ja kääkkien kanssa metsään kävelemään. Nyt voin tunnustaa, ettei keuhkot ole vielä aivan flunssan jäljiltä kunnossa. Reitti vei vaaraa pitkin ylös ja alas, välillä sain rykiä keuhkon paloja pois. Koirat nauttivat aivan valtavasti saadessaan ryntäillä sinne tänne. Loppulenkistä Iiris tutkaili ohi alhaalla tiellä kulkevia autoja. Fauni ilmoitti melkoisen selkeästi, että jahtaamisen voi tyystin unohtaa. Kotiin päästyämme ja oven kiinni vedettyämme se sitten tapahtui… Taivas repesi aivan kokonaan! Satoi kuin saavista kaatamalla.

Eihän sade meitä haitannut, joten mars tokoilemaan Sonja ja Atson sekä Vienon ja Ilpon kanssa. Yo-Yon kanssa tein ensin hyppyä. Nyt Ukko osaa pompata hienosti esteen yli ja nasahtaa hienosti istumaan. Ou jee! Pomppu takaisin perusasentoon vaatii vielä treeniä, päätimpä vielä vaihtaa käskyn. Yo-Yo ei ottautunut mitenkään pieneen herraan Atsoon, joka viipelsi kentällä. Faunin kanssa tein ensin hieman seuraamista. Nyt pomppuja ja loikkia on paljon vähemmän. Hienoa! Fauni reagoi jonkin verran Vienoon sekä Ilpoon. Myös Atso oli loistava harjoiteltava häiriö. Nanon kanssa otin myös seuraamista. Pieni Päästäinen otti hieman painetta seuraamisessa vieressä kulkevista rattaista. Liikkeestä maahan menot sujuivat välillä aivan huipusti, välillä aika paljon huonomminkin.

Päivällä meillä olikin hyvin tyytyväisiä koiruuksia. Pieni iltahepuli oli tietenkin tänäänkin. Lelut lentelivät sinne tänne ja koiruudet niiden perässä. Illalla Timon käytettyä vielä iltalenkillä meillä on nyt aivan hiljaista.