Kumpulan karvaiset kaverit

Aamua 18.9.2012

Jaahans! Se oli tänään sellainen aamu, että oksat pois. Timolla oli kuuden aamu ja minä sain olla asiakkaan luona kasilta. Ja koirathan ei ihan aamusta laita mitään suuhunsa, fiksua ollut opettaa tällaiseen. Lisäksi vanhukset ovat kaksosia hoitamassa ettään perillä, joten….

Timo käytti koirat Nano-lenkillä ennen töihin lähtöä. Hmmm… Ihan olivat saaneet pimeydessä yksin vaeltaa. Kukas tuohon aikaan nenäänsä tyynyltä nostaisi?

Minä puolestani pinkaisin koirien kotiuduttua partojen kanssa metsäautotielle käppäilemään. Tai minä olin ainut, joka käppäili rauhallisesti eteenpäin. Parroilla oli aivan erilainen tahti liikkeessä.

Onneksi Timolla oli päivällä aikaa käyttää koiruudet oikealla lenkillä. Reilusti yli tunnin lenkillä partaiset saivat juosta energioitaan pois.

Timo punnitsi koiruudet pitkästä aikaa illalla. Nano oli 8,5kg (apua!), Yo-Yo 25,3kg (tupla apua!!) ja Fauni 18,5kg (meillä selvästi nälässä pidetty). Eli koirille on vissiin tullut jonkin verran massaa, nyt lukemat alkavat olla toivotunlaiset (paitsi Fauni, jolle täytyy nostaa annosta).

Iltahepulit 16.9.2012

Minun vielä toipuessa flunssasta Timo uhrautui ja käytti koiruudet lenkeillä. Ensin Nanolenkki kaikkien kolmen kanssa ja sitten partaisten kanssa pyöräilemään. Pyörälenkillä koiruudet olivat juosseet reippaasti. Koirien reitti kulki välillä ojan pohjia pitkin vedessä tarpoen. Kotiin tulikin B-O-T mantteleihin puetut tyytyväiset partikset. Aivan oikein! Manttelit suostuivat lähtemään mukaan tällä kertaa. Partaisten ollessa Timon kanssa lenkillä Nano jumppasi minun kanssa tasapainotyynyllä. Päästäinen oli niin onnellinen saadessaan tehdä tehtäviä.

Päivällä töiden jälkeen otin koirien kanssa pihatottista. Yo-Yon kanssa tein luoksetulon pysäytyksiä, jääviä liikkeitä (jotka meni aivan loistavasti!) ja luoksetuloja (läpi ja perusasentoon). Faunin kanssa seuraamista (häiriötä oli vähän liikaa) sekä jääviä liikkeitä. Nanon kanssa tein luoksetuloja, perusasentoa, seuraamista sekä jääviä (istuminen maahan menon kautta, argh!). Tätähän pitäisi vissiin tehdä enemmänkin?

Päätimme lähteä käymään anopin luona kyläilemässä. Koirat pääsivät mukaan vierailemaan. Hiljaa mielessäni toivoin koirien käyttäytyvän erinomaisen hyvin, anoppi ei juurikaan arvosta riekkuvia koiruuksia. Ja niinhän siinä sitten kävi: koirat retkottivat kuka missäkin pitkin pituuttaan eivätkä härdänneet ollenkaan. Nyt sain olla ylpeä koiruuksien käytöksistä.

Illalla alkoi taas nykyään jokailtainen rumba. Nano ja Fauni leikkivät aivan villeinä, Yo-Yo ottaa tilanteen paljon rauhallisemmin. Jossain välissä olen miettinyt miksihän meille on hankittu näinkin paljon vinkuleluja….

Karvaa 15.9.2012

Minä yritän vieläkin vältellä flunssaa, joka taas yrittää jyrätä minut. Näin ollen en tänäänkään lähtenyt lenkkeilemään koiruuksien kanssa. Timo käytti ensin urheasti koirat Nanolenkillä. Tämän jälkeen partaisten kanssa metsässä loikkimista. Kolmikko oli kiivennyt korkean mäen päälle metsiköitä pitkin. Onnekseen eivät olleet törmäilleet karhuun, siellä päin olen nähnyt useammat karhun jätökset.

Minä lähdin Riitan kanssa hetken päähän piston seurauksena Joensuuhun hieman shoppailemaan. Löysin koiruuksille uuden pedin, Nanolle lelun sekä hieman luita pureskeltavaksi. Eipä siis ollenkaan tyhjä reissu 🙂

Kotona odottelikin kaksi pesua tarvitsevaa partaista. Hieman täytyi ensin huokaista ja sitten linnoittautua suihkun puolelle. Ensin Yo-Yon pesu… Ukko on alkanut miehistyä ja karvaa on tullut sitä myöten. Koiruuden märäksi saaminen oli jo hankala 😀 Pesun jälkeen Yo-Yo Timolle kuivattavaksi ja minä jatkoin pesuja Faunin kanssa. Neidon kuivattuani ja harjattuani autoin vielä Yo-Yon harjaamisessa.

Nano halusi auttaa ja kommenoida Yo-Yon harjausta. Täytyihän päästäiselle moinen suoda. Eipä siis ihme, että Ukosta tuli erityisen komea tällä kertaa :-

)

Täytyy sanoa aivan vilpittömästi: kyllä partaiset ovat sitten komeita koiruuksia! Niiden turkin kauneutta ei voi kuin ihailla 🙂

Elvistelyä 14.9.2012

Minun parannellessa flunssaa, Timo hoiti koirien lenkitykset. Aamun Nanolenkin jälkeen partaiset autoon. Tai oli helpommin sanottu kuin tehty… Partaist olivat singonneet täysillä vanhempieni takaovelle. Paremmin suunnan kerrottuaan Timo oli saanut partaiset autoon.

Pyörälenkki oli reilun viisi kilometriä pitkä ja siinä oli pari nopeaa pätkää. Timo oli pistänyt parastaan ja nopealla pätkällä vauhti oli noussut 36km/h. Siinäpä sitä onkin ollut pyörän ketjut kovilla 🙂 Mutta hienosti olivat partaiset juosseet pyörän vierellä. B-O-T manttelit eivät olleet lähteneet mukaan, vaan manttelit puettiin vasta kotona koiruuksille. Mikähän siinä lienee,ettei manttelit pysy millään mukana?

Timon ja minun ollessa töissä koirat olivat selvästi levänneet ja nauttineet vapaasta. Kotiin palattuamme virtaa sitten riitti jälleen. Nano varsinkin elvisteli leluillaan isommilleen. Lelu suussa kiehnäsi toisia vasten, pomppi päällä sekä veti korvista ja nilkoista. Parroilla ei ollut mitään mahdollisuutta saada lelua ryöstettyä ylivikkelältä Päästäiseltä. Nuori herran on selkeästi ottanut asiakseen viihdyttää meitä iltahepuleillaan. Ja kohteena on partaiset 😀

Illalla huomasin B-O-T manttelin käytön negatiivisen puolen. Yo-Yolla oli karvat aivan rutussa. Voihan itkunen… Eipä muuta kuin harja käteen ja karvoja suoristamaan 🙂

Lihashuoltoa 13.9.2012

Tänään oli partaisilla lepopäivä. Kaikesta, niin liikunnasta kuin muustakin. Aamusella Timo vei kaikki kolme Nano-lenkille. Siellä olivat käyskennelleet kaikessa rauhassa muiden vielä nukkuessa. Hieman jännäsin kuinka ruokahalun käy, kun pitkä lenkki puuttu. Onneksi ei suurempia vaikutuksia ollut huomattavissa. Koirat siis lököttivät ja pötköttivät kaikessa rauhassa päivän. Illalla Heli tuli hieromaan koiruudet. Faunin mielestä oli aivan epistä, kun pojat hoidettiin ensin. Neitonen huomautti hellän varovasti, että hänetkin voisi huomioida.

Minä en pöllöile, sanoo Fauni!

Huom! Minäkin olen tyystin vailla hoitoa…

Yo-Yo oli melkoisen hyvässä kunnossa. Rinnassa oli hieman käytön jälkiä, muttei sen kummempaa. Nanolla löytyi trikekripiste, joka sekin suli hienosti pois käsittelyssä. Faunilla oli käytetyn oloiset lihakset, liekkö eilinen juoksulenkki painanut vielä jonkinverran jäsenissä. Mutta kaiken kaikkiaan kaikki olivat ihan mukavassa kunnossa.

Pyörällä 12.9.2012

Timo heräsi kauniiseen aamuun minua aikaisemmin ja lähti lenkkeillyttämään koiruuksia. Nano-lenkillä oli vastaan tullut muitakin ulkoilijoita, mutta sehän ei näiden menoa haitannut tai häirinnyt.

Minä pakkasin partaiset mukaani ja mökillä lähdimme pidemmälle lenkille. Juoksutahti oli melkoisen rauhallinen, joten minun alkava flunssa pysyi hyvin mukana. Pelottavalle näytti karhun suuri kakkakasa keskellä tietä, mutta se ei vaikuttanut lenkki suunnitelmiiin. Sellaiset reilun 10km:n matkan koiruudet juoksivat hienosti. Lenkin jälkeen BOT:t niskaan ja rauhallista oleilua.

Nano ilmoitti Faunille useampaan otteeseen, että neito haluaa leikkiä hänen kanssaan. Onneksi Fauni teki parhaansa Nanon viihdyttämisessä. Illalla Yo-Yo ja Nano leikkivät keskenään. Siinä tanner tömisee, sen verran vauhdikkaampaa näillä kahdella leikki on.

Vepeilemässä 11.9.2012

Epäilisin Timon lukeneen mun kirjoituksia. Tänään isäntä nimittäin esitti niin loistavasti nukkuvaa, ainakin näin luulisin. Koska koirat vihjailivat lenkkeilyn tarpeesta, laitoin pannat koirille kaulaan ja eipä muuta kuin tielle kävelemään. Nanon pitkä lenkki oli sopiva koko laumalle.

Riitta tuli kääkkien kanssa aamuteelle ja siitä jatkoimme matkaa lenkille. Ihanan pieniä ja kauniita tatteja löytyi vielä Riitan huppuun kannettavaksi. Koirat loikki aivan innoissaan pitkin metsiä. Jotenkin, en ymmärrä miten, sienien perässä loikkiessamme jouduimme melkoiseen louhikkoon. Onneksi meillä on pitkät ja sorjat sääret, joten pääsimme tielle takaisin. Vai olikos meillä sittenkin tappijalat….Metsässä oli lenkkeilemässä myös Onni-koiranen. Onni osottautui hyvin mukavaksi pojaksi, jonka kansa kävely oli miellyttävää.

Illalla olikin sitten vepeilyn vuoro. Ensin Yo-Yo sai vetää venettä. Hieman teknisiä ongelmia tässä oli havaittavissa, mutta kaiken kaikkiaan Ukko selvisi tehtävästä hienosti.

Fauni puolestaan otti veneestä hyppäämistä. Neitonen meni veneeseen mielellään, sieltä hyppääminen oli aikaisen jännittävää. Onneksi se viimein onnistui 🙂 Ja sama uudelleen. Nyt neito oli hieman varauksellinen, mutta onnistunut suoritus tästäkin tuli.

Seuraavana Yo-Yo sai harjoitella vientiä. Ukko oli hieman ihmeissään. Onneksi tätä on harjoiteltu kuivalla maalla, joten tehtävänä tää oli tuttua. Vesi toi tietysti omat haasteensa asiaan. Nyt seuraavan kerran harjoitellaan lisää vientiä rannan suunnassa.

Lopuksi löytyi meidän paras osuus vepeilystä, ainakin tässä vaiheessa. Hukkuva. Sonja meni syvälle veteen ja Yo-Yon täytyi hakea kädessä oleva dami ja “vetää” Sonja kuiville. Tässä oli Yo-Yolle vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yo-Yo piti hyvin esinettä suussa, vaikka esineessä roikkui myös hukkuva.

Lopuksi Yo-Yo ja Vieno ottivat melkoiset leikit. Mikähän väläys molemmille tuli, mutta kovasti molemmat juoksentelivat yhdessä.

Muurahaisia 10.9.2012

Timolla olikin tänään aikainen aamu, joten minä pääsin hihnalenkille koiruuksien kanssa. Päätin, että Nanon toista lenkkiä pidennetään tästä päivästä lähtien. Siispä kaikki kolme koiraa hihnaan ja menoksi. Onneksi Nanottimen olka kestää hienosti jo hieman pidemmän lenkin.

Keikan jälkeen partaisten kanssa metsään juoksentelemaan. Sisarukset ovat selvästi ottaneet missionikseen saada itsensä mahdollisimman likaiseksi sekä roskaiseksi. Voi hyvät hyttyset sentään! No hauskaa niillä näyttäisi olevan ja toivottavasti kuntokin kasvaa.

Illalla lähdin Yo-Yon kanssa tottistelemaan Sonjan, Vienon ja Ilpon kanssa. Yo-Yon kanssa tehtiin noutoa, jossa treenattavaa vielä riittää. Mälläämättömyys sekä perusasentoon tulo, siinäpä sitä treenattavaa. Lisäksi luoksetulon pysäytys, krääk! Tekemistä siis rittää, enemmän kuin mun päähän mahtuu. Aivan lopussa heitin Yo-Yolle pallon pöpelikköön. Ukon tultua takaisin Sonja huomasi kuinka koiruuden pää oli aivan täynnä muurahaisia. Eihän siinä muu auttanut kuin äkkiä nyppiä kaikki pois, etteivät pääse puraisemaan Ukkoa. Olipas melkoinen urakka…

Pienoinen lepo kotona ja nyt kaikki koiruudet autoon, suuntana Aktiivikoirien tokotreenit. Timo päätti tulla mukana katsomaan kuinka koirat pärjäävät. Ensin kentälle pääsi Fauni. Neidon kanssa tein seuraamista sekä perusasentoa. Pientä loikkimista neidolla on havaittavissa, mutta eiköhän se siitä vähene ajallaan. Yo-Yon kanssa ei tehty juuri mitään. Nanon kanssa seuraamista sekä käännöksiä. Pieni päästäinen on kehittynyt valtavasti tekemisessään.

Lopun ryhmäliikkeen aikana oli tehtävänä paikalla olo. Eipä siinä  muuta kuin Yo-Yo maahan makaamaan, Fauni heti perään sekä Nano myöskin. Huh! Nytpä se on kokeiltu…. Kolme koiraa käskyn alla yhtä aikaa 🙂 Ja aivan huipusti sujui. Aivan ihana 😀

Pihatottista 9.9.2012

Himpuran hempura! Tänään olisi voinut nukkua pidempäänkin, mutta.. Koiruudet ilmoittivat, että nyt on jo aamu heti seitsemän jälkeen. Minä onnistuin teeskentelemään nukkuvaa, mutta Timolle koirat ilmoittivat auringon nousseen. Eipä siinä ollut juurikaan mahdollisuuksia, koirat hihnaan ja Nano lenkille.

Minullekaan ei paljoa armoa annettu, joten eipä siinä muu auttanut kuin pompata Nissanin rattiin ja hurauttaa mökille. Mökin pihalla partaiset pomppivat aivan innoissaan, aivan kuin olisivat tienneet mitä on tulossa.

Kunnon lämmittelyn jälkeen pyörän selkään ja koiruuksia juoksuttamaan. Tänään ajoin melkoisen mukavan reipasta vauhtia ja partaiset laittoivatkin mukavasti tossua toisen eteen. Matkaa emme tänään paljoa taivaltaneet, vain viitisen kilometriä. Matkan varrella poljin pyörää parin pätkän aikana niin kovaa kuin ikuna pystyin ja partaiset juoksivat vierelläni kunnon vauhtia. Pyörän nopeusmittari näytti vauhdin hurmassa vauhdiksemme pikkaisen vajaata 30km/h. Ensi viikolla pyritään parempaan 🙂

Illalla tein kaikkien kanssa hieman pihatottista. Ensin Nanon kanssa hieman tasapainotyynyllä jumppailua. Hitsiläinen, tuo pieni Päästäinen on nopee liikkeissään ja aina halukas työskentelemään.

Yo-Yon kanssa ulkona tein ensin hyppyestettä. Jee! Vihdoinkin avoimen pomppu alkaa olla hallinnassa. Lisäksi otimme hieman seuraamista ja jääviä liikkeitä. Tekemisen halua riitti vaikka toisille jakaa 🙂 Lopulta hieman takapalkalla kaukokäskyjä. Nämäkin alkaa jo sujumaan.

Faunin kanssa treenasimme seuraamista ja perusasentoa. Hyppy, hyppy, loikka-asennetta pyritty muuttamaan kävelen neljällä tassulla seuraamiseksi. Hmm.. Vielä tekemistä riittää 🙂

Vielä Nanon kanssa lopuksi hieman seuraamista sekä perusasennon tiivistämistä. Huh! On se vaan melkoinen härveli.

Nyt kirjoittaessani katselen samalla kuinka Nano ja Fauni leikkivät hienosti keskenään. Nano pomppii aivan innoissaan Faunin päällä ja roikkuu karvoissa. Ehkäpä oletusarvona on: mikäli Yo-Yo antaa tehdä mitä vain antaa myös kaikki muutkin partaiset possustella? No, Nanon onneksi Fauni on samanlainen kuin isoveljensä tässä asiassa.

Lihaksia etsimässä 4.-8.9.2012

Norjasta palattuamme maanantai meni lepäillessä ja univelkoja maksaessa takaisin. Tiistaina sitten jatkoimme partaisten lihasten etsimistä. Minä käytin partaiset pyörälenkillä. Keskivauhdilla koiruudet juoksivat kuusi kilometria vapaina minun ajaessa pyörällä. Onneksi on tähän tarkoitukseen sopiva mökkitie!

Keskiviikkoaamuna ryntäsin metsään partaisten kanssa. Aikamme metsässä rämmittyämme löysin kanttarelleja. Ja eikä mukana ollut mitään mihin niitä kerätä. Siispä pikainen soitto äidille, joka riensi paikalle sienikorin kanssa.  Onneksi löysin kanttarellit uudelleen, ettei äidille tullut turhaa reissua metsään.

Minun ollessa Lahdessa töissä Timo piti taloa pystyssä sekä hoiti koiruuksia. Torstaina oli vuorossa jälleen pyörälenkki. 10 kilometriä rauhallisella vauhdilla luki päivän liikuntasuunnitelmassa. Niinpä partaiset olivat hölkötelleet ja Timo poljeskellut pyörällä hyvässä säässä.

Nano oli oma ihana itsensä. Lemmieläimen statuksella Päästäinen söpöstelee ja vaatii itselleen paljon huomiota.

Perjantaina partaiset pääsivät Timon kanssa metsään rämpimään. Valitettavasti kamera ei ollut suostunut lähtemään mukaan. Nyt parrat alkavat näyttää jälleen omalle itsellen, arki look on siis löytynyt metsissä rämpiessä. Minä palailin illalla kotiin ja vastassa oli mukavan väsyneitä koiruuksia.

Lauantaina aamulla varhain hipsin parin kilometrin kaikkien kolmen koiran kanssa. Nanon jalka kestää kokoajan enemmän ja enemmän 🙂 Siitäpä minä jatkoinkin matkaa agikisoihin talkoilemaan. Yllätyksekseni Timo ja Nano tulivat piristämään sateista päivää. Nano laittoi kunnon shown pystyyn. Nappula meni tuttujen luo, kerjäsi huomiota ja ääneen (kirjamellisesti) ikäväänsä. Ettäs pieni koira voikin osoittaa selkeästi saavansa erityishuomiota. Partaiset taas viettivät päivää kotona, lepopäivä nääs…